Vuonna 2007 ilmestyi englanninkielinen teos “Explore Evolution. The Arguments For and Against Neo-Darwinism”, kirjoittajat Stephen C. Meyer, Scott Minnich, Jonathan Moneymaker, Paul A. Nelson ja Ralph Seelke. Kirjan kustantaja on Hill House Publishers, Melbourne & London. Kirjan kirjoittajista neljä on Ph.D. -tutkinnon suorittaneita tutkijoita. Heistä Minnich ja Seelke toimivat biologian tai mikrobiologian professoreina USA:n yliopistoissa, Meyer ja Nelson ovat tieteen filosofeja, jotka työskentelevät USA:n Discovery-Instituutissa. Moneymaker on freelance-lehdentoimittaja. Minnich toimi aiemmin arvovaltaisen Scientific American -lehden “Amateur Scientist” -kotilaboratoriopalstan kolumnistina, kunnes hänet irtisanottiin evoluutiokriitikon maineensa takia.

Kirja on tarkoitettu täydentämään ja toisaalta haastamaan koulun ja yliopiston biologian oppikirjoissa olevia esityksiä evoluutiosta ja on ensisijaisesti tarkoitettu oppilaitosten opiskelijoille ja opettajille, mutta soveltuu muidenkin kiinnostuneiden luettavaksi. Kirja käyttää ns. kyselyyn perustuvaa lähestymistapaa (inquiry-based approach), jota ei aikaisemmin ole juuri käytetty evoluutiota käsittelevissä kirjoissa. Lukija joutuu väkisinkin itse pohtimaan aihetta, sovittamaan yllensä luonnontieteilijän mentaliteettia havaintoja tulkittaessa ja esittämään kysymyksiä. Tehtäväkirja-tyyppinen opetustyyli lukuisine värikuvineen lisää kirjan luettavuutta ja ainutlaatuisuutta.

Biologian oppikirjoissa evoluutio-asiat on yleensä esitetty kritiikittömästi ja yksipuolisesti. Niissä opiskelijoille tarjotaan käsitystä, että tiede on todistanut darvinistisen evoluution. Explore Evolution -kirjassa tuodaan ennen näkemättömän asiallisesti ja tasapuolisesti esille sekä darvinistista evoluutiota puoltavia että sitä vastaan olevia tieteellisiä löydöksiä ja tutkijoiden kantoja. Kirjan luvut jakautuvat kolmeen osaan. Ensin on “puolesta” -osio, jossa käsiteltävästä asiasta esitetään tyypillinen neo-darvinistinen näkemys. Sen jälkeen “vastaus” -osiossa kerrotaan evoluutionäkemyksen ongelmia ja evoluutiokriitikkojen yleisimpiä argumentteja. Kolmannessa “lisäväitteet” -osiossa asiaa käsitellään vielä kokonaisuutena ja saatetaan tuoda esille uuttakin tietoa kummaltakin näkökannalta. Kirja ei kuitenkaan juuri ota asioihin lopullista kantaa, vaan johtopäätökset jätetään yleensä lukijoille, joita myös kehotetaan useaan kertaan seuraamaan asian jatkokehitystä oma-aloitteisesti.

Pohdittaessa sitä, polveutuvatko lajit ja organismit yhteisestä kantamuodosta, kirja käsittelee fossiililöydöksiä, eri lajien anatomista homologiaa, molekyylitason homologiaa, sikiön kehitystä (embryologiaa) ja lajien maantieteellistä jakautumista sekä esiintymistä maapallon eri osissa. Kirjan toisessa pääkohdassa käsitellään luonnonvalinnan merkitystä ja sitä, voivatko mutaatiot johtaa uusien lajien syntymiseen kuten neo-darvinismi esittää. Myös molekyylikoneita, mm. bakteerien liikkumisen mahdollistavia moottoreita käsitellään ja pohditaan, romahduttaako palautumattoman monimutkaisuuden käsite darvinismin.

Muutamassa kohdassa kirja esittää neo-darvinismille varsin myönteisiä näkemyksiä. Miljoonia tai miljardeja vuosia maapallon ikänä ei kyseenalaisteta. Archaeopteryx –liskolintu esitetään ilman kritiikkiä matelijoiden ja lintujen välimuotona, vaikka kirjallisuudessa on osoitettu, että sen ajoitus on tähän kyseenalainen, ja suurin osa paleontologeista torjuu nykyisin Archaeopteryxin lintujen esi-isänä. Evoluution “ikoneista” kirja kuitenkin osoittaa darvinistiset selitykset mm. “Darwinin peipoista” liioitelluiksi (muutokset rajoittuvat mikroevoluutiotasolle ja ovat palautuvia) ja kertoo, että oppikirjoissa edelleen esiintyvät Kettlewellin koivumittarikokeet eivät ole toistettavissa eivätkä valokuvat perhosista puunrungoilla vastaa todellisuutta.

Kirjassa pyritään eri näkemysten tasapainoon ja vältetään tarkasti uskonnollisiksi tulkittavia argumentteja ilmeisesti siksi, että sen toivotaan täyttävän USA:ssa koulujen oppimateriaalille asetetut vaatimukset. Tästä huolimatta kirjaan on neo-darvinistipiireissä ja myös median taholta kohdistettu Yhdysvalloissa ankaraa kritiikkiä. Tämä vahvistaa jälleen kerran neo-darvinismin uskonnollisen luonteen: oppia ei saa kritisoida, vaan se on hyväksyttävä sellaisenaan, kysymyksiä esittämättä. Tämän johdosta on varsin absurdia, että neo-darvinismin väitetään muodostavan nykyaikaisen tieteen perustan.