Biokemian professori M. Behe on kirjoissaan Darwin’s Black Box ja The Edge of Evolution käsitellyt kriittisesti sitä, pystyykö makroevoluutioteoria todella selittämään uusien biologisten ja biokemiallisten rakenteiden synnyn.
Darwins Black Box – kirjassa hän esitteli biokemiallisia useista komponenteista koostuvia järjestelmiä, joiden kehittyminen vähittäisin muutoksin on erittäin epätodennäköistä, koska kaikkien systeemin osien täytyy olla toiminnassa ennenkuin eliö saas valintaedun.
Tuoreessa The Edge of Evolution – kirjassa Behe tarkastelee merkittävää empiiristä aineistoa mutaatio ja luonnonvalinta -mekanismin suorituskyvystä. Esimerkiksi malarialoisen valtava populaatiokoko (loisia on parhaillaan elossa enemmän kuin useimpien lajien yksilöitä tulee koskaan olemaan). Loisessa on tapahtunut vain vaatimattomia sopeutumia mikä osoittaa, että makroevoluutioteoria ei pysty luomaan olennaisesti uusia rakenteita ja systeemejä. Samaan suuntaan viittaavat kolibakteereilla ja banaanikärpäsillä tehdyt mutaatiokokeet sekä HI virukseen liittyvä tutkimus.

Kehitysoppiin uskovat ovat epätieteellisellä tavalla yleistäneet pientä ja rajallista muuntelua koskeva empiiriset havainnot siihen kertaluokkia suurempaan väitteeseen, että sama mutaation ja luonnonvalinnan mekanismi saisi aikaan olennaisesti uusia rakenteita ja biologisia perusryhmiä (uusia lajeja syntyy pienen muuntelun kautta vain silloin, kun uusia lajeja määritellään riittävän pienien muutoksien perusteella). Tämä ekstrapolaatio ei ole pelkästään vailla todisteita vaan sitä vastaan on vahvaa empiiristä näyttöä.

Blogissaan Behe käsittelee tärkeintä kirjaansa kohdistuvaa kritiikkiä. Sekä kritiikki että Behen vastaus on alunperin julkaistu Genetics-julkaisusarjassa (tässä, tässä ja tässä).

Perusidea kritiikin kritiikissä on, että koska kahden mutaation välivaihe, eli ensimmäisen mutaatio, on todennäköisesti hieman haitallinen, Behen yksinkertainen lasku on realistinen. Tämänkin esimerkin perusteella on siis selvää, että kehitysoppi kohtaa nimenomaan sen olennaisiin yksityiskohtiin kohdistuvaa tieteellistä kritiikkiä.

Evoluutio pystyy siis tuottamaan pientä muuntelua, jota havaitaan ja joka on tarpeellinen mekanismi eliöille ympäristön muutoksien takia. Mutta evoluutiolla on rajat, olennaisesti uusia rakenteita ja systeemejä se ei saa aikaan.
Tieteelliseen auktoriteettiuskoon turvaavalla keisarilla on siis kyllä sukat jalassa, mutta tärkeimmät väitetyt vaatekappaleet ovat kuviteltuja.

http://biologicinstitute.org/2009/02/01/bold-biology-for-2009/