Aihearkisto: Mediat

Suunnattu evoluutio

Julkaistu , kirjoittanut

Artikkelin kirjoittaja: Matti Leisola, bioprosessitekniikan emeritusprofessori

Millenium-palkinto myönnettiin vuonna 2016 ns. suunnatun (ohjatun) evoluution menetelmän kehittäjälle professori Frances Arnoldille (kotisivu: http://www.che.caltech.edu/groups/fha/index.html). Hänen kehittämänsä tekniikat ovat mielenkiintoisia, nykyisin laajasti käytössä ja niillä on onnistuneesti muokattu tarkoin valittuja proteiineja haluttuun suuntaan. Joissakin tapauksissa on saavutettu hämmästyttäviäkin tuloksia (yhteenvetoartikkeli: http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC2997618/). Arnold itse ja erityisesti hänen tutkimuksiansa koskevat kansantajuiset kirjoitukset väittävät menetelmän matkivan biologista evoluutiota. Tämä johtuu siitä, että suunnatun evoluution tekniikassa geeniin tuotetaan valtava määrä sattumanvaraisia mutaatioita, joiden joukosta valitaan uusia toivottuja muunnelmia. Matkiiko palkittu tekniikka todellisuudessa biologista evoluutiota?

Mistä menetelmässä on kyse?

Alla oleva kuva esittää yleisellä tasolla tekniikan pääpiirteet. Ensimmäisessä vaiheessa valitaan luonnosta (esimerkiksi bakteerista) proteiini (entsyymi), jolla on toivottu ominaisuus (yleensä katalyyttinen aktiivisuus). Seuraavaksi kyseistä proteiinia koodaava geeni eristetään ja siihen tehdään koeputkessa geenitekniikan menetelmillä suuri määrä mutaatioita – yleensä useita tuhansia. Suurin osa muutoksista on vahingollisia. Proteiinin rakenne ei tavallisesti kestä usean aminohapon samanaikaista muutosta. Siksi tarvitaan paljon mutaatioita, joista pääosa sisältää vain yhden aminohapon muutoksia. Mutatoituneet geenit siirretään bakteeriin, joka tuottaa uuden, hieman alkuperäisestä poikkeavan proteiinimuunnoksen. Parhailla mutanteilla toistetaan sama prosessi useita kertoja (5-10). Arnold itse toteaa julkaisuissaan, että prosessin jokaisen välivaiheen täytyy olla toimiva. Tämä tarkoittaa sitä, että proteiinin perusrakenne ei saa särkyä. Hän on myös osoittanut, että mitä stabiilimpi proteiinin rakenne on sitä paremmin se kestää muuntelua.

OhjattuEvoluutioMenetelmä

Miten menetelmä eroaa luonnossa tapahtuvista ilmiöistä?

Suunnatun evoluution menetelmä poikkeaa ratkaisevasti luonnossa tapahtuvista ilmiöistä. Biokemisti Kozulicin kanssa tekemäni arvio näistä tekniikoista löytyy verkosta: http://vixra.org/abs/1504.0130. Evoluutio tarkoittaa määritelmänsä mukaisesti sattumanvaraista prosessia, jolla ei ole päämäärää. Suunnittelu merkitsee päämäärähakuista toimintaa. Suunnattu evoluutio on sanahirviö, joka yhdistää kaksi toisilleen vastakkaista termiä – sattumanvaraisen ja suunnitellun prosessin. On helppo nähdä miten prosessiin syötetään jokaisessa vaiheessa valtava määrä informaatiota:

  1. Lähtökohtana on toimiva proteiini ja sitä koodaava geeni. Proteiini toimii solussa, siinä on aktiivinen keskus ja se on osa proteiini-proteiini interaktiivista verkostoa. Sattumanvarainen proteiini joko saostuu solussa tai on sille haitallinen. Jopa toimivaan proteiiniin (trioosifosfaatti-isomeraasi) tehdyistä aktiivisista mutaatioista vain 1 kymmenestä miljardista muunnelmasta toimi solussa.
  2. Luonnollisiin mutaationopeuksiin nähden tekniikassa käytetään 104 – 106 kertaisia mutaationopeuksia.
  3. Luonnossa valinta on sokeaa eikä suuntaudu mihinkään kohteeseen. Arnoldin tekniikassa valinta tapahtuu askel askeleelta kohti tiettyä päämäärää.
  4. Luonnossa suurin osa (99 %) jopa suuren valintaedun (0,01) omaavista mutaatioista ei kiinnity populaatioon vaan katoaa. Suunnatun evoluution tekniikassa jokainen mutaatio valitaan jatkoon.
  5. Tekniikan tuloksena syntyy muunnelma alkuperäisestä proteiinista, joka saattaa kestää paremmin lämpöä, liuottimia, happamuutta tai proteiinissa olleet heikot sivuaktiivisuudet ovat vahvistuneet. Luonnossa mutaatiot johtavat pitkällä aikavälillä rappeutumiseen ja ominaisuuksien menettämiseen. Luonnossa mutaatiot johtavat hitaasti mutta varmasti lajien rapeutumiseen kertyvien haitallisten mutaatioiden vuoksi (J. Sanford; Eliömaailma rappeutuu).

Miten Michael Behen, Douglas Axen ja Ann Gaugerin havainnot liittyvät asiaan?

Michael Behe on kirjassaan Edge of Evolution osoittanut, että evolutiivisilla muutoksilla on tiukat rajat. Sattumaprosessi kykenee parhaimmillaankin vain 2-3 samanaikaiseen muutokseen proteiinin rakenteessa. Arnoldin ryhmän tulokset vahvistavat tämän rajan. Jokaisessa suunnatun evoluution vaiheessa on mahdollista tehdä vain 1-2 mutaatiota proteiinin rakenteeseen ja esimerkiksi kymmenen vaiheen prosessin jokaisen välivaiheen on oltava toimiva. Axe ja Gauger ovat tehneet geeneihin pieniä virheitä ja osoittaneet, että evoluutioprosessi ei edes kykene korjaamaan näitä virheitä vaikka toimiva proteiini olisi vain muutaman mutaatioaskeleen päässä. Evoluutioprosessi ei heidän kokeissaan kyennyt muuttamaan proteiinin rakennetta toiseksi hyvin samankaltaiseksi rakenteeksi. Tarkemmin Bio-Complexity-verkkojulkaisun sivuilla: http://bio-complexity.org/ojs/index.php/main.

Mitä bakteereille tehdyt evoluutiokokeet osoittavat?

Yli 60 000 sukupolvea kestänyt professori Lenskin johdolla suoritettu evoluutiokoe on osoittanut, että bakteerit menettävät ominaisuuksia ajan kuluessa – eivät kehity (http://www.evolutionnews.org/2016/05/richard_lenski102839.html ). Samaan tulokseen johtivat Barry Hallin bakteerikokeet: vain 1-2 mutaation päässä oleva virhe oli korjattavissa mutaatioilla. Näistä kokeista on tarkempi analyysi kirjassani Evoluutiouskon ihmemaassa.

Johtopäätös

Valitettavasti suunnatun evoluution menetelmää verrataan julkisuudessa virheellisesti luonnossa tapahtuviin ilmiöihin ja evoluutioon, joka on sattumanvarainen päämäärätön prosessi. Yksinkertaiset matemaattiset laskelmat, tietomme luonnollisista mutaationopeuksista, mutaatioiden haitallisista vaikutuksista ja niiden leviämisestä populaatioihin osoittavat, että menetelmä ei matki luonnossa tapahtuvia ilmiöitä. Itse kymmeniä vuosia entsyymien kanssa työskennelleenä ja niitä muokanneena tiedän että suunnatun evoluution menetelmässä käytetään valtavan suuria mutaationopeuksia, huolellisesti valittuja koeolosuhteita, modernin geenitekniikan työkaluja ja valintaa kohti toivottua päämäärää. Lähtökohtana on tunnettu proteiini ja sen geeni ja lopputuloksena on muunnelma alkuperäisestä proteiinista – ei suinkaan oleellisesti uusi rakenne. Suunnattu evoluutio on termi, jota käytetään tietynlaisesta älykkäästi ohjatusta proteiinien muokkausmenetelmästä.

 

 

A pseudo-academic example of confirmation bias: Thesis by Petteri Nieminen

Julkaistu , kirjoittanut

Let’s say you want to discredit a viewpoint which you strongly disagree with. Let’s assume you are not interested in the logical form of the arguments or the evidence used by those who hold the view. What can you do? You can always go the intellectual kinder-garden route of mining for fallacies in selected texts. There are thousands of texts in the internet, you can select those suitable for the conclusions you want to draw, tabulate the loosely-interpreted fallacies, and draw the wanted conclusions. You can also accuse those holding the viewpoint of some loosely-defined concept of bad thinking, let’s call it experiential thinking for example.

This is basically what Petteri Nieminen did in his 2015 thesis in theology ”A Unified Theory of Creationism — Argumentation, experiential thinking and emerging doctrine” (University of Eastern Finland). In a way, it is not surprising that the fallacy-accusation tradition of internet sceptics has supporters. Of course, the better way is not to search for potential fallacies, which are often poorly defined and falsely claimed, but to really think about the logical structure of the arguments. What is really surprising though, is that Nieminen’s thesis passed the pre-examination phase at the University of Eastern Finland. (It will be interesting to see whether the thesis is accepted.) My guess is that, whatever your view is on the subject, after reading the following analysis of the thesis, you will be surprised too.

Lue loppuun →

Ajatuksia herättävä joululahja: Evoluutiouskon ihmemaassa

Julkaistu , kirjoittanut

Aalto yliopiston bioprosessitekniikan emeritusprofessori Matti Leisolalta on ilmestynyt kutkuttava, osin omaelämänkerrallinen kirja, Evoluutiouskon ihmemaassa.

Kansi_Matti Leisola-B cmyk-2

Kirjassa Leisola pohtii makroevoluutioon liittyvien väitteiden kevyitä perusteluita ja hieman ihmettelee kohtaamaansa vahvaa uskoa teoriaan. Itsekin useita mutaatiokokeita tehneenä tutkijana Leisola tuo esiin tuoretta tutkimusta evoluutiomekanismin rajoista. Teosta keventävät mukavasti Leisolan omaelämänkerralliset kokemukset makroevoluutioteorian kyseenalaistajan kohtaamasta sensuurista ja hauskoista tilanteista. Sensuurin määrä ja evoluutioteoriaa puolustavien tieteen isokenkäisten kapeakatseisuus yllättää lukijan. Mielenkiintoista luettavaa.

Lyhyt ote kirjan luvusta Tieteen reviirille on luettavissa tästä. Lisäksi osa kirjan sisältämää koulubiologian evoluutioteorian opetuksen kritiikkiä on luettavissa tästä.

Sisältö:

Esipuhe

1. Epäilykset heräävät
Elämän synnyn arvoitus

2. Naturalismin vallassa
Fossiilien kertoma tarina

3. Opiskelijat kuuntelevat
Mutaatioiden mahdollisuudet

4. Professorit kiinnostuvat
Mikromuutoksista makroevoluutioon

5. Rehtorit pelästyvät
Luonnonvalinta uutta luovana voimana

6. Kustantajat epäröivät
Biologinen informaatio

7. YLE varoo ja varoittaa
Miten eläin rakennetaan?

8. Kirkko mukautuu
Miten fossiilin ikä määritetään?

9. Skeptikot hermostuvat
Skeptikko arvioi lukion evoluutio-opetusta

10. Darvinistit pelottelevat
Roska-DNA:n tarina

11. Kollegat keskustelevat
Evoluutiokokeet bakteereilla

12. Mekanismit eivät toimi
Miten rakennetaan uusi proteiini?

13. Kuilu syvenee
Uudet evoluutiohypoteesit

14. Tieteen reviirille
Voiko design olla tiedettä?

15. Alkemiaa, astrologiaa ja litteä Maa
Litteän Maan myytti

 

Alla vielä kemian dosentin arvio kirjasta:

Kiitokset Matti Leisolalle kirjasta ”Evoluutiouskon ihmemaassa”. Olen ollut viime aikoina kiireinen, mutta kirja tuntui niin kiinnostavalta, että täytyi lukea se nopeasti läpi.

Kirjan sanoma on hyvin tärkeä, mutta valitettavasti käynee niin, että kirjan lukevat pääosin asiaa jo ymmärtävät. Sen sijaan ne, joiden pitäisi se ehdottomasti lukea, eivät lue.

Kirja on joka tapauksessa ”ymmärtäväisillekin” mielenkiintoinen katsaus siihen, mitä on olla anti-darvinistinen toisinajattelija Suomessa vuosikymmenien ajan. Myös kuvaus siitä, miten heiveröisellä pohjalla neodarvinismi seisoo, on tärkeä ja paljastava. Se johtaa tuskin siihen, että naturalismiin tai teistiseen evoluutioon uskovat suurin joukoin luopuisivat uskostaan, mutta toivovat kyllä, että joku ”parempi” selitys keksittäisiin, kunhan sekin olisi naturalistinen. Evoluutioteorian vertaaminen lopussa alkemiaan, astrologiaan ja litteään maahan tuntui hauskalta, mutta myös täysin loogiselta. Vertaus saattaa herättää aggressioita vastustajissa, mutta saa heidät toivottavasti pohtimaan asiaa.

nimim. Navis, kemian dosentti

Onko Ihmisen sukupuoli tulkinnanvarainen asia?

Julkaistu , kirjoittanut

(Ao. artikkelin kirjoittaja on lääketieteen lisensiaatti Pekka Reinikainen)

Näin väittävät Evoluutioekologian akatemiaprofessori ja immunologian professori Helsingin Sanomissa 29.3.2013 julkaistussa artikkelissa, joka paljastaa sekä kirjoittajien poliittiset tavoitteet että heidän perustelujensa heikkouden. Heidän ilmeinen tavoitteensa on tukea sukupuolineutraalin avioliittolain säätämistä ja he pyrkivät osoittamaan, että sukupuoli olisi vaikeasti perusteltava käsite. Näin tehdessään he paljastavat eräitä kehitysopin keskeisiä ratkaisemattomia ongelmia. HS:n kirjoitus on enemmänkin epätieteellistä politikointia kuin tieteellistä argumentointia.

Artikkeli viittaa kromosomipoikkeamiin, jotka ovat perinnöllisiä virheitä ja väittää niiden olevan yleisiä. Todellisuudessa kyseiset perinnölliset virheet ovat melko harvinaisia: Turnerin syndrooman (XO) esiintymistiheys on 1/2500, Klinefelterin syndrooman (XXY) 1/50 ja tapaus, jossa syntyy XYY kromosomiyhdistelmä 1/1000. Tällaisten kromosomihäiriöiden ilmeneminen kertoo ihmisen perimän rappeutumisesta, joka vaatii selityksen. Täsmälleen samanlaiseen virheajatteluun syyllistyi Suomen Kuvalehden (4/2013) Marko Hamilo, jonka otsikoima kirjoitus Vanhat isät ruokkivat evoluutiota viittasi Nature-tiedelehdessä julkaistuun tutkimukseen, jonka mukaan 70-vuotiailla miehillä on jopa kahdeksan kertaa enemmän mutaatioita spermassaan kuin 20-vuotiailla. Näiden virhemutaatioiden tiedetään aiheuttavan perinnöllisiä sairauksia, mutta evoluutiouskon mukaan jokin virhe voi joskus olla ehkä evoluutiota eteenpäin vievä. Evoluution nopeuttamiseksi voisi samalla logiikalla käyttää erilaisia kemikaaleja tai radioaktiivista säteilyä. Suomessa, Tanskassa ja Ranskassa on julkaistu tutkimuksia, joissa todetaan sperman laadun heikentyneen yhdessä sukupolvessa peräti 30–50% . Todisteet perinnöllisistä virheistä viittaavat aivan eri suuntaan kuin edellä mainittujen kirjoittajien johtopäätökset: ihmislaji rappeutuu kopiointivirheiden ja mutaatioiden takia. Kuinka uskottavaa on näiden havaintojen valossa, että ihminen olisi ollut täällä 200 000 vuotta? On ilmeistä, että evoluution päämäärä ei ole ”parempi” tuote vaan sukupuuttoon kuoleminen, sillä evoluutio ei pysty poistamaan kromosomeista hypoteettisiin hyödyllisiin mutaatioihin verrattuna monituhatkertaisella nopeudella kertyviä haitallisia mutaatioita.

Erilaisten muunnelmien esiintyminen sukupuolen ulkoisissa tunnusmerkeissä saattaa heijastaa hyvinkin monimutkaisia hormonivaikutuksia tai raskauden aikana nautittujen lääkkeiden sivuvaikutuksia. Geenien ilmentymisen säätelystä tiedetään vain vähän. Tämä ei tarkoita sitä, että sukupuolen määrittäminen olisi yleinen, iso ja keskeinen ongelma. Tällaisen poliittisesti motivoituneen evoluutio-ekologian akatemiaprofessorin ja hänen kollegansa pitäisi kiinnittää huomio edustamansa neodarvinistisen ajattelun todellisiin ratkaisemattomiin kysymyksiin. Mikä on suvullisen lisääntymisen alkuperä? Miksi suvullisen lisääntymisen muodot ovat niin monimuotoisia sekä eläin että kasvimaailmassa? Mistä vähennysjakautuminen (meioosi) on peräisin? Miksi sukusolut ovat täysin erilaisia? Miten kaikki tarvittavat yksityiskohdat sukusolujen valmistautumisessa kohtaamaan toisensa kehittyivät? Miten kohdunsisäinen elämä kehittyi ja miten kehittyivät syntymään liittyvät fysiologiset ja anatomis-toiminnalliset muutokset?

Samanlaisia kysymyksiä voisi esittää pitkän listan. Uusdarvinistisella evoluutioteorialla ei ole antaa mitään vastauksia näihin kysymyksiin. Yritys selittää geenivirheiden kautta biologiaa ja evoluutiota on tuomittu epäonnistumaan. Voimme ’aukkojen jumalan’ sijasta puhuakin ’aukkojen darvinismista’. Biologisen tiedon lisääntyessä darvinismin täydellinen vararikko ja elämän yksityiskohtia myöten toteutettu suunnitelmallisuus on tullut ilmeiseksi.

Pekka Reinikainen

Onko ID uskonnollista?

Julkaistu , kirjoittanut

Mediassa näkee usein hokemaa, että älykkään suunnittelun teoria (Intelligent Design, ID) on uskonnollinen tai uskonvarainen kanta. Lausumattomana johtopäätoksena hokijoilla on, että teoriaa ei täten tule ottaa vakavasti eikä sen todellisia perusteluja tarvitse vaivautua tarkastelemaan.
Tästä taannoinen esimerkki on Veikko Vuorikosken juttu Aamulehdessä 23.4.2012.

Ensinnäkin, puhtaimmillaan tiede on systemaattista totuuden etsintää, eikä sillä, onko teoria uskonnollinen tai uskonnollisesti motivoitu pitäisi olla mitään väliä kunhan teorialla on tieteellisiä perusteluja. Eikä sillä, mitä uskonnollisia seuraamuksia teorialla on, pitäisi myöskään olla mitään väliä. Sekä evoluutioteorialla että ID:llä on joitain uskonnollisia (tai antiuskonnollisia) seuraamuksia. Ateisti tai naturalisti, joka hylkää ID:n vain omien (anti)uskonnollisten ennakkoluulojensa perusteella, verhoten uskomuksensa tieteelliseen retoriikkaan, on itseasiassa keskustelun epätieteellisin osapuoli.

Toisekseen on surkuhupaisaa, että näillä hokijoilla ei ole ollut osoittaa mitään konkreettista kohtaa ID-päättelyssä joka olisi uskonnollinen. Mikä kohta esim. W. Dembskin suunnittelua havaitsevasta teoriasta on uskonnollinen? Tai missä kohtaa esimerkiksi S. Meyerin tunnettujen syiden ID-päättelyssä (kirjassa Signature in the Cell) tehdään uskonnollinen oletus? Millä tavoin teen uskonnollisen tai uskonvaraisen päättelyn, kun Dembskin teorian perusteella osoitan, että kannettava tietokoneeni tai naapurin auto on suunnittelun tulosta?

Ainoa näkemäni perustelu tässä kohtaa on ollut, että ID on uskonnollinen, koska päättelyssä sallitaan suunnittelu mahdollisena selityksenä. Mutta juuri suunnittelun sulkeminen pois mahdollisuuksien joukosta ennen tarkastelua olisi ennakkoluuloista ja naturalistiseen uskoon sitounutta.

Tosiasia on, että ID:n rakenteista ei väitettyjä uskonnollisia oletuksia löydy. Entä ID tutkijoiden motiivit, ovatko ne uskonnollisia? Mitä väliä motiiveilla on? Suurinpiirtein kaikilla tieteentekijöillä on ei-tieteellisiä motiiveja. Teorioiden totuus ei riipu niiden esittäjien motiiveistä. Motiivien arvailun asemesta tulisi keskittyä perusteluihin tälläkin tieteen alueella.

Jos tältä alueelta Orwellilaista kauhukuvaa haluaa maalailla, ongelma ovat juuri Vuorikosken kaltaiset kirjoittajat ja tutkijat, jotka pitävät yllä modernin kulttuurin myyttejä perusteettomilla ja perehtymättömillä hokemillaan. Tuntemani ID:n edustajat ovat järjestään tutustuneet molempien puolien argumentteihin, eli sekä evoluutio- että ID-teorian perusteisiin, perusteluihin ja kritiikkiin. He esittävät perustelunsa tieteellisellä tasolla eivätkä hylkää toisinajattelijoiden kantaa vetoamalla motiiveihin tai hokemiin. Samaan ei yleensä voi sanoa ID:n kriitikoista. Tyypillinen ID-kriitikko ei ole perehtynyt ID:n perusteisiin eikä sen perusteluihin (1, 2 ja 3), ja mikä harmillista, harva näistä henkilöistä on perehtynyt naturalistisen evoluutioteorian rajoihin ja kritiikkiin. Tästä syystä he ovat ylenpalttisen varmoja naturalistisen evoluutioteorian totuudesta (”onhan se ainoa tieteellinen selitys”) ja saattavat jopa pitää ID tutkijoiden syrjintää oikeutettuna.

Dokumentti evoluutioteorian kanssakeksijästä Alfred Wallacesta

Julkaistu , kirjoittanut

Tuore ja tieteenhistoriallisesti erittäin mielenkiintoinen dokumentti evoluutioteorian toisesta kehittäjästä, Alfred Russel Wallacesta, on katsottavissa verkossa:


Suomessa jotkut toimittajat ovat toistuvasti väittäneet suunnittelu-teorian olevan tuore amerikkalainen liike. Väite oli kyllä kuollut jo syntyessään, mutta viimestään tämän dokumentin pitäisi oikoa tuota ja joitain muitakin väärinkäsityksiä.
On muuten mielenkiintoista, että Wallacella oli julkaisu evoluutioteoriasta valmiina huomattavasti ennen Darwinin kirjaa, mutta Wallace lähetti artikkelinsa Darwinille luettavaksi, ja, tiedepoliittisten kähmintöjen seurauksena, evoluutioteoriaa pidetään nykyään lähinnä Darwinin keksintönä.

Darvinistista rappeutumista: Paljon melua hiivasta

Julkaistu , kirjoittanut

(Suomennos biokemian professori M. Behen artikkelista)

Tuore tiedeartikkeli ”Kokeellinen monisoluisen elämän kehitys” (Ratcliff et al., 2012) sai paljon huomiota lehdistössä. (Asiasta kertoi myös Helsingin Sanomat. suom huom) Tutkijoiden mukaan heidän tuloksensa kertovat jotain siitä miten monisoluinen elämä on kehittynyt maapallolla. Artikkelin päätutkija on Michael Travisano Minnesotan yliopistosta. Hän oli Richard Lenskin oppilas 1990-luvulla. PNAS julkaisusarjassa ilmestyneen artikkelin toimittaja oli myös Richard Lenski. Artikkelin ydinajatus on seuraava:

Tekijät toistivat seuraavat kolme vaihetta useita kertoja: 1) Yksisoluista hiivaa kasvatettiin ravistelupullossa; 2) kasvatuksen jälkeen tehtiin lyhyt sentrifugointi ja 3) pullon pohjalle laskeutuneesta hiivasta otettiin näyte, joka toimi siemenenä uudelle kasvatuskierrokselle. Tällä tavoin nopeammin sedimentoituneet solut valittiin aina jatkoon. Useiden kasvatussyklien jälkeen valitut solut sedimentoituvat paljon nopeammin kuin lähtösolut. Tarkastelu osoitti, että nopeasti sedimentoituneet solut muodostivat klustereita monistuvien äiti-tytär solujen epätäydellisen erottumisen takia. Lopuksi havaittiin, että jotkut solut klustereissa tekivät ”itsemurhan” (apoptoosin), joka teki ilmeisesti klustereista hauraita. Soluista irtosi paloja jotka toimivat alustoina uusille klustereille (alkuperäisetkin solut kykenivät apoptoosiin).

Richard Lenski tietää, miten saada paljon julkisuutta vaatimattomista laboratoriotuloksista. Vaikuttaa siltä, että hän on kouluttanut oppilaansa hyvin. Tutkijoiden saamat koetulokset johtuvat kahdesta olemassa olevan toiminnon menetyksestä: 1) kyvyn erottautua äitisolusta solunjakautumisen aikana, ja 2) apoptoosin hallinnan menetys.

Tekijät eivät analysoi soluissa tapahtuneita geenimuutoksia. Uskon vahvasti, että (jos ja kun he niin tekevät) he huomaavat toimivan geenin tai sen säätelyalueiden vioittuneen. Tämä on luultavasti jälleen yksi esimerkki evoluutiosta, joka johtuu aikaisemmin toimivan järjestelmän menetyksestä. Tiedämme että tällaisissa tapauksissa Darvinistinen prosessi toimii hyvin. Darvinismin ylipääsemätön ongelma on rakentaa uusia järjestelmiä.

Viite:
Ratcliff, W. C., R. F. Denison, M. Borrello, and M. Travisano, 2012 Experimental evolution of multicellularity. Proc. Natl. Acad. Sci. USA. doi/10.1073/pnas.1115323109

Jerry Coyne ja tieteellisyyden teeskentely

Julkaistu , kirjoittanut

Aamulehdessä 18.10. kaksi toimittajaa esitteli innolla Jerry Coynen ääriateistisia näkemyksiä.

Jerry Coynen Miksi evoluution on totta? –kirjassa esittämissä evoluutioteorian perusteluissa ei ole mitään olennaisesti uutta. Coynen esittämiä todisteita on käsitelty professori Puolimatkan Usko, tiede ja evoluutio kirjassa sekä jo joitakin vuosia sitten Evoluutio – kriittinen analyysi kirjassa. Lisäksi Coyne ei vastaa Älykkään suunnittelun teorian tutkijoiden tuoreempaan tutkimukseen proteiinperheiden kehityksen mahdottomuudesta (D. Axe. The Case Against a Darwinian Origin of Protein Folds, Biocomplexity 2010) tai evoluution empiirisistä rajoista (M. Behe, The Edge of Evolution – kirja, Free Press, 2007).

Makroevoluutioteorian todisteiden yksipuolista käsittelyä ja tieteellisten ongelmien ohittamista suurempaa ongelmaa Coynen ajattelussa edustaa tieteellisenä esiintyvä ateismi. Tieteessä ei ole mitään todisteita ateismin puolesta. Jokaisella ihmisellä, myös Coynella, on uskonvarainen filosofisesti perusteltu maailmankatsomus. Joka väittää maailmankatsomuksensa perustuvan puhtaasti tieteeseen, on yksinkertaisesti huijari. Coynen kömmähdys on yksinkertainen: Jumalan käyttäminen selityksenä tieteessä on kiellettyä. Koska Jumalaa ei sallita tieteessä, emme tietenkään löydä tieteellisiä todisteita Jumalasta. Nyt astuu kuvaan Coynen tieteisusko: Vain tieteellisesti perusteltuja väitteitä kannattaa uskoa, joten Coyne ei siis usko Jumalaan. Mutta kyseessä on vain tieteenfilosofiaan perustuva kehäpäättely! Lisäksi Coyne ei soveltanut tieteisuskoaan ateismiin: Ateismille ei ole tieteellisiä todisteita, Coynen ei siis pitäisi uskoa ateismiin.

Toisaalta esimerkiksi useat fyysikot ovat todennet, että universumin alku ja fysiikan lakien hienosäätö elämää varten viittaavat suunnitteluun. Kyseessä ei ole tieteellinen todiste Jumalalle, vaan tieteeseen perustuva filosofinen argumentti Jumaluskon puolesta.

Kristityt filosofit eivät muuten ole väittäneetkään, etteivät ateistit voi olla hyviä ja moraalisia ihmisiä. Väite on aina ollut, että ateismin alla hyvyydelle, moraalille tai ihmisarvolle ei ole mitään todellista perustelua tai perustaa. Länsimaiden ateistit on kasvatettu kristilliseen moraaliin, jossa ihmisarvo voidaan perustella ja siksi useat heistä elävät melko hyvin. Neuvostoliiton, Kiinan ja Kambodžan miljoonia surmanneet ateistit sovelsivat ateismia myös ihmisarvon ja moraalin perustelujen puuttumisen osalta.

Militanttien ateistien filosofiset kömmähdykset ja tieteellinen teeskentely ovat sen verran huomattavia, ettei ole ihme, etteivät he, mahtipontisista väitteistään huolimatta, pärjää väittelyissä kristittyjen filosofien ja tieteentekijöiden, kuten William Craig tai John Lennox, kanssa.

Alla joitain vastineita Coynen käsityksiin:
http://apologetiikkawiki.fi/Jerry_Coyne
http://ujjf.blogit.fi/coynen-masentava-tietamattomyys/

Evoluution opetuksesta – kriittinen tiede vastaan tieteisuskoinen retoriikka

Julkaistu , kirjoittanut

Tieteisuskoinen ja materialistinen ”Vapaa-ajattelijain” Liitto on teettänyt kansaedustajilla kyselyn evoluution opetuksessa kouluissa. Liiton puolueellisuus näkyy jo kysymyksenasettelussa, sillä kyselyssä ainoina vaihtoehtoina esitetään evoluutio tai luomisoppi. Vapaa-ajattelijat kysyivät ehdokkailta, miten evoluutio tulisi esittää peruskoulun biologiassa:
1) vallitsevana tieteellisenä käsityksenä, siten kuin muutkin asiat,
2) yhtenä selityksenä, jonka rinnalla on mm. luomisoppi,
3) en vastaa / ei mikään edellisistä.

Olisi ollut tärkeää lisätä vaihtoehdot:
4) Evoluutiota tulisi opettaa kriittisesti, myös sen vastaisen todisteet pitäisi ottaa esiin.
5) Evoluution rinnalla esitellään suunnitteluteoria (ID), jonka mukaan useat asiat luonnossa selittyvät parhaiten suunnittelulla, eivät ohjaamattomilla materiatason prosesseilla.

ID:n edustajat kuten Discovery Institute kannattavat yleensä vaihtoehtoa 4 ja opettajan vapautta kohtaan 5.

Joka tapauksessa, kyselyn tulos – vastaajista 21 prosenttia opettaisi biologian tunneilla evoluution rinnalla muita selityksiä kuten luomisoppia – osoittaa useiden kansanedustajien kykenevän kriittiseen ajatteluun myös tieteen suhteen. Tämä on se aito ja oikea tieteellinen asenne: tieteestä tulee uskoa se, mikä on hyvin perusteltua, ei suinkaan kaikkea mitä tieteelliseksi väitetään.

Kysylyn tarkempi tulos ja vapaa-ajattelijoiden kommentteja:
http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/110569-vaalikone-paljasti-kreationistit-%E2%80%93-%E2%80%9Dolen-sanaton%E2%80%9D
http://ahtoapajalahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/66625-ehdokkaat-sekaisin-evoluutiosta

Kuten mediassa yleensä, myös yo. teksteissä ainoa esitty perustelu evoluutiolle on, että se on tieteellistä. Tämä on tieteisuskoa, ei tiedettä. Meillä on tieteellistä näyttöä siitä, että evoluutio kykenee saamaan aikaan vain pieniä muutoksia eliöissä. Suuret, useita mutaatioita vaativat muutokset ovat sekä teoreettisten laskujen, että mittausten perusteella mekanismin ulottumattomissa. Lisäksi evoluution muut ongelmat, kuten hyppäyksellinen fossiiliaineisto, kambrikauden räjähdys, geeneettisen aineiston viittaama elämän puska puun asemesta, sekä suunnittelu parempana selityksenä DNA:n informaatiolle, tekevät evoluution kritiikittömästä opettamisesta erittäin ongelmallista. Suomeksi hyvä kriittinen kirja evoluutioteoriasta on Evoluutio – kriittinen analyysi. Lisäksi suunnittelusta löytyy todisteita myös muilta tieteen aloilta, mm. fysiikasta.

Kansanedustaja Jyrki Kasvi kommentoi: ”Olen … sanaton. …. Ensi vaalikaudella eduskunnan pitäisi pohtia esimerkiksi biotekniikan ja kognitiivisen dopingin kaltaisia kysymyksiä. Miten voi kuvitella käsittelevänsä geenimanipulaation eettisiä kysymyksiä, jos ei usko koko asiaan, kysyy Kasvi.” Kasvi ei selvästikään ole tutustunut evoluutiokritiikkiin. Siitä, että henkilö uskoo luomiseen, ei tietenkään seuraa, että hän ei ymmärtäisi geenimanipulaatiota tai tarvetta säädellä tieteellistä tutkimusta eettisin periaattein. Pikemminkin on niin, että mitä paremmin henkilö ymmärtää mutaation ja luonnonvalinnan mekanismin, sitä paremmin hän näkee, että kyseinen prosessi ei kykene saamaan aikaan useita koordinoituja muutoksia vaativia koneistoja, joista solu pääasiassa koostuu. Mitä eetiikkaan tulee, yksi Suomen johtavista suunnitteluteorian kannattajista ja evoluutiokriitikoista, bioprosessitekniikan professori Matti Leisola, joka siis työkseen muuttelee eliöiden perimää, kirjoittaa kirjassa Bioprosessitekniikka, että bioeettisillä pohdinnoilta putoaa pohja pois materialistisen evolutionismin alla. Tämä siksi, että ilman kristillistä maailmankuvaa ihmisen ja luonnon arvoa on vaikea perustella. (Tässä muuten yksi vihreiden sisäisistä ristiriidoista: Useimpien vihreiden kansaedustajien maailmankatsomus on sellainen, että luonnon arvolle ei löydy todellista perustaa. Lisäksi nousee kysymys, mikseivät kyseiset kansanedustajat näe ihmisen toimintaa osana evoluutiota, jossa vahvat lajit syrjäyttävät heikommat.) Toivottavasti Kasvi ei toimi politiikassa pelkin olkiukko-argumentein. Kasvi tuskin arvostaisi poliitikkoa, joka argumentoisi Kasvin tavoin seuraavasti: ”Miten joku voi vastustaa ydinvoimaa? Olen sanaton, hänhän vastustaa kaikkea energian tuottamista. Miten Suomen koulujärjestelmä voi tuottaa tällaisen tuloksen?”

Lisäksi on surkuhupaisaa, että vapaa-ajattelijat, jotka lobbaavat politiikassa kiiluvasilmäisellä innolla ja valtaavat wikipedian tiettyjä sivuja omille mielipiteilleen, syyttävät kristillisdemokraatteja ’vihollista vastaan hyökkäämisestä’ kun puolueen edustajat vain vastaavat ahkerasti heidän kyselyynsä. Tieteisuskoinen sulkeutunut ajattelu on usein niin perusteettoman itsevarmaa, että todellisuus hämärtyy.

ID liike toimii perustellun tieteen puolesta, tieteisuskoista retoriikkaa vastaan.

Malttia puhdistusintoon

Julkaistu , kirjoittanut

(Alla professorien Puolimatka ja Leisola Acatiimi-lehdessä julkaistu vastine eräiden materialisti-fundamentalistien tieteisuskoisiin puhdistuspyrkimyksiin.)

Esko Länsimies ja Markku Myllykangas tarjoavat meille eriskummallista tulkintaa länsimaisen kulttuurin historiasta. Heidän mielestään usko siihen, että maailmankaikkeus on älykkään olennon suunnittelema, syntyi vasta viime vuosisadalla Yhdysvalloissa. Todellisuudessahan jo Sokrates ja Platon kannattivat sitä.

Kokeellisen luonnontieteen vallankumous toteutettiin tämän uskon varassa; mm. Kopernikus, Kepler, Galilei, Isaac Newton, Michael Faraday ja James Clerk Maxwell rakensivat tutkimuksensa sen vakaumuksen varaan, että maailmankaikkeudesta on mielekästä etsiä lainomaista järjestystä, koska se on älykkään olennon luomusta.

Jos usko maailmankaikkeuden perimmäiseen järjellisyyteen on taikauskoa ja yliopistot pitäisi puhdistaa siitä, niin mitä jää jäljelle? Pitäisikö kreikkalaisen antiikin ja kokeellisen luonnontieteen vallankumouksen pääteokset hävittää kirjastoista ja kieltää niiden käsittely? Pitäisikö meidän kaikkien Myllykankaan ja Länsimiehen tavoin aktiivisesti unohtaa antiikin ja kristinuskon merkittävimpien tutkijoiden merkitys länsimaiselle kulttuurille?

Yliopistojen puhdistamista kaikesta jumaluskoon viittaavasta yritettiin toteuttaa ateistisessa Neuvostoliitossa. Seurauksena olivat maailmanhistorian laajimmat ja verisimmät tiedevainot. Tieteellisen keskustelun taso romahti keskustelun ja kritiikin vapauden kieltävässä ilmapiirissä. Puhdistusten oikeuttamisessa käytettiin samaa ”taikauskon retoriikkaa”, mitä Länsimies ja Myllykangas suosivat.

Mm. genetiikan tutkimus kiellettiin ja sen edustajia erotettiin viroistaan, vangittiin ja jopa tapettiin, koska genetiikan katsottiin edustavan ”papillista taikauskoa”. Genetiikan teoreettisia rakennelmia verrattiin ”uskonnollisiin käsityksiin kuolemattomasta sielusta”.

Andrei Saharovin mukaan pelon lamauttama tiedeyhteisö ”antoi yksimielisen tukensa” silloinkin kun puhdistusintoilijat ” puhuivat järjettömyyksiä”. (Lähdeviitteet kirjassa Tiedekeskustelun avoimuuskoe, jossa asiaa käsitellään tarkemmin.)

Länsimiehen ja Myllykankaan tunteenomainen retoriikka nivoutuu uusateismin mustavalkoiseen kysymyksenasetteluun: joko olet kanssamme samaa mieltä, tai sinun ajatuksiasi ei tarvitse ottaa vakavasti. Ranskalainen evolutionisti Thomas Lepeltier arvioi, että tällainen lähestymistapa vie meitä kohti yhteiskuntaa, jossa kaikki vallitseviin tieteellisiin teorioihin kohdistuva erimielisyys on kadonnut.

Tieteen itsekriittisyys perustuu tieteentekijöiden väliselle kriittiselle keskustelulle, jossa omat perususkomukset altistetaan vastakkaisten näkökantojen tarjoamalle koettelulle. Edustamamme dialogisen pluralismin mukaan kukin tieteentekijä tekee tutkimustaan avoimesti omien perimmäisten uskomustensa varassa ja altistaa näkemyksensä toisenlaisista lähtökohdista tutkimustaan tekevien tieteentekijöiden kritiikille, jolloin niiden kriittinen arviointi tulee mahdolliseksi. Tiedeyliopistoa ei ole ilman älyllistä dialogia.

Tapio Puolimatka
Professori, Jyväskylän yliopisto
Matti Leisola
Professori, Aalto-yliopisto

Avointa kirjeenvaihtoa, Skepsis – Leisola

Julkaistu , kirjoittanut

Alla on Skeptikko-lehdessä julkaistu kirjeenvaihto, jossa professori Leisola vastaa skeptikkojen esittämiin kysymyksiin. Lukija voi itse päätellä, ovatko Skepsiksen viiden vuoden aikana hiomat vastavedot vakuuttavia. Skepsis antoi vuonna 2004 huuhaa-palkinnon Leisolan laboratoriolle ja vuonna 2008 kustannusosakeyhtiö Uusi Tielle professori Tapio Puolimatkan ID perusteluiden esittämisestä. Pidän tieteentekijän julkista nolaamista aina vääränä, saati silloin kun häpeärangaistukselle ei ole esittää kestäviä perusteluja. Uudet tutkimusohjelmat (kuten ID) ovat aina aluksi altavastaajan asemassa kunnes kriittinen tutkimusmassa ylittyy. ID tutkimus lisääntyy hiljalleen. Viime vuonna perustettiin avoin BIO-Complexity-julkaisusarja, jossa myös ID myönteiset ja makroevoluutiokriittiset julkaisut saadaan julkaistua. Bio-complexityn tuore numero antaa hyviä esimerkkejä parhaillaan tehtävästä ID tutkimuksesta.

Alla skeptikot kysyvät, mitä tieteellistä hyötyä on siitä, että jokin asia havaitaan suunnitelluksi. Ensinnäkin ID tutkimus on toistaiseksi perustutkimusta. Jos tarkasteltava kohde on suunniteltu, on tärkeää että tieteessä voidaan myöntää/löytää tämä totuus, sen seurauksista jatkotutkimukselle välittämättä. Eihän arkeologikaan väitä löytämänsä saviruukunkappaleen muodostuneen päämäärättömissä maaperän prosesseissa vain siksi, että saveen liittyvät maaperän prosessit ovat helpompia ja yksinkertaisempia tutkimuskohteita kuin suunnittelijat. (Tähän yhteyteen sopii hyvin aikamme huomattavimman analyyttisen filosofin, Alvin Plantingan, vertaus juoposta, joka oli hukannut avaimensa pimeässä pusikkoon, mutta etsi niitä katulampun alta, koska siitä ne olisi helpointa löytää.) Toiseksi, jos suunnittelua pidetään mahdollisena selityksenä, sen kautta avautuu aito mahdollisuus suhtautua kriittisesti naturalistisiin selityksiin (esimerkiksi Douglas Axen proteiinien evoluution ongelmat, Michael Behen redusoitumaton monimutkaisuus ja havaitut evoluution rajat) sokean tieteellisen toiveajattelun asemesta. Kolmanneksi, alkavan tutkimusohjelman kohdalla hyödyt näkyvät usein vasta vuosikymmenien kuluttua. Ei ole vaikeaa löytää viitteitä jotka osoittavat useiden aikalaisten pitäneen sähkömagnetismia, transistoria tai tietokoneita tarpeettomina keksintöinä ja mikro-organismeja huuhaana.

———————————————————

Arvoisa professori Leisola,

Luennoitte 14.4.2010 Itä-Suomen yliopiston Kuopion kampuksella elämän synnyn arvoituksesta. Valitettavasti luennolla emme päässeet pureutumaan tarpeeksi perusteellisesti skeptikkoa kiinnostaviin kysymyksiin ja sen vuoksi päätimme kirjoittaa tämän avoimen kirjeen teille.

ML: Kiitän teitä kirjeestänne ja asiallisista ja osin hankalistakin kysymyksistä joihin perusteellinen vastaaminen vaatisi paljon tilaa. Olen vastauksessa rajoittunut oleelliseen.

Aloititte luennon varsin negatiiviseen sävyyn kertomalla, että tiedemiehet ovat – mahdollisesti tarkoittamattaan – luoneet maailman jossa millään ei ole mitään väliä. Otitte esimerkiksi Auschwitzin tuhoamisleirin sekä lukiolaisopiskelijan esseen, jossa opiskelija kertoi, ettei hänen elämällään ole mitään väliä. Näettekö tosiaan tieteellisen maailman niin kyynisenä kuin annoitte ymmärtää? Oliko Auschwitz ja lukiolaisopiskelijan mahdollinen masennus tieteen ja tiedemiesten syy? Eikö maailmassa muka ole ollut kansanmurhia ja teini-ikäisten maailmantuskaa ennen evoluutioteoriaa ja naturalistis-materialistista metodologiaa? Mielestämme on kuitenkin kiistatonta se, että ihmisen on osoitettu kehittyneen ennen kaikkea yhteistyön takia ja avulla. Monien muiden yhteisöllisten lajien tapaan ihmisten evoluutiossa on kyse yhtä paljon joukkue- kuin yksinpelistä.

ML: Kristinuskon pohjalta länsimaiseen kulttuuriin on sisäistynyt vakaumus, jonka mukaan ihminen on luotu Jumalan kuvaksi. Ehdottomat ihmisoikeudet ovat perustuneet tämän vakaumuksen varaan. Naturalistisen maailmankatsomuksen pohjalta tulee vaikeaksi tai mahdottomaksi perustella ehdottomia ihmisoikeuksia tai yleensä objektiivisia arvoja, kuten Yalen yliopiston professori Nicholas Wolterstorff on argumentoinut. Moraalin murenemisen perusta on naturalistinen vakaumus, jonka mukaan ihminen ei ole Jumalan kuvaksi luotu olento. Naturalistinen vakaumus on luonteeltaan uskonnollinen koska se ottaa kantaa uskonnolliseen kysymykseen, vaikka se usein esitetään tieteen nimissä. Ongelma ei ole luonnontieteellisissä teorioissa sinänsä, jos niiden väittämät alistetaan normaalille tieteelliselle kritiikille. Kokonaisvaltainen evoluutio-oppi eristetään kuitenkin kritiikiltä kuten käyttämänne termikin ”kiistaton” osoittaa.
Lue loppuun →

Vuoden 2010 paras tiedekirja: Tiedekeskustelun avoimuuskoe

Julkaistu , kirjoittanut

Professori Tapio Puolimatkan tuore kirja Tiedekeskustelun avoimuuskoe (Uusi tie, 2010) on erittäin tarpeellinen ja silmiä avaava kirja tieteen lähtökohdista ja avoimen keskustelun ja tutkimuksen tarpeellisuudesta. Nykytilanne, jossa älykkään suunnittelun (Intelligent design, ID) mahdollisuus suljetaan pois tutkimuksen ja tiedotuksen tasolla, on tieteenfilosofisesti kestämätön. Puolimatkan kirjan alkusysäys oli, kun Puolimatka esitteli analyyttisen ateistifilosofin näkemyksiä ID:n tarpeellisuudesta Helsingin Sanomissa. Useiden suomalaisten tieteentekijöiden vastauksista näkee, etteivät he todellisuudessa ole perehtyneet ID:n sisältöön, vaan vastustavat sitä pääosin ennakkoluulojen sekä tieteenfilosofisten tai uskonnollisten sitoumustensa takia. Koska nämä pintaliitäjät eivät usein tiedosta ennakkositoumuksiaan, he eivät myöskään selvästi näe niiden vaikutusta omassa ajattelussaan ja siksi esittävät sitoumuksistaan seuraavat väitteet tieteen arvovallalla.

Puolimatka on juuri oikea henkilö valottamaan analyyttisesti ja kiihkottomasti uskonnon ja tieteen suhdetta sekä tuomaan esiin useiden tieteentekijöiden uskonnollisen sitoutumisen naturalismiin ja tämän sitoutumisen seurauksia tieteenä esitetyissä väitteissä. Kyseessä on kulttuurimme voimakkaimpia myyttejä, sillä nämä myytit liittyvät tieteeseen ja meihin tieteentekijöihin, meihin, jotka edustamme kulttuurissamme useille, varsinkin ns. skeptikoille, ylhäältä annettua totuutta.

Koska nykytiede useille tieteentekijöille on sitoutunut etsimään ja löytämään vain materiatason syitä ilmiöille, tästä seuraa että jonkinlainen evoluutioteoria on ainoa sallittu selitys eliöiden synnylle. Viis siitä, että evoluutioteorian mekanismi ei toimi ja havaitsemme vain pientä perusryhmien sisäistä muuntelua. Samoin, jos sitoudumme naturalismiin, alkusolun synty on täytynyt jotenkin onnistua materiatason prosesseilla, vaikka nykytietomme mukaan yksinkertaisimmankin solun biokemia on valtavan monimutkaista ja vaaditun informaation synty sattumalta on käsittämättömän epätodennäköistä. Myös universumin on täytynyt syntyä itsestään materiatason prosesseilla, vaikka tiedämme, että universumi ja fysiikan lait ovat valtavan tarkasti säädetyt elämää varten. Näin pinnallinen, itseään uskonnottomaksi ja neutraaliksi väittävä tieteentekijä onkin kaikkein eniten uskonnollisesti sitoutunut, vieläpä niin ongelmallisesti, että hän esittää käsityksensä tieteenä. Tyyppiesimerkki tällaisesta tieteentekijästä on kosmologi Kari Enqvist, jonka perustelut ’uskonnottomuudelle’ eivät ole tieteellisiä vaan taitavaa tunteisiin vetoavaa retoriikkaa ja tiedon luonnetta koskevaa filosofiaa, jonka sen esittänyt filosofi Ayer on itsekin ehtinyt hylätä. Lainaan pätkän Puolimatkan kirjasta:
Lue loppuun →

Ribosomitutkijoille vuoden 2009 kemian Nobel

Julkaistu , kirjoittanut

(Seuraavaa artikkelia tarjottiin Hesariin vastineen tiedesivujen yksipuoliseen juttuun. Sitä ei julkaistu. Avoin keskustelu olisi luotettavan median perusarvo.)

Suomen johtava media, Helsingin Sanomat, toteaa tiede ja luonto sivullaan (13.10) että ribosomeissa saattaa piillä maapallon kaiken elämän salaisuus. Jo kirjoitusta edeltävänä päivänä lukijoille kerrotaan, että ”ribosomien synty evoluutiossa mahdollisti mutkikkaan elämän. Muuten elämä maapallolla olisi voinut jäädä yksinkertaisten virusten varaan”. Tässä toimittaja näyttää unohtaneen, että virukset monistavat itsensä solujen ribosomien avulla.

Ribosomi (kuvassa Bakteeriribosomi 70S) on proteiinisynteesiin osallistuva nanokone, jonka alkuperä ei selity darvinistisen sattuma/valinta-mekanismin avulla.
Ribosomi (kuvassa Bakteeriribosomi 70S) on proteiinisynteesiin osallistuva nanokone, jonka alkuperä ei selity darvinistisen sattuma/valinta-mekanismin avulla.

Ribosomeja käsittelevä artikkeli yksinkertaistaa solujen toimintaa tavalla, joka johtaa maallikon sellaiseen käsitykseen, että esitetyt väitteet ovat kokeellisella tutkimuksella varmistettuja tosiasioita.

Tiedetoimitus kertoo, että ”elämä sai ammoin alkunsa kun kemiallinen muuttui biologiseksi”. Toimittaja ei näytä ymmärtävän, että kemian lait vaikuttavat myös biologiassa, eikä ”elottomassa ja elävässä” ole muuta eroa kuin atomien ja molekyylien järjestys. Epäselväksi jää toimituksen väite miten ”alkuaineista ja niiden yhdisteistä syntyi rakenteita, jotka pystyivät kopioitumaan ja siirtämään tietoa oliosta eteenpäin”. Tässä yhteydessä tulisi todeta rehellisesti, että ei tiedetä miten tämä olisi mahdollista ja että väitettä ei ole kokeellisella tutkimuksella voitu varmistaa.Kokeellinen tutkimus päinvastoin osoittaa, että ylläkuvattu ei ole mahdollista.

Arvoituksen ”kumpi tuli ensin, proteiinit vai rna:n ja dna:n monistus” tiedetoimitus ratkaisee toteamalla, että ”jossain vaiheessa elämän alussa on sattunut outoja asioita. Joko proteiinit ovat monistuneet ilman rna:n ja dna:n sisältämiä nukleiinihappoja, tai nukleiinihapot ovat syntyneet ilman proteiineja”.

Ribosomeissa tapahtuva tiedon siirto yhdenlaiselta molekyylien ketjulta täysin toisenlaiselle oli tiedetoimituksen mukaan ”hurja hyppäys”. Miten se olisi voinut tapahtua, ei tekstistä käy ilmi, eikä sitä kukaan tiedä, mutta tämä jätetään sanomatta.

Tiedetoimitus ”tietää”, että ”elämä syntyi kuitenkin ensin rna-muodossa” ja viittaa vanhentuneeseen ribotsyymi-teoriaan, joka on joutunut umpikujaan jo vuosia sitten.Toimituksen mukaan ribotsyymeistä ”todellinen evoluutio sai alkunsa”.

Asia muuttu vielä mielenkiintoisemmaksi, kun keskustelu siirtyy siirtäjä rna:han, joka ”sisältää toisiaan vastaavat ”symbolit” rna:n ja proteiinien kielestä”. Mysteeriksi jää, miksi symbolit ovat nykyiset kun erilaisia vaihtoehtoja olisi miljoonittain. Miksi yli 2 000 mahdollisesta aminohaposta on valittu nykyiset 20 ja mikä saa aminohapon liittymään sille ominaiseen siirtäjä rna:han, siitä puhumattakaan kuka koodasi tiedon näihin tiedonsiirtoon kykeneviin molekyyliketjuihin. Ei myöskään sanaakaan ongelmasta, mikä liittyy vasenkätisten aminohappojen ja toisaalta oikeakätisten sokereiden käyttöön eri ketjuissa.Tiedetoimitus kuittaa keskeiset ongelmat toteamalla ”sattuma on kiinnittänyt aina yhden kirjainkolmikon tietylle aminohapolle”. Miten tämä tapahtuisi, ei ilmene tekstistä.

Tiedetoimitus ei tule ajatelleeksi, että ”alkuliemi” olisi täynnä muitakin molekyylejä, jotka varmasti estäisivät tietoa kantavien molekyyliketjujen muodostumisen. Lisäksi reaktion suunta vesiliuoksessa painottuu aina ketjun hajoamista kohti.

Artikkeliin liittyvässä kuvassa ohitetaan kaikki proteiinien tuottoon liittyvät keskeiset ongelmat ja maallikkolukijalle annetaan ymmärtää, että näin helposti se käy. Kuvassa ei mainita mitään DNA:ssa tapahtuvasta tietojenkäsittelystä, kun dna:sta poistetaan intronit ja eksoneista rakennetaan lähetti-rna. Ei sanaakaan satojen entsyymien toiminnasta. Kunkin eri entsyymin täsmämuoto on yksi 10 potenssiin 70:n mahdollisen joukosta.

Tiedetoimituksella on myös varmaa tietoa menneisyydestä ”translaatio oli elämän alussa miljardeja vuosia sitten epätarkkaa. Se kykeni kokoamaan vain lyhyitä aminohappojen ketjuja”. Toimittaja ei näytä ymmärtävän, että kaikkien järjestelmän nanokoneiden, koodin lukujärjestelmien, tietojenkäsittelyohjelmien ja symbolien vastaavuuden dna-rna-aminohappo-tasolla ynnä toimintakykyisen solun energiatuotantoineen on oltava käytössä ennen kuin on toivoa järjestelmän toimimisesta.Tarvitaan sovitut kirjaimet, sovittu kieli, toimintaohjelma, kokoonpanolinja nanokoneineen, energian lähde, automaattinen korjaus- ja tuotantolaitoksen monistustoiminta jne.

Ribosomin alkuperästä ei sanota mitään. Tämä onkin viisasta, sillä kyseessä on niin monimutkainen kemian tehdas, että sen rakentaminen molekyyleistä on mahdollista vain insinöörejä ja bioteknikkoja valovuoden verran nerokkaammalle suunnittelijalle.

Yllä esitetty kritiikki on perusteltua kahdesta syystä. On ensinnäkin valitettavaa, että täysin ratkaisemattomia tieteellisiä ongelmia esitetään tosiasioina pahaa aavistamattomille maallikoille. Toisaalta kritiikki on esitettävä ID-sivuilla, koska kokemus osoitti tälläkin kertaa, että Helsingin Sanomien sekä tiedetoimitus että mielipidesivun toimitus ovat täysin immuuneja kritiikille, eivätkä julkaise kriitisiä arvioita omista artikkeleistaan.

Oikea johtopäätös on, että se mitä kemiasta ja fysiikasta tiedetään vahvistaa näkemyksen, että ribosomit ja solut on suunniteltu.

Pekka Reinikainen

lääkäri

ID-sivujen huomautus: Alkusolun itsestään syntymisen ongelmista kannattaa katsoa englanninkielinen esitelmä. Lisätietoa suomeksi http://apologetiikkawiki.fi/Abiogeneesi.

Elämän koodi, informaatio ja suunnittelu parhaana selityksenä

Julkaistu , kirjoittanut

Signature in the Cell, uusi kirja biologisen informaation alkuperästä, on ilmestynyt. Kirjoittaja on biologian tieteenfilosofiasta väitellyt ja biologisen informaation syntyä pitkään tutkinut Stephen C. Meyer.

Meyer käy läpi parin kymmenen vuoden tutkimuksensa biologisen informaation eri selityksien parissa. Hän käy läpi alkusolun synnyn eri teorioita, biokemiallisesta predestinaatiosta ja itsejärjestyvistä systeemeistä RNA-maailmaan. Lisäksi hän käsittelee sitä, pystyykö uusdarvinismin mekanismi (mutaatio ja luonnonvalinta) selittämään informaation lisäyksiä, joita uudet monimutkaiset rakenteet ja esimerkiksi Kambrikauden valtava uusien eliömuotojen räjähdys, vaatisivat. Meyerin johtopäätös on, että paras selitys biologiselle informaatiolle on suunnitteluteoria, ID.
Lue loppuun →

Puolimatkan luento skepsis ry:ssä

Julkaistu , kirjoittanut

Professori Tapio Puolimatka luennoi Tieteiden talolla 4.2 Skepsis ry:n isännöimässä tilaisuudessa naturalismista ja sen kritiikistä.
(Skepsis myönsi vuoden 2008 huuhaa-palkinnon Kustannus Oy Uusi Tielle Puolimatkan kirjojen julkaisemisesta. Lisätietoa aiheesta lyötyy mm. http://www.apologetiikkawiki.fi/Huuhaa-palkinto_2008.) Alla luennon videotallenne.

Videon alkuperäinen osoite on
http://video.google.com/videoplay?docid=-1479628532032841642&hl=en

Täytyy kysyä, mitä tässä on sellaista, jota skepsis voi perustellusti väittää huuhaaksi? On totta, että joitain tieteisuskon ja naturalismin pyhiä lehmiä kyseenalaistetaan, mutta tämä on vain älyllisesti tervettä.
Lue loppuun →