Tämän sivun tarkoituksena on selittää ja yhtenäistää suomenkielistä suunnitteluteoreettista termistöä; mukana on myös muuta suunnitteluteoriasta käytävissä keskusteluissa usein esiintyvää tai tarvittavaa sanastoa. Uusien ja kehittyvien teorioiden tyypilliseen tapaan samoista ID-asioista puhutaan erilaisia sanoja ja sanontoja käyttäen ennen termistön yhtenäistymistä (vrt. fysiikan pyörimismäärä ja impulssimomentti). Tämä sivu sekä kuvaa suomenkielisten ilmausten nykykäyttöä että antaa ehdotuksia ja epävirallisia suosituksia.
Sivu on hyvinkin keskeneräinen, ja parannus- ja lisäysaloitteet ovat tervetulleita: voit lähettää sähköpostia info(at-merkki)intelligentdesign.fi -osoitteeseen tai käyttää päävalikon alla sijaitsevaa yhteydenotto-kaavaketta. Yksi erityisen hyödyllinen mahdollisuus on lähettää linkkejä tai muita viitteitä suunnitteluteoriaa sivuaviin lähteisiin, joko valmiiksi poimittujen fakki-ilmausten ja esimerkkivirkkeiden kanssa tai ilman.
abduktiivinen päättely
havaitun kohteen (olion tai ilmiön) parhaan (uskottavimman) selityksen päätteleminen karsimalla pois huonommat (epäuskottavammat) vaihtoehdot; suunnitteluteorian yhteydessä erityisesti suunnitteluteoreettinen abduktio; katso myös naturalistinen abduktio
agnostisismi
filosofiassa, aatehistoriassa ja teologiassa: näkemys, jonka mukaan Jumalan tai yliluonnollisen olemassaolosta tai todellisuuden perimmäisestä luonteesta ei ole mahdollista saada luotettavaa tietoa (ristiriidassa klassisen kristillisen teologian ja kreationismin kanssa mutta osaltaan tietyin edellytyksin yhteensopiva yleisen suunnitteluteorian suuntaan: epävarmuus todellisuuden perimmäisestä luonteesta ja Jumalan olemassaolosta käy päinsä, sillä suunnitteluteoriaan ei sisälly todellisuuden perimmäistä luonnetta tai Jumalan olemassaoloa koskevaa kantaa, jonka kanssa agnostisismi voisi olla ristiriidassa (vrt. ateismi-sanan yhteydessä oleva selitys); yliluonnollisen osalta kysymys on mutkikkaampi, sillä suunnitteluteorian mukaan yliluonnollisenkin suunnittelijan olemassaolosta ja suunnittelijankyvyistä on saatavissa empiiristä tietoa; mahdollinen harmonisointiratkaisu voisi olla käsitteistön tarkennus siten, että agnostisismin “yliluonnollinen” jaettaisiin kahtia: “alempaan yliluonnolliseen”, josta suunnittelusignaalit ainakin jossain määrin antavat epäsuoraa tietoa ja joka jäisi näin agnostisismin ulkopuolelle, ja “ylempään yliluonnolliseen”, jonka suhteen agnostisismi säilyisi suunnitteluteorian hyväksymisestä huolimatta ennallaan)
(Nollatoleranttinaturalistit kiistänevät edellisväittämän, sillä heidän kielenkäytössään mikä tahansa persoonallinen yliluonnollinen syy yleensä samaistuu Jumala-käsitteen kanssa.)
argumentti
(jonkin väitteen) yksityiskohtainen perustelu
argumentum ad auctoritatem -perusteluvirhe
= auktoriteettiin vetoaminen
argumentum ad hominem -perusteluvirhe
= henkilökohtaisuuksiin meneminen
argumentum ad ignorantiam -perusteluvirhe
= tietämättömyyteen vetoaminen
argumentum ad religionem -perusteluvirhe
= uskonnolliseksi leimaaminen
ateismi
filosofiassa, aatehistoriassa ja teologiassa: Jumalan (tai jumalien) olemassaolon kiistäminen (ristiriidassa klassisen kristillisen teologian ja kreationismin kanssa mutta osaltaan lähtökohtaisesti yhteensopiva yleisen suunnitteluteorian suuntaan, sillä suunnitteluteoriaan ei sisälly Jumalan olemassaoloa koskevaa kantaa, jonka kanssa ateismi voisi olla ristiriidassa: suunnittelijasta voidaan päätellä vain hänen suunnittelijankykynsä, mutta Jumala-käsitteeseen kuuluu paljon muutakin, mikä jää suunnitteluteorian kannalta avoimeksi)
(Nollatoleranttinaturalistit yleensä kiistävät edellisväittämän, sillä heidän kielenkäytössään mikä tahansa persoonallinen yliluonnollinen syy samaistuu Jumala-käsitteen kanssa.)
aukkojen Jumala -perusteluvirhe (engl. God-of-the-gaps fallacy)
tuntemattomien syiden (inhimillisen tiedon aukkokohtien) nimittäminen “Jumalaksi”
(Klassisen kristillisen teologian ja apologetiikan kannalta ajatellen ylläkuvatun menettelyn virheellisyyden ytimenä on käsitesekaannus: perimmäinen aiheuttaja (Jumala) ja välineelliset aiheuttajat (Jumalan käyttämät välikappaleet) asetetaan ajattelussa virheellisesti samaan käsiteluokkaan (kategoriaan), mistä seuraa kuvitelma, että Jumala vaikuttaisi silloin ja vain silloin, kun tälle vaikutukselle ei ole osoitettavissa mitään välikappaletta.
Koska naturalismin mukaan on ylipäänsäkin virheellistä ajatella Jumalalla olevan mitään (suoraa tai välillistä) vaikutusta mihinkään, nollatoleranttinaturalistit pitävät tietenkin “aukkojen Jumala” -perustelutapaa jo siitäkin syystä virheellisenä; jottei tämän päätelmän suora yhteys naturalistisen uskomusjärjestelmän lähtökohtiin olisi liian ilmeinen, he antavat “aukkojen Jumala” -argumentoinnin virheellisyydelle yleensä epäsuoran perustelun sanomalla sitä vain yhdeksi tietämättömyyteen vetoamisen ilmenemismuodoksi ja sen virheellisyyden johtuvan tästä.
Naturalistisessa pelottelutaktiikassa väitetään lisäksi konkreettisista Jumalan teoista puhumisen olevan kristinuskolle vahingollista, koska tiede on (muka) osoittanut, että luonnolliset syyt ovat riittävä selitys kaikkeen, joten Jumalan teoista puhuminen osoittaisi vain puhujan asiantuntemattomuutta ja saattaisi näin ollen hänen edustamansa kannan naurunalaiseksi; tosiasiassahan nollatoleranttinaturalistit tässä väittävät (joko tieten tai tietämättään) että ollakseen hyvä kristitty ja taitava kristinuskon puolustaja ihmisen olisi puhuttava ja perusteltava kuin vakaumuksellinen naturalisti!
Koska nollatoleranttinaturalistit leimaavat suunnitteluteorian kreationismiksi (tai vähintään uuskreationismiksi), he voivat syyttää “aukkojen Jumala” -perusteluvirheestä myös suunnitteluteoreetikkoja, vaikka koko Jumala-käsite ei suunnitteluteoreettiseen kielenkäyttöön sisällykään.)
auktoriteettiin vetoaminen (lat. argumentum ad auctoritatem)
perusteluvirhe, jonka ytimenä on väite, ettei puheena olevasta asiasta kannata enää mitään keskustelua käydäkään, koska joku muu on sen jo täysin ja lopullisesti ratkaissut jollain muulla areenalla; jos tällaisessa väitteessä todella on perää ja sen esittäjä hallitsee asiansa, hänen pitäisi olla sitä helpompi esittää viittaamansa ratkaisu perusteluineen myös meneillään olevassa keskustelussa (tai edes valaista sen olennaisia kohtia ja perusteita); kuvatulla tavalla käytettynä tällainen perustelutapa ei kuitenkaan tähtää asian ratkaisemiseen tai keskustelun osanottajien ja kuulijoiden sitä koskevan asiantuntemuksen lisäämiseen vaan päinvastoin koko keskustelun ehkäisemiseen tai vähintäänkin sen aihepiirin muuttamiseen (pois itse asiasta kysymykseen väitetyn auktoriteetin uskottavuudesta)
(Suunnitteluteoriaa koskevissa keskusteluissa nollatoleranttinaturalistien suosima auktoriteettiin vetoava perustelu on tiedeyhteisöön vetoaminen. “Tiedeyhteisö” on kuitenkin tällä tavoin käytettynä niin epämääräinen käsite, ettei siihen vetoaminen ole juuri yleiseen mielipiteeseen vetoamista vahvempi perustelu. Erityisesti on syytä huomata, että keskeiset suunnitteluteoreetikot ovat tohtoreita, tutkijoita ja/tai professoreita, siis ilman muuta tiedeyhteisön jäseniä itsekin, joten väite, jonka mukaan koko tiedeyhteisö olisi torjunut suunnitteluteorian, on sisäisesti ristiriitaisena varmasti pätemätön, ellei suorastaan mieletönkin.)
deismi
filosofiassa, aatehistoriassa ja teologiassa: näkemys, jonka mukaan Jumala on alussa luonut maailman mutta jättänyt sen oman onnensa nojaan, pelkkien luonnonlakien varaan (ristiriidassa klassisen kristillisen teologian ja kreationismin kanssa mutta osaltaan yhteensopiva yleisen suunnitteluteorian suuntaan)
design-argumentti
= suunnitteluargumentti
esimerkkivirke: On myös esitetty design-argumentteja perustuen muun muassa luonnonlakien hienoviritykseen ja/tai meidän kosmiseen sijaintiimme. [Perusta 3/2007, s. 158, josta viittaukset:
Gonzales, Guillermo & Richards, Jay: The Privileged Planet: How our place in the cosmos is designed for discovery. Regnery, 2004.
Gingerich, Owen: God’s universe. The Belknap Press of Harvard University Press, 2006.]
Doverin oikeudenkäynti (engl. Dover case, Dover trial, Dover intelligent design trial, Kitzmiller vs. Dover Area School District)
Yhdysvalloissa Pennsylvanian osavaltion Harrisburgin kaupungissa liittovaltion tuomioistuimessa Doverin alueen koulupiiriä vastaan vuoden 2005 loppupuolella käyty oikeusprosessi, jonka joulukuussa 2005 annettu päätös liittää suunnitteluteorian “uskontoon” Yhdysvaltain perustuslakia tulkittaessa
(Tämä päätös on alioikeuden antama eikä siksi välttämättä jää lopulliseksi laintulkinnaksi. Doverin oikeusprosessin aloittaminen oli osa eräiden naturalistien jatkuvaa kamppailua, jonka pyrkimyksenä on säilyttää naturalistisen näkemyksen monopoliasema luonnontieteen julkisen kouluopetuksen sisällössä [tässä tapauksessa nimenomaan Yhdysvalloissa, mutta mahdollisuuksien mukaan kaikkialla maailmassa, Suomi mukaanlukien].)
ei-päätelmällinen suunnittelun havaitsemistapa
= suunnittelun välitön havaitseminen
epätäydellinen suunnittelu (engl. suboptimal design)
- lähinnä naturalistien käyttämä suunnitteluteorian vastaisen kannan perustelu, jonka mukaan luonto on sellainen, jollaiseksi mikään älykäs suunnittelija ei olisi sitä laatinut
(Tämä perustelu on pätemätön monestakin syystä:- se perustuu naiiviin näkemykseen optimaalisesta suunnittelusta, joka tosiasiassa on insinööritieteissä hyvin ongelmallinen asia: konkreettisessa suunnittelutehtävässä on otettava huomioon ratkaisulle etukäteen asetetut moninaiset tavoitteet ja muut tilannesidonnaiset tekijät, joten minkään yhden tavoitteen ehdoilla optimointi ei tule kyseeseen ja hyvää, saati parasta mahdollista, suunnitteluratkaisua on vaikea edes täsmällisesti määritellä, saati ilman muuta tunnistaa; selvää joka tapauksessa on, että nämä kriitikot itse eivät pystyisi minkäänlaisen “kilpailevan vaihtoehdon” suunnitteluun;
- se sekoittaa esittäjänsä subjektiiviset näkemykset siitä, millainen suunniteltu (suunnittelu 3.) empiirinen maailma olisi tai ei voisi olla, objektiivisena esitettyyn (riittävän) optimaalisen suunnittelun käsitteeseen;
- se antaa ymmärtää esittäjänsä tietävän, mihin mahdollinen älykäs suunnittelija olisi pyrkinyt tai mihin tämän olisi pitänyt pyrkiä;
- se sekoittaa toisiinsa havaittavan maailman nykytilan ja sen alkuperäisen tilan;
- monissa tapauksissa se sekoittaa toisiinsa kysymykset yhtäältä tarkoituksellisuudesta (suunnittelun 3. todellisuuden toteennäytettävyydestä) ja toisaalta hyvyydestä (suunnittelijan tarkoitusperien moraalisen arvioinnin tuloksista);
- se on ristiriidassa useiden esittäjiensä muissa yhteyksissä ilmaiseman “suunnittelua ei voi luotettavasti havaita” -kannan kanssa, sillä sen olennaisen sisällön mukaanhan sen esittäjä on jo suorittanut havaittavaa maailmaa koskevan suunnittelupäättelyn ja saanut siitä luotettavan negatiivisen tuloksen (tosin tässä tapauksessa menetelmän annetaan ymmärtää olevan sellainen, että se ennaltaehkäisisi nimenomaan vääriä negatiivisia tuloksia).
- tämäntyyppisten perusteluyritysten yhteydessä käytettyjen käytännön esimerkkien väitetty ominaisuus: että ne eivät ole sellaisia kuin niiden “suunniteltuina olisi pitänyt olla”
harhauttaminen
perusteluvirhe, jonka ytimenä on huomion kääntäminen pois olennaisesta asiasta johonkin muuhun
henkilökohtaisuuksiin meneminen (lat. argumentum ad hominem)
perusteluvirhe, jonka ytimenä on huomion kääntäminen pois varsinaisesta keskustelukysymyksestä vastakkaista kantaa edustavan henkilön (tai henkilöiden, todellisiin tai vain väitettyihin) ominaisuuksiin, uskomuksiin tai edesottamuksiin; useimmiten kyseessä on henkilökohtainen hyökkäys keskustelun vastapuolta tai tunnettuja hänen kantansa esitaistelijoita kohtaan
(Tämä on virhe siitä syystä, että jonkin näkökannan pätevyys tai pätemättömyys on loogisesti riippumaton siitä, ketkä ja millaiset ihmiset sitä milloinkin ovat kannattaneet tai vastustaneet ja että minkä tahansa kannan voi tällä tavoin asettaa kyseenalaiseksi väittämällä sitä jonkun vastenmielisen tahon kannattamaksi; uskonnolliseksi leimaaminen on tämän perusteluvirheen erikoistapaus.)
henkilökohtaisen epäuskon argumentti (engl. argument from personal incredulity)
perusteluvirhe, jonka ytimenä on väittää jotain perustelua pätemättömäksi, koska väittäjä ei itse sitä usko (ymmärrä tai ainakaan hyväksy) todeksi
(Tästä Richard Dawkinsin esittämästä ja enimmäkseen tyypillisen piilonaturalistisesti sovelletusta perusteluvirheestä nollatoleranttinaturalistit syyttävät mm. suunnitteluteoreetikkoja: miten huteraan tai epämääräiseen evolutiiviseen skenaarioon tahansa olisi tunnustettava uskoa (tai ei ainakaan saisi ilmaista epäuskoa), tai muuten kuulemma syyllistyy tällaiseen “perusteluvirheeseen”. Syytöksen sisällön voi tiivistää siihen, että jos jokin selitysyritys kelpaa Richard Dawkinsille, sen pitäisi kelvata kaikille muillekin, sillä Dawkins on kuitenkin asiantuntevampi: kyseessä on siis perusteluvirhesyytöksen (ja usein myös henkilökohtaisuuksiin menemisen piiriin kuuluvien lisäsyytösten) kohteeksi joutumisen uhalla esitetty auktoriteettiin vetoamisen hyväksymisvaatimus.
Nollatoleranttinaturalistit luokittelevat henkilökohtaisen epäuskon argumentin tietämättömyyteen vetoamisen erikoistapaukseksi [perusteluna ajatus itsepäisestä vetoamisesta siihen, ettei itse tiedä, vaikka Dawkins ja muut fiksummat tietävätkin].)
hyvyys
klassisessa kristillisessä teologiassa yksi Jumalan ominaisuuksista eli attribuuteista
(Tämä sen enempää kuin muutkaan teologiset käsitteet ei ole suunnitteluteorian oma käsite, mutta se esiintyy usein samoissa keskusteluyhteyksissä siitä syystä, että nollatoleranttinaturalistit pyrkivät propagoimaan väitettä, että jos havaittavalla maailmalla olisi suunnittelija, niin tämä ei ainakaan voisi olla hyvä, joten naturalistinen luonnontiede olisi kristillisen teologian ja kristinuskon kannalta [muka] parempi vaihtoehto kuin suunnitteluteoria.)
ID-malli
= suunnittelumalli
ID-selitysmalli
= suunnittelumalli
ID-teoreetikko
= suunnitteluteoreetikko
ID-teoria (engl. ID theory)
= suunnitteluteoria, älykkään suunnittelun teoria
(”ID”-lyhenne juontaa tietysti juurensa englannin kielen Intelligent Design -termistä)
ID-tutkimus
= suunnittelututkimus
itse suunnittelun havaitseminen
= suunnittelun välitön havaitseminen
kirkkoon passittaminen
perusteluvirhe, jonka ytimenä on se, että esitetyistä väittämistä ja niiden perusteluista keskustelemisen sijasta väitetäänkin, että tällaisia väitteitä ei saa esittää sekulaarilla foorumilla, vaan niistä saisi puhua ainoastaan “kirkossa”; väite on pelkkää sensorina (sensuuriviranomaisena) esiintymistä eikä millään tavalla auta ymmärtämään keskustelukysymystä paremmin tai perustelemaan sitä koskevia väittämiä vakuuttavammin
(Tässä on kuitenkin otettava tilanne huomioon: yleisenä argumentaatioasetelmana on oletus siitä, että keskustelu käydään ilman ennakkorajoituksia, jolloin sensuuriväittämät ovat keskustelun häirintää; jos tilanne kuitenkin on erilainen, niin että keskustelun aihepiiriä on etukäteen rajattu ja jopa asetettu jonkinlainen puheenjohtaja pitämään keskustelua tarkoitetuissa puitteissa, tällä on tietysti tehtävänsä hoitamiseksi oltava oikeudet tulkita ja soveltaa näitä etukäteissääntöjä. Tähän kuuluu sen toteaminen ja perusteleminen, että on (puheenjohtajan tulkinnan mukaan) menty rajatun alueen ulkopuolelle; siihen ei sen sijaan kuulu esittää väitteitä siitä, millä foorumilla jotain keskustelusuuntaa olisi jatkettava (ainoastaan, jos puheenjohtaja on itse kirkkoherra ja voi siis avata kirkkotilan jollekin mahdolliselle jatkokeskustelulle, kirkossa keskustelemiseen viittaaminen voi olla asiallista, mutta silloin ei kyse olekaan kirkkoon passittamisesta vaan kirkkoon kutsumisesta).
Nollatoleranttinaturalisteilla on tapana mm. väittää, että suunnittelusta puhuminen on kiellettyä koulussa ja yliopistossa, mutta sallittua kirkossa, tai että se on kiellettyä luonnontieteen tunnilla mutta sallittua esim. uskonnon tai historian tunneilla. Jos tällainen puhe viittaa johonkin jollakin alueella voimassaolevaan lakiin, asian voi tietysti mainita, mutta vapaan keskustelun kannalta tällainen maininta on pelkkä sivuhuomautus, ellei tällainen juridiikka ollut keskustelun varsinaisena aiheena. Muuten on syytä muistaa, että jos lait ovat järkevän opetuksen esteenä, lakeja on muutettava.)
(HUOM! Kirkkoon passittamisen perusteluvirhetyyppi ei ole yleisesti erikseen nimetty, vaan nimitys on uudissanastoa. Tällaisen perustelutavan virheellisyys on kuitenkin ilmeinen jo siksi, että siinä täyttyy henkilökohtaisuuksiin menemisen tunnusmerkistö (”nuo ovat sellaisia, joiden kanssa ei voi vakavasti keskustella [ainakaan tässä ja nyt]”), ja tämä nimenomainen henkilökohtaisuuksiin menemisen muoto on suunnitteluteoriaan liittyvässä argumentaatiossa niin yleinen, että erityisen nimityksen käyttöönotto vaikuttaa asian tunnistamisen ja siihen puuttumisen helpottamiseksi tarpeelliselta.
Jos tämän perusteluvirhetyypin olemassaolo tahdotaan kiistää sillä perusteella, että virhetyyppi ei ole yleisesti tunnettu, niin syyllistytään auktoriteettiin vetoamiseen, jopa sen äärimmäiseen muotoon, jonka mukaan “mikään ei ole totta ellei (jokin) minun auktoriteettini ole sanonut, että se on totta”. Tämän virhetyypin virheellisyys johtuu sen ominaisuuksista (kaiken henkilökohtaisuuksiin menemisen virheellisyydestä), ja jos tunnusmerkistö täyttyy, virhe on todella tapahtunut aivan siitä riippumatta, halutaanko sitä sanoa nimenomaan kirkkoon passittamiseksi vaiko vain yleisesti henkilökohtaisuuksiin menemiseksi.])
kreationismi (engl. creationism)
katsomus, jonka mukaan havaittava maailma on saanut syntynsä ja tarkoituksenmukaisen monimutkaisen järjestyksensä Jumalan erityisen luomisteon (tai erityisten luomistekojen) tuloksena ja tieto tästä on annettu Jumalan erityisessä ilmoituksessa (pyhässä kirjassa, kristinuskosta puhuttaessa siis Raamatussa), jonka kanssa myös havaittavat tosiasiat ovat oikein tulkittuina sopusoinnussa
(Yhdysvaltain korkein oikeus on ottanut kannan, jonka mukaan kreationistista käsitystä ei saa opettaa julkisin varoin ylläpidetyissä kouluissa, koska tämä loukkaisi Yhdysvaltain perustuslain säädöstä, jonka mukaan valtionuskonnon perustaminen on kiellettyä.
Nollatoleranttinaturalistit haluavat tulkita tätä päätöstä siten, että ainoastaan naturalististen käsitysten opettaminen olisi sallittua. Koska suunnitteluteoria ei ole naturalistinen, he luokittelevat sen uuskreationismiksi ja vaativat sitäkin saman kiellon piiriin. Doverin oikeudenkäynti tuotti naturalismin monopoliaseman kannattajille osavoiton tämänsuuntaisissa pyrkimyksissä. Suomessa käytävän keskustelun kannalta olennaista on ymmärtää, että kaikki yllämainittu liittyy nimenomaan Yhdysvaltain sisäiseen hallintoon ja oikeudenkäyttöön ja ettei kreationisminkaan opetusta kielletty siksi, että se ei voisi olla totta, vaan siksi, että sen katsottiin olevan “uskontoa” Yhdysvaltain perustuslain tarkoittamassa merkityksessä. Naturalistileirissäkin on jouduttu ottamaan uuskreationismi-uudissana käyttöön siksi, että suunnitteluteoria ei selvästikään ole ylläsanotussa mielessä kreationismia: esim. mitään pyhää kirjaa ei käytetä tiedon lähteenä eikä kertakaikkista luomista saati sen yksityiskohtia kuten aikakysymyksiä koskeviin väitteisiin oteta mitään kantaa, koska käytettävissä olevat havaintopohjaiset (empiiriset) tutkimusmenetelmät eivät riitä näiden asioiden ratkaisemiseen.)
kryptonaturalismi
= piilonaturalismi
lentävä spagettihirviö (engl. flying spaghetti monster)
nollatoleranttinaturalistien suosima vitsiolento “jos kerran suunnitteluteoria ei ota kantaa suunnittelijan identiteettiin, niin sittenhän se voi olla yhtä hyvin vaikka lentävä spagettihirviö” -tyyppisessä perusteluvirheessä, jossa yhdistyvät tietämättömyyteen vetoamisella perustellun tekaistun seurauksen ja naurettavuuteen vetoamisen tunnusomaiset piirteet
(Lentävä spagettihirviö on nollatoleranttinaturalistien keskuudessa niin suosittu hahmo, että se mainitaan jopa v. 2007 Euroopan neuvostolle tehdyssä suunnitteluteorian kouluopetuskieltosuositusaloitteessa [joka tosin joutui käsittelyssä vastatuuleen].)
luonnollinen syy
(usein monikossa) kokeisiin ja havaintoihin perustuvien tutkimusmenetelmien ulottuvilla olevien olioiden ja tapahtumien (sattumanvaraisuuden ja säännönmukaisuuden (luonnonlakien) puitteissa tapahtuneeksi katsottu) keskinäisvaikutus (kulloinkin saatujen) tutkimustulosten selitysperusteena
luonnonlakien hienosäätö
Fysiikan lait ja vakiot näyttävät olevan elämälle juuri sopivat; tämä luonnonlakien hienosäätö antaa suunnittelusignaalin eli selittyy parhaiten suunnittelulla (2.).
luonnonlakien hienoviritys
= luonnonlakien hienosäätö
esimerkkivirke: On myös esitetty design-argumentteja perustuen muun muassa luonnonlakien hienoviritykseen ja/tai meidän kosmiseen sijaintiimme. [Perusta 3/2007, s. 158, josta viittaukset:
Gonzales, Guillermo & Richards, Jay: The Privileged Planet: How our place in the cosmos is designed for discovery. Regnery, 2004.
Gingerich, Owen: God’s universe. The Belknap Press of Harvard University Press, 2006.]
merkki suunnittelusta
= suunnittelusignaali
metafysiikka
aistihavaintojen ulkopuolista todellisuutta koskevat käsitykset
metafyysinen
metafysiikan alaan kuuluva, aistein havaitsemattomissa oleva
metafyysinen naturalismi
näkemys, jonka mukaan havaittavan todellisuuden ulkopuolella ei ole mitään, siis kaiken yliluonnollisen olemassaolon kiistäminen
metafyysinen naturalisti
metafyysisen naturalismin (vakaa, periaatteellinen) kannattaja
metafyysisen paniikin lietsonta
perustelutapa, jonka ytimenä on väittämä, jonka mukaan tietyllä ajattelu- ja toimintatavalla on harjoittajalleen yliluonnollisista syistä aiheutuvat turmiolliset seuraukset (joko nykyisessä elämässä tai sen jälkeen tai sekä että)
(Tämä perustelutapa ei ole samalla tavalla virheellinen kuin paniikin lietsonta sinänsä. Perustelujen pätevyysanalyysi on näet riippuvaista tietyistä perusedellytyksistä, joiden oletetaan vallitsevan, ja yksi niistä on se, että keskustelua voidaan käydä osanottajilleen turvallisissa olosuhteissa. Jos siis joku keskustelijoista huutaa kesken väittelyn: “Nyt kaikki nopeasti pihalle, talo on tulessa!”, niin mikäli se oli pilailua, se oli myös perusteluvirhe (nimittäin harhauttamista), mutta mikäli se oli totta, se ei suinkaan ollut perusteluvirhe vaan uutta informaatiota “normaalikeskustelun” edellytykset poistavan ja välitöntä reagoimista vaativan asiaintilan vallitsemisesta.
Metafyysisen paniikin lietsonta luokittuu jompaankumpaan lajiin: joko harhauttamiseen (ellei sanottu ole totta) tai “normaalikeskustelun” edellytykset poistavan tai niitä rajoittavan uuden informaation antamiseen (mikäli sanottu oli totta). Koska kaikkikin uskonnot vaikuttavat sisältävän jonkinlaista metafyysisen paniikin lietsontaa, jonka sisällöt ovat eri uskonnoissa keskenään (osittain) ristiriitaisia eivätkä siis voi kaikki olla samanaikaisesti tosia, ainakin jokin osa metafyysisen paniikin lietsonnasta on objektiivisesti ottaen perusteluvirhe. Toisaalta se, että keskenään ristiriitaiset väitteet eivät voi kaikki olla tosia, ei vielä merkitse sitä, ettei mikään niistä voisi olla totta (tämän näkee jo siitäkin, että mikäli mikään esitetyistä keskenään ristiriitaisista väitteistä ei ole totta, niin on olemassa myös samaa asiaa koskeva tosi väite, joka on kaikkien edellisten kanssa ristiriidassa, ja sen lisääminen niiden joukkoon tuottaa uuden keskenään ristiriitaisten väitteiden joukon, joka varmasti sisältää myös toden väitteen), eikä ole mitään yksinkertaista “teknistä” tapaa virheellisten karsimiseksi ja toden valitsemiseksi.
Uskonnonvapaus on yksi tapa yrittää elää tämän dilemman kanssa: jos jokin metafyysisen paniikin lietsonnan muoto on tosi, se on myös kaikkein tärkein ihmiskunnan käytettävissä oleva informaatio; mutta toisaalta (ainakaan) kaikki metafyysisen paniikin lietsonta ei voi olla totta. Uskonnonvapauden ytimenä on se, että metafyysisen paniikin lietsonnan suhteen vastuu siirtyy kuulijalle: metafyysisen paniikin lietsonta sinänsä on kaikille sallittua, mutta sen uskominen, noudattaminen ja levittäminen on itse kullekin vapaaehtoista (”ei estettä, ei pakkoa”). Näin ollen itse kullakin on yhteiskunnan puolesta vapaus ja vastuu valita se metafyysisen paniikin lietsonnan muoto, jota pitää uskottavimpana, ja tavoitella näin metafyysisiä päämääriä, tai myös omalta kohdaltaan hylätä kaikki metafyysisen paniikin lietsonta ja metafyysisten päämäärien tavoittelu (eli valita uskomusjärjestelmäkseen metafyysinen naturalismi). Viimemainitun kannan omaksuneilla on uskonnonvapauden oloissa sama oikeus oman kantansa levittämispyrkimyksiin kuin jonkin metafyysisen paniikin lietsonnan muodon seuraajillakin, mutta ei loogista mahdollisuutta metafyysisen paniikin lietsonnan käyttämiseen kantansa perusteluna. Perusteluna voi sen sijaan käyttää (ja käytetäänkin) väittämää metafyysisen paniikin lietsonnan vaikutuspiiristä vapautumisesta, mutta metafyysistä paniikin lietsontaa ei voi pätevästi korvata tavanomaisella paniikin lietsonnalla, sillä toisin kuin metafyysinen vastineensa, viimemainittu tapahtuu aina “normaalikeskustelun” puitteita objektiivisesti rikkomatta mutta intersubjektiivisesti häiriten ja on siksi perusteluvirhe [sillä keskustelu pyrkii selvittämään asiat järkiperäisesti, mihin minkäänlaisen paniikin lietsonta ei sovi: perusteltu paniikki katkaisee keskustelun aiheellisesti, perusteeton joko katkaisee sen aiheettomasti tai, mikäli vaikutukset jäävät lievemmiksi, ainakin vakavasti häiritsee sitä].
Nollatoleranttinaturalistit ovat sillä kannalla, että järkiperäiseen keskusteluun osallistujilta olisi edellytettävä kaiken metafyysisen paniikin lietsonnan vaikutuksista irtisanoutumista (metafyysistä naturalismia) tai vähintäänkin ehdotonta itsesensuuria näissä kysymyksissä (metodologista naturalismia). Tämä on kuitenkin ilmeisen kohtuuton ja perusteeton vaatimus, sillä järkiperäisen keskustelun edellytyksenä ei ole osanottajien tietynlainen vakaumus (saati sellaisen teeskentely), vaan sen välttämätön ja riittävä ehto on siihen osallistuvien tietynlainen käyttäytyminen (perusteluvirheiden välttämispyrkimys ja myös metafyysisen paniikin lietsonnasta keskustelun ajaksi pidättäytyminen; ellei viimemainittu tule kysymykseen, asianomainen on itse sulkenut itsensä järkiperäisen keskustelun ulkopuolelle, mihin kaikilla on tietysti uskonnonvapauden antama oikeus [ja mahdollisesti joillakuilla seuraamansa metafyysisen paniikin lietsonnan muodon vaatima, muttei kenelläkään uskonnonvapauden aiheuttamaa velvollisuutta]). Toisinajattelijoiden keskustelujen ulkopuolelle sulkemispyrkimys on suvaitsemattomuuden ydin, ja käytännössä vaikuttaakin siltä, että nollatoleranttinaturalistien oma keskustelukäyttäytyminen on viime aikoina ollut yksi järkiperäisen julkisen keskustelun käymisen suurimmista esteistä.)
metodologinen naturalismi
näkemys, jonka mukaan (tieteellisessä) tutkimustyössä on toimittava ikään kuin metafyysinen naturalismi olisi totta, olipa se sitten totta tai ei (metafyysinen naturalismi voidaan siis myöntää epävarmaksi väittämäksi, mutta sen mukaisen tutkimuskäytännön noudattamista vaaditaan joka tapauksessa ehdottomasti)
metodologinen naturalisti
metodologisen naturalismin (vakaa, periaatteellinen) kannattaja
määrittää (engl. to specify) (transitiiviverbi)
laatia (jotakin kohdetta todenmukaisesti kuvaava) määritys
määritys (engl. specification)
- tarkoituksettomiin prosesseihin liittyvistä ilmiöistä riippumaton mahdollisen kohteen ominaisuuskuvaus
- erityisesti biologian alaan kuuluvista kohteista puhuttaessa: kohteen kuvaus käyttötarkoitustensa asettamien vaatimusten täyttäjänä
(Tässä yhteydessä olennaisena lähtökohtana on se, että tarkoitukseton prosessi ei pysty tähtäämään mihinkään, joten jos havaitaan osuma tarpeeksi vaikeasti osuttavaan kohteeseen, on syytä olettaa, ettei tämä osuma ollut sattuman vaan tietoisen pyrkimyksen ja osaamisen tuottama. Tässä tarkoitettu määritys rajaa jonkin kohteen eli erottaa sen “muusta mahdollisesta maailmasta”, minkä jälkeen sattumanvaraisen siihen osumisen (epä)todennäköisyyden astetta voi arvioida.)
naturalismi
havaittavaan todellisuuteen rajoittumisperiaate; alalajeja: metafyysinen naturalismi, metodologinen naturalismi, nollatoleranssinaturalismi
naturalisti
naturalismin (tietoinen, periaatteellinen) kannattaja, erityisesti sen julkinen puolestapuhuja
naturalistinen
naturalismin mukainen, naturalismiin sisältyvä
naturalistinen abduktio
abduktiivisen päättelyn muoto, jonka lähtökohtana on jokin luonnontieteellinen havainto, jonka selityksenä voisi olla joko jokin tarkoitukseton prosessi tai tarkoituksellisuus; kun sitten tarkoituksellisuus suljetaan joko metafyysiseen tai metodologiseen naturalismiin vedoten hyväksyttävien selitysmahdollisuuksien joukosta heti saman tien pois, niin hyväksyttävissä olevaksi selitykseksi jää vain jokin tarkoitukseton prosessi ja abduktiota jatketaan yrittämällä etsiä näistä paras ja toivomalla, että se olisi edes jollain tavoin uskottavakin
(Kaikille tutkimuskohteille siis vaaditaan jonkinlaista kuviteltavissa olevaa naturalistista selitystä ja tällaisen mahdollisesti puuttuessa valitetaan inhimillisen tietomme rajoittuneisuutta. Koska päättelytapa on sama kohteesta riippumatta, sitä ei yleensä lausuta julki, vaan se piilonaturalistiseen tapaan ainoastaan kaikessa hiljaisuudessa edellytetään: nollatoleranttinaturalistit nostavat metelin vasta siinä tapauksessa, jos tästä päättelytavasta (nimenomaan tarkoituksellisten syiden etukäteiskarsinnan osalta) on käytännössä poikettu. Tällöin lähes poikkeuksetta turvaudutaan naturalistiseen pelottelutaktiikkaan ja syytösten ytimenä on tyypillisesti väite, jonka mukaan “tiedettä vastaan on hyökätty” tai “tieteen pelisääntöjä on rikottu” tai vähintään “tieteellisen menetelmän vaatimuksia ei ole ymmärretty” eivätkä “esitetyt väitteet kestä tieteellistä kritiikkiä” tai ne ovat “näennäistiedettä”, “pseudotiedettä”, “tieteen nimissä esiintyvää uskontoa” tai “huuhaata”.)
naturalistinen pelottelutaktiikka
nollatoleranttinaturalistien tapa käyttäytyä julkisessa ja yksityisessä keskustelussa ja väittelyssä ikään kuin oikeudenkäynnin asianomistajana, syyttäjänä ja tuomarina yhtaikaa, niin että vastapuolelle pyritään jättämään vain itse itseään puolustavan (tai mieluiten vain vaieten tuomiotaan seisaaltaan kuulevan) syytetyn rooli
(Toimintamallin ytimenä on siis tekaistuun auktoriteettiasemaan asettuminen, jota yleensä pönkitetään tietyillä ehtimiseen toistetuilla “taikasanoilla”: fakki-ilmauksilla, joiden on määrä viestiä, että itse väittelyn kohteena oleva asia olisi jo ratkaistu (auktoriteettiin vetoaminen), joten käsiteltäväksi jäisi vain toisinajattelijoiden “tietämättömyyttä, typeryyttä, mielenvikaisuutta tai pahanilkisyyttä” (Richard Dawkins) koskevia (henkilökohtaisuuksiin menemisen tyyppisiä) kysymyksiä (juridisesti ilmaistuna kyseessä siis olisi toteennäyttämisvelvollisuuden sivuuttava tynkäoikeudenkäynti: pelkkä syytekirjelmän luku ja tuomion langettaminen). Tämän taktiikan voisi luokitella “perusteluvirheeksi”, ellei tällainen luokitus olisi loukkaus perusteluvirhe-käsitettä kohtaan: naturalistisen pelottelutaktiikan tapauksessa kyseessä ei näet ole pelkkä jonkin tai joidenkin tarkemmin katsoen pätemättömien tai riittämättömien perusteluiden esittäminen keskustelun kuluessa vaan pyrkimys koko järkevän ja avoimen keskustelun mahdollisuudenkin sabotointiin, mihin tähtää mm. paniikin lietsonta.)
naurettavuuteen vetoaminen (engl. appeal to ridicule)
perusteluvirhe, jonka ytimenä on pyrkimys saattaa vastapuolen kanta (yleisön mielessä) naurunalaiseksi esittämällä se mahdollisimman naurettavana
(Yleisön naurattamiseen vastapuolen kustannuksella voi pyrkiä minkä hyvänsä kannan vastustamiseksi, siihen liittyy usein vastapuolen kannan suoranaista vääristelyä (olkinukke-perusteluvirhe) tai vähintään tarkoitushakuista karsintaa ja liioittelua, eikä pyrkimyksen onnistumisen aste riipu vastustettavan kannan todellisesta pätevyydestä vaan pikemminkin “väittelijän” esiintymiskyvystä ja yleisön laadusta ja mielialoista, joten perusteluna tällainen toiminta on virheellistä.
Nollatoleranttinaturalistien keinovalikoimassa naurettavuuteen vetoaminen on merkittävässä asemassa: tähän luokkaan kuuluu mm. kaikki lentävään spagettihirviöön liittyvä “argumentointi”.)
negatiivinen tulos
= suunnittelupäättelyn negatiivinen tulos
neokreationismi
= uuskreationismi
nollatoleranssinaturalismi
suhtautumis- ja toimintatapa, jonka ytimenä on kyvyttömyys tai haluttomuus myöntää naturalismin olevan vain yksi mahdollinen näkemys, johon mukautumista ei voi mielekkäästi edellyttää pätevän tutkimustyön tai täysivaltaisen keskusteluun osallistumisen ennakkoehtona; tämän suuntauksen edustajien menettelytapoihin kuuluvat huomaamaton piilonaturalistinen myyräntyö sekä avoin naturalistinen pelottelutaktiikka
(Naturalismi on samalla tavoin perustelemisen tarpeessa kuin kaikki muutkin ajattelutavat: kenenkään henkisten kykyjen, asiantuntemuksen tai vilpittömyyden (saati mielenterveyden) asettaminen kyseenalaiseksi vain naturalismin kyseenalaistamisen perusteella on sekä virheellistä (järjen vastaista) että epäeettistä (moraalin vastaista). Eräät naturalistit (nimittäin juuri nollatoleranttinaturalistit) kuitenkin kiistävät tämän ilmeisen tosiasian ja pyrkivät järkevään keskusteluun ja oman kannan perustelemiseen suostumisen sijasta aggressiivisella kampanjoinnilla saattamaan vastapuolen halveksunnan alaiseksi ja muillakin käytettävissä olevilla keinoilla pakottamaan tämän joko suorastaan luopumaan kannastaan tai ainakin vaikenemaan siitä. Ainoastaan samanmielisten (naturalismin ehdoilla argumentoivien) sallitaan osallistua keskusteluun joutumatta syytösten kohteeksi.)
nollatoleranssinaturalistinen
nollatoleranssinaturalismin mukainen, nollatoleranttinaturalisteille tyypillinen
nollatoleranttinaturalisti
nollatoleranssinaturalismia edustava ja toteuttava henkilö
näennäissuunnittelu (engl. apparent design)
- suunnitellulta vaikuttavan mutta todellisuudessa tarkoituksettomasti syntyneen kohteen (tai sen ominaisuuden) syntysyy (siis jokin tarkoitukseton prosessi)
esimerkkivirke: Näköaistimuksen syntyyn johtavaan tapahtumasarjaan liittyy niin vaikuttava biokemiallinen reaktioketju, että sitä on vaikea kuvitella minkäänlaisen näennäissuunnittelun tuottamaksi. - suunnitellulta (suunnittelu 3.) vaikuttavan kohteen (alkuperän ja ominaisuuksien) tarkoituksettomiin prosesseihin (yleensä luonnonvalintaan) vetoava selitysmalli tai selitysyritys (tai pelkkä “taikasana”, johon vetoamalla naturalistisen selittämisen ongelmat pyritään haihduttamaan olemattomiin tai ainakin “lakaisemaan maton alle”)
esimerkkivirke: Suunnittelusignaalien todistusvoiman kyseenalaistamiseksi naturalistit vetoavat näennäissuunnitteluun. - jonkin tutkimuskohteen ominaisuus: “olla näennäissuunniteltu” (erityisesti tutkimuskohteiden luokitteluperusteena)
esimerkkivirke: Luotettava suunnittelupäättely ei saa missään tilanteessa luokitella näennäissuunnittelua suunnitteluksi.
olkinukke-perusteluvirhe (engl. strawman fallacy)
vastapuolen kannan suoranainen vääristely, jotta vääristelty kanta (”olkinukke”) olisi helppo kumota
(Mm. nollatoleranttinaturalistien into leimata suunnitteluteoria kreationismiksi (tai uuskreationismiksi) synnyttää vaikutelman olkinuken rakentamisesta, mutta sikäli kuin kysymyksessä on aito kyvyttömyys (eikä pelkkä haluttomuus) ymmärtää naturalismia ismiksi ismien joukossa ja että on olemassa moniakin sekä naturalismiin verrattuna että keskenään erilaisia vaihtoehtoisia katsomuksia, he voinevat olla tässä toiminnassaan tietyssä mielessä vilpittömiäkin: heille kaikki muu kuin naturalismi kenties vain on “kreationismia”, missä tapauksessa perusteluvirheeksi jää tässä kohdin tekaistu seuraus (”jos se ei ole naturalismia, sen täytyy olla kreationismia”), johon voi syyllistyä vahingossakin.)
optimaalinen suunnittelu (engl. optimal design)
(oletettu) paras mahdollinen tekninen ratkaisumalli (jonkin tavoitteen toteuttamiseksi)
esimerkkivirke: Intelligent design is not optimal design. (William Dembski)
(Suomeksi suunnilleen: “Suunnittelun ei tarvitse olla optimaalista.” tai: “Täydellisyysominaisuus ei kuulu suunnittelun käsitteeseen.“)
palautumaton monimutkaisuus
= redusoitumaton monimutkaisuus
paniikin lietsonta (engl. elephant-hurling)
perusteluvirhe, jonka ytimenä on keskustelun seuraajien huomion kääntäminen pois varsinaisesta keskustelunaiheesta kauhuskenaarioihin, joiden väitetään toteutuvan siinä tapauksessa, että vastapuolen edustama kanta tulisi yhteiskunnassa vallitsevaksi; vrt. metafyysisen paniikin lietsonta
(Nollatoleranttinaturalistit ovat esim. antaneet ymmärtää, että suunnitteluteorian kouluopetus luonnontieteen opetusohjelmassa johtaisi tieteellisen sivistyksen ja koko länsimaisen kulttuurin kriisiin tai suorastaan turmioon.)
pelkistymätön monimutkaisuus
= redusoitumaton monimutkaisuus
perusteluvirhe
filosofiassa ja retoriikassa: jonkin väitteen tai katsomuksen perusteleminen sellaisella tavalla, joka ei tosiasiassa auta (tai ainakaan riitä) erottamaan oikeita käsityksiä vääristä
(Naturalistiseen pelottelutaktiikkaan kuuluu vastapuolen (esim. suunnitteluteorian kannattajien) syyttäminen erilaisista perusteluvirheistä. Nämä syytökset ovat usein heijastusta nollatoleranssinaturalismin ytimenä olevasta naturalistien oman näkemyksen pitämisestä yleispätevänä totuutena, josta poikkeamista pidetään ilman muuta virheellisenä ajatteluna. Koska suunnitteluteoriaan liittyvässä keskustelussa esiintyy varsin yleisesti sekä tietynlaisia perusteluvirheitä että tiettyjen perusteluvirheiden esittämissyytöksiä, näitä perusteluvirhetyyppejä on otettu myös tähän sanastoon.)
piilonaturalismi
nollatoleranttinaturalistien suosima käsitemäärittelytapa, jonka ytimenä on pyrkimys määritellä käsitteiden sisällöt ja “tieteen pelisäännöt” nollatoleranssinaturalismin mukaisiksi ja saada näin mahdollisimman yleiseen käyttöön eräänlainen naturalistinen uuskieli, joka tekisi uskottavan naturalismikritiikin mahdottomaksi
(Piilonaturalistiset käsitemäärittelyt mahdollistavat naturalistiseen pelottelutaktiikkaan turvauduttaessa vastapuolen syyttämisen moninaisista perusteluvirheistä, joille nollatoleranttinaturalistit ovat kaikessa hiljaisuudessa antaneet sellaiset määritelmät, että naturalismista poikkeava ajattelu ja perustelu tulee automaattisesti leimatuksi “virheelliseksi”.
Perusteluvirheiden neutraalin luokittelun ja analyysin hyödyllisenä ja rakentavana tarkoituksena on nimenomaan järkevän ja hedelmällisen keskustelun mahdollistaminen aidosti eri tavoin ajattelevien osapuolienkin välillä: itse kukin keskustelija voi vastapuolen perustelujen virheitä tai puutteita osoittamalla auttaa tätä parantamaan argumentointiaan, mikä puolestaan johtaa keskustelijoiden (perustelutaidon ja) perustelujen paranemiseen ja entistä hedelmällisempään keskusteluun ja monipuolisempaan käsitykseen keskusteltavista kysymyksistä, vaikka yhteisymmärrystä niistä ei saavutettaisikaan. Piilonaturalististen määritelmien käyttö vaikuttaa juuri päinvastoin: vastapuolta ei pyritä auttamaan argumentaationsa parantamiseen vaan päinvastoin estämään argumentoimasta ensinkään.)
piilonaturalistinen
piilonaturalismin mukainen, piilonaturalismiin sisältyvä
positiivinen tulos
= suunnittelupäättelyn positiivinen tulos
propaganda
oman käsityskannan (innokas) levittämistoiminta; tässä tarkoituksessa laadittu ja julkaistu tiedotusmateriaali
propagandistinen
propagandatavoitteita palveleva
päätelmällinen suunnittelun havaitsemistapa
= suunnittelupäättely
redusoitumaton monimutkaisuus (engl. irreducible complexity)
joidenkin empiiristen tutkimuskohteiden ominaisuus: systeemi on redusoitumattoman monimutkainen, kun sen jokainen osa on kokonaistoiminnan kannalta välttämätön; tällöin siis minkä hyvänsä yhdenkin osan poistaminen systeemistä lopettaa koko systeemin aiemman toiminnan (kokonaan tai melkein kokonaan)
(Tällaiset biorakenteet ovat ongelma evoluutioteorialle, koska jokin rakenne voi parantaa organismin toimintaa ja antaa valintaedun vasta, kun kaikki rakenteen osat ovat paikallaan, sopivat toisiinsa ja toimivat yhdessä. Älyllinen suunnittelija sitä vastoin pystyy edeltä näkemään, mitä osia tarvitaan ja miten ne on järjestettävä halutun toiminnan toteuttamiseksi; siksi redusoitumattoman monimutkainen rakenne viittaa suunnitteluun.)
redusoitumattoman monimutkainen
redusoitumattoman monimutkaisuuden kriteerin mukainen
suunnitelmallisuus
= suunnittelunäkemys
esimerkkivirke: Argumentointi suunnitelmallisuuden puolesta on teologisesti varsin minimaalista toimintaa. [Perusta 3/2007, s. 158-159]
suunnittelija (engl. the designer)
suunnitellun (suunnittelu 3.) kohteen persoonallinen aiheuttaja tai aikaansaaja
(HUOM:
- Suunnitteluteorian kannalta ihmisten tapaiset “luonnolliset” suunnittelijat ja mahdolliset yliluonnolliset suunnittelijat ovat sikäli samassa asemassa, että suunnittelupäättely ei riipu suunnittelijan “luonnollisuudesta” tai sen puutteesta.
- Suunnitteluteoreettinen kielenkäyttö ei tee eroa “suunnittelijan” ja “toteuttajan” välillä: “suunnittelija” viittaa tutkimuskohteen tarkoituksellisesti aikaansaaneeseen persoonalliseen tahoon ylipäänsä, ottamatta kantaa kysymyksiin aikaansaajien lukumäärästä, identiteetistä, mahdollisesta keskinäisestä työnjaosta tai toiminnan ajankohdasta, kestosta tai mahdollisista suoritusvaiheista taikka välineistä ja menetelmistä; tämä rajoitus ei johdu kyseisten kysymysten välttelystä tai vähättelystä vaan siitä, ettei niiden selvittämiseen ole yleiskäyttöisiä menetelmiä; ne ovat kuitenkin mahdollisten tapauskohtaisia tai myöhemmin löydettäviä menetelmiä käyttävien jatkotutkimusten kohteita, joten on väärin väittää, että suunnittelun (3.) myöntäminen merkitsisi tutkimuksen kannalta umpikujaa: se päinvastoin avaa uusia tutkimuskysymyksiä ja -mahdollisuuksia.
suunnittelu (engl. design, genuine design, intelligent design)
- = älykäs suunnittelu 1. : tarkasteltavan kohteen synnyn mahdollinen tarkoituksellinen syy
esimerkkivirke: On järjenvastaista väittää ensimmäisen elävän solun syntyneen ilman suunnittelua. - edellisen varaan rakentuva selitys (= älykäs suunnittelu 2.)
esimerkkivirke: Tukeeko silmän sokea piste lähinnä oletusta tarkoituksettomasta kehitysprosessista vaiko huonosta suunnittelusta, vai ovatko painavimmat perusteet sittenkin hyvän suunnittelun puolella? - = älykäs suunnittelu 3. : tarkasteltavan asian mahdollinen ominaisuus ja luokitteluperuste, joka sillä on siinä ja vain siinä tapauksessa, että se tosiasiassa on suunniteltu
esimerkkivirke: Elollista luontoa tutkiessa on vaikea olla panematta merkille suunnittelua.
suunnittelualkuperä
suunnittelu (1.) jonkin tutkimuskohteen alkumuodon aiheuttajana, vaikka kohteen nykyiseen tilaan ovat voineet huomattavasti vaikuttaa muutkin tekijät
esimerkkivirke: [K]olhuisella autollakin on suunnittelualkuperä, vaikka sen suunnittelijat eivät olisikaan siinä (nykyisin) olevia kolhuja siihen erityisesti suunnitelleet. [Perusta 3/2007, s. 158]
suunnitteluargumentointi
suunnittelun (2.) (yksityiskohtainen) perusteleminen, suunnitteluargumenttien esittäminen
suunnitteluargumentti
suunnittelua (2.) tukeva (yksityiskohtainen) perustelu
esimerkkivirke: Bakteerimoottorien löytyminen on luonut pohjaa uusille suunnitteluargumenteille.
suunnitteluhypoteesi
tutkittavan kohteen olettaminen tarkoituksellisesti syntyneeksi eli suunnitelluksi (ks. suunnittelu 3.)
suunnittelu-kanta, suunnittelukanta
= suunnittelunäkemys
suunnittelumalli
selitysmalli, jonka mukaan tiettyjen luonnossa havaittavien kohteiden paras selitys on todellinen älyllinen suunnittelu (2.)
(samoin kuin Einsteinin painovoimateorian mukaan luonnossa havaittavat painovoimavaikutukset selittyvät parhaiten massakappaleiden läsnäolon aiheuttamalla avaruuden kaareutumisella)
suunnittelun välitön havaitseminen
ihmisen luontaisiin kognitiivisiin kykyihin perustuva jonkin tutkimuskohteen intuitiivinen suunnitelluksi (suunnittelu 3.) tajuaminen
(Biologian tutkimuskohteiden yhteydessä tämä on yleistä, ja naturalistit pyrkivät vastustamaan sitä vetoamalla näennäissuunnitteluun.)
suunnittelun havaitsemistapa
suunnittelun (3.) tunnistamisen menetelmä; näitä ovat tilastomatemaattinen suunnittelupäättely ja intuitiivinen suunnittelun välitön havaitseminen
suunnittelunäkemys
suunnitteluteorian keskeinen väittämä, jonka mukaan luonnossa on suunnittelua (3.), eli (ainakin jotkin) luonnontieteiden tutkimuskohteet ovat suunniteltuja (suunnittelu 1.), eli suunnittelu (2.) on näiden kohteiden (synnyn ja olemassaolon) paras selitys
suunnittelupäättely (engl. design inference)
suunnitteluteoreettinen päättely, joka arvioi tutkittavan kohteen suunnitteluhypoteesin uskottavuuden astetta
suunnittelupäättelymenetelmä
suunnittelupäättelyn (teoreettisesti hyvin perusteltu) suoritusmenetelmä
suunnittelupäättelyn negatiivinen tulos
suunnitteluteoreettinen päättelytulos, jonka mukaan tutkittava kohde ei ollut osoitettavissa suunnitelluksi (ks. suunnittelu 3.)
suunnittelupäättelyn positiivinen tulos
suunnitteluteoreettinen päättelytulos, jonka mukaan tutkittava kohde oli osoitettavissa suunnitelluksi (ks. suunnittelu 3.)
suunnittelupäättelyn väärä negatiivinen tulos
suunnitteluteoreettinen päättelytulos, jonka mukaan tutkittava kohde ei ollut osoitettavissa suunnitelluksi (ks. suunnittelu 3.), vaikka se todellisuudessa olikin tarkoituksella aikaansaatu (ks. suunnittelu 1.)
(Pätevän suunnittelupäättelyn ei tarvitse pystyä ehkäisemään vääriä negatiivisia tuloksia, vaan suunnitteluteorian lähtökohtakysymyksenä on nimenomaan se, millä edellytyksillä ja mitä keinoja käyttäen jonkin tutkimuskohteen suunnittelu (3.) pystytään osoittamaan järjellisesti ajatellen kiistattomasti. Tällaisen kiistattoman positiivisen tuloksen antavan pätevän suunnittelupäättelyn yhtenä välttämättömänä edellytyksenä on se, että kohde on todella tarkoituksellisesti aiheutettu (siis suunnittelu 1.), mutta tämä seikka ei vielä yksin muodosta tällaisen suunnittelupäättelyn tekomahdollisuuden riittävää syytä. Riittävän syyn olemassaolo edellyttää näet suunnittelun (3.) ilmeisyyttä eli riittävän vakuuttavan suunnittelusignaalin havaitsemista. Aina tämä vakuuttavuusehto ei täyty, vaikka kohteen alkuperä olisikin älyllinen (jos esim. tavarat ovat huoneessa hujan hajan, niin se voi periaatteessa johtua joko vaikkapa maanjäristyksestä [tarkoitukseton syy] tai toisaalta kenties kiireisen etsintätarpeen aiheuttamasta pengonnasta [älyllinen syy]), eikä ole perusteltua syytä olettaa, että mikään järkeen ja havainnointiin perustuva menetelmä pystyisi luokittamaan kaikki tilanteet kaikissa tapauksissa oikein. Suunnittelupäättelyn tulosvaihtoehtojen merkityksen arkikielisinä ilmauksina eivät siis ole “varmasti suunniteltu” taikka “varmasti suunnittelematon” eivätkä edes “todennäköisemmin suunniteltu kuin suunnittelematon” taikka “todennäköisemmin suunnittelematon kuin suunniteltu” vaan lähinnä “kaiken järjen mukaan arvioiden: suunniteltu” taikka “epävarma: ehkä suunniteltu, ehkä ei”.)
suunnittelupäättelyn väärä positiivinen tulos
suunnitteluteoreettinen päättelytulos, jonka mukaan tutkittava kohde olisi ollut osoitettavissa suunnitelluksi (ks. suunnittelu 3.), vaikka se todellisuudessa olikin saanut syntynsä ilman suunnittelua (ks. suunnittelu 1.)
(Pätevän suunnittelupäättelyn on pystyttävä ehkäisemään väärät positiiviset tulokset niin vakuuttavasti, että positiivisen päättelytuloksen antaneen kohteen väittämistä tarkoituksettomasti syntyneeksi voi perustellusti pitää järjenvastaisena. Tämä merkitsee käytännössä sitä, että pätevä suunnittelupäättelymenetelmä saa luokitella tarkoituksellisesti syntyneitä kohteita “tarkoituksettomasti syntyneiksi” (tai siis pikemminkin “epävarmoiksi”), muttei tarkoituksettomasti syntyneitä “tarkoituksellisesti syntyneiksi”; päättelymenetelmät ovat toisin sanoen tarkoituksettomia syitä epäsymmetrisesti suosivia. Syy tähän on se, että suunnittelemattomuus on päättelyn “nollahypoteesi” (klassisen tilastotieteen ilmaus) eli lähtöoletus, josta pidetään kiinni, elleivät erittäin painavat perusteet muuhun pakota.)
suunnittelusignaali
suunnitteluteoreettisilla menetelmillä havaittavissa oleva tutkittavien kohteiden mahdollinen ominaisuus, jonka havaitseminen mahdollistaa positiivisen tuloksen antavan suunnittelupäättelyn
suunnitteluteoreetikko
suunnitteluteorian (huomattava) tutkija ja kehittäjä; tunnettuja suunnitteluteoreetikkoja ovat mm. Phillip Johnson, Michael Behe ja William Dembski
suunnitteluteoreettinen
suunnitteluteoriaan kuuluva tai liittyvä, suunnitteluteorian mukainen
suunnitteluteoreettinen abduktio
abduktiivisen päättelyn muoto, jonka lähtökohtana on jokin luonnontieteellinen havainto, jonka selityksenä voisi olla joko jokin tarkoitukseton prosessi tai tarkoituksellisuus; jos sitten kyseeseen tulevien tarkoituksettomien prosessien selitysvoima voidaan osoittaa ilmeisen riittämättömäksi, nämä voidaan epäuskottavina sulkea selitysmahdollisuuksien joukosta pois, jolloin päättelytulokseksi tulee ainoa jäljelle jäänyt selitysvaihtoehto, siis tarkoituksellisuus eli suunnittelu; William Dembskin esittämä suunnittelupäättelymenetelmä on esimerkki suunnitteluteoreettisesta abduktiosta
suunnitteluteoria (suositeltu termi) (engl. design theory, intelligent design theory, the theory of intelligent design)
= älykkään suunnittelun teoria (kaikki merkitykset)
(Koska tosiaan on kyse yleiskäyttöisestä suunnittelunhavaitsemiskriteeristöstä, suunnitteluteoria-termi on perusteltu. Englannin kielessä merkitykseltään “suunnittelua” laajempi design-sana on vaatinut intelligent-määreen, mutta suomen kielen vastaava määre ei paranna ilmaisun ymmärrettävyyttä vaan käännöslainana pikemminkin hämärtää sitä: teoria tutkii nimenomaan suunnitellun tunnistamismahdollisuuksia erotuksena suunnittelemattomasta, ei suinkaan “älykkäästi suunnitellun” erottamista “tyhmästi suunnitellusta”. Jos intelligent-määreelle tarvittaisiin jokin suomennosvastine, “älyllinen” olisi suunnitteluteorian yhteydessä osuvampi ilmaus kuin “älykäs” [jota yhteensopivuussyistä tämänkin sivun ilmauksissa kuitenkin käytetään].)
suunnittelututkimus (engl. ID research)
suunnitteluteoreettisten menetelmien tutkiminen, kehittäminen, arvioiminen ja soveltaminen konkreettisiin tutkimuskohteisiin tai -alueisiin; soveltavaan suunnittelututkimukseen kuuluu mm. suunnittelupäättelyjen tekeminen ja niiden tulosten arviointi ja mahdollisten merkittävien havaintojen julkaiseminen, johtopäätösten tekeminen päättelytuloksista sekä jatkotutkimuksen suuntaaminen kertyneen kokemuksen mukaan lupaavimpiin suuntiin
tarkoituksellisuus
= suunnittelu (kaikki merkitykset)
tarkoituksellisuuspäättely
= suunnittelupäättely
teismi
filosofiassa, aatehistoriassa ja teologiassa: näkemys, jonka mukaan Jumala on alussa luonut maailman luonnonlakeineen ja on myös jatkuvassa tai ainakin ajoittaisessa vuorovaikutussuhteessa luomansa maailman ja sen asukkaiden kanssa (klassisen kristillisen teologian ja kreationismin eri suuntauksien sekä yleensäkin monoteististen uskontojen käsitys, joka on myös osaltaan yhteensopiva yleisen suunnitteluteorian suuntaan)
tekaistu seuraus (lat. non sequitur)
perusteluvirhe, jonka ytimenä on väittää vastapuolen näkemyksestä seuraavan jotain sellaista, mitä siitä ei tosiasiassa voi loogisesti päätellä
(Nollatoleranttinaturalistit käyttävät yleisesti tällaisiakin virheperusteluja: esim. väitteellä, että lentävä spagettihirviö olisi suunnitteluteorian mukainen “mahdollinen älykäs suunnittelija”, ei ole mitään järkiperusteita; jos sille hakee perustetta siitä, että suunnitteluteoria ei ota kantaa suunnittelijan henkilöllisyyteen, kyseessä on tunnetusti virheellinen perustelu: tietämättömyyteen vetoaminen [”kun kerran ei ole otettu mitään kantaa, ei ole otettu kantaa lentävää spagettihirviötä vastaan, joten sehän on silloin ihan mahdollinen vaihtoehto”].)
teleologinen argumentti
filosofiassa ja myös kristillisessä teologiassa ja apologetiikassa: luonnon tarkoituksenmukaiseen järjestykseen vetoava Jumalan olemassaolon perustelutapa (suunnitteluteoria sopii yhteen tämän argumentin kanssa ja vahvistaa sitä, mutta on loogisesti siitä riippumaton, sillä suunnittelupäättelyjä voi tutkia ja kehittää teologiaa tai metafysiikkaa miettimättä)
esimerkkivirke: Teleologisen argumentin mukaan maailman hienosyinen järjestys ja sen rakenteen matemaattinen kauneus jäävät ilman Jumalaa käsittämättömiksi. [Perusta 3/2007, s. 159, josta viittaus:
Puolimatka, Tapio: Usko, tieto ja myytit. Tammi, 2005. (s. 181)]
tiedeyhteisöön vetoaminen
katso: auktoriteettiin vetoaminen
tietämättömyyteen vetoaminen (lat. argumentum ad ignorantiam)
perusteluvirhe, jonka mukaan siitä, ettei tiedetä (tai ainakaan pystytä todistamaan tai ole todistettu) jonkin asian olevan tietyllä tavalla, voitaisiin päätellä sen olevan päinvastaisella (tai ylipäänsä jollain muulla) tavalla (vaikka tosiasiassa siitä ei yleensä voi luotettavasti päätellä mitään, sillä tietämättömyys ei ole tiedon lähde)
(Metafyysisen naturalismin mukaan kaikki perimmäiset syyt ovat luonnollisia, joten muihin kuin (perimmältään) luonnollisiin syihin vetoavat selitykset perustuvat poikkeuksetta tietämättömyyteen. Tämä ei kuitenkaan ole sama asia kuin tietämättömyyteen vetoaminen perusteluvirheenä, mikä edellyttää sitä, että perustelija itse vetoaa tietämättömyyteen, ei sitä, että hänen vastaväittäjänsä katsoo hänen ajattelutapansa perustuvan “tietämättömyyteen”. (Kaikkiin ajattelutapoihin kuuluu uskomus omasta pätevyydestä, mikä taas on loogisesti sama asia kuin uskomus poikkeavan ajattelun pätemättömyydestä.) Naturalististen nollatoleranttien julkiseen esiintymiseen (naturalistinen pelottelutaktiikka) kuuluvat silti rutiininomaisesti esitetyt syytökset vastapuolen syyllistymisestä “tietämättömyyteen vetoamiseen”. Suunnittelupäättelyt eivät kuitenkaan perustu tietämättömyyteen vaan päinvastoin kaiken käytettävissä olevan tiedon huomioonottamiseen. Nollatoleranttinaturalisteille tämäkään ei kelpaa, heillä kun on vielä lisäksi käytettävissään se muilta puuttuva “tieto”, että uskottavat naturalistiset selitykset ovat joka tapauksessa aina olemassa, vaikkei niitä olisi vielä löydetty (eikä ehkä koskaan löydettäisikään). Kaikkea perustelemista, joka ei pitäydy tähän uskomukseen, he pitävät “tietämättömyyteen vetoamisena”.
Lievempi, metodologisen naturalismin mukainen kanta on, että vaikkei uskottavia naturalistisia selityksiä välttämättä koskaan löydetä siitäkään syystä, ettei niitä ole olemassakaan, niin tieteen kehitys vaatii kuitenkin yrittämään niitä etsiä, jotta niitä voitaisiin löytää edes sen verran kuin mahdollista; tieteen siis ajatellaan voivan oppia ainoastaan naturalistisia selityksiä. Tällaisen asennoitumisen takana on väärä käsitys siitä, että positiivisen tuloksen antava suunnittelupäättely merkitsisi tutkimuksen umpikujaa: katso tästä suunnittelija-hakusanaan lisätyn huomautuksen lopputoteamus.)
täsmennetty malli
= määritys
täsmennetty monimutkaisuus (engl. specified complexity)
William Dembskin esittämän suunnittelupäättelymenetelmän mukainen suunnittelusignaali: kun havaittu kohde on sekä määritetty että satunnaissyntynsä kannalta riittävän epätodennäköinen, se on pääteltävissä suunnitelluksi (suunnittelu 3.)
täydellinen suunnittelu
= optimaalinen suunnittelu
uskonnolliseksi leimaaminen (lat. argumentum ad religionem)
henkilökohtaisuuksiin menemisen alalajiksi luokittuva perusteluvirhe, jonka ytimenä on keskustelun kääntäminen varsinaisesta aiheesta (esitetyistä väittämistä ja niiden perusteluista) vastapuolen (todelliseen tai väitettyyn) uskonnolliseen vakaumukseen; tämän perusteluvirheen alalajina on puolestaan kirkkoon passittaminen
(”Vastapuoli” voi tässä tarkoittaa yhtä hyvin kyseisen keskustelun toista osapuolta kuin joitain muita saman kannan edustajia. On myös epäolennaista, esiintyykö tämä perusteluvirhe sellaisessa muodossa, jonka mukaan (väitetty) uskonnollisuus tekee vastapuolesta epäluotettavan, ja siksi heidän kantansakin on hylättävä, vaiko siinä muodossa, että uskonnollisuus tekee ymmärrettäväksi, että vastapuoli ajattelee niin kuin ajattelee, mutta mehän emme ole uskonnollisia, joten emme voi mennä mukaan vastapuolen ajatteluun: kaikki yritykset piilottaa väittämä ja sen tueksi esitetty argumentaatio vastapuolesta maalatun kuvan taakse on henkilökohtaisuuksiin menemistä ja sellaisena perusteluvirhe, silloinkin, kun esityksen sävy ei ole aggressiivinen eikä vastapuolen kantaa väitetä suorastaan vääräksi vaan ainoastaan “vieraaksi”.
Nollatoleranttinaturalistit esim. pyrkivät kyseenalaistamaan suunnitteluteoriaa kääntämällä huomion sen johtavien edustajien uskonnollisiin vakaumuksiin; samalla logiikalla myös evoluutioteoriaa voitaisiin vastustaa esim. Richard Dawkinsin aggressiivisen ateismipropagandan (The God Delusion -teos ilmestyi v. 2006) perusteella: “Tahdotko julkijumalattomien opettavan koulussa lapsillesi, ettei Jumalaa ole olemassa, niin että nämäkin menettävät uskonsa ja joutuvat helvettiin? Ellet, niin vaadi evoluutioteorian kouluopetusta lailla kiellettäväksi!” (Tämä sopii esimerkiksi myös metafyysisen paniikin lietsonnasta.)
On kuitenkin tehtävä ero uskonnolliseksi leimaamisen ja uskonnollisuusulottuvuuden selvittämisen välillä:
esimerkkivirke: Doverin oikeudenkäynnissä oli määrä selvittää suunnitteluteorian mahdollinen uskonnollisuusulottuvuus tosiasiapohjalta, mutta uskonnolliseksi leimaaminen sekoitti oikeuden harkintakyvyn.)
(HUOM! Uskonnolliseksi leimaamisen perusteluvirhetyyppi ei ole (suomeksi eikä latinaksi) yleisesti erikseen nimetty, vaan nimitys on uudissanastoa. Tällaisen perustelutavan virheellisyys on kuitenkin ilmeinen jo siksi, että siinä täyttyy henkilökohtaisuuksiin menemisen tunnusmerkistö, ja tämä nimenomainen henkilökohtaisuuksiin menemisen muoto on suunnitteluteoriaan liittyvässä argumentaatiossa niin yleinen, että erityisen nimityksen käyttöönotto vaikuttaa asian tunnistamisen ja siihen puuttumisen helpottamiseksi tarpeelliselta.
Jos tämän perusteluvirhetyypin olemassaolo tahdottaisiin kiistää sillä perusteella, että virhetyyppi ei ole yleisesti tunnettu, niin syyllistytään auktoriteettiin vetoamiseen, jopa sen äärimmäiseen muotoon, jonka mukaan “mikään ei ole totta ellei (jokin) minun auktoriteettini ole sanonut, että se on totta”. Tämän virhetyypin virheellisyys johtuu sen ominaisuuksista (kaiken henkilökohtaisuuksiin menemisen virheellisyydestä), ja jos tunnusmerkistö täyttyy, virhe on todella tapahtunut aivan siitä riippumatta, halutaanko sitä sanoa nimenomaan uskonnolliseksi leimaamiseksi vaiko vain yleisesti henkilökohtaisuuksiin menemiseksi [eli käytetäänkö siitä latinankielistä yleisesti tunnettua argumentum ad hominem -ilmausta vaiko edellisen alalajiin viittaavaa ja analogisesti nimettyä argumentum ad religionem -termiä].)
uskonnollisuusulottuvuuden selvittäminen
(lähinnä juridisiin asiayhteyksiin liittyvä) luokittelutehtävä, jonka ytimenä on mahdollisimman hyvin perustellun vastauksen etsiminen kysymykseen, onko jokin ajattelu- tai menettelytapa syytä luokitella jonkin tietyn määritelmän tai kysymyksenasettelun tarkoittamassa merkityksessä “uskonnolliseksi” vai “ei-uskonnolliseksi”
uuskieli (engl. newspeak)
George Orwellin “Vuonna 1984″ -tieteisromaanissa esitelty vallanpitäjien käsitemäärittelyjen varaan rakentuva sallittujen ilmausten järjestelmä, johon pitäydyttäessä olisi mahdotonta muodostaa mitään virallisesta “totuudesta” poikkeavaa perusteltua vaihtoehtonäkemystä
uuskreationismi (engl. neocreationism, new creationism)
nollatoleranttinaturalistien suunnitteluteoriasta käyttämä propagandistinen nimitys
väärä negatiivinen tulos
= suunnittelupäättelyn väärä negatiivinen tulos
väärä positiivinen tulos
= suunnittelupäättelyn väärä positiivinen tulos
yliluonnollinen syy
(usein monikossa) kokeisiin ja havaintoihin perustuvien tutkimusmenetelmien ulottumattomissa olevien olioiden ja tapahtumien vaikutus havaittavien ilmiöiden selitysperusteena
älykkään suunnitelman idea
- William Dembskin Intelligent Design: The Bridge Between Science & Theology -niminen teos on ilmestynyt prof. Matti Leisolan suomeksi toimittamana Älykkään suunnitelman idea: Silta luonnontieteen ja teologian välillä -nimisenä
- olematta varsinainen suunnitteluteoreettinen erityistermi Älykkään suunnitelman idea viittaa tämän sivuston otsikkona yleisesti koko suunnitteluteoria-aihepiiriin (se on siis ymmärrettävä pikemminkin älykkään suunnitelman ideana, missä idea-sana on tavanmukaisessa yleismerkityksessään, kuin erityismerkityksisenä sanaliittona, mutta on selvyyden vuoksi otettu mukaan tähän sanastoon omana hakuilmauksenaan)
älykkään suunnittelun malli
= suunnittelumalli
älykkään suunnittelun selitysmalli
= suunnittelumalli
älykkään suunnittelun teoria (engl. the theory of intelligent design, intelligent design theory)
- laaja merkitys: tarkoituksellisesti aiheutettujen eli suunniteltujen kohteiden tunnistettavuuden ja tunnistamismenetelmien tutkimusohjelma ylipäänsä
- suppeampi merkitys: tämän tutkimusohjelman soveltaminen luonnon tutkimukseen ja näin saatujen tulosten kokonaisuus
- suppein merkitys: tämän tutkimusohjelman luonnontutkimukseen soveltamisen antamiin tuloksiin perustuva väite, jonka mukaan luonnosta löytyy suunnittelua (3.)
(Väljästi käytettynä älykkään suunnittelun teoria -ilmaus voi sopia useampaan kuin yhteen, jopa kaikkiinkin yllä annettuihin merkitysselityksiin: aina ei ole selvää, tarkoitettiinko kriteerejä suunnittelun havaitsemiseksi (merkitys 1.) vaiko niiden sovelluksia esimerkiksi biologiaan (merkitys 2.), jossa monet rakenteet todellä antavatkin suunnittelusignaalin, vaiko sitä edellämainittuun seikkaan perustuvaa älykkään suunnittelun teorian tulosta, että luonnosta löytyy suunnittelua (3.) (merkitys 3.). Kuten luonnollisessa kielessä yleensäkin, kulloinenkin merkitys riippuu käyttöyhteydestä (kontekstista), mutta siitäkään ei aina ole mahdollista päätellä varmasti, mitä merkitystä tarkoitettiin, jolloin voi vain sanoa “älykkään suunnittelun teoriasta” puhutun sen tässä selitetyssä “väljässä merkityksessä”. Täsmälliseen ilmaisuun pyrkivässä esityksessä tällaista väljyyttä tulisi kuitenkin pyrkiä välttämään: “Hämärästi sanottu on hämärästi ajateltu.” Jos siis itse kirjoittaa jotain aihepiiriin liittyvää, yksi laadunvarmistustapa on ennen tekstin julkaisemista varmistaa lukijan pystyvän asiayhteydestä päättelemään irrallisina moniselitteisten ilmausten kulloinkin tarkoitetun merkityksen. Joissain tapauksissa, esim. otsikoissa, väljyys voi tosin olla tarkoituksenmukaistakin: esim. Älykkään suunnittelun teoria herättää intohimoja (tai tiiviimpi muoto Riitaa älykkäästä suunnittelusta) voi olla hyvä “katseenvangitsija”, eikä asiassa ole mitään ongelmaa, kunhan vain itse tekstistä käy selville, mistä kaikesta tarkkaan ottaen oli kysymys.)
älykäs suunnitelma
= älykäs suunnittelu (kaikki merkitykset)
älykäs suunnittelija (engl. intelligent designer)
- = suunnittelija
- erityisesti yliluonnollisesta suunnittelijasta (lähinnä ID-kriittisissä lähteissä) käytetty ilmaus
älykäs suunnittelu (engl. Intelligent Design, ID)
- jonkin tutkimuskohteen olemassaolon tarkoituksellinen syy
esimerkkivirke: Luonnonvalintaa todennäköisemmin bakteeriflagellan takana on älykästä suunnittelua. - jonkin tutkimuskohteen olemassaolon tai sen joidenkin ominaisuuksien aikaansaaneen syyn tarkoitukselliseen luonteeseen perustuva havaintojen selitys
esimerkkivirke: Redusoitumattoman monimutkaiset rakenteet tuottavat evolutiivisille kehityspoluille niin pahoja ongelmia, että älykäs suunnittelu vaikuttaisi perustellummalta vaihtoehdolta. - jonkin tutkimuskohteen ominaisuus: “olla (älyllisesti) suunniteltu” (erityisesti kohteiden luokitteluperusteena)
esimerkkivirke: Suunnitteluteoria tarjoaa älykkään suunnittelun tunnistamismenetelmiä. - tutkimusohjelma, joka etsii luonnosta merkkejä suunnittelusta (= älykkään suunnittelun teoria)
Tähän tutkimukseen kuuluu tieteellisten kriteerien kehitys suunnittelun (3.) havaitsemiseksi ja kriteerien sovellus aina biologiasta fysiikan lakeihin. Tämän lähestymistavan mukaan esimerkiksi eliöiden useita vuorovaikuttavia osia vaativat (redusoitumattomasti monimutkaiset) rakenteet tulisi nähdä pikemminkin suunnittelun (1.) kuin päämäärättömän sattuman ja tarkoituksettoman luonnonvalinnan (kehitysoppi, evoluutio) tuloksina. Samoin fysiikan lait ja vakiot näyttävät olevan elämälle juuri sopivat, mikä selittyy parhaiten suunnittelulla (2.).
(Täsmällisyyteen pyrkivässä esityksessä tulisi tutkimusohjelmaan (merkitys 4.) viitatessa puhua mieluummin älykkään suunnittelun teoriasta tai lyhyemmin ja kätevämmin suunnitteluteoriasta (tai ehkä ID-teoriasta) kuin “älykkäästä suunnittelusta”. Viimemainitun epätäsmällisen ilmaisutavan lyhemmyys “älykkään suunnittelun teoria” -ilmaukseen verraten lienee tehnyt siihen turvautumisesta houkuttelevaa, varsinkin silloin, kun väärinkäsityksen vaara ei ole tuntunut uhkaavan. Yksi tämän sanastosivun tavoitteista onkin kätevämpien vastineiden löytäminen ja esitteleminen monisanaisuudessaan epäkäytännöllisen pitkille ja kömpelöille suunnitteluteorian aihepiirin käännöslainailmauksille.)
älykäs syy (engl. intelligent cause)
= suunnittelu 1. eli se suunnittelijan toiminnan kokonaisuus, joka on (mahdollisesti) aikaansaanut selitettävän kohteen (tai ainakin tämän tietyt erityistä selittämistä vaativat piirteet tai ominaisuudet)
esimerkkivirke: On järjenvastaista väittää ensimmäisen elävän solun syntyneen ilman älykästä syytä.