Tämä artikkeli on suomennettu Stephen C. Meyerin artikkelista
”Signs of Intelligence: The Scientific Case for Intelligent Design”

Toisin kuin valtavirran media esittää, ID ei ole uskontoon perustuva idea, vaan todistusaineistoon perustuva tieteellinen teoria joka koskettaa elämän alkuperää. ID haastaa tiukan materialistisen evoluutioteorian. Darwinististen biologien (mm. Richard Dawkins) mukaan elävät systeemit ”näyttävät suunnitelluilta tiettyä tarkoitusta varten”. Kuitenkin moderneille darwinisteille suunnittelun vaikutelma on täysi illuusio. Miksi? Koska heidän mukaansa ohjaamattomat prosessit kuten luonnonvalinta ja sattumanvaraiset mutaatiot voivat tuottaa hienostuneet rakenteet elävissä olioissa.

Tämän vastakohtana ID-teorian kannattajat toteavat, että elävissä olennoissa ja universumissa on piirteitä, jotka ovat parhaiten selitettävissä suunnittelevan älykkyyden avulla. ID-teoria ei sinänsä haasta evoluutioajatusta silloin kun evoluutio määritellään muutoksena ajan funktiona eikä myöskään yhteisen kantaisän ajatusta. Se kuitenkin haastaa Darwinin ajatuksen siitä, että biologinen muutos on sokea ja ohjaamaton.

Mitä merkkejä älykkäästä suunnittelusta sitten on?

Viimeisimmän 25 vuoden aikan biologit ovat läytäneet hienostuneen nanoteknologian maailman elävistä soluista – monimutkaisia piirejä, liukuvia pihtejä, energiaa tuottavia turpiienja ja miniatyyrikoneita. Esimerkiksi eräät bakteerisolut liikkuvat pienten pyörimismoottoreiden (flagellamoottorit) avulla, joiden pyörimisnopeus on jopa 100 000 kierrosta minuutissa. Nämä moottorit näyttävät kuin Madzan suunnittelemilta kaikkine mekaanisine osineen (roottorit, staattorit, O-renkaat, tuet, U-liitokset ja vetoakselit). Tässä tapauksessa osat eivät vain ole metallisia, vaan koostuvat proteiineista.

Biokemisti Michael Behe korostaa että flagellamoottorin toiminta nojaa 30 proteiiniosan koordinoituun yhteistoimintaan. Poista yksi noista tarpeellisista osista ja pyörimismoottori ei yksinkertaisesti toimi. Moottori on, käyttäen Behen termejä, ”redusoimattoman monimutkainen”.

Tämä luo ongelman darwinistiselle evoluutiomekanismille. Luonnonvalinta säilyttää tai ”valitsee” toiminnallisia etuja. Jos sattumanvarainen mutaatio auttaa eliötä selviytymään, se voi säilyä ja siirtyä seuraavalle sukupolvelle. Kuitenkin flagellamoottori ei toimi ellei kaikki sen 30 osaa ole läsnä ja toiminnassa. Tästä johtuen luonnonvalinta voi ”valita” tai säilyttää moottorin vain kun se on ilmestynyt toiminnallisena kokonaisuutena, mutta se ei voi tuottaa moottoria askel askeleelta darwinistisen mekanismin mukaisesti.

Luonnonvalinnan täytyisi rakentaa monimutkaisia rakenteita yksinkertaisista rakenteista säilyttämällä sarjan välimuotorakenteita, joista jokaisen tulisi suorittaa joku hyödyllinen toiminto. Flagellamoottorin tapauksessa suurin osa kriittisistä välimuotovaiheista, kuten 29- tai 28-osan versio flagellamoottorista, eivät suorita mitään toimintaa, josta luonnonvalinta voisi valita.

Tämä jättää flagellamoottorin alkuperän samoin kuin monen muunkin monimutkaisen solukoneiston täysin selittämättä darwinistisella mekanismilla luonnonvalinnan kautta. Ja tätä mekanismiahan Darwin juuri ehdotti syrjäyttämään suunnitteluhypoteesin.

Onko olemassa parempi selitys? Yhdenmukaisen kokemuksemme perusteella tiedämme että ainoastaan yhden tyyppinen syy voi tuottaa redusoimattoman monimutkaisia rakenteista – nimittäin älykkyys. Kun kohtaamme tälläisiä rakenteita, olivatpa ne integroituja piirejä tai sisäisiä polttomoottoreita, joista tiedämme kuinka ne ovat saaneet alkunsa, aina poikkeuksetta suunnitteleva äly on ollut mukana rakenteen syntymisessä.

Suunnittelulle on vielä perusteellisempi argumentti. Vuonna 1953 kun James Watson ja Francis Crick selvittivät DNA-molekyylin rakenteen, he tekivät huomiota herättävän löydön. DNA:n rakenne mahdollistaa informaation säilömisen neljän merkin koodin avulla. Sarjat tarkasti sekvensoituja kemikaaleja, joita kutsutaan typpiemäksiksi, säilövät ja välittävät elintärkeiden proteiinimolekyylien ja solun koneistojen rakennusohjeita.

Crick myöhemmin kehitteli kuuluisan ”sekvenssihypoteesinsa”, jonka mukaan DNA:n kemikaalit toimivat kuten kirjoitettu kieli tai tietokoneohjelman symbolit. Kuten Bill Gates on sen jälkeen todennut, ”DNA on kuin tietokoneohjelma, mutta paljon, paljon kehittyneempi kuin mikään ohjelma minkä koskaan olemme tehneet.”

Selvästikkin solun informaatiosisältö näyttää suunniteltulta. Tähän päivään saakka mikään teoria suuntaamattomasta kemiallisesta evoluutiosta ei ole selittänyt informaatiota joka vaaditaan ensimmäisen elävän solun rakentamiseen. Miksi? Solussa on yksinkertaisesti liian paljon informaatiota, jotta sitä voisi selittää sattumalla. DNA:n informaatiota ei ole pystytty selittämään kemian ja fysiikan lakien avulla. Väittämällä toisin on kuin sanoisi että sanomalehden uutisotsikko voisi syntyä paperin ja musteen kemiaalisen vetovoiman vuoksi. Selvästikin ”jotain muuta” on kuviossa mukana.

DNA toimii kuten tietokoneohjelma. Tiedämme kokemuksesta että tietokoneohjelmat tulevat ohjelmoijilta. Tiedämme että informaatio aina syntyy älykkäästä lähteestä riippumatta siitä onko se hieroglyfeissä, kirjassa tai radiosignaalissa. Kuten uraauurtava informaatioteoreetikko Henry Quastler totesi, ”Informaatio syntyy tavanmukaisesti tietoisen toiminnan kautta”. Siten DNA:n informaatio tarjoaa vahvan pohjan sille päätelmälle, että älykkyydellä oli rooli DNA:n synnyssä, vaikkakaan emme olleet havaitsemassa sen syntymistä.

Päinvastoin kuin media antaa ymmärtää, ID ei ole uskonnon tai ymmärtämättömyyden tuote, vaan se perustuu viimeaikaisiin tieteellisiin löytöihin ja yhtenevään kokemukseemme syystä ja seurauksesta, joka on myös tieteellisen ajattelun perusta.

ID ei perustu Raamattuun. ID johdetaan biologisen datan perusteella, se ei ole minkään uskonnollisen auktoriteetin jatke.

Kuitenkin ID voi tarjota tukea teistiselle uskolle. Mutta se ei ole perustelu ID:n hylkäämiselle. Ne jotka väittävät niin sekoittavat teorian todistusaineiston ja sen mahdolliset implikaatiot. Monet tiedemiehet ensin hylkäsivät Big Bang-teorian, koska se viittasi materian, tilan ja ajan ei-aineelliseen syyhyn. Kuitenkin tiede myöhemmin hyväksyi teorian siitä huolimatta.

Nykyään samankaltaisia metafyysisiä epäilyksiä esitetään ID:tä vastaan. Uutta teoriaa tulisi kuitenkin arvioida todisteiden perusteella, eikä sen mahdollisten uskonnollisten implikaatioiden herättämien filosofisten huolien valossa.