Redusoimaton kompleksisuus (irreducible complexity, IC) loogisena konstruktiona jättää periaatteessa oven auki darwinismille selittää rakenne sattuman ja valinnan avulla. Kyse voisi olla etenkin ko-optiosta tai koevoluutiosta. Kaikki palautumattomasti monimutkaiset rakenteet eivät välttämättä ole korvaamattomia: yksi osa voidaan poistaa ja muita osia (samanaikaisesti) muokkaamalla saada muut osat tekemään senkin työt, jolloin tehtävät tulee yhä tehtyä. Redusoimaton kompleksisuus loogisena käsitteenä onkin rajattava funktionaaliseksi tai “redusoimattomasti kompleksiseksi ytimeksi”, jossa ytimen tai funktion ulkopuoliset osat ovat vaihdettavissa. Dembski ehdottaa tilalle minimaalisen kompleksisuuden käsitettä. Empiirisenä väitteenä IC:tä väitetään usein olevan “tietämättömyyteen perustuva argumentti”, ja siten virheellisen. Argumentti perustuu kuitenkin tämän vastakohtaan: tietoon, ja empiirisesti tehtyihin havaintoihin biokemiallisista rakenteista.. Loogisen ja empiirisen argumentin yhdistämisestä saa kuitenkin syytteen välttelystä tai kehäpäättelystä, kun loogista ja empiiristä pointtia käytetään kuulema “tarpeen mukaan”.

Tällaista virhettä ei ole kuitenkaan tehty. Michael Behellä on ”selittävä pointti” eikä hän sekoita tai soveltele sekaisin yhtäkään (siis kahtakaan) niistä. IC-argumentin looginen väite kuuluu: Koska tietyt artefaktarakenteet eivät selity suoralla darwiniaanisella mekanismilla ominaisuuden IC ansiosta, ja koska luonnossa myös tavataan IC-rakenteita, nekään eivät selity suoralla darwinismilla. Suora darwinismi merkitsee valintaa, joka parantaa entistä toimivaa funktiota. Rakenteen kehittyessä funktio ei muutu tai kehity. Looginen väite voidaan myös esittää muodossa: rakennetta ei voi yksinkertaistaa tiettyä rajaa enempää menettämättä sen toimintaa ja siten valintaetua. Tällä argumentilla suora darwinismi suljetaan pois. Esim. bakteeriflagella täyttää tämän kriteerin. Poissulkeminen ei tarkoita nollatodennäköisyyttä, koska minunkaan ei ole mahdotonta voittaa shakissa hallitsevaa maailmanmestaria, vieläpä 10 matsissa putkeen, mutta jos sellaista sattuu, se sattuu huolimatta shakkitaidoistani, ei niiden ansiosta. Mount Rushmore voi toki olla eroosion tulosta, mutta eroosio ei ole kuitenkaan realistinen vaihtoehto kuvanveistäjälle, kun etsitään parasta selitystä.

Entä epäsuora darwinilainen polku? Loogisesti IC-rakenne on sillä kierrettävissä, mutta ei empiirisesti, koska subsysteemienkään ei ole osoitettu(=yksityiskohtainen testattava kuvaus) pystyvän tuottamaan uusia funktioita koevoluution kautta. Mutta tässä vaiheessa kuuluu yleensä slogan “todistusaineiston puute ei ole evidenssi puuttumisesta” ( ”absence of evidence is not evidence of absence”). Totta: jos etsii kadonneita auton avaimia, ei koko päivän kestänyt turha etsintäkään todista, etteikö koko avaimia muka olisi olemassakaan.

Mutta entäs jos avainten olemassaolosta ei olisikaan riippumatonta todistusaineistoa? Autonavainten tapauksessa sellaista on: ellei ko. avaimia olisikaan, on toki olemassa autonavaimia yleensä (tai tietokantoja mistä tahansa valmistetuista avaimista, eli avaimensa lopullisesti hukannut teettää uudet avainkoodin perusteella, suom.huom.). Biologiassa parempi analogia olisi kummituksen metsästys sen olemassaolosta vakuuttuneen henkilön makuuhuoneesta: maan parhaiden etsivien vuosikausien tutkimusten päätyttyä ilman pienintäkään todisteentapaista olisi kai hissukseen johtopäätöksen aika. Vai sanotaanko tässäkin, että todisteiden puute ei ole todiste itse ilmiön puutteesta? Ehkä joku kuitenkin huomaisi jutun jujun: Avaimesi löytyy kyllä, joten “jatka etsimistä”, mutta ne kummitukset (ja darwinismin toimivuus) taitavat olla katsojan silmissä. Kun huolellinenkaan etsintä ei tuota tulosta JA kun ei ole riippumatonta tietoa edes koko jutun olemassaolosta, on aika suunnata okulaarit toisaalle (Michael Behe: Darwin´s Black Box, luku Publish or Perish). Puute koskee ID-maskotti bakteerimoottorin ohella tänään kaikkia samankaltaisia IC-rakenteita ja solukoneita, joten epäsuora darwiniaaninen mekanismi tuskin lopulta selittää yhtäkään vastaavaa. Franklin Harold ja James Shapiro (Darwinismin kriitikkoja, mutteivät ID:n kannattajia) kutsuvat tätä epäsuoran darwinismin ”ei-vain-vielä-löytynyt”-asennetta toiveuneksi (wishful speculations).

Behen looginen ja empiirinen IC-argumentti yhdessä osoittavat darwinilaisen mekanismin ”syyttömäksi” biologian kompleksisuuteen. Mutta molemmat ovat negaatioargumentteja. On ratkaistava, mikä positiivinen näyttö osoittaa ID:n “syyllisyyseksi” biologian kompleksisuuteen. Behen kolmas niitti darwinismin arkkuun on kausaalisuuden vaatimus (explanatory point). Tieteellisen teorian on erityisesti esitettävä kausaalisuus väitteensä tueksi. Väitetyn mekanismin on kyettävä de facto aiheuttamaan ko. ilmiö. Muutoin ilmiö jää selittämättömäksi.

Mikä mekanismi siis on IC:n takana? Ei suora darwinismi, eikä empiirisen evidenssin puuttuessa myöskään ole näyttöä epäsuorasta (koevolutiivinen, adoptiivinen) askel-askeleelta-evoluutiosta. Tuntemattomien evolutiivisten algoritmien apuun luottaminen on hataralla pohjalla. Mitä sitten tiedetään älyn kyvystä tuottaa täsmennetysti tai redusoimattomasti kompleksisia systeemejä? Eiköhän tiedetä aika lailla, ainakin kausaalisuuden vaatimus täyttyy. Vain älyn tiedetään olevan kausaalisesti riittävän syyn täsmennettylle kompleksisuudelle. Tämän pitäisi riittää parhaan selityksen arvonimeen – ainakin tässä seurassa. (Kyse on enää siitä, millaisia selityksiä tiedeyhteisö on arvomaailma- tai arvovaltasyistä valmis hyväksymään, suom.huom.). Voidaan lisätä, että oikeastaan Behen ensimmäinen eli logiikkaan perustuva argumentti jää tarpeettomaksi sillä perusteella, että empiirisesti suora rakenteen evoluutio darwinilaisella evoluutiopolulla toiseksi IC-rakenteeksi pienin askelin ei toimi. Eli suora darwinismi ei kelpaa selitykseksi empiiristen havaintojen perusteella (ollen lisäksi looginen mahdottomuus). Looginen päättely on kuitenkin resistentti darwinismin ”ei-ihan-vielä-tunneta”-argumentille.

Paras darwinilaista evoluutiota kuvaava esimerkki on edelleen Darwinilta itseltään. Lajien synty kuvaa olemassaolevan rakenteen parantumista tai piirteen korostumista tiettyyn suuntaan vähitellen valinnan vaikutuksesta. Tämä kuvaa suoraa darwiniaanista polkua, jossa funktio ei muutu, vaan rakenne sopeutuu funktiovaatimukseen, joka takaa eliölle paremman fittnessin. Sitävastoin epäsuoraa darwinilaista polkua, jossa funktio muuttuu toiseksi(eikä voi enää parantua, koska sitä ei enää ole), ei tue enempää fossiiliaineisto kuin molekyylibiologiakaan. Valinnalla ei ole mistä valita, ellei ole funktiota, jota kohti rakennetta pitäisi parannella. Vain olemassaoleva funktio toimii valinnan kriteerinä (funktionaalisuuden vaatimus, joka parantaisi valintaetua), eivät tulevaisuudessa paremmin toimivat funktiot, joita kohti olisi kieltämättä viisasta pyrkiä. Luonnonvalinta on niille sokea, sillä se ei “näe” tulevaisuuteen ja tulevaisuuden tarpeita.

Miten päästään olemassaolevasta funktiosta uuteen, jonka valintaetu perustuu tekijään, jolle valinnalta puuttuu optio? ”Valinta ei voi tehdä mitään, ennenkuin edullinen variaatio ilmenee” (Darwin). Vain sattuma voi auttaa: oikeanlainen satunnaismutaatio oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Valinta ei kuitenkaan kykene valitsemaan tekijöitä, joita IC-rakenteessa tarvittaisiin. Se optimoi vain olemassaolevaa, eikä pyri valitsemaan sillä hetkellä toimimattomia, hyödyttömiä tulevia IC-rakenteen aihioita. Onko sitten empiiristä evidenssiä siitä, että satunnaismutaatiot pyrkisivät kohti tällaista toista funktiota IC-rakenteissa? Ei. Mutaatio-valinta-mekanismi on darwinistisen mekanismin esimerkki, mutta sekään ei kykene tuottamaan IC-rakenteita. Tämä selviää loogisella analyysilläkin, jolle analyysille epäsuorassa darwinilaisessa mekanismissa on liian monta avointa oletusta. Premissejä ei darwinismissa edes ole määritelty, mikä estää sekä niiden testaamisen että falsifikaation. Behen looginen pointti siten vie logiikan sinne asti, mihin darwinistien asettamat ehdot sallivat, ja antaa empirian hoitaa loput. ID-argumentti on siis muutakin kuin ”luonto on niin kompleksinen, ettei se ole voinut syntyä darwiniaanisella evoluutiolla”. Kuulitte juuri kolmekin argumenttia sille, miksi darwinilainen mekanismi ei selitä palautumatonta monimutkaisuutta, ja miksi vaihtoehtoinen selitys on sitä parempi.