Seuraako siitä mitä on (tiede, jos se on oikeassa) se miten pitäisi olla (moraali, jos se on oikeassa)?

Ei aukottomasti, mutta sillä miten ajattelemme asioiden olevan, on tietenkin seurausta sille miten ajattelemme että niiden pitäisi olla. Ja mikä tärkeintä, myös moraalilla pitäisi olla perustelut, jolloin se välttämättä kytkeytyy siihen mitä on.

Nyky-yhteiskuntaamme vaivaa fakta-arvo kahtiajako, jossa tosiasiat ja arvot erotellaan toisistaan riippumattomiin kategorioihin. Mielestäni tähän on syynä se, että tieteessä vallalla oleva materialismi antaa kauheat ja pessimistiset vastaukset arvojen alueella ja on tullut tarve keksiä arvoja, joita ei sitten jostain syystä tarvitse enää perustella. Näin on voitu säilyttää totuttuja kristillisiä arvoja (esivallan kunnioitus, ihmisarvo, tasa-arvo, eläinarvo, elämän arvo, tasapainoinen suvaitsevaisuus), vaikka tieteen puolella uskotaan materialismiin.

Mutta myös moraalilla pitäisi olla tiedollinen oikeutus jotta se olisi sitovaa. Mikäli asiaa ei voida perustella, on se julkisessa keskustelussa saman arvoinen kuin muutkin perustelemattomat kannat: Mikäli yhdelle annetaan tilaa, pitäisi antaa muillekin.

Mikäli ihminen on vain (satunnaisten luonnonlakien ohjaaman) satunnaisprosessin aikaansaama kasa atomeita, on oikeasti aika vaikea perustella miksi hän olisi arvokas. Näin voidaan kyllä leikkiä yhteiskunnassa; voidaan antaa pinnallisia vastauksia, jotka eivät kestä seuraavaa miksi-kysymystä.

Mikäli ihminen on kehittynyt verisessä prosessissa muita paremmin pärjäämällä ja muita paremmaksi tulemalla, on aika vaikeaa oikeasti perustella ihmisten välistä tasa-arvoa. Mutta tasa-arvoa voidaan kyllä leikkiä. Kunhan kaikki leikkivät eikä kukaan rupea kyselemään onko keisarilla enää vaatteita.

Mikäli ajatuksemme ovat aivojen sähkökemiallisten prosessien määräämiä, omien ja muiden mielipiteiden kunnioittamista on myös vaikea perustella.

Kehitysopin ja materialismin älyllisesti luontevimmat (epä)arvot eivät siis ole kovinkaan vaikeasti nähtävissä. Miksi näistä ei sitten puhuta? Niitä ei myönnetä koska niitä ei haluta. Onneksi siis ihmissydän vastustaa näitä johtopäätöksiä.

Länsimaissa ollaan totuttu kristinuskosta kumpuaviin arvoihin ja eikä juuri kukaan kehitysoppiin ja materialismiin uskova halua ylläolevia materislismista luontevasti seuraavia arvoja itselleen eikä varsinkaan ympäristölleen. Tästä syystä esimerkiksi Dawkins toteaa, että meidän tulisi ’nousta’ darwinismin yläpuolelle tässä suhteessa. Ongelma vain on, että materialistien maailmankatsomuksessa ei ole mitään rationaalista minne nousta. (Eikä mitään mikä nousisi, sielu ja tietoisuuskin kun ovat vain harhaa materialismin mukaan.) Jäljelle tuntuu vain jäävän ei-järjellinen ihmisarvon olettaminen, joka vielä toimii jälkikristillisessä kulttuurissamme. Käytännössä nykymaterialistit valikoivat, tuhoten kristillisistä arvoista, ja varsinkin moraalista, kehitysopista ja materialismista nousevilla johtopäätöksillä sen mitä eivät halua hyväksyä, mutta jättävät kyseenalaistamatta ne alueet, joita tarvitsevat mutteivät itse voi maailmankatsomuksestaan käsin perustella.

Tässä ollee muuten syy siihen miksi ateismi näyttää jokaisessa maassa jossa siitä tehdään valtionuskonto (Stalinin Venäjä, Maon Kiina, Punakhmeerien Kambodza) johtavan totalitarismiin ja sortoon: Kun yhteistä perusteltua ja luontevaa moraalista säveltä ei ole, kansa täytyy pakottaa johonkin systeemiin voimakeinoin. Lisäksi vallanpitäjillä ei ole mitään moraalisesti painavaa syytä rajoittaa valtapyrkimyksiään.

Asiat ovat ikävästi. Mutta ehkä syvempään kognitiiviseen dissonanssiin vajoamisen asemesta voimme tarkistaa ovatko kehitysoppi tieteellisesti ja materialismi filosofisesti kestävällä pohjalla. Ehkä myös kunnon moraalille löytyisi perusteluita. Moni vakavissaan perusteluita etsinyt on yllättynyt. Kehitysopin suorat todisteet ovat lähinnä pientä eliöiden muuntelua ja materialismin perustelut näyttävät seuraavan vastaavasta oletuksesta tieteessä sallituista selitysmalleista.

From Darwin to Hitler
http://www.humanitas.org/resources/articles/TSdarwinasepicurean.htm
http://www.researchintelligentdesign.org/wiki/ID_multimedia_course
http://www.expelledthemovie.com/

Lopuksi vielä pari huomautusta:
Moraalille tuhoava yhdistelmä on materialismi ja kehitysoppi. Nämä yhdessä tuhoavat perinteiset arvot. Esimerkiksi teistinen evoluutio ei johda arvojen tuhoutumiseen.
Vaikka tämä artikkeli osoittaa, että tieteellisten ja filosofisten käsitysten ja moraalin välillä on yhteys (se mitä on rajaa sen mitä on järkevää ajatella moraalin ja arvojen alueella), Humen giljotiinina tunnettu huomautus on hyödyllinen tunnistamaan eräitä nykypäivän virhepäätelmiä moraalin alueella. Materialistilta (ja empiristiltä kuten Hume) kun puuttuu myös maailmankatsomukselliset lähtökohdat yhdistää se mitä on ja se mitä pitäisi olla, joten materialismin ja empirismin alla moraali jää tästäkin syystä mielivaltaiseksi. Mutta yleispäteväksi periaatteeksi Humen giljotiinista ei ole: Yleensä kahden erityyppisen väittämän välillä on siltoja. Vai onko joku todella sitä mieltä että tieto siitä onko kyseessä syanidi- vai vitamiinipilleri ei vaikuta siihen pitäisikö tuo pilleri antaa lähimmäiselle?