Evoluutioteorian perusteella on vuosien saatossa laadittu monia ennustuksia siitä mitä biologisen tutkimuksen tulisi paljastaa. Nämä ennustukset ovat toistuvasti epäonnistuneet. Ilmeisesti teoriassa on jotain väärin. Yksi ennuste oli, että genomi ja sen tuottamat proteiinit eri lajeissa muodostavat yhteiseen alkuperään viittaavan jatkumon. Esimerkiksi eri lajien hemoglobiinien erojen perusteella uskottiin voitavan laatia eliökunnan sukupuu. Kyse oli jo aikanaan todistusaineiston vääristelystä. Tämän ennusteen suhteen tilanne on vain huonontunut.
Toisen tuoreemman ennusteen mukaan evoluutiota ohjaavat toisten proteiinien valmistusta ohjaavat säätelyproteiinit. Nämä säätelyproteiinit ohjaavat sikiön kehitystä ja oletettiin, että evoluutio on tapahtunut näiden proteiinien pienten muutosten seurauksena. Tämäkin ennuste on osoittautunut vääräksi. Jopa evolutionistit myöntävät nykyisin, että todistusaineisto on ristiriidassa sen kanssa mitä vain muutama vuosi sitten väitettiin. Näin tilannetta kuvaa evolutionisti Seirian Sumner:
”Vallitsevan teorian mukaan kaikki eläimet rakennetaan oleellisesti samoista säätelygeeneistä – geneettisestä työkalupakista, ja että fenotyypin muutokset lajien sisällä ja lajien kesken johtuvat siitä, että samoja geenejä käytetään eri tavoin… Geneettinen tieto vaatii meitä panemaan syrjään ajatuksen, että kaiken elämän perustana on yhteinen konservoitujen geenien joukko. Sen sijaan meidän on kiinnitettävä huomio geneettisten uutuuksien rooliin fenotyypin moninaisuuksien ja innovaatioiden synnyssä evoluution kuluessa.
Kykenemme nykyisin sekvensoimaan minkä tahansa organismin genomin ja transkriptomin (geenit, jotka ilmentyvät tietyssä paikassa ja tiettynä hetkenä). Meillä on sekvenssitietoa levistä, pythoneista, kilpikonnista… bonoboista, pandoista, pullonokkadelfiineistä, lehdenleikkaajamuurahaisista, ritariperhosista, ostereista, jäkälistä… ja lista kasvaa eksponentiaalisesti. Jokaisessa uudessa genomissa on suuri joukko ainutlaatuisia geenejä. Sukkulamadon geeneistä on 20 % ainutlaatuisia. Jokaisessa muurahaislajissa on noin 4000 täysin uutta geeniä, joista vain 64 on konservoituneita kaikissa seitsemässä toistaiseksi sekvensoidussa muurahaisgenomissa.”2
Monet näistä uusista geeneistä ovat osoittautuneet tärkeiksi biologisten innovaatioiden synnylle. Erojen makean veden polyyppien rakenteissa voidaan osoittaa johtuvan pienestä joukosta uusia geenejä. Uudet geenit ovat osoittautuneet tärkeiksi työläismehiläisten, -ampiaisten ja -muurahaisten tapauksessa. Vesiliskolle ainutlaatuiset geenit saattavat olla niiden kudosten regeneroitumiskyvyn taustalla. Ihmisten tapauksessa uudet geenit liittyvät leukemian ja Alzheimerin kaltaisiin tuhoisiin sairauksiin.
Vain jokin aika sitten johtavat evolutionistit pitivät genomia pääosin roskana. Nyt heidän on myönnettävä, että elämä on geneettisesti monimutkaista ja että Darwinin evoluutioteoria on väärässä eikä selitä miten silmä tai mikään muukaan elin on syntynyt:
”On helppo ymmärtää miten luonnonvalinta voi parantaa innovaatiota; esimerkiksi kun ensimmäinen silmä oli kehittynyt niin valintapaine lisäsi sen omistajan kelpoisuutta (eloon jäämistä). On paljon haastavampaa selittää miten uutuudet alun perin syntyivät, erityisesti konservoituneesta genomisesta työkalupakista. Darwinin evoluutioteoria selittää miten organismit ja niiden ominaisuudet kehittyvät, mutta ei sitä, miten ne syntyivät. Miten ensimmäinen silmä syntyi?… Nykyisin ajatellaan, että genomi tuottaa jatkuvasti uusia geenejä, joista vain harvat ovat toiminnallisia.”2
Evolutionistit eivät ajattele ennustusten täydellistä vararikkoa. Mitä tahansa biologit löytävätkin, niin evoluutio on sen tuottanut – on teoria sitten kuinka typerä tahansa. Evoluution valossa biologiassa ei ole mitään järkeä!
Viitteet:
1. Cornelius Hunter, Err, Remember That Little Problem About Novelty? Tuesday, January 21, 2014, http://darwins-god.blogspot.fi/ (Käytetty kirjoituksen pohjana)
2. Seirian Sumner, Life Evolves Via A Shared Genetic Toolkit, http://www.edge.org/responses/what-scientific-idea-is-ready-for-retirement