NASA uutisoi (taas) suuresti löytäneensä eksoplaneettoja, joilla voi olla nestemäistä vettä. Johtopäätös tästä näyttää olevan, että planeetoilla voi myös olla elämää. No, rahoittajia täytyy välillä muistuttaa oman tutkimuksen tärkeydestä, vaikkei mitään merkittävää olisikaan löydetty.

ID-tutkijan näkökulmasta tässä keskustelussa unohdetaan mainita kaksi asiaa.

Ensinnäkin, ollakseen elämän mahdollistava, planeetan täytyy täyttää muitakin vaatimuksia kuin nestemäisen veden läsnäolo planeetalla. Esimerkiksi planeetalla pitäisi olla avaruuden ja tähden säteilyltä suojaava magneettikenttä, sillä pitäisi olla elämälle sopiva ilmakehä, ravinteita pitäisi voida kierrättää planeetalla, joka vaatii laattatektoniikkaa. Planeetalla pitäisi myös olla vakaa pyörimisakseli, riittävän ympyrämäinen ja rata tähtensä ympärillä, eikä planeetan kiertoradan epävakauttavia naapuriplaneettoja. Lisäksi tähden, jota planeetta kiertää, ei tule olla liian suuri, jotta se ei pala nopeasti loppuun, eikä liian pieni, jolloin riittävän lämmön takia planeetan tulee olla niin lähellä, että sen pyöriminen lukkiutuu, jolloin sama puoli on aina tähteenpäin (kuten tässä tuoreessa NASAn löydössä). Näitä lisävaatimuksia on lähteestä riippuen kymmeniä. Ensimmäisten eksoplaneetta-löydösten aikaa Ward ja Brownlee julkaisivat vuonna 2000 kirjan Rare Earth, joka on yhä ajankohtainen. Tuoreempi kirja aiheesta on esimerkiksi viime vuonna ilmestynyt H. Rossin Improbable Planet. Hyvä youtube-video aiheesta on Privileged Planet.

Toisaalta planeettoja on tunnetussa universumissa hieman hatusta heitetyn arvion mukaan noin 10^23, joten mikäli elämälle sopivan planeetan ei tarvitse täyttää useampaa kuin kolmeakymmentä vaatimusta, elämän sallivia planeettoja saattaa olla muitakin kuin maapallo. Tästä syystä maapallon ominaisuuksia ei tyypillisesti ole käytetty suunnitteluargumenttina, sillä data ei ole kovin selvää. Itse universumin ominaisuudet viittaavat suunnitteluun: Luonnonlakimme ja universumin ominaisuudet ovat elämän sallivat ja samalla hyvin vaikeasti sattuman saavutettavissa (kosminen hienosäätö).

Mutta vaikka planeetta olisi elämän salliva, tämä ei tietenkään tarkoita sitä että siellä olisi elämää. Samoin kuin se, että pankkitilini sallii miljardin euron saldon, ei vielä tarkoita sitä, että tililläni oikeasti olisi miljardi euroa.

Tästä pääsemme toiseen jutuissa ohitettuun asiaan, eli siihen, että elämän on nykytietomme valossa käytännössä mahdotonta syntyä itsestään. Alkusolun spontaaniin syntyyn uskotaan lähinnä tieteenfilosofisista syistä: spontaani synty on ainoa ”tieteellinen” selitys. Todellisuudessa elämän tarvitsemia pitkiä molekyyliketjuja ei synny spontaanista, vaan reaktiotasapaino on osien puolella. Todellisuudessa luonnossa läsnä olevat epäpuhtaudet katkovat tai haaroittavat tarvittavat molekyyliketjut. Todellisuudessa solukalvo on monimutkainen järjestelmä, joka ei synny sattumalta. Todellisuudessa DNAn, RNAn, ja proteiinien toiminta perustuu niiden osasten oikeaan järjestykseen, informaation, jonka satunnaisen synnyn todennäköisyys pienenee eksponentiaalisen nopeasti ketjun pituuden funktiona. Esimerkiksi, jo yhden proteiinin (joita yksinkertainenkin elämä vaatii satoja) satunnainen synty näyttää olevan universumin resurssien saavuttamattomissa. (Vain yksi proteiini 10^67 satunnaisen joukossa on toimiva. Maapallon historian aikana soluja on ollut 10^40 ja planeettoja universumissa arviolta tuo 10^23)

Mikäli siis elämän sallivia planeettoja oikeasti on, ja mikäli niiltä löytyy elämää, löydös on nykytiedon valossa luultavasti luotua elämää, ei sattuman aikaansaannosta.