Monet tahot pyrkivät tekemään Charles Darwinista sekulaaria sankaria, jopa pyhimystä. Harva elämänkerta suhtautuu Darwiniin kriittisesti. Vihdoin Benjamin Wiker on kirjoittanut Darwiniin tasapainoisen kriittisesti suhtautuvan elämänkerran The Darwin Myth: The Life and Lies of Charles Darwin.

Wiker käy läpi Darwinin suvun lähihistoriaa, osoittaen, että evoluution ajatus oli tämän materialistien ja vapaajattelijoiden suvun lempiajatus. Darwinin isoisä Erasmus Darwinin kirja Zoonomia, jonka Charles luki ensimmäisen kerran jo nuorena, esitteli darwinismin olennaiset ajatukset yli puoli vuosisataa aikaisemmin. Lisäksi Erasmus Darwinin ajatuksista innostunut Robert Grant palkkasi Charles Darwinin avustajakseen etsimään näyttöä transmutaatioteorialle (silloinen nimi evoluutioteorialle) ennen Beagle-laivan tutkimusmatkaa. Muuntelun ja luonnonvalinnan ajatukset olivat siis lähipiirissä jo valmiina ja Charles Darwin lähti Beagle laivalle lähinnä etsimään todisteita darwinismille. (Itse asiassa evoluutioteoria tunnettiin jo antiikin Kreikassa Lucretiuksen esittämänä.) Ilmeisesti Darwin halusi olla idean alkuperäinen keksijä ja piilotteli taustavaikuttajiensa ajatuksia. Darwinin omaelämänkerrallinen huomautus siitä, että hän olisi uskonut lajien pysyvyyteen ja ollut raamatullinen literalisti ennen matkaansa Beagle-laivalla, näyttäisi olevan enemmänkin taitava retorinen valhe. Valhe, joka sopi suoraan Darwinin ja ympäröivän älyllisen eliitin ajatuksiin siitä miten materialistinen tiede syrjäyttää uskonnot ja taikauskon. (Todellisuudessahan uskonto on mahdollistanut tieteen ja antanut useissa kriittisissä kohdissa silloisen tiedeuskon vastaista avoimuutta uusille ideoille. Näistä esimerkkeinä Newtonin ajatus kaukovaikutuksesta ja Maxwellin idea kentistä, jotka molemmat ovat yhä olennaisessa asemassa modernissa fysiikassa.)

Wikerin mukaan Darwin oli materialisti (materia on kaikki mitä on), ajan yhden älyllisen muotisuuntauksen mukaisesti. Darwinin versio evoluutiosta oli ohjaamaton, sattuma ja kuolema moottoreinaan. Argumentit Darwinismia vastaan tulivat huomattavilta tiedemiehiltä Charles Lyelliltä, Alfred Wallacelta ja varsinkin entiseltä darwinistilta ja eläintieteen professori G. Mivartilta (kirjassaan On the Genesis of Species), jotka suurelta osin keskittivät huomionsa kahteen heikkoon kohtaan: Millä perusteella varmuudella väitetään, että evoluutio ei ole ohjattua, vaikka mekanismi ei näytä riittävältä selittämään havaintoja? Miksi ihmisen ja muiden eliöiden huomattavia eroavaisuuksia aliarvoidaan? Darwin piti itsekin Mivartin argumentteja pelottavan vahvoina ja tyytyi lähinnä väistelemään niitä retorisesti. Wikerin mukaan kriitikot uskoivat tyypillisesti evoluutioon, mutta eivät darwinismiin, eli Darwinin lempiajatukseen siitä, että kehitys oli ohjaamatonta, ei-teleologista, eli Jumalatonta.

Darwin rakensi Jumala-kielteisen filosofiansa takia teorian, joka rajoittui vain mutaatioon ja luonnonvalintaan, mutta tämä mekanismi oli tieteellisesti vailla näyttöä. Mivart argumentoi, että biologisten rakenteiden ensiasteet eivät antaisi valintaetua, että samankaltaisten biologisten rakenteiden nähdään kehittyvät eri alkutilanteista, ja että evoluution (jonka teistiseen versioon Mivart uskoi) olettaisi etenevän hyppyinä, jota fossiiliaineistokin paremmin tukee.

Lisäksi on mielenkiintoista, että Darwin näytti kärsivän samasta sisäisestä ristiriidasta kuin useimmat nykypäivän materialistit: Hän halusi sydämestään että ihminen voisi olla hyvä ja huomioida toiset, mutta samalla hänen ajattelunsa teki moraalista mielivaltaista. Darwinismin mukaan mikä auttaa eliötä selviämään paremmin, on oikein. (Darwinin oma jälkikasvu ajoikin vahvasti eugeniikkaa, joka siis on ihmisen rodunjalostusta ’huonot yksilöt’ poistamalla tai steriloimalla.)
Darwin vastusti orjuutta, mutta ei suostunut ajattelemaan esimerkiksi piispa Wilberforcen varoitusta, että darwinismi antaisi orjuuden puolustajille vahvan aseen: Mikäli yksi rotu selviää paremmin toista orjuuttamalla, mitä väärää siinä voisi olla?
Darwin ajatteli, että mukava brittiläinen sivistynyt rotu oli evoluution parhain tuote, joka tulisi syrjäyttämään alemmat rodut ja villit, apinaa lähempänä olevat, alkuperäiskansat. On mielenkiintoista millaisiin sisäiseen ristiriitaan pinnallinen tieteisusko Darwinin ajoi.

Wikerin mukaan ongelmallista Darwinissa oli lisäksi se, että hän teki väärän vastakkainasettelun evoluution ja jumaluskon välille. Joko jumalaton kehitys tai Jumalan suora jokaisen pikkulajin luominen. Hänellä ei ollut tieteellisiä perusteluja sulkea ohjattu evoluutio, suunnittelu ja Jumala pois. Syy oli maailmankatsomuksellinen ja filosofinen. Sama vastakkainasettelu jatkuu tähän päivään. Ohjattu evoluutio on yksi suunntteluteorian mahdollinen osaalue, muita ovat perusryhmien suunnittelu muuntelupotentiaalilla, sekä erityiset luomisteoriat. Näille mielenkiintoisille vaihtoehdoille soisi lisää huomiota, harrastajia, tutkijoita ja tukijoita.