On tunnettu tosiasia, että kehitysoppiin kriittisesti tai suunnitteluun myönteisesti suhtautuvia vainotaan usein ammatillisesti tiedeyhteisössä. Tämä on asiaintila valitettava tieteen objektiivisuuden kannalta. Alla evoluutioon uskovan tutkijan kommentti asiasta:
Kriittisen tietopaketin toinen painos ilmestynyt
Suositun ”Evoluutio – kriittinen analyysi” -kirjan toinen painos on ilmestynyt. Saksassa kirjasta on otettu jo kuusi painosta ja kirjaa on myyty useita kymmeniä tuhansia. Ensimmäinen suomenkielinen painos, 2 600 kpl, myytiin nopeasti loppuun. Nyt ilmestynyt kirjan toinen painos on pehmeäkantinen ja hinnaltaan entistä edullisempi. Tarkempia tietoja www.datakirjatkustannus.fi. Kirjan aiemman painoksen esipuhe ja luvut 5 ja 6 ovat nähtävissä tästä. Alla vielä ote kirjan ajankohtaisliitteestä:
Plantingan arvio Dawkinsin kirjasta
Aikamme ehkä terävimmän filosofin Alvin Plantingan arvio Richard Dawkinsin tuoreesta ”The God Delusion”-kirjasta on saatavilla osoitteesta http://www.christianitytoday.com/bc/2007/002/1.21.html.
Plantingan mukaan Dawkinsin kirja on pääosin filosofiaa ja hyvin heikkoa sellaista. Hän käy nopeasti kirjan pää-argumentit läpi ja osoittaa ne kestämättömiksi. Kannattaa lukea, useita hyviä pointteja.
(Valitettavasti, vaikka Dawkinsin argumentit ovat heikkoja, kirjan levikki on ollut suuri ja suurin osa kirjan lukijoista tuskin kohtaa kirjan argumenttien kritiikkiä, joten tämäkin puppu jää vaikuttamaan.)
Luonnonvalinta ei riitä – kehitysoppi ei toimi
Tuoreessa kirjassaan Genetic Entropy & the Mystery of the Genome genetiikan tutkija J.C. Sanford osoittaa että luonnonvalinta ei riitä poistamaan ihmisten genomiin kertyviä mutaatioita. Päinvastoin kuin kehitysoppi (evoluutioteoria) väittää, emme ole kehittymässä vaan geeneihimme kertyy yhä enemmän ja enemmän virheitä, joita luonnonvalinta ei kykene poistamaan.
Lue loppuun
Suunnittelu vai reduktionismi?
Reduktionismi on siis kanta, jonka mukaan kaikki on ymmärrettävissä pienempien osastensa avulla. Tietoisuus, kauneus, rakkaus, ihminen, eläimet, kaikki johtuu tämän kannan mukaan vain osiensa vuorovaikutuksista. Ihminen on vain biologiaa, biologia on vain kemiaa, kemia on vain fysiikkaa, ja fysiikka on vain hiukkasten liikettä ja vuorovaikutusta. Reduktionismin mukaan kaikki on lopulta ymmärrettävissä alhaalta ylöspäin (bottom-up), pienistä osista johtuu suuri kokonaisuus.
On totta, että tiede on toistaiseksi menestynyt hyvin pilkkomalla asioita osiinsa ja yrittämällä ymmärtää asiat osiensa avulla. Toisaalta jopa useilla fysiikan alueilla kuten materiaalifysiikka, elektroniikka tai ilmaston tutkimus hiukkasfysiikan taso ei tuo mitään uutta ongelman ratkaisuun. Useat biologit, kemistit ja fyysikot vastustavat sitä että heidän alansa olisi vain seurausta hiukkasfysiikan prosesseista. Näillä aloilla jopa aktiivisesti vastustetaan reduktionismia. Meillä kai on jotenkin intuitiivinen kuva siitä että kaikki ei vain ole seurausta alkeis-hiukkasten (tai säikeiden tai braanien) liikeestä ja sen määrämää. Ymmärrämme että usein kokonaisuus on enemmän kuin osiensa summa. Mutta, mikäli tiedeyhteisö yhä sitoutuu materialismiin, sillä ei ole vaihtoehtoja: mistä muustakaan kaikki johtuisi kuin alkeishiukkasten liikkeestä jos ainoa sallittu tieteellinen selitys on materiatasolla? Koska isommat palat koostuvat pienemmistä, pienien osien ominaisuudet määräävät välttämättä suurempien ominaisuudet ja toiminnan. Emergenssin puolesta puhuvat ajavat itsensä allikkoon: mistä muusta materialistinen emergenssi voisi johtua kuin alemman tason materialistisista prosesseista. Emergenssi on ehkä monimutkainen ilmiö, mutta sen on, mikäli sitoudumme materialismiin, johduttava alemman tason prosesseista. Reduktionismista seuraa loogisesti, että merkitys, kauneus, rakkaus, hyvä, paha, tietoisuus, ajatuksemme jne. ovat vain alkeishiukkasten mekaanisen liikkeen seurausta, niitä ei ole siinä mielessä kuin olemme tottuneet ne ymmärtämään.
Mutta auttaako kirjan tai tietokoneohjelman ymmärtämisessä sen pilkkominen yhä pienempiin osiinsa? Auttaako kirjan ymmärtämisessä sen atomien yhä syvempi ymmärtäminen? Ymmärrämmekö tietokoneohjelman toiminnan paremmin tarkastelemalla tietokoneen yksittäisiä transistoreja? Ymmärrämmekö elokuvan paremmin tutkimalla yksittäisiä pikseitä ruudulla? Ei, ohjelma, kirja, elokuva, ja suunnittelun tulokset yleensä, voidaan ymmärtää vain kokonaisuudesta käsin, ylhäältä alaspäin (top-down). Tässä on siis vaihtoehto reduktionismille: suunnittelu.
Suunnittelija on vapaa lisäämään informaatiota eri materian tasoille. Suunnittelun tulos ei määräydy alemman tason proseseista, informaatio ratsastaa materialla, ei määräydy siitä. Suunnittelija käyttää materiaa, eikä toisinpäin. Atomitaso ei määrää elokuvan, kirjan tai kovalevyn sisältöä, vaan suunnittelija. Asioilla voi olla merkitystä, kauneutta ja tarkoitus.
Tästä aiheesta voi lukea lisää erinomaisesta Wikerin ja Wittin kirjasta A Meaningful World: How the Arts and Sciences Reveal the Genius of Nature.
Älä uskalla ajatella?
Jo vuosikymmeniä materialistisen tieteenfilosofian kannattajat ovat syrjineet ammatillisesti toisinajattelijoita, jotka ovat uskaltaneet kyseenalaistaa kehitysopin. Taannoin Helsingin yliopiston johto, jonka oma motto oli ironisesti ’uskalla ajatella’, käski järjestäjiä peruuttamaan väittelyn evoluutioteorian ja ID-teorian välillä.
Yksi peruutetun väittelyn osanottajista (kahden kehitysopin puolustajan ja yhden ID teoreetikon lisäksi) olisi ollut kahden aineen tohtori Richard von Sternberg, joka ei ole sitoutunut kehitysoppiin eikä ID-teoriaan. Jopa asiaan neutraalisti suhtautuva Sternberg on työpaikassaan USA:n Smithsonian instituutissa joutunut vainon kohteeksi kun museon johdolle selvisi että Sternberg ei usko kehitysoppiin. USA:n kongressin raportti museon johdon työntekijäänsä vastaan kohdistamista toimista löytyy täältä.
Miksi kehitysopin haastajia vainotaan ammatillisesti? Kritiikistä haluaa yleensä eroon vain, jos ei kestä sitä.
Materialismin voittokulku määritelmillä – faktoista välittämättä
Tieteen määritelmä on olennainen osa ID-teorian ympärillä käytävää keskustelua. Itse asiassa tieteen määritelmällä pelaaminen on materialistien parhaimpia bluffeja. Bluffi toimii seuraavasti:
Lue loppuun
Auktoriteetti vastaan toisinajattelu
Tiedekulttuurissamme on mielestäni liiallista auktoriteetteihin luottamista. Me tutkijat olemme usein kapea-alaisia ja otamme yleensä aikaa tutkia lähinnä alan auktoriteettien mielipiteitä. Etenemisen pitäisi olla nopeaa joten harva jaksaa tutkia alansa perusteiden luotettavuutta. Nopeinta ja helpointa on rakentaa muiden työn päälle sitä juuri kyseenalaistamatta ja vaihtoehtoisia teorioita tutkimatta. Ja toden totta, julkaisujen määrä näyttää suosivan kapeaa ja nopeaa. Nopeasti pitkälle edenneet eivät siis useinkaan ole tutkineet alansa perusteita ja vaihtoehtoisia teorioita, mutta ovat usein saavuttaneet auktoriteetin aseman. Samat nopeasti edenneet eivät useinkaan ole tutkineet omia filosofisia lähtökohtiaan joten he saattavat olla sokeita omien uskomustensa uskonvaraiselle luonteelle ja siten saattavat pitää toisten poikkeavia käsityksiä yllättävän varmasti väärinä.
Ikävä seuraus auktoriteettien päälle rakentamisesta ja viralliseen selitykseen keskittymisestä on että toisinajattelu ei juuri saa ääntään kuuluville. Toisinajattelija ei juuri saa rahoitusta ja julkaisutoiminta on huomattavasti hankalampaa, koska sitä valvoo ala itse, eli vallalla oleva käsitys asioista. Kun vielä kulttuurissammekin tuijotetaan liikaakin arvonimiin, ei toisinajattelija saa ääntään kuuluviin juuri missään.
Pieni esimerkki:
Tutkija A haluaa kehittää vaihtoehtoista ja hänen mielestään lupaavaa teoriaa. Tutkijoista vain 1/100 -osa pitää uutta teoriaa järkevänä. Tutkija A kohtaa nyt useita ongelmia:
1. Saadakseen rahoitusta, hänen on löydettävä rahoittajataho, joka pitää uuden teorian kehittämistä järkevänä. Rahoitustahot uskovat tiedeyhteisöä, joten todennäköisyys löytää rahoitusta on noin 0.01.
2. Mikäli rahoitus järjestyy, pitäisi löytää jostain tilat tehdä tutkimusta ja mielellään suvaitsevainen pomo eli professori, taas todennäköisyys tälle on noin 0.01.
3. Mikäli tutkija A on saanut tutkia vaihtoehtoista teoriaa, se pitäisi vielä voida julkaista jossain alan lehdessä. Lehdet ovat vertaisarvoituja, eli muut alan tutkijat päättävät onko julkaisu julkaisemisen arvoinen, eli vertaisarvioijiksi ja lehden editoriksi pitäisi tulla sellaisia tutkijoita, jotka pitävät tutkijan A teoriaa järkevänä, todennäköisyys lähtökohtaisesti 0.01*0.01*0.01, eli yksi miljoonasta. Todennäköisyyttä saada julkaisu läpi kasvaa mikäli tutkijalla A on esittää vakuuttavia mittauksia tai muuta dataa mikäli kyseessä ei ole perimmmäisiin kysymyksiin pureutuva ongelma. Perimmäisissä kysymyksissä valtavirta saattaa olla niin vakuuttunut kannastaan ja tieteen olemuksesta että datan määrällä ei ole väliä.
Vaihtoehtoisen teorian kehittäminen vaatii siis monen tahon yhteistyötä, joka harvoin tapahtuu uuden teorian kohdalla. Nykyisellä big science-aikakaudella projektit ovat suuria ja siksi vähemmistöt kärsivät tieteenteossa. Tieteen tekeminen vaatiin monen samanmielisen tahon yhteistyötä – näiden kohtaaminen on epätodennäköistä vähemmistössä olevalle teorialle.
Podcast ID teoriasta
Osoitteessa http://feeds.feedburner.com/IdTheFuture on erittäin hyvä ID-aiheinen podcast. Sen kautta voi kuunnella englanninkielisiä ID-aiheisia äänitteitä. Podcast lähettää mm. ID-tutkijoiden haastatteluja ja uutisia alueelta.
Podcast toimii niin, että podcast -vastaanottajaohjelma (esim. Juice tai iTunes) lataa internetistä automaattisesti tietokoneellesi uudet ohjelmajaksot mp3-muodossa. Jaksot voi sitten kuunnella itselle sopivaan aikaan samalla ohjelmalla tai siirtää ne mp3-soittimeen ja kuunnella vaikkapa työmatkalla.
Podcastin lisäksi verkossa on kuunneltavissa mm. Jonathan Wellsin esitelmä evoluutiosta ja ID-teoriasta, suosittelen myös tätä:
http://www.veritas.org/3.0_media/presenters/221
Biologista suunnittelua: hävittäjälepakko ja koin elektroniset vastatoimet
Hävittäjälentokoneet voivat vihollisen ohjushyökkäyksen kohteeksi joutuessaan käyttää monia strategoita tilanteesta selviämiseen. Hävittäjä voi esimerkiksi suorittaa harhauttavia liikkeitä välttääkseen lähestyvän ohjuksen tai käyttää tiettyjä sähköisiä signaaleja jumittaaseen tai hämätäkseen ohjuksen sensoreita ja jäljitysjärjestelmää. Jälkimmäistä vaihtoehtoa kutsutaan elektronisiksi vastatoimiksi (electronic counter measures, ECM). Kuten tavallista, biologiasta voi loytää vastaavan hienostuneen orgaanisen version tästä teknologiasta.
Lue loppuun
Uusi esitelmä universumin hienosäädöstä
Universumimme ja sen luonnonlait viittaavat suunnitteluun. Päävalikon alle esitelmien joukkoon lisättiin juuri ’Universumi ja luonnonlait – sattuman vai suunnittelun tulosta?’-esitelmä. Kannattaa katsoa läpi, aina siitä jotain takkiin jää. Esitelmässä on myös listattu useita hyviä kirjoja aiheesta enemmän kiinnostuneille.
Sivuillamme on myös artikkeli hienosäädöstä. Hienosäätö tarkoittaa siis sitä että luonnonlait näyttävät olevan hyvin tarkasti säädetty elämää varten.
Myös tuore fysiikan nobelisti G. Smoot on kommentoinut hienosäätöä.
Naturalismi ja tupakkateollisuus
Moni on varmaan tietoinen, että erityisesti USA:ssa tupakkateollisuudella on omarahotteista tutkimusta, joka ei juuri löydä tupakasta varmoja haittavaikutuksia. Onneksi muutakin tutkimusta saa tehdä ja tämä tutkimus osoittaa tupakan terveyshaitat.
Mutta valitettavasti naturalismi (vain luonnolliset prosessit ovat tieteellisiä selityksiä, älykäs suunnittelu ei) on tällä hetkellä tieteen vallan kahvassa paljon syvemmin. Kuvittelepa maailma, jossa tupakkateollisuudella olisi yhtä suuri valta nykytieteessä kuin naturalismilla:
Lue loppuun
Suomalaisista kolmasosa ymmärtää kyseenalaistaa kehitysopin
Tuore mielipide tutkimus (ks. esim. http://www.yle.fi/uutiset/kotimaa/id41283.html ) kertoo vain 65% suomalaisista uskovan kehitysoppiin. Moni teorian kannattaja taisi yllättyä etteivät muut usko sataprosenttisesti heidän teoriaansa ja jotkut ovat esittäneet syyksi riittämätöntä koulutusta. Mielestäni ei ole yllätys etteivät kaikki usko evoluutioteoriaan, vaikka sitä kaikille on koulussa opetettukin, onhan luonnossa havaittava suunnittelu joskus jopa itsestään selvää. Varmasti kommunistisissa maissa kiihkeimmät kommunismin kannattajat syyttivät koulutustasoa siitä ettei osa kansasta nähnyt kommunismin valoa, kovasta ja yksipuolisesta koulutuksesta huolimatta.
Mutta ehkä tutkimuksen tulos on todella riittämättömän koulutuksen seurausta. Kouluissa opetetaan evoluutioteoriaa täysin yksipuolisesti eikä sen ongelmilla haluta ’sekottaa’ oppilaiden ajattelua. Suurin osa evoluution puolesta esitetyistä perusteluista ovat vääriä, kuten J. Wellsin kirja Icons of Evolution (Evoluution Ikonit) dokumentoi (ks. http://www.intelligentdesign.fi/sivut/suppeat-artikkelit/10-kysymysta-opettajalle/). Vaihtoehtoisia teorioita ei myöskään mainita. Jos opetus olisi tasapuolisempaa, yhä harvempi uskoisi evoluutioon.
10 KYSYMYSTÄ SUUNNITTELUSTA
10 KYSYMYSTÄ KYSYTTÄVÄKSI BIOLOGIANOPETTAJALTASI SUUNNITTELUSTA
Kirjoittaja: William A. Dembski, englanniksi nämä kysymykset ovat luettavissa täällä.
1. Suunnittelun havaitseminen
Jos maailma tai jokin sen osa on älykkäästi suunniteltu, miten voisimme tietää sen? Onko luotettavia menetelmiä suunnittelun havaitsemiseksi olemassa? Mitä ne ovat? Onko sellaisia menetelmiä käytetty oikeustieteissä, arkeologiassa, tietoturva-analyyseissä? Voisivatko ne mahdollisesti havaita suunnittelua biologisissa järjestelmissä?
2. SETIn merkitys
Maan ulkopuolisen älyn etsintä (SETI) on tieteellinen tutkimusohjelma, joka etsii merkkejä epäinhimillisestä älykkyydestä kaukaisesta avaruudesta. Pitäisikö biologien vastaavasti etsiä merkkejä älystä biologisissa järjestelmissä? Miksi tai miksi ei?
3. Biologian informaatio-ongelma
Mikä selittää informaatio-rikkaiden rakenteiden alkuperän biologisissa järjestelmissä? Voivatko biologiset järjestelmät paljastaa informatiivisia rakenteita, joita luonnonvalinta ja muut materiaaliset mekanismit eivät kykene riittävästi selittämään? Miltä sellaiset rakenteet näyttäisivät?
4. Molekyylikoneet
Voitko mainita esimerkkejä solun rakenteista, jotka muistuttavat ihmisen suunnittelemia koneita? Vetääkö näiden molekyylikoneiden kompleksisuus vertoja ihmisen tekemille koneille? Onko olemassa mitään luotettavaa näyttöä sille, että ainoastaan todellinen suunnittelu olisi voinut synnyttää sellaiset koneet?
5. Palautumaton monimutkaisuus
Onko olemassa monimutkaisia biologisia järjestelmiä joiden osat ovat kaikki järjestelmän toimintojen suorittamiselle välttämättömiä? Jos on, ovatko sellaiset ”redusoimattomasti kompleksiset” järjestelmät todiste älykkäästä suunnittelusta? Jos eivät, miksi eivät?
6. Kierrätettävät osat
Suunnittelevat ihmiset uudelleenkäyttävät hyvin toimivia malleja [designiä]. Eliöt vastaavasti kierrättävät hyvin toimivia rakenteita (esimerkiksi kamera-silmä). Onko tämä todistusaineistoa yhteiselle polveutumiselle, evolutiiviselle konvergenssille [”lähenemiselle”], yhteiselle suunnittelulle, vaiko näiden yhdistelmälle? Kuinka päätämme näiden vaihtoehtojen välillä?
7. Takaisinmallinnus
Yritettäessä ymmärtää biologisia järjestelmiä molekyylibiologien tarvitsee ”takaisinmallintaa” niitä. Toisin sanoen he aloittavat toiminnallisista biologisista järjestelmistä, ja sitten käyttävät tietämystään insinööritieteistä [suunnittelusta/tekniikasta] sen määrittelemiseen, miten järjestelmät olisi voitu suunnitella ja rakentaa. Onko tämä evidenssiä siitä, että järjestelmät ovat olleet aluksi suunniteltuja?
8. Ennusteet
Tekeekä älykkään suunnitelman teoria ja uusdarwinistinen teoria eri ennusteita? Pohdi esimerkiksi roska-DNA:ta. Kumpi näistä kahdesta teoriasta pitäisi ajatusta, että laaja alue DNA:sta on roskaa todennäköisempänä? Kumpi teoria todennäköisemmin etsii tuntematonta käyttöä hyödyttömiltä näyttäville biologisille rakenteille?
9. Todisteiden seuraaminen
Mikä todistusaineisto vakuuttaisi sinut siitä, että älykäs suunnittelua on totta ja uusdarwinismi on paikkansapitämätöntä. Voiko sellaista todistusaineistoa olla edes olemassa? Miltä se näyttäisi? Jos sellaista todistusaineistoa ei ole olemassa, tai ei edes [katsota] voi[van] olla olemassa, miten uusdarwinismi voi olla testattavissa oleva tieteellinen teoria?
10. Suunnittelijan tunnistaminen
Voimmeko määrittää, onko kohde suunniteltu tietämättä mitään sen suunnittelijasta? Jos tunnistamaton äly oli vastuussa biologisten järjestelmien suunnittelemisesta, kuinka voisimme tietää sen?
ID:n tutkimusaiheita
Joitakin ID:stä nousevia tutkimusaiheita:
* Suunnittelun havaitseminen
Suunnittelun havaitsemisen tunnistuskriteereistä käytetään monilla tieteenaloilla, kuten esim. oikeustieteissä, arkeologiassa, kryptokrafiassa ja SETI-projektissa. On esiintynyt paljon keskustelua Behen palautumattomasti monimutkaisuuden ja Dembskin täsmennetyn monimutkaisuuden käyttämisestä kriteerinä suunnittelun havaitsemisessa biologisessa ympäristössä. Design-teoreetikkojen tulee olla keskellä tätä keskustelua.
* Biologisen informaation tutkiminen, eli miten aineelle saadaan muoto (lat. informare=to give form).
Miten funktio ja fittness kuvataan informaationa? Mitkä ovat esteet, jotka materiaaliset mekanismit kohtaavat yritettäessä synnyttää biologista informaatiota? Ja ennen kaikkea, mikä ovat teoreettiset ja empiiriset perusteet siten ajattelemiselle, että älykkyydellä on välttämättä roolinsa biologisen informaation alkuperässä? Dembski on aloittanut näiden kysymysten tarkastelun kirjassaan ”No Free Lunch”, mutta tarvitaan vielä paljon lisää työtä.
* Kompleksisuuden minimitason löytäminen
Miten kompleksisuuden karsiminen olemassaolevista monimutkaisissa systeemeissä vaikuttaa niiden kykyyn suorittaa funktioitaan(säilyttäen organismin hengissä ja lisääntymiskykyisenä)? Paljonko komplseksisuudesta voidaan poistaa tuhoamatta funktiota? Voisiko koevoluutio ylittää tämän rajan vaihtamalla funktiota? Mitkä järjestelmät ovat paitsi minimalistisen kompleksisia tietylle (omalle) funktiolleen, myös sitä kaikelle biologiselle aktiviteetille, siis ”universaalin minimalistisesti kompleksisia”? Jos niitä on, voisivatko ne olla ratkaiseva varmistus älykkäästä suunnittelusta?
* Biologisten järjestelmien kehityskelpoisuus (evolvability)
ID etsii rajoja, miten paljon yksittäiset biologiset järjestelmät oikeasti voivat kehittyä ja mihin suuntaan; kuinka paljon voidaan saada muuttumaan materian mekanismeilla, kuinka paljon taasen älyn ohjaamina. Rajoitukset kehityskelpoisuussa voivat olla todistusaineistoa älykkään suunnitelman vaihtoehdon puolesta.
* Metodologisen ”insinööritekniikan” perusperiaatteet
Intelligent design voi lähestyä biologisia systeemejä metodologisella ”insinööritekniikalla”. Tämän lähestymistavan mukaan biologisia systeemejä tarkastellaan ”insinöörattuina” systeemeinä. Biologiset rakenteet (alkuperä, toiminta, rakenne, toimintahäiriöt, korjausratkaisut ja ennen muuta muotoilun ja modifikaatioiden historia) ymmärretään käyttäen insinööreille tuttua termistöä. ei satunnaisina, vaan teknis-innovatiivisina järjestelminä (engineering systems). ”Biotic engineering”in akateemiset tutkimusohjelmat tulevat Dembskin näkemyksen mukaan syrjäyttämään lähivuosina evoluutiobiologisia akateemisia tutkimusohjelmia.
* Teknologinen evoluutio TRIZ (TIPS)
TRIZin taustalla ovat hyvin dokumentoidut esitykset ihmisen tekemien keksintöjen teknologisesta kehittymisestä, ”evoluutiosta”. Se sisältää seuraavat päähavainnot: Ongelmanratkaisu edellyttää suuria käsitteellisiä hyppyjä (major conceptual leaps), ei huonon tavaran vähittäistä parantelua. Olemassaolevaa teknologiaa voi sensijaan menestyksellä hioa vielä paremmaksi rutiinimenetelmin ilman, että tarvitaan uusia innovaatioita.(IC:n lisäksi voi olla muita kriteerejä tunnistaa tämä ero, joka TRIZ:ssä on keskeinen). Teknologiat lähestyvät ideaalia, minkä jälkeen seuraa stationäärinen vaihe. Tähän tulee muutos vasta uuden idean myötä, jolloin vanha teknologia saatetaan myös kokonaan hylätä (vrt. sukupuutto).
TRIZ myös osoittaa, ettei suunnittelija osu aina heti oikeaan, ei pysty aina luomaan uutta ilman kokemusta vanhasta (tai ei katso järkeväksi suunnitella joka masiinaa alusta asti), joutuu tekemään tuotantoprosessin ennen kuin ensimmäistäkään kapinetta saadaan ulos liukuhihnalta, joutuu ottamaan huomioon fysikaalisen ympäristön (luonnon) rajoittavat tekijät ja sen vuoksi saa usein tyytyä kompromisseihin. Toki tämä kaikki on ”komputoitavissa” etukäteen (joten taitava softantekijä pääsee tässä vaiheessa kahville). Avoimiin kysymyksiin kuuluu siis sekin, ovatko suunnitelman toteutuksessa intuitio ja luonnon prosessit täysin vai vain osittain erillään. ID:n alaan kuuluu tutkia, mikä osuus on designia, mikä taas sattumaa ja valintaa. Hieman toinen kysymys on se, mistä (eliömuodoista) alkaen design päättyy ja evoalgoritmit ottavat komennon divergoiden eliömuotoja entisestään (tästä ollaan monta mieltä, mm. on esitetty, että designin jälkeen on tapahtunut ainoastaan genomin rappeutumista, vaikka fenotyypit ovatkin monipuolistuneet, suom.huom.).
* Evolutiolaskenta (Evolutionary computation)
Evoluutiolaskentaa käytetään monin paikoin ongelmanratkaisussa. Mutta voidaanko siitä havainnosta tehdä johtopäätös, että organismit olisivat muodostuneet tällaisen evolutiivisella ”laskentaprosessilla” (kuten esim. darwinilaisella evoluutioprosessilla)? Immuunijärjestelmä on yleispätevä geneettinen algoritmi, joka ottaa kohteekseen kuokkavieraaksi tulleen elementin, asettaa kriteerin sen jäljittämiseksi ja ajaa genomin mukaisen algoritmiohjelman, jolla tuottaa tunkeutujan häätämiseksi tuon jäljityskriteerin mukaan spesifioidut proteiinit. (Immunologia on lääketieteen teorian vaikeimpia osa-alueita, mutta tuon olisi kyllä immunologian omilla termeillä ymmärtänyt paremmin, suom.huom.;). Ovatko tällaiset GPGA:t(general purpose genetic algorithms) suunniteltu vai kehittyneet? Evoluutiolaskentaa esiintyy myös organismien käytösarsenaalissa, mutta onko niiden syntymisessä jotain intrinsic-designiä vai ovatko ne kokonaan evolutiivisia? Tarvitaan paljon tietokonesimulaatioita tämän ilmiön selitysvoiman laskemiseen. Eräs simulaatio, johon mm. Dembski itse on ottanut osaa, on MESA.
* Epäjatkuvuuden ongelma
Evoluutio edellyttää jatkuvuutta, sen päätehtävä on yhdistää pisteitä toisiinsa. Vaikka monet pisteet ovat kaukana toisistaan ja vaikka välivaiheita niiden oletetun yhdistymisen polulla ei ole näkyvissä, evoluutiobiologit eivät näe tätä ongelmana. Välivaiheiden uskotaan joko vielä löytyvän tai sitten aikojen saatossa hävinneen. Teoriahan tiedetään todeksi, jolloin tiedetään myös, miten havainnot tai niiden puute pitää tulkita.
Mutta oletetaanpa, ettei välimuotoja todellisuudessakaan ole, että epäjatkuvuus onkin fakta. Olipa silloin biodiversiteetin syynä mikä tahansa, kysymme nyt, mitä (kuvitteellisen kuvaajan) videolle olisi tallentunut? On neljä mahdollisuutta:
a) Nonbioottinen emergenssi: Ei-elämästä syntyy elämää, organismit syntyvät ilman kausaalista edeltäjää muissa organismeissa.
b) Generatiivinen transmutaatio: Elämästä syntyy (ohjelmoidusti) täysin vanhemmista poikkeavaa uutta elämää. Kuten eräs versio Homo Sapiensin synnystä. (IT-puolella Michelangelo-virus 6.3.1993).
c) Biogeeninen ”uuskeksintö” (reinvention): organismit vain muuttuvat toisiksi. Kuten perhosen metamorfoosi tai maksamadon eri elämänmuodot.
d) Symbiogeeninen reorganisaatio: organismit yhdistyvät toisenlaisten organismien kanssa ja muodostavat täysin uusia organismeja. Tämä on Lynn Margulisin mieliteema.
* Steganografia, eli salaustiede (kryptografia)
Etsii algoritmeja, jotka olisivat tehokkaita (korkea datanopeus) ja luotettavia(korkea virheensietokyky) ja jotka voisivat kätkeä suuren määrän salakirjoitusta(hidden message) peiteviestin(cover message) sisään ilman, että niiden läsnäolo paljastuisi. Steganalyysi puolestaan hakee sopivan tilastotestin, jolla tällainen peiteviesti kyetään tunnistamaan muun (peite)datan joukosta.
Jos luonnossa olisi funktionaalisen järjestyksen lisäksi sinne suunniteltua sekundaarista järjestystä (second order design, non-functional information), tällainen piiloviesti voisi toimia käyttö- tai tutkimusohjeena, sekä olla lopullinen todiste suunnittelusta (funktiosta riippumaton suunnittelusignaali, suom.huom.). Proteiinien laskostumisen organisoituminen saattaa olla merkki jostain tällaisesta, vaikka spekulaation asteella ollaankin. (Sekundaarinen viesti näyttäisi sisältyvän homologisten genomien tietokantoihin, ei yksittäisiin perimiin.) Jos takana on suunnitelma, on tässä steganalyytikoilla työmaata enemmänkin. Lisäksi sen tutkiminen olisi täysin perusteltua, toisin kuin vaikkapa Raamatun numerologian, joka, jos sen katsotaan sisältävän salaviestejä, herättää kysymyksen, miksei viestiä anneta selkokielellä, kuten Raamatun muutakin sanomaa. Evoluutiobiologit ovat vuosia luulleet pääosan DNA:sta olevan täysin turhaa ja puhdasta roskaa. Tilanne on muuttumassa. ”Roska-DNA”:han liittyvät tuoreet tutkimustiedot viittaavat siihen, että ei-koodaava sekvenssi voi toimia monissa tehtävissä. Jos systeemit on suunniteltu, voitaisiin olettaa, että informaatio on pakattu tiheästi ja moneen kerrokseen (suojatakseen sitä luonnonvoimilta ja vaurioilta). Tiheä monikerroksinen informaation upottaminen onkin intelligent designin tekemä ennuste.