Ohessa ote lääkäri Pekka Reinikaisen alustuksesta jossa on osin perus-ID:n yli meneviä johtopäätöksiä, mutta avointa mieltä tämä ei estä harkitsemasta argumenttia (Tässäkin on asymmetria: esim. ateismin saarnamies Dawkins sekoittaa keskenään tiedettä ja ateistista uskontoa mutta samat mielet jotka sulkeutuvat kun joku muu uskonto mainitaan tieteen yhteydessä, eivät sulkeudu Dawkinsin kohdalla. Tässä näkyy yksi nykypäivän myyteistä):

Luominen vai evoluutio?

Olen taustaltani ateisti.Tiedemiesten kirjoitukset ja tiedeohjelmat saivat minut nuorukaisena vakuuttuneeksi, että maailmankaikkeus sai syntynsä alkuräjähdyksessä 15 miljardia vuotta sitten ja että elämää syntyi alkumaapallolle 4 miljardia vuotta sitten, kun salamat iskivät alkuliemen yllä. Näin syntynyt alkusolu tuotti sitten miljardien vuosien mutaatioiden ja luonnonvalinnan tuloksena miljoonia eri lajeja. Koska tiedeyhteisö näytti pitävän tätä tapahtumasarjaa painovoiman kaltaisena luonnonlakina, mitään Jumalaa ei tarvittaisi.

Yliopistossa asenteeni muuttui. Ajatteluuni vaikuttivat biokemisti Charles Beloff ja anatomian opettajani, professori Pierre Rabischong, joka on älykkäästä suunnittelusta kirjoittanut kirjan ‘Le programme Homme’. Minusta tuli näin vähitellen ‘tyhmä, tietämätön, hullu ja ilkeäkin’ kuten Oxfordin yliopiston tieteen kansanomaistamisen professori, Richard Dawkins, on todennut henkilöistä, jotka rohkenevat epäillä evoluutiota.

Charles Beloff selitti minulle, kuinka maailmankaikkeus kaikkine luonnonvakioineen on viritetty ihmistä varten. Esimerkiksi sähkömagneettisen voiman ja painovoimanvälinen suhde on 10 potenssiin 36. Jos tämä suhde sisältäisi muutamannollan vähemmän, biologinen evoluutio olisi mahdotonta.Lisätietoja tästä aiheesta on professori John D. Barrow’n kirjassa ‘The Constants of Nature’(Vintage 2003).

Charles Beloff viitasi myös maapallon ainutlaatuisuuteen. Maa sijaitsee oikeantyyppisessä galaksissa oikeassapaikassa.Lämpötila ja veden määrä sekä veden ominaisuudet termostaattina ovat täsmälleen elämälle sopivat. Planeettamme sopiva etäisyys täsmälleen oikean tyyppisestä auringosta, planeettamme pyörintäakselin oikea kallistuma,sopivan kokoisen ja oikealla etäisyydellä olevan kuun olemassaolo ja Jupiterin sekä Saturnuksen rooli ynnä maan laattatektoniikka, magneettikenttäjne. Mahdollistavat elämän planeetallamme. Jos yrittäisi laskea todennäköisyyttä sille, että luonnonvakiot ja nämä planeettamme elinkelpoisuuden kannalta välttämättömät seikat osuisivat sattumalta kohdalleen, tehtävän ratkaisu viittaisi epäilemättä vahvasti älykkään suunnittelijan olemassaoloon. Lisätietoja tästä aiheesta Peter D. Ward’in ja John Brownleen’n kirjasta ‘Rare Earth’(Copernicus 2000). Intelligent Design (ID) eli Älykäs Suunnittelu on ilmeistä kaikilla maailmamme tasoilla.

Biokemisti Charles Beloff osoitti myös, miksi geneettistä koodia ei synny itsestään alkuliemessä. Tässä yhteydessä on syytä todeta, että evoluutioteorian kansanomaistaja, Richard Dawkins, ei ole opiskellut biokemiaa, mikä on mielestäni välttämätön edellytys sille, että voi informoidusti keskustella laajemmin evoluutiosta. On turha keskustella vaikkapa RNA-maailmasta, jos ei ymmärrä esimerkiksi D-riboosin syntyyn ja alkuliemessä tapahtuneeksi oletettuun biopolymerisaatioon liittyviä ongelmia, siitä
puhumattakaan, miten RNA-maailmasta voitaisiin siirtyä DNA:n ohjaamaan proteiinisynteesiin. J.T Trevors ja D.L. Abel toteavat artikkelissaan (Cell Biology International 28(2004) 729-739), joka on otsikoitu ‘Chance and necessity do not explain the origin of life’ eli suomeksi ‘Sattuma ja välttämättömyys eivät selitä elämän alkuperää’, että valintapaine ei voi valita elämän koodin nukleotideja digitaalisella ohjelmointitasolla, vaan vasta ohjelmoinnin tuloksena syntyvistä fenotyypeistä. Geneettistä ohjelmointia ei voi selittää piiloutumalla pitkien ajanjaksojen taakse. Kirjoittajat toteavat, että saattaa olla, ettemme koskaan tule ymmärtämään elämän syntyä. Biokemian nobelisti ja ateisti Jaques Monod totesi rehellisesti jo 70-luvulla: “On täysin järjetöntä uskoa elävän solun syntyneen sattumalta, kuitenkin uskon niin, koska en näe muutakaan vaihtoehtoa”. Evoluutio on uskonto, se ei ole tieteellinen tutkimustulos.Lukion biologian oppikirjoissa puhutaan alkuliemessä kehittyvästä elämästä jaalkusoluun ‘kehittyvästä informaatiosta’. Oppikirjoissa pitäisi olla rehellinen ja todeta, että ei tiedetä miten elämä ja informaatio syntyivät, sen sijaan, että nuorille esitetään oppikirjoissa tosiasioina väitteitä, jotka ovat vastoin kaikkea sitä, mitä biokemiasta ja geneettisen koodin ominaisuuksista tiedetään.

Koulukirjoissa ei myöskään puhuta oletetun evoluution keskeisistä ongelmista yhtään mitään. Millä mekanismilla yksisoluisista voisi kehittyä monisoluisia, miksi suvullinen lisääntyminen kehittyisi, kuinka evoluutio estäisi koodatun informaation häviämisen DNA:sta jne? Kirjoissa sen sijaan kerrotaan satuja eri eläinten alkioiden ja sikiöiden vertailusta evoluution todisteena, mikä oletus osoitettiin virheelliseksi jo 1920-luvulla! Kun kirjoissa lisäksi esitetään sukulaisuuden todisteena, että ihmisen ja simpanssin geneettinen ero on 1% luokkaa, unohdetaan selittää tarkemmin, mitä tästä seuraisi.Evolutionistit uskovat, että yhteinen esi-isämme eli 6 miljoonaa vuotta sitten.Tässä ajassa pitäisi saada sattumanvaraisten mutaatioiden ja valinnan avulla tuotetuksi aivan uudenlainen jalkaterä, polvi, lonkkanivel, selkäranka ja sen liittäminen kallonpohjaan, erityisliikkuva peukalo, yläraajaan 60 liikerataa, 100 lihaksen yhteistyö ja kurkun anatomia puhumista varten, aivoihin erityinen puhekeskus, 50 kasvolihaksen arsenaali kommunikaatiota varten jne. Olisiko tämä mahdollista? Evoluution kannattajat väittävät, että ‘miljoonat vuodet’ tekevät minkä tahansa muutoksen mahdolliseksi.

Täysin uutta biologista ohjelmaa tarvittaisiin varovasti arvioiden vähintään 35 miljoonan täsmämutaation verran.Lisäksi valinnan pitäisi vakiinnuttaa nämä täsmämutaatiot. Jos evoluutio tapahtuisi 10 000 yksilön populaatioissa, kuten yleensä evolutionistit esittävät, ensimmäistä täsmämutaatiota pitäisi odottaa vähintään 120 000 vuotta.Sen vakiintuminen populaatioon kestäisi tämän jälkeen noin 12 miljoonaa vuotta. Kuudessa miljoonassa vuodessa ei siis olisi edes ensimmäistä täsmämutaatiota varmuudella saatavissa. Näin ollen yhden pienen, 1 000 nukleotidia käsittävän geenin saamiseen mutaatio-valintamekanismilla kuluisi aikaa 12 miljardia vuotta.Lisäksi on huomioitava, että samanaikaisesti näiden 6 miljoonan vuoden aikana kertyneet 20 miljoonaa neutraalia tai haitallista eli ei-toivottua mutaatiota olisivat epäilemättä muodostuneet fataaleiksi.
Useimmat DNA-kaksoiskierrejaksot nimittäin ovat nykytietämyksen mukaan polyfunktionaalisia eli ne sisältävät informaatiota molempiin suuntiin luettaessa. Niinpä mutaatio, joka voisi olla hyödyksi toiseen suuntaan luettaessa, tärvelee samalla toiseen suuntaan luettavaa informaatiota.Tästä seuraa, että, kun jotakin muuttaa mutaatiolla tällaisessa järjestelmässä, jossa on ilmeisesti vielä enemmänkin tiivistettyä tietoa kuin edes ymmärämme, se haittaa aina järjestelmää kokonaisuutena. On muistettava myös, että valinta kohdistuu fenotyyppiin eikä yhteen täsmämutaatioon eli yksilön sisältämä koko 7 miljardin koodikirjaimen informaatiopaketti on otettava tai jätettävä. Tohtori J.C Sanford toteaa kirjassaan ‘Genetic Entropy and the Mystery of the Genome’: “Emme täysin ymmärrä miten yksittäinen geeni toimii koko solun kontekstissa.Kun ajattelemme yhden geenin kompleksisuutta, sen säätö- ja rakenteellisia ominaisuuksia, voimme todeta siinä olevan 50 000 komponenttia.
Rekombinaatio tapahtuu pääosin geeenitasolla eikä koodikirjaintasolla. Hyviä mutaatioita ei voida erottaa haitallisista eli DNA degeneroituu väistämättä. Samalla kun odotamme harvinaista hyödyllistä mutaatiota, haitallisia mutaatioita kertyy jatuvasti ja ne tuhoavat muodostumassa olevan uuden geenin.

Mutaatio-valintamekanismi ei näin ollen voi rakentaa täysin uutta geeniä (esim täysin uutta polviniveltä varten), vaan täysin uusien rakenteiden on oltava älykkäästi suunniteltuja. Mikroevoluutiota tai adaptatiivista valintaa toki tapahtuu. Siinä hyödylliset geenit rekombinoituvat ja valinta eliminoi haitalliset mutantit.On ilmeistä, että Älykäs Suunnittelija on rakentanut eliöiden genomin, jota ajan hammas tuhoaa silmiemme edessä.Miljoonat vuodet eivät siis auta mutaatio-valintamekanismia, sillä informaation perusominaisuus on sen rappeutuminen, kun aikaa kuluu.

Elämän geneettiset järjestelmät ovat älykkäästi suunniteltuja informaatiojärjestelmiä ja luonnonvalinta on älykkäästi suunniteltu stabiloiva mekanismi. Tämä älykkäästi suunniteltu järjestelmä on niin nerokas, että se kestää tuhansia virheitä. Tietokoneohjelmat voivat kaatua jo muutamasta virheestä.Kuudessa tuhannessa vuodessa eli 300 sukupolven aikana, nykyisellä nopeudella menettäisimme 0,003% sisältämästämme kokonaisinformaatiosta. Kyseessä on valtava virhemäärä, 90 000 virhettä, mutta hyvin suunniteltu genomimme on kestänyt sen. Jos sen sijaa informaatiota menetettäisiin tällä nopeudella 6 miljoonan vuoden ajan eli 300 000 sukupolven ajan, menettäisimme informaatiostamme 3 %.Tämä tarkoittaisi 90 miljoonaa virhettä. Mikään ohjelma ei enää olisi toimintakykyinen.

Elämän koodimme on pakattu ja ohjelmoitu näkymätöntä pölyhiukkastakin pienempään tilaan. Mutaatio/valinta- mekanismi ei sen olemassaoloa selitä, eikä se ole voinut syntyä itsestään ilman suunnittelijaa. Ainoa järkeenkäypä ja tieteellisen tarkastelun kestävä selitys on, että älykäs suunnittelija on sen rakentanut. Alkuperäinen virheetön elämän koodi alkoi rappeutua, ehkä syntiinlankeemuksen seurauksena. Geeneissämme lukee ‘made in Heaven’.