Kauhajoki, Jokela, ja tarkoituksettomuuden filosofia

Osanottomme Kauhajoen kauhean murhan uhrien omaisille. Mikään ei oikeuta tätä kauheaa tekoa. Miksi tämä saattoi tapahtua?

Mielestäni julkisuudessa on keskitytty pohtimaan melko pinnallisia osasyitä Pekka-Eric Auvisen ja Matti Juhani Saaren hirmutekojen taustalla. On kummallista, että Auvisen omaa tekstiä tekonsa syistä ei osata lukea. Mikä oli pääsyy hirmutekoihin? Ateistinen Nietzscheläinen tarkoituksettomuuden filosofia tai maailmankatsomus.

Auvisella ei ollut mitään järjellistä syytä olla tappamatta toisia nuoria kun itsellä meni huonosti. Auvinen uskoi tieteen nimissä kulkevan materialistisen filosofian: sinä, ajatuksesi ja kaikki muut ihmiset ovat vain materia sattumanvaraisen liikkeen tulosta. On olemassa vain materiataso ja materiantason prosesseja. Hiukkasten liike ei tunne oikeaa, ei väärää, ei ihmisarvoa, eikä ole korkeampia voimia. Ateisteina näillä nuorilla ei ollut mitään järjellistä syytä arvostaa ihmistä. (Ihmisarvo on alun perin kristinuskon hedelmää. YK onneksi julistaa ihmisarvoa, muttei valitettavasti perustele, joten monet nuoret näkevät julistuksen läpi.)
Kuten professori Tapio Puolimatka kirjassaan ”Usko, tiede ja evoluutio” osoittaa, materialismin ja ateismin motiivina on jo antiikin ajoista ollut mielenrauhan tavoittelua: ateistin ei tarvitse välittää siitä tekeekö hän oikein vai väärin sillä hän uskoo ettei ole korkeampaa tahoa joka vetäisi hänet tilille teoistaan. Ateisti voi toteuttaa itseään vapaasti seksuaalisesti, poliittisesti(Mao, Stalin, Hitler) ja väkivaltaisesti. Tästä syystä monet saarnaavat ateistista tarkoituksettomuuden filosofiaa. Kyse on ateistisesta toiveajattelusta.
Ateismilla on kuitenkin toinen vähemmän esillä ollut ja vähemmän houkuttava puoli: mikäli aine on kaikki mitä on, oikeaa ja väärää ei ole, ihmisarvoa ei ole, eläinten ja luonnon arvokaan ei ole perusteltavissa (Pentti Linkola on terävä mutta tässä suhteessa irrationaalinen: hän on kyllä ateistina luopunut ihmisarvosta mutta arvostaa yhä perusteetta luontoa). Ateisti voi toki uskoa näihin arvoihin (erittäin yleistä jälkikristillisessä kulttuurissamme), mutta ne eivät ole ateismin/materialismin alla perusteltavissa. Tämän näkivät jo filosofi Nietzsche (Auvisen suosikki) ja kirjailija Tolstoi. Mitä tapahtuu kun vähemmän pinnallinen suomalainen nuori näkee tämän ja alkaa ajatella näin? Hänet leimataan hulluksi ja syrjäytyneeksi. Mutta hänellä on todellisia syvällisiä eksistentiaalisia kysymyksiä: Miksi te pahvit teette uraa jos asia on näin? Miksi opiskella jos kaikki johtuu vain hiukkasten ja kenttien liikkeestä, jopa omat ajatuksemme ja persoonamme? Tässä ei koulupsykologi juuri osaa auttaa. Mikäli todelliset syvälliset kysymykset vaiennetaan tai niille nauretaan, se saa aikaan turhautumista ja vihaa. Ellei auttaja osaa kyseenalaistaa ajattelua hallitsevaa ateismia ja materialismia, johtopäätöksen pysyvät loogisina, vaikkei ympäristö tätä tunnustaisikaan. Mikäli tällainen nuori on kyllästynyt elämäänsä, hänellä ei ole mitään järkisyitä olla viemättä muita mukanaan, olla antamatta heille opetusta ja esimerkkiä eksistentiaalisesta tuskastaan.
Miksi koulut olivat kohteena? Ehkä koulu edustaa näille syvästi nihilistisiin vastauksiin päätyneille nuorille pinnallisuutta, jossa nämä kysymykset ohitetaan ja nuorta työnnetään kohti pinnallisia tavoitteita kuin mitään ongelmaa ei olisi. Nuori kyselee elämän suuria kysymyksiä yleensä yläasteen loppupuolella ja lukion aikana eikä tässä vaiheessa oma perhe tai ura vielä rajoita tai ohjaa ajatuksia muualle. Maallistuneen yhteiskunnan vastaus näihin syvällisiin kysymyksiin on kieltäminen, ateismin ja materialismin vastaus on nihilismissään kauhea.
Miten jatkossa voitaisiin estää vastaavaa tapahtumasta? Yhteiskuntamme yleinen mielipide ja sitä kautta myös nuoret luottavat tieteen sanaan. Tiedettä ei pitäisi käyttää välineenä materialismin julistamiseen. Ateismin ja materialismin saarnamiesten (joukosta löytyy esimerkiksi HY:n korkeassa asemassa oleva filosofi, HY:n kosmologian professori, turkulainen tähtitieteen professori, Dawkinsin, Dennettin ja Harrisin kirjojen innokas suomentaja, sekä entinen ulkoministeri) olisi suotavaa ottaa vastuuta julistuksensa seurauksista. (Katastrofien aikana ateistit ovat melko hiljaa: ”aine tässä vain uudelleenjärjestäytyi” ei juuri vakuuta eikä lohduta.)
Nykyisellään tiede on määritelty siten, että vain materiatason selitys hyväksytään. Tällainen vahvasti ennakkositoutunut tiede ei tietysti enää ole totuuden etsimistä, mutta useat nuoret näkevät tieteellisen tiedon parhaimpana tietämisen muotona tai jopa totuutena. Tätä samaa materialistisiin selityksiin rajoittunutta tieteellistä tietoa valtamedia ja koulu meille opettavat. Siksi tieteessä myös ei-materialistinen tutkimus tulisi sallia silloin kun se muuten täyttää teorioille asetettuja kriteerejä (joista ei valitettavasti tieteenfilosofiassa ole päästy yhteisymmärrykseen).
Tieteellinen ajattelu ja sitä kautta koulutus ja kulttuurimme ajattelu eivät kuitenkaan muutu nopeasti ja siksi näitä tapauksia tullee lisää siellä minne hieman epästabiilit tai syvällisemmät nuoret hakeutuvat ja missä ateismiin ja materialismiin uskotaan. Tällainen maallistunut terrorismi tulee luultavasti olemaan osa maallistunutta yhteiskuntaa ja sen arvotyhjiötä samoin kuin islamilainen fundamentalismi on osa islamia (Mohammedin oman esimerkinkin perusteella).