Kaikkien eläinsolujen tarvitsema elämälle välttämätön B12 vitamiini on kiteisenä kuin hiottu jalokivi, jonka keskellä koboltti säihkyy kuin punainen kristalli.

B12 on välttämätön aivojen ja hermoston toiminnalle sekä veren muodostumiselle ja lasten kasvulle ja kehitykselle. Sitä tarvitaan solun tietopankin, DNA:n sekä rasvojen ja valkuaisaineiden rakentamiseen.

Hämmästyttävää on, että luomakunnassamme vain bakteerit pystyvät sitä valmistamaan. Ne eivät sitä itse kuitenkaan tarvitse! B12 on kookkain ja rakenteeltaan monimutkaisin vitamiini. Sen keskiössä on harvinainen koboltti, joka on liitetty hiileen ja istutettu kuin timantti sormukseen erityisen rengasmaisen rakenteen avulla. Kehomme muuntaa vitamiinin myöhemmin eri käyttötarkoituksiin, muun muassa maksassa, mihin se myös pääasiallisesti varastoituu.

B12 vitamiini on suunnitteluviesti, joka kertoo Suunnittelijan nerokkuudesta. Vai olisiko kaikki tämä kehittynyt sattumanvaraisten mutaatioiden ja luonnonvalinnan tuloksena? Suosittelen, että pohdit itse asiaa ja teet johtopäätöksesi itsenäisesti.

Talteenottojärjestelmän ja B12 rakenteen selvittämistyöstä on annettu Nobel-palkinnot. Tämä on mykistävän upea suoritus tiedemiehiltä, muttei merkitse, että järjestelmän ”kehittyminen” uusdarvinistisella mekanismilla olisi samalla selvitetty.

B12 vitamiinin saanti ravinnosta edellyttää nisäkkäillä neljän ainutlaatuisen valkuaisaineen perättäistä toimintaa. Ne ovat haptokorriini (HC), mahalaukun sisäinen tekijä eli intrinsic factor (IF), IF-reseptori ja transkobalamiini (TC).

Vatsalaukussa B12 on liitettävä sylkirauhasten erittämään haptokorriiniin, joka estää sen tuhoutumisen vatsahapoissa. Ohutsuolen alkuosassa entsyymit sulattavat HC:n ja vapauttavat B12 vitamiinin, joka tämän jälkeen liitetään mahalaukun erityisten parietaalisolujen erittämään IF:ään, jotta suoliston bakteerit eivät tuhoaisi sitä.

Jokainen näistä valkuaisaineista on erittäin monimutkainen ja niillä on kullakin täsmällinen tehtävä. Pelkästään yhdenkin ”evoluutio” olisi ihme, neljästä perättäisestä nyt puhumattakaan.

Ohutsuolen loppuosan solut ottavat IF-B12 yhdistelmän talteen. Se menee kuin ”avain lukkoon” eli täsmälliseen reseptoriin, joka on rakennettu valkuaisaineista juuri tätä tarkoitusta varten. B12 ei imeydy ellei se ole liittyneenä IF:ään. Reseptori ei sitä yksin tunnista eli tällöin ”avain ei sovi lukkoon”. B12 vitamiinin puute ei yleensä johdukaan siitä, että sitä puuttuisi ravinnosta, vaan IF:n puutteesta. Ikääntyessä IF:ää ja happoa tuottavien parietaalisolujen toiminta vaimenee. Kyseessä voi olla niin sanottu ”hapoton maha”. Joskus pitkäaikainen närästyslääkkeiden (happopumpun salpaajat) käyttö voi johtaa samaan.

Ohutsuolen loppuosan erityisen enterosyyttisolun ”avaimenreiästä” sisään päästyään IF-B12 yhdistelmä puretaan ja B12 liitetään TC:hen, joka kuljettaa sen veressä kaikkialle elimistöön, missä sitä vastaanottaviin soluihin on asennettu oikeanlainen ”avaimenreikä”.

Näin ollen, jotta ruuan mukana tuleva B12 saadaan talteen, tarvitaan HC, IF, IF-reseptori ja TC. Tämä ei kuitenkaan vielä riitä. Toimiva sylkirauhasjärjestelmä, vatsalaukku, haima ja ohutsuoli tarvitaan myös. Yksikin ongelma näissä elimissä tai niiden toiminnoissa voi aiheuttaa B12 vitamiinin puutoksen.

Onko evoluutiousko sokeaa?

Kaikki B12 talteenottojärjestelmään liittyvät valkuaisaineet ovat äärimmäisen monimutkaisia ja niillä on täsmällinen tehtävä. Väite, jonka mukaan ne olisivat sattumanvaraisten mutaatioiden ja luonnonvalinnan tuottamia, on vähintäänkin kyseenalainen. Jos näin ajatellaan, silloin kyseessä on sokea evoluutiousko, sillä kukaan ei tiedä miten tällainen järjestelmä voisi syntyä ilman ohjelmointia. Asia ei ratkea akateemisia evoluutiotarinoita kertomalla, vaan se pitäisi todistaa koeputkessa. Empiirisen aineiston puuttuessa tulisi vähintään esittää uskottava kehitysreitti, jossa jokainen välivaihe on elinkelpoinen, sekä tarvittavien muutosten populaatiogeneettinen aikataulu, ja todennäköisyydet tälle evoluutiopolulle. Ilman tällaista konkreettista pohjaa, evoluutioväite jää vain tieteisuskovaiseksi saduksi.

Mahdoton ei tule mahdolliseksi siten, että sen toteutumiseen varataan riittävästi aikaa.

Lisäksi, jos bakteerit tuottavat B12 vitamiinin, miksi ”kehittyneemmät” eliöt olisivat menettäneet tämän elintärkeän kyvyn? Evoluutioteorian mukaan ’bakteriologit ovat kehittyneet bakteereista’. Vai onko B12 vitamiinin tuottaminen ja talteenotto näyte nerokkaasta suunnittelutaidoista?

Tyypillisiä vastaväitteitä

Evoluutioteorian kannattajat esittävät vakiintuneet maailmankuvansa pelastusrenkaat. Yksi yleinen vastaväite on pitkän ajan taikasauva: ”Järjestelmän kehittymiselle on ollut aikaa miljardeja vuosia”. Tähän voi todeta, mitä enemmän aikaa, sitä varmemmin tällaiset järjestelmät kaatuvat. Mutaatioita tapahtuu väistämättä koko ajan ja haitallisia monituhatkertaisesti hyödyllisiin nähden. Evoluutio ei niitä kaikkia poista. Tämä selviää uutuuskirjasta ”Eliömaailma rappeutuu” (datakirjat). Asiaa koskevan luentoni voi myös kuunnella netistä.

Se, että evoluutio ei poista rappeuttavia mutaatioita näkyy muun muassa siitä, että ihmiskuntakin kärsii 30 000 sairaudesta. Mutaatio/valinta on mekanismi, joka kuljettaa kohti sukupuuttoa. Se ei suunnittele uusia elimiä, rakenteita tai toimintoja, vaan mahdollistaa vain olemassa olevien muuntelun.

Toinen yleinen vastaväite kuuluu: ”Koska evoluutio on yhtä varma tosiasia kuin painovoima, tällaisen järjestelmän on täytynyt kehittyä”. Tähän voi todeta, että mikäli näin todella on, minkälainen oli kehityspolku ja miten elettiin ennen järjestelmän toimimista? Lisäksi on syytä muistaa, että B12 yksin ei riitä. Elimistön toiminta edellyttää yli 50 hivenaineen ja vitamiinin läsnäoloa oikeassa keskinäisessä suhteessa, kymmenistä tuhansista entsyymeistä nyt puhumattakaan.

Kolmas erityinen evolutionistin vakiovastaväite vitamiineihin liittyen kuuluu: ”onhan ihminen menettänyt C vitamiinin tuotannonkin”. Tähän voi todeta, että kyseessä on rappeutuminen, ei kehitys.

Ei kuitenkaan päästetä evolutioon uskovaa näin helpolla. Tapa, millä bakteerit rakentavat luomakunnan suurimman ja monimutkaisimman vitamiinin on häkellyttävän monimutkainen. Syanokobalamiinin kemiallinen kaava on C₆₃H₈₈CoN₁₄O₁₄P. Vitamiini pannaan kokoon 181 atomista! Kyseessä on ”kokoonpanolinja”, jossa on 30 ”hitsausrobottia” (entsyymiä), ja lisäksi erityinen entsyymi koboltin kiinnittämiseksi hiileen. Kokoonpano ei onnistu ilman näitä rakentamista miljoonakertaisesti nopeuttavia ”nanokoneita”. Ei ole perusteltua väittää, että bakteerit olisivat ”yksinkertaisia” soluja! Niillä on jopa erilaisia kokoonpanolinjoja tätä tehtävää varten, muun muassa riippuen ympäristön happipitoisuudesta. Yhdenkin ”kehittyminen” olisi jo ihme.

Mitä muuta B12 vitamiinista nykyään tiedetään?

Runsas B12 vitamiinin käyttö voi suojata ikäihmisiä Alzheimerin taudilta ja heikentyneeltä aivotoiminnalta. Aikuiselle suositeltu päiväannos on 2-3 mikrogrammaa, mutta ainakin varttuneemmille 4-7 mikrogrammaa voisi olla parempi, sillä peräti 10-30 prosentilla yli 50 vuoden ikäisistä ravinnon sisältämä B12 vitamiini imeytyy huonosti ja B12 vitamiinilisä imeskelytablettina on perusteltua. Viimeistään jokaisen yli 65 vuotiaan olisi hyvä tarkistuttaa B12 vitamiinin pitoisuus verinäytteestä. B12 vitamiinin puutos voi aiheuttaa vakavia ja pysyviä vaurioita aivoille ja hermostolle. Jo hieman normaalin alapuolella olevat veren pitoisuudet voivat aiheuttaa anemiaa, väsymystä, masennusta ja muistihäiriöitä. Joissakin tapauksissa yli 70 vuotiailla veriarvo voi olla normaali, mutta kudosten B12 pitoisuus samalla matala. Tarvittaessa B12 voidaan antaa pistoksina 3 kuukauden välein.

Kirjoittaja: Pekka Reinikainen, LL