Tieteen määritelmä on olennainen osa ID-teorian ympärillä käytävää keskustelua. Itse asiassa tieteen määritelmällä pelaaminen on materialistien parhaimpia bluffeja. Bluffi toimii seuraavasti:
1. Ensin tiede määritellään materialististen selitysten etsinnäksi. Tätä perustellaan väittämällä että materialistiset ja mekanistiset selitykset ovat helpoimmin empiirisen tutkimuksen ulottuvilla. Vain materiatason selitykset ovat siis tieteellisiä. Huomaa että tässä ei oteta kantaa totuuteen vaan tieteellisyyteen. Tässä vaiheessa metodinen materialisti saattaa vielä todeta, että joku muu selitys saattaa kyllä olla totta, mutta vain materialistinen selitys on tieteellinen. Mikäli materialistista selitystä ei ole tai jos näyttää siltä että mikään materialistinen selitys ei todennäköisesti tule toimimaan, todetaan että kyseinen asia ei kuulu tieteen piiriin. Tämä tieteen määritelmä on siis käytännön helppouteen ja toiveeseen perustuva. Se on siis eräänlaista toiveajattelua.
2. Seuraavaksi tieteelle annetaan kohdan 1. materialistista peliä ylevämpi määritelmä. Tiede määritellään siis muiden huomaamatta uudelleen: tiede on paras tie totuuteen tai jopa ajatellaan että vain tiede antaa luotettavan kuvan todellisuudesta. Nyt tiede siis käytännössä määritelllään totuudeksi tai sen etsinnäksi. Huomaa että tämä määritelmä ei oikeasti sovi yhteen aiemman tieteen määritelmän kanssa koska totuutta etsittäessä ei ole älyllisesti rehellistä rajata etsintä ennakolta materialistisiin selityksiin. Yleensä tätä eroa ei kuitenkaan huomata ja materialisti bluffaa yleensä jopa itseään. Materialisti ajattelee usein että hänen maailmankatsomuksensa perustuu tieteeseen, eikä huomaa että hän on määritellyt tieteen materialistisesti ja siten hänen uskonsa materialismiin tieteen perusteella on tulosta kehäpäätelmästä.
3. (Seuraus) Koska määritelmän 1 mukaan vain materialistiset selitykset ovat tieteellisiä selityksiä ja koska määritelmän 2 mukaan tieteelliset selitykset ovat luotettavimpia tai jopa totuus, määritelmistä seuraa että materialistinen selitys on luotettavin tai totuus. Materialismi on siis kätevästi määritelty totuudeksi ja materialistiset selitykset on määritelty parhaiksi selityksiksi. Näin sanaa tiede ja sen kahta yhteensopimatonta määritelmää käytetään siltana materialismin julistamiseksi totuudeksi.
Tähän tieteen määritelmän huomaamattomaan vaihtamiseen perustuu esimerkiksi suuri osa R. Dawkinsin argumentointia ja suuri osa materialisteista syyllistyy tähän virheeseen väittäessään maailmankatsomustaan tieteelliseksi (joka muistakin syistä on virheellinen väite, tiedehän ei anna vastauksia elämän tärkeisiin kysymyksiin, joihin jokainen kuitenkin joutuu vastaamaan. Lisäksi tiede itsessään tarvitsee tiedollisen oikeutuksen).
Mikäli tiede määritellään materialistisesti, on selvää, minkälaiset selitykset ovat tieteellisiä ja siten pitemmän päälle myös poliittisesti hyväksyttäviä. Tärkeimpiä alueita joissa materialismi rajaa totuuden etsintää ovat seuraavat:
Ihmisten ja eliöiden alkuperä: Tieteellisen alkuperäselityksen on oltava materialistinen, joten jonkinlainen evoluutioteoria on ainoa mahdollinen tieteellinen selitys, oli se kuinka ongelmallinen tahansa.
Luonnonlakien alkuperä: Luonnonlakien alkuperän on määritelmän mukaan oltava materialistinen ja mekanistinen. Klassisen kristinuskon mukaan Jumala on säätänyt luonnonlait (Jer 33:25, Ps 148:6). Luonnonlait todella näyttävät suunnitelluilta (linkki). Materialistinen ’tiede’ tulee välttämättä hylkäämään tämän mahdollisena selityksenä. Tällöin kyseeseen tulevat lähinnä monimaailmankaikkeus-teoriat, koska toinen vaihtoehto, perustavampi ’kaiken teoria’, näyttäisi siirtävän hienosäädön omiin vakioihinsa.
Tietoisuus: Tietoisuus on välttämättä selitettävä materiatason prosesseilla jotta selitys olisi tieteellinen. Sen sijaan että materiataso olisi osa tietoisuutta, tietoisuus määritellään vain materialististen prosessien tulokseksi. Tämän käsityksen seurauksena ihmisen vapaa tahto, vastuu ja myös tutkimuksen mielekkyys häviää. Materialistisen käsityksen mukaan tutkija ei itse tutki, vaan sähkökemialliset prosessit aikaansaavat hänen mielipiteensä ja julkaisunsa.
Teologia: ’Tieteellisen teologian’ tulee selittää kaikki materiatason prosesseilla. Esimerkiksi Jumala, ihmeet ja raamattu tulkitaan materialististen prosessien aikaansaannoksiksi. Käytännössä siis kristinusko ja muut uskonnot (paitsi materialismi) alistetaan ja tulkitaan materialistisen uskon mukaisesti.
Mikä avuksi? Vaihtoehtoja on kaksi:
1. Tiede määritellään yhä materialistisesti. Tässä vaihtoehdossa tiede ei enää ole uskottava.
Se on vain peliä, jolle ei pitäisi antaa sillä tällä hetkellä olevaa totuusarvoa. Ihmisille pitäisi selvästi kertoa, että tiede ei ole objektiivista vaan sitä on haluttu rajoittaa materialistisilla ennakkotoiveilla. Tieteen julkinen rahoitus ei enää ole perusteltua, koska suuri osa veronmaksajista ei luultavasti halua tukea tieteen nimellä kulkevaa materialistien valtapeliä.
2. Tiede määritellään totuuden etsintänä. Jotta tiede olisi puolueetonta totuuden etsintää, ID-teorialle on annettava mahdollisuus kehittyä ja haastaa materialismi. Koska suunnitelu on selityksenä selvästi osa kokemusmaailmaamme (suunnitteluhan on selvästi paras ja tosi selitys useille arjessakin kohtaamillemme asioille), myös tieteessä suunnittelu-teorialle pitäisi antaa tilaisuus haastaa mekanistiset selitykset esimerkiksi elämän synnyn ja luonnonlakien alkuperän kohdalla. Tämä tarkoittaisi riittävää rahoitusta tutkimukseen ja myös sellaista tutkijoiden koulutusta joka ei sulje lähtökohtaisesti ID-teoriaa tieteen ulkopuolelle.