Kirja-arvio: Eliömaailma rappeutuu – empiiristä tietoa evoluutiomekanismista

eliomaailma-rappeutuuKasvien geenimuuntelun ja populaatiogenetiikan tutkijan J. Sanfordin merkittävä kirja ihmisen genomin rappeutumisesta on juuri ilmestynyt suomenkielisenä. Suomennoksen kieli on sujuvaa ja populaatiogenetiikan erikoistermit on valittu hyvin. Suomennos on Sanfordin kirjan neljännestä painoksesta ja jokaisen luvun perässä Sanford vastaa kirjansa ensimmäisen painoksen kohtaamaan kritiikkiin sekä esittelee uutta tutkimusta joka tukee lukujen väitteitä ja johtopäätöksiä.

Kirjassa on vajaat 200 sivua, josta kattavat liitteet vievät suuren osan, joten varsinaisen kirjan osuus on vain 120 sivua. Mielenkiintoisen kirjan lukee siis parissa päivässä. Kirjan luettuaan lukija ymmärtää yhä paremmin evoluutiomekanismin (mutaatiot ja luonnonvalinta) rajallisuuden. Kirjan luettuaan on yhä vaikeampi uskoa sitä kulttuurimme yleistä perusteetonta uskomusta, että mutaatiot ja luonnonvalinta voisivat oikeasti tuottaa uusia merkittäviä biologisia rakenteita.

Mikä on Sanfordin argumentti?

  1. Ihmisen genomiin tulee joka sukupolvessa liian paljon lievästi haitallisia mutaatioita. 50-luvulla oletettiin, että vahingollisten mutaatioiden määrä olisi 0.12-0.30 mutaatiota yksilöä kohden sukupolvessa. Tämä oli välttämätön oletus populaatiogeneettisissä laskuissa jotta valinta voisi karsia haitallisia mutaatioita pois ja ihminen voisi kehittyä. Viimeaikaisten tutkimusten mukaan jo pelkästään nukleotidikorvautumisia tapahtuu 75-175 yksilöä kohden sukupolvessa ja tähän päälle Sanford listaa tuoretta tutkimusta muiden mutaatiotyyppien (satelliittimutaatiot, deleetiot, duplikaatiot/insertiot, inversiot/translokaatiot, konversiot, mitokondrion mutaatiot) yhteensä vielä suuremmasta määrästä. Sanford siis esittää pitkälti vastaansanomatonta empiiristä aineistoa mutaatioiden liian suuresta määrästä.
  2. Hyödylliset mutaatiot ovat hyvin harvinaisia. R. Fisher oletti luonnonvalintaa koskevissa laskuissaan (Fisherin fundamentaalinen teoreema), että hyödyllisiä ja haitallisia mutaatioita on saman verran. Modernin tutkimuksen mukaan kuitenkin vain joka miljoonas mutaatio on hyödyllinen. Sanford käyttää laskuissaan ja simulaatioissaan arviota, että joka tuhannes mutaatio olisi hyödyllinen. Eikä tässä vielä kaikki. Suurin osa haitallisista mutaatioista vaikuttaa eliön selviytymiseen vain tuhannesosien verran muihin selviytymistekijöihin verrattuna, joten geenien periytymistä hallitsee pääasiassa neutraali ajautuminen. Suurin osa haitallisista mutaatioista on siis käytännössä luonnonvalinnan ulottumattomissa.
  3. Luonnonvalinta on tehoton mekanismi valitsemaan haitallisia mutaatioita pois lajin genomista. Tämä johtuu siitä, että luonnonvalinta ei valitse yksittäisiä nukleotidipaikkoja tai edes geenejä vaan tietenkin yksilöitä, joissa ilmentyy kerralla koko niiden geneettinen ja epigeneettinen informaatio. Luonnonvalinta on siis tehoton poistamaan yksittäisiä kirjoitusvirheitä koska sen on valittava kokonaisia kirjoja. Lisäksi tiedetään, että siinä missä yksinkertaisilla ominaisuuksilla (kuten veriryhmä) on usein jopa 100% periytyvyys, monimutkaiset ominaisuudet kuten kelpoisuus ovat vain heikosti periytyviä (jopa 0,4%). Tämä johtuu siitä, että kokonaiskelpoisuus sulkee sisäänsä suuren määrän muita tekijöitä, jotka ovat peräisin sekä yksilön että sen ympäristön erilaisista piirteistä. Huonojen yksilöiden poistaminen vaikuttaa siis hyvin vähän huonojen genomien poistamiseen. Lisäksi lisääntyminen on luonnossa hyvin satunnainen prosessi, eivätkä kelpoisemmat yksilöt tyypillisesti lisäänny merkittävästi suuremmalla todennäköisyydellä. Tämän lisäksi kohinaa aiheuttavat sukusolujen otannan satunnaiset heilahtelut.

Näiden tekijöiden yhteisvaikutuksena voidaan todeta, että ihmislajin ja useimpien muiden lajien kelpoisuus laskee, ne eivät kehity. Ongelma on populaatiogenetiikan alalla tunnustettu mutta siihen ei haluta uskoa. Sanfordin argumentti kohtaa hiljaisuutta. Johtopäätös kuitenkin on, että evoluutiomekanismi rappeuttaa ihmisen genomia, ihminen ei siis kehity paremmaksi, eikä ole kehittynyt, vaan rappeutuu ja on rappeutunut.

ID tutkimuksen kannalta Sanfordin tulokset sopivat hyvin sekä M. Behen argumenttiin  evoluutiomekanismin rajasta, D. Axen ja A. Gaugerin kokeisiin ja laskuihin proteiinien evoluution mahdottomuudesta, että J. Spetnerin tuoreessa kirjassaan lanseeraamaan ei-satunnaiseen evoluutioon, jossa Spetner pitää todennäköisenä, että tietyissä tilanteissa havaittu lajien nopea sopeutuminen on ennalta ohjelmoitua genomiin ja/tai epigenomiin.

Eliömaailma rappeutuu -kirja on tilattavissa kustantajalta ja hyvin varustetuista kirjakaupoista.

A pseudo-academic example of confirmation bias: Thesis by Petteri Nieminen

Let’s say you want to discredit a viewpoint which you strongly disagree with. Let’s assume you are not interested in the logical form of the arguments or the evidence used by those who hold the view. What can you do? You can always go the intellectual kinder-garden route of mining for fallacies in selected texts. There are thousands of texts in the internet, you can select those suitable for the conclusions you want to draw, tabulate the loosely-interpreted fallacies, and draw the wanted conclusions. You can also accuse those holding the viewpoint of some loosely-defined concept of bad thinking, let’s call it experiential thinking for example.

This is basically what Petteri Nieminen did in his 2015 thesis in theology ”A Unified Theory of Creationism — Argumentation, experiential thinking and emerging doctrine” (University of Eastern Finland). In a way, it is not surprising that the fallacy-accusation tradition of internet sceptics has supporters. Of course, the better way is not to search for potential fallacies, which are often poorly defined and falsely claimed, but to really think about the logical structure of the arguments. What is really surprising though, is that Nieminen’s thesis passed the pre-examination phase at the University of Eastern Finland. (It will be interesting to see whether the thesis is accepted.) My guess is that, whatever your view is on the subject, after reading the following analysis of the thesis, you will be surprised too.

Lue loppuun

Ajatuksia herättävä joululahja: Evoluutiouskon ihmemaassa

Aalto yliopiston bioprosessitekniikan emeritusprofessori Matti Leisolalta on ilmestynyt kutkuttava, osin omaelämänkerrallinen kirja, Evoluutiouskon ihmemaassa.

Kansi_Matti Leisola-B cmyk-2

Kirjassa Leisola pohtii makroevoluutioon liittyvien väitteiden kevyitä perusteluita ja hieman ihmettelee kohtaamaansa vahvaa uskoa teoriaan. Itsekin useita mutaatiokokeita tehneenä tutkijana Leisola tuo esiin tuoretta tutkimusta evoluutiomekanismin rajoista. Teosta keventävät mukavasti Leisolan omaelämänkerralliset kokemukset makroevoluutioteorian kyseenalaistajan kohtaamasta sensuurista ja hauskoista tilanteista. Sensuurin määrä ja evoluutioteoriaa puolustavien tieteen isokenkäisten kapeakatseisuus yllättää lukijan. Mielenkiintoista luettavaa.

Lyhyt ote kirjan luvusta Tieteen reviirille on luettavissa tästä. Lisäksi osa kirjan sisältämää koulubiologian evoluutioteorian opetuksen kritiikkiä on luettavissa tästä.

Sisältö:

Esipuhe

1. Epäilykset heräävät
Elämän synnyn arvoitus

2. Naturalismin vallassa
Fossiilien kertoma tarina

3. Opiskelijat kuuntelevat
Mutaatioiden mahdollisuudet

4. Professorit kiinnostuvat
Mikromuutoksista makroevoluutioon

5. Rehtorit pelästyvät
Luonnonvalinta uutta luovana voimana

6. Kustantajat epäröivät
Biologinen informaatio

7. YLE varoo ja varoittaa
Miten eläin rakennetaan?

8. Kirkko mukautuu
Miten fossiilin ikä määritetään?

9. Skeptikot hermostuvat
Skeptikko arvioi lukion evoluutio-opetusta

10. Darvinistit pelottelevat
Roska-DNA:n tarina

11. Kollegat keskustelevat
Evoluutiokokeet bakteereilla

12. Mekanismit eivät toimi
Miten rakennetaan uusi proteiini?

13. Kuilu syvenee
Uudet evoluutiohypoteesit

14. Tieteen reviirille
Voiko design olla tiedettä?

15. Alkemiaa, astrologiaa ja litteä Maa
Litteän Maan myytti

 

Alla vielä kemian dosentin arvio kirjasta:

Kiitokset Matti Leisolalle kirjasta ”Evoluutiouskon ihmemaassa”. Olen ollut viime aikoina kiireinen, mutta kirja tuntui niin kiinnostavalta, että täytyi lukea se nopeasti läpi.

Kirjan sanoma on hyvin tärkeä, mutta valitettavasti käynee niin, että kirjan lukevat pääosin asiaa jo ymmärtävät. Sen sijaan ne, joiden pitäisi se ehdottomasti lukea, eivät lue.

Kirja on joka tapauksessa ”ymmärtäväisillekin” mielenkiintoinen katsaus siihen, mitä on olla anti-darvinistinen toisinajattelija Suomessa vuosikymmenien ajan. Myös kuvaus siitä, miten heiveröisellä pohjalla neodarvinismi seisoo, on tärkeä ja paljastava. Se johtaa tuskin siihen, että naturalismiin tai teistiseen evoluutioon uskovat suurin joukoin luopuisivat uskostaan, mutta toivovat kyllä, että joku ”parempi” selitys keksittäisiin, kunhan sekin olisi naturalistinen. Evoluutioteorian vertaaminen lopussa alkemiaan, astrologiaan ja litteään maahan tuntui hauskalta, mutta myös täysin loogiselta. Vertaus saattaa herättää aggressioita vastustajissa, mutta saa heidät toivottavasti pohtimaan asiaa.

nimim. Navis, kemian dosentti

Tutkimus vahvistaa Design paradigmaa

(Ao. artikkelin kirjoittaja on Matti Leisola, bioprosessitekniikan emeritusprofessori.)

Olen juuri lukenut Stephen C. Meyerin uuden, kesällä 2013 ilmestyvän, kirjan käsikirjoituksen: Darwin’s doubt – The Explosive Origin of Animal Life and the Case for Intelligent Design. (http://www.evolutionnews.org/2013/04/before_theyve_e070821.html) Kirja on murskaava ja pisimmälle viety evoluutioteorian kritiikki, jonka olen lukenut. Vaikka kirjaa ei ole vielä julkaistu, on sitä vastaan jo aloitettu nettikirjoittelu. (http://pandasthumb.org/archives/2013/03/stephen-meyer-n.html) Tilanne kertoo siitä miten tieteelliset havainnot kiinnostavat darvinisteja yhä vähemmän. Tässä pieni ote Meyerin kirjasta:

Kansanomaisia Darwinin teorian puolustuksia ilmestyy jatkuvasti ilman että niissä harvoin jos koskaan mainitaan kasvavaa määrää kriittisiä tieteellisiä havaintoja teorian asemasta. Harvoin on ollut yhtä suurta eroa sen välillä miten teoria käsitetään yleisesti ja mikä on teorian todellinen tila vertaisarvioidussa tieteellisessä lehdistössä.

Tuore Nature-tiedelehti [Philip Ball, DNA: Celebrate the unknowns, Nature 496,419–420 (25 April 2013) doi:10.1038/496419a] tunnustaa saman asian ja tämä on paljon evoluutioparadigmalle omistautuneelta lehdeltä:

Emme tiedä mitä suurin osa DNA:sta tekee, tai miten tai missä määrin se ohjaaominaisuuksia. Toisin sanoen emme täysin ymmärrä miten evoluutio toimiimolekyylitasolla.

Spesialistien väitellessä uusimpien löytöjen merkityksestä, kansanomaisen keskustelun retoriikka DNA:sta, genomiikasta ja evoluutiosta on kuitenkin säilynyt lähes muuttumattomana. Yleisölle kerrotaan varmana asiana että DNA on edelleen samanlainen toimintasuunnitelma kuin ennenkin.

Jo 1980-luvulla ajattelin, että puhe roska-DNA:sta on roskaa. Evoluution kannattajien mukaan vain pieni osa (1-2%) perimästämme on hyödyllistä ja suurin osa (98-99%) pitkään jatkuneen evoluutioprosessin jälkeensä jättämää roskaa. Tätä pidettiin eräänä vakuuttavana todisteena evoluutioteorian puolesta. Vielä runsas kymmenen vuotta sitten useimmat tuntemani molekyylibiologit ajattelivat, että perimän salaisuudet alkavat olla selvillä. Tilanne on muuttunut täysin. Design-paradigman inspiroima tutkimus on aina olettanut, että perimässämme on tuskin mitään turhaa. Uudet havainnot ovat yllättäneet varmasti kaikki tutkijat ja parhaillaan onkin meneillään kilpajuoksu siitä kuka löytää enemmän merkityksiä aikaisemmin roskana pidetyssä perimän osassa. (http://www.ucsf.edu/news/2013/04/105126/brain-development-guided-junk-dna-isn%E2%80%99t-really-junk)

Myös proteiineja koodaavien geenien on todettu tekevän paljon enemmän kuin aikaisemmin ajateltiin. Tuore Nature-tiedelehden artikkeli kertoo, että 8000 geeniä sisältävä hiivan perimä tuottaa satoja tuhansia erilaisia viestejä siten, että geenin lukeminen voi alkaa ja päättyä eri kohdissa. Tästä uudesta tutkimuksesta kertoo Euroopan Molekyylibiologian Laboratorion (EMBL) lehdistötiedote: http://www.embl.de/aboutus/communication_outreach/media_relations/2013/130424_Heidelberg/

Näiden tutkimustulosten valossa on huvittavaa lukea väitteitä, että design-teoria ei ole hedelmällinen tutkimuksen lähtökohta ja että ilman evoluutioteoriaa biologiassa ei ole mitään järkeä. Olemme keskellä jännittävää paradigman muutosta ja paradigmat kuolevat hitaasti ja tuskallisesti.

On korkea aika nähdä se, minkä tieteenfilosofi Michael Ruse myönsi jo runsas vuosikymmen sitten: ”Evoluution kannattajille evoluutio on enemmän kuin pelkkää tiedettä. Evoluutiota markkinoidaan ideologiana, maallistuneena uskontona – kristinuskon täysivertaisena vaihtoehtona. . . Evoluutio on uskonto. Tämä oli totta alusta alkaen ja koskee evoluutiota nykyisinkin”. (National Post, toukokuu 13, 2000, p. B-3)

ID tutkimus: ligniinin kierto viittaa ekosysteemin suunnitteluun

ID tutkimus avaa uusia ekosysteemin toimivuuteen liittyviä uria suomalaisprofessorin kirjoittamalla ligniinin keskittyvällä artikkelilla:
http://bio-complexity.org/ojs/index.php/main/article/view/BIO-C.2012.3

Ligniini on ekosysteemille olennainen hitaasti hajoava polymeeri. Suuri osa kasvien ja maaperän hiilestä on ligniiniä. Artikkelissa tutkijat pohtivat, miksei mikään eliö maaperässä tai kasveissa käytä ligniiniä ruoakseen. Ligniinin käyttö ruokana olisi pitänyt olla helppoa evoluutiolle mikäli mutaatio ja luonnonvalinta todella ovat saaneet aikaan nykyisen monimuotoisuuden. Ekosysteemin toimivuus riippuu olennaisesti ligniinin hyvin hitaasta hajoamisesta maaperässä, joten löytö viittaa ekosysteemin kokonaisuunnitteluun.

Onko ID uskonnollista?

Mediassa näkee usein hokemaa, että älykkään suunnittelun teoria (Intelligent Design, ID) on uskonnollinen tai uskonvarainen kanta. Lausumattomana johtopäätoksena hokijoilla on, että teoriaa ei täten tule ottaa vakavasti eikä sen todellisia perusteluja tarvitse vaivautua tarkastelemaan.
Tästä taannoinen esimerkki on Veikko Vuorikosken juttu Aamulehdessä 23.4.2012.

Ensinnäkin, puhtaimmillaan tiede on systemaattista totuuden etsintää, eikä sillä, onko teoria uskonnollinen tai uskonnollisesti motivoitu pitäisi olla mitään väliä kunhan teorialla on tieteellisiä perusteluja. Eikä sillä, mitä uskonnollisia seuraamuksia teorialla on, pitäisi myöskään olla mitään väliä. Sekä evoluutioteorialla että ID:llä on joitain uskonnollisia (tai antiuskonnollisia) seuraamuksia. Ateisti tai naturalisti, joka hylkää ID:n vain omien (anti)uskonnollisten ennakkoluulojensa perusteella, verhoten uskomuksensa tieteelliseen retoriikkaan, on itseasiassa keskustelun epätieteellisin osapuoli.

Toisekseen on surkuhupaisaa, että näillä hokijoilla ei ole ollut osoittaa mitään konkreettista kohtaa ID-päättelyssä joka olisi uskonnollinen. Mikä kohta esim. W. Dembskin suunnittelua havaitsevasta teoriasta on uskonnollinen? Tai missä kohtaa esimerkiksi S. Meyerin tunnettujen syiden ID-päättelyssä (kirjassa Signature in the Cell) tehdään uskonnollinen oletus? Millä tavoin teen uskonnollisen tai uskonvaraisen päättelyn, kun Dembskin teorian perusteella osoitan, että kannettava tietokoneeni tai naapurin auto on suunnittelun tulosta?

Ainoa näkemäni perustelu tässä kohtaa on ollut, että ID on uskonnollinen, koska päättelyssä sallitaan suunnittelu mahdollisena selityksenä. Mutta juuri suunnittelun sulkeminen pois mahdollisuuksien joukosta ennen tarkastelua olisi ennakkoluuloista ja naturalistiseen uskoon sitounutta.

Tosiasia on, että ID:n rakenteista ei väitettyjä uskonnollisia oletuksia löydy. Entä ID tutkijoiden motiivit, ovatko ne uskonnollisia? Mitä väliä motiiveilla on? Suurinpiirtein kaikilla tieteentekijöillä on ei-tieteellisiä motiiveja. Teorioiden totuus ei riipu niiden esittäjien motiiveistä. Motiivien arvailun asemesta tulisi keskittyä perusteluihin tälläkin tieteen alueella.

Jos tältä alueelta Orwellilaista kauhukuvaa haluaa maalailla, ongelma ovat juuri Vuorikosken kaltaiset kirjoittajat ja tutkijat, jotka pitävät yllä modernin kulttuurin myyttejä perusteettomilla ja perehtymättömillä hokemillaan. Tuntemani ID:n edustajat ovat järjestään tutustuneet molempien puolien argumentteihin, eli sekä evoluutio- että ID-teorian perusteisiin, perusteluihin ja kritiikkiin. He esittävät perustelunsa tieteellisellä tasolla eivätkä hylkää toisinajattelijoiden kantaa vetoamalla motiiveihin tai hokemiin. Samaan ei yleensä voi sanoa ID:n kriitikoista. Tyypillinen ID-kriitikko ei ole perehtynyt ID:n perusteisiin eikä sen perusteluihin (1, 2 ja 3), ja mikä harmillista, harva näistä henkilöistä on perehtynyt naturalistisen evoluutioteorian rajoihin ja kritiikkiin. Tästä syystä he ovat ylenpalttisen varmoja naturalistisen evoluutioteorian totuudesta (”onhan se ainoa tieteellinen selitys”) ja saattavat jopa pitää ID tutkijoiden syrjintää oikeutettuna.

Julkaisuja 2: Wolf-Ekkehard Lönnigin artikkeleita

(Suomennettu C. Luskinin tekstistä)

Yksi tuotteliaimpia älykästä suunnittelua (ID) puoltavia tutkijoita on Wolf-Ekkehard Lönnig, geneetikko, joka juuri äsken jäi eläkkeelle Max Planckin kasvinjalostuslaitokselta Saksassa. Olemme kirjoittaneet Lönnigin työstä aiemminkin Evolution News & Views julkaisussa.

Lönnigin kirjoitukset osoittavat kuinka kasvinjalostuksen kokeellinen tutkimus voi edistää ja tukea älykkään suunnittelun teoriaa. Eräs Lönnigin ja kolmen kollegan artikkeli vuodelta 2007 Bioremediation, Biodiversity and Bioavailability -lehdessä yritti jäljittää kahden kukkakasvilajin evoluutiohistoriaa. Evoluutiobiologit uskovat näiden lajien olevan lähisukua keskenään. Tutkijat yrittivät mutaatiokokeiden avulla saada kasveja palautumaan takaisin ”alkeellisempaan” muotoonsa. He eivät onnistuneet tässä. Heidän selityksensä havainnoilleen tukevat yhtä älykkään suunnittelun perusideaa ja he viittaavatkin kirjoituksessaan Michael Behen työhön:

Useimmat uusista piirteistä eivät synny yksinkertaisten lisäysten kautta, vaan yhdistelemällä monimutkaisia geenitoimintojen verkostoja, tehden useimmista järjestelmistä palautumattoman monimutkaisia. (Behe 1996, 2004; katso myös Lönnig 2004), tällaiset järjestelmät eivät voi –- Dollon lain mukaisesti — palautua alkuperäiseen tilaan tuhoamatta samalla koko lajin hengissäsäilymisen kannalta välttämätöntä verkostoratkaisua.

Lue loppuun

Vanhahkoja hyviä julkaisuja 1: Älykästä suunnittelua puoltavien vertaisarvioitujen artikkelien luettelon päivitys toi esiin huomaamatta jääneitä julkaisuja

(Suomennos Casey Luskinin 2. helmikuuta 2012 julkaistusta artikkelista.)

Jo alkaessamme tarkistaa ja päivittää Discovery-instituutin verkkosivuston sisältämää luetteloa älyllistä suunnittelua (ID) puoltavista tieteellisistä artikkeleista tiesimme sivulle lisättäviä nimikkeitä ehtineen viime vuosina kertyä parisen tusinaa. Yllätykseksemme löysimme myös viisi tai kuusikin ID:tä tukevaa, vähintään kymmenen vuotta sitten julkaistua, mutta aiemmin luetteloimatonta artikkelia. Kaksi vanhinta kyseisellä www-sivulla nyt luetelluista artikkeleista onkin uusia lisäyksiä.

Ensimmäinen luetteloimamme ID:tä puoltava artikkeli on American Journal of Physics -lehden vuonna 1984 julkaisema, ydinfyysikko William G. Pollardin laatima ”Rumors of transcendence in physics” (”Fysiikan huhutaan viittaavan tuonpuoleiseen”). Kirjoittaja toteaa Big Bang -kosmologian vaativan jonkinlaista fysikaalisen maailman ulkopuolista (transkendenttista) todellisuutta maailmankaikkeuden alullepanijaksi. Pollard väittää tämän ylimaallisen ulottuvuuden tieteellisten perustelujen löytyvän kvanttimekaniikasta, koskapa yleiset luonnonlait ja vakiot on hienosäädetty monimutkaisille elämänmuodoille sopiviksi. Tämä viittaa älyllisen aiheuttajan, siis tietoisen mielen, toimineen maailmankaikkeuden suunnittelijana.
Lue loppuun

Dokumentti evoluutioteorian kanssakeksijästä Alfred Wallacesta

Tuore ja tieteenhistoriallisesti erittäin mielenkiintoinen dokumentti evoluutioteorian toisesta kehittäjästä, Alfred Russel Wallacesta, on katsottavissa verkossa:


Suomessa jotkut toimittajat ovat toistuvasti väittäneet suunnittelu-teorian olevan tuore amerikkalainen liike. Väite oli kyllä kuollut jo syntyessään, mutta viimestään tämän dokumentin pitäisi oikoa tuota ja joitain muitakin väärinkäsityksiä.
On muuten mielenkiintoista, että Wallacella oli julkaisu evoluutioteoriasta valmiina huomattavasti ennen Darwinin kirjaa, mutta Wallace lähetti artikkelinsa Darwinille luettavaksi, ja, tiedepoliittisten kähmintöjen seurauksena, evoluutioteoriaa pidetään nykyään lähinnä Darwinin keksintönä.

Vuoden 2012 paras kirja? – Oivaltavaa perustietoa evoluutioteoriasta

Suomeksi on ilmestynyt mielenkiintoinen ja helppolukuinen kirja, jota suosittelemme erityisesti nuorille:

http://www.datakirjatkustannus.fi/Sattumaltako.html:

SATTUMALTAKO TÄÄLLÄ OLLAAN?
darvinismi vs. design
Newman & Wiester

Kirja käsittelee intelligent designia eli älykkään suunnitelman ideaa, jonka mukaan kaiken takana on älykäs suunnittelija. Elävät organismit ovat monimutkaisia informaatiota käsitteleviä järjestelmiä, joiden synty voidaan parhaiten selittää älykkäillä syillä. Darvinismi sitä vastoin väittää, että tarkoituksettomat voimat, kuten sattumanvarainen geneettinen muutos ja luonnonvalinta ovat kehittäneet kaikki monimutkaiset eliöt yksinkertaisista alkutekijöistä. Kirjassa käsitellään darvinismin merkittävimpinä pidettyjä todisteita hauskan ja vauhdikkaan sarjakuvan avulla.
Muodosta itsellesi kuva asiasta! Asiaan liittyy enemmän kuin aavistatkaan!

Sisältö:
• Johdanto: Darvinismi vai älykäs suunnittelu.
• Suunnittelusessio.
• Mainiot eläinjalostajat.
• Perhoset, jotka vaihtovat väriään.
• Dynaaminen Duo.
• Pieniä hyppyjä, suuria hyppyjä.
• Samanlaisten raajojen viesti.
• Onko pandan peukalo tyhmästi suunniteltu?
• Puuttuvien fossiilien tapaus.
• Biologinen alkuräjähdys.
• Todennäköisin selitys.
• Tyypillinen epäilty.

Opi ymmärtämään mitä logiikalla on asian kanssa tekemistä ja todistaako Galápagos-saarten sirkkujen nokan koon vaihtelu darvinismin.
Nautit myös darvinististen supersankareiden Muta-Matin ja Valitsijaanan jännittävistä seikkailuista.

Kirja:
* selittää Darwinin teorian
* johdattaa evoluutiota ja luomista koskeviin aiheisiin
* osoittaa miten kaiken alkuperään liittyvät uskomukset vaikuttavat siihen miten ymmärrämme itsemme sekä siihen miten ja miksi elämme
* opettaa logiikasta, ja luonnontieteistä hauskalla ja helposti omaksuttavalla tavalla
* sarjakuvia!

Jerry Coyne ja tieteellisyyden teeskentely

Aamulehdessä 18.10. kaksi toimittajaa esitteli innolla Jerry Coynen ääriateistisia näkemyksiä.

Jerry Coynen Miksi evoluution on totta? –kirjassa esittämissä evoluutioteorian perusteluissa ei ole mitään olennaisesti uutta. Coynen esittämiä todisteita on käsitelty professori Puolimatkan Usko, tiede ja evoluutio kirjassa sekä jo joitakin vuosia sitten Evoluutio – kriittinen analyysi kirjassa. Lisäksi Coyne ei vastaa Älykkään suunnittelun teorian tutkijoiden tuoreempaan tutkimukseen proteiinperheiden kehityksen mahdottomuudesta (D. Axe. The Case Against a Darwinian Origin of Protein Folds, Biocomplexity 2010) tai evoluution empiirisistä rajoista (M. Behe, The Edge of Evolution – kirja, Free Press, 2007).

Makroevoluutioteorian todisteiden yksipuolista käsittelyä ja tieteellisten ongelmien ohittamista suurempaa ongelmaa Coynen ajattelussa edustaa tieteellisenä esiintyvä ateismi. Tieteessä ei ole mitään todisteita ateismin puolesta. Jokaisella ihmisellä, myös Coynella, on uskonvarainen filosofisesti perusteltu maailmankatsomus. Joka väittää maailmankatsomuksensa perustuvan puhtaasti tieteeseen, on yksinkertaisesti huijari. Coynen kömmähdys on yksinkertainen: Jumalan käyttäminen selityksenä tieteessä on kiellettyä. Koska Jumalaa ei sallita tieteessä, emme tietenkään löydä tieteellisiä todisteita Jumalasta. Nyt astuu kuvaan Coynen tieteisusko: Vain tieteellisesti perusteltuja väitteitä kannattaa uskoa, joten Coyne ei siis usko Jumalaan. Mutta kyseessä on vain tieteenfilosofiaan perustuva kehäpäättely! Lisäksi Coyne ei soveltanut tieteisuskoaan ateismiin: Ateismille ei ole tieteellisiä todisteita, Coynen ei siis pitäisi uskoa ateismiin.

Toisaalta esimerkiksi useat fyysikot ovat todennet, että universumin alku ja fysiikan lakien hienosäätö elämää varten viittaavat suunnitteluun. Kyseessä ei ole tieteellinen todiste Jumalalle, vaan tieteeseen perustuva filosofinen argumentti Jumaluskon puolesta.

Kristityt filosofit eivät muuten ole väittäneetkään, etteivät ateistit voi olla hyviä ja moraalisia ihmisiä. Väite on aina ollut, että ateismin alla hyvyydelle, moraalille tai ihmisarvolle ei ole mitään todellista perustelua tai perustaa. Länsimaiden ateistit on kasvatettu kristilliseen moraaliin, jossa ihmisarvo voidaan perustella ja siksi useat heistä elävät melko hyvin. Neuvostoliiton, Kiinan ja Kambodžan miljoonia surmanneet ateistit sovelsivat ateismia myös ihmisarvon ja moraalin perustelujen puuttumisen osalta.

Militanttien ateistien filosofiset kömmähdykset ja tieteellinen teeskentely ovat sen verran huomattavia, ettei ole ihme, etteivät he, mahtipontisista väitteistään huolimatta, pärjää väittelyissä kristittyjen filosofien ja tieteentekijöiden, kuten William Craig tai John Lennox, kanssa.

Alla joitain vastineita Coynen käsityksiin:
http://apologetiikkawiki.fi/Jerry_Coyne
http://ujjf.blogit.fi/coynen-masentava-tietamattomyys/

Biocomplexity 2011

Tämän vuoden Biocomplexity-julkaisusarjassa A. Gauger ja D. Axe ovat julkaisseet artikkelin ”The Evolutionary Accessibility of New Enzymes Functions: A Case Study from the Biotin Pathway”, jossa he tutkivat empiirisesti uuden entsyymifunktion synnyn mahdollisuutta evoluutioprosesseilla. Mittausten perusteella edes tarkasteltu helppo muutos toiminnosta toiseen ei onnistu. Jotta evoluutioteoria toimisi, mutaation ja luonnonvalinnan pitäisi pystyä tuottamaan huomattavasti vaikeampiakin toiminnallisia muutoksia.

Alla artikkelin tiivistelmä suomeksi:

Entsyymit muodostavat luonnollisia perheitä emäsjärjestyksen, rakenteen ja toimintamekanismin perusteella. Samaan perheeseen kuuluvia entsyymejä pidetään homologisina evolutiivisen kehityksen tuotteina; ensimmäinen perheen jäsen toimi alustana muutoksille kohti uusia mutta samantapaisia funktioita. Huolimatta jäsenten samankaltaisuuksista, proteiiniperheissä voi olla huomattavaa toiminnallista monimuotoisuutta. Tässä työssä emme keskity pieniin toiminnallisiin muutoksiin perheiden sisällä, vaan innovaatioihin – aidosti uusiin katalyyttisiin toimintoihin. Aikaisemmat kokeelliset yritykset toistaa tällaisia siirtymiä ovat tyypillisesti päätyneet siihen, että pientenkin toiminnallisten muutosten saavuttamiseksi tarvitaan useita mutaatioita. Tämä herättää kysymyksen kyseisten muutosten evolutiivisesta uskottavuudesta.

Tutkiaksemme asiaa tarkemmin, tarkastelimme suuren entsyymisuperperheen, PLP-riippuvaisten transferaasien, jäseniä, löytääksemme parin, jolla on erilaiset reaktiokemiat mutta suuri rakenteellinen samankaltaisuus. Tämän jälkeen yritimme muuttaa yhden näistä entsyymeistä, 2-amino-3-ketobutyraatti CoA ligaasin (Kbl2), toimimaan kuten toinen entsyymi, 8-amino-7-oxononanoaatti syntaasin (BioF2). Kun olimme tunnistaneet ja testanneet 29 aminohappojen muutosta, löysimme kolme aktiivisten kohtien ryhmää ja yhden aktiivisen kohdan, joissa Kbl2 sivuryhmät eivät ole yhteensopivia BioF2 entsyymin funktion kanssa. Näiden sivuryhmien muuttaminen Kbl2:ssa, tekee niistä aktiivisessa keskuksessa identtisiä BioF2:n vastaavien paikkojen kanssa. Muutos ei kuitenkaan tuota havaittavaa BioF2 toimintoa in vivo. Päättelemme tutkittujen mutanttien perusteella, että onnistunut toiminnon muuttaminen vaatii tässä tapauksessa seitsemän tai useamman nukleotidin vaihtoa. Evolutiiviset muutokset, jotka vaativat näin monia muutoksia, olisivat erittäin harvinaisia; yksikin tällainen tapahtuma olisi todennäköinen vasta paljon maapallon ikää suuremmilla aikaskaaloilla. Ottaen huomioon, että Kbl2 ja BioF2 proteiineja pidetään läheisinä homologeina tavallisten samankaltaisuuskriteerien perusteella, niin tämä tulos ja muut vastaavat tulokset haastavat tavanomaisen käytännön jossa pelkän samankaltaisuuden perusteella päätellään siirtymisen uusiin funktioihin tapahtuneen Darvinistisen evoluution avulla.

Tässä on hyvä esimerkki ID tutkijoiden tekemästä empiirisestä tutkimuksesta. Koska ID tutkijat eivät ole edeltä sitoutuneet siihen, että materiatason prosessit, eli jonkinlainen evoluutioteoria, selittävät elämän monimuotoisuuden, he ovat voineet tutkia evoluution todellisia rajoja.
Mielenkiintoista on, että samalla kun evoluutioteoriaa on kulttuurissamme alettu pitää itsestäänselvänä totuutena, yhä useammat empiiriset tulokset osoittavat, että makroevoluutioteoria ei yksinkertaisesti toimi.

Avointa kirjeenvaihtoa, Skepsis – Leisola

Alla on Skeptikko-lehdessä julkaistu kirjeenvaihto, jossa professori Leisola vastaa skeptikkojen esittämiin kysymyksiin. Lukija voi itse päätellä, ovatko Skepsiksen viiden vuoden aikana hiomat vastavedot vakuuttavia. Skepsis antoi vuonna 2004 huuhaa-palkinnon Leisolan laboratoriolle ja vuonna 2008 kustannusosakeyhtiö Uusi Tielle professori Tapio Puolimatkan ID perusteluiden esittämisestä. Pidän tieteentekijän julkista nolaamista aina vääränä, saati silloin kun häpeärangaistukselle ei ole esittää kestäviä perusteluja. Uudet tutkimusohjelmat (kuten ID) ovat aina aluksi altavastaajan asemassa kunnes kriittinen tutkimusmassa ylittyy. ID tutkimus lisääntyy hiljalleen. Viime vuonna perustettiin avoin BIO-Complexity-julkaisusarja, jossa myös ID myönteiset ja makroevoluutiokriittiset julkaisut saadaan julkaistua. Bio-complexityn tuore numero antaa hyviä esimerkkejä parhaillaan tehtävästä ID tutkimuksesta.

Alla skeptikot kysyvät, mitä tieteellistä hyötyä on siitä, että jokin asia havaitaan suunnitelluksi. Ensinnäkin ID tutkimus on toistaiseksi perustutkimusta. Jos tarkasteltava kohde on suunniteltu, on tärkeää että tieteessä voidaan myöntää/löytää tämä totuus, sen seurauksista jatkotutkimukselle välittämättä. Eihän arkeologikaan väitä löytämänsä saviruukunkappaleen muodostuneen päämäärättömissä maaperän prosesseissa vain siksi, että saveen liittyvät maaperän prosessit ovat helpompia ja yksinkertaisempia tutkimuskohteita kuin suunnittelijat. (Tähän yhteyteen sopii hyvin aikamme huomattavimman analyyttisen filosofin, Alvin Plantingan, vertaus juoposta, joka oli hukannut avaimensa pimeässä pusikkoon, mutta etsi niitä katulampun alta, koska siitä ne olisi helpointa löytää.) Toiseksi, jos suunnittelua pidetään mahdollisena selityksenä, sen kautta avautuu aito mahdollisuus suhtautua kriittisesti naturalistisiin selityksiin (esimerkiksi Douglas Axen proteiinien evoluution ongelmat, Michael Behen redusoitumaton monimutkaisuus ja havaitut evoluution rajat) sokean tieteellisen toiveajattelun asemesta. Kolmanneksi, alkavan tutkimusohjelman kohdalla hyödyt näkyvät usein vasta vuosikymmenien kuluttua. Ei ole vaikeaa löytää viitteitä jotka osoittavat useiden aikalaisten pitäneen sähkömagnetismia, transistoria tai tietokoneita tarpeettomina keksintöinä ja mikro-organismeja huuhaana.

———————————————————

Arvoisa professori Leisola,

Luennoitte 14.4.2010 Itä-Suomen yliopiston Kuopion kampuksella elämän synnyn arvoituksesta. Valitettavasti luennolla emme päässeet pureutumaan tarpeeksi perusteellisesti skeptikkoa kiinnostaviin kysymyksiin ja sen vuoksi päätimme kirjoittaa tämän avoimen kirjeen teille.

ML: Kiitän teitä kirjeestänne ja asiallisista ja osin hankalistakin kysymyksistä joihin perusteellinen vastaaminen vaatisi paljon tilaa. Olen vastauksessa rajoittunut oleelliseen.

Aloititte luennon varsin negatiiviseen sävyyn kertomalla, että tiedemiehet ovat – mahdollisesti tarkoittamattaan – luoneet maailman jossa millään ei ole mitään väliä. Otitte esimerkiksi Auschwitzin tuhoamisleirin sekä lukiolaisopiskelijan esseen, jossa opiskelija kertoi, ettei hänen elämällään ole mitään väliä. Näettekö tosiaan tieteellisen maailman niin kyynisenä kuin annoitte ymmärtää? Oliko Auschwitz ja lukiolaisopiskelijan mahdollinen masennus tieteen ja tiedemiesten syy? Eikö maailmassa muka ole ollut kansanmurhia ja teini-ikäisten maailmantuskaa ennen evoluutioteoriaa ja naturalistis-materialistista metodologiaa? Mielestämme on kuitenkin kiistatonta se, että ihmisen on osoitettu kehittyneen ennen kaikkea yhteistyön takia ja avulla. Monien muiden yhteisöllisten lajien tapaan ihmisten evoluutiossa on kyse yhtä paljon joukkue- kuin yksinpelistä.

ML: Kristinuskon pohjalta länsimaiseen kulttuuriin on sisäistynyt vakaumus, jonka mukaan ihminen on luotu Jumalan kuvaksi. Ehdottomat ihmisoikeudet ovat perustuneet tämän vakaumuksen varaan. Naturalistisen maailmankatsomuksen pohjalta tulee vaikeaksi tai mahdottomaksi perustella ehdottomia ihmisoikeuksia tai yleensä objektiivisia arvoja, kuten Yalen yliopiston professori Nicholas Wolterstorff on argumentoinut. Moraalin murenemisen perusta on naturalistinen vakaumus, jonka mukaan ihminen ei ole Jumalan kuvaksi luotu olento. Naturalistinen vakaumus on luonteeltaan uskonnollinen koska se ottaa kantaa uskonnolliseen kysymykseen, vaikka se usein esitetään tieteen nimissä. Ongelma ei ole luonnontieteellisissä teorioissa sinänsä, jos niiden väittämät alistetaan normaalille tieteelliselle kritiikille. Kokonaisvaltainen evoluutio-oppi eristetään kuitenkin kritiikiltä kuten käyttämänne termikin ”kiistaton” osoittaa.
Lue loppuun

Vuoden 2010 paras tiedekirja: Tiedekeskustelun avoimuuskoe

Professori Tapio Puolimatkan tuore kirja Tiedekeskustelun avoimuuskoe (Uusi tie, 2010) on erittäin tarpeellinen ja silmiä avaava kirja tieteen lähtökohdista ja avoimen keskustelun ja tutkimuksen tarpeellisuudesta. Nykytilanne, jossa älykkään suunnittelun (Intelligent design, ID) mahdollisuus suljetaan pois tutkimuksen ja tiedotuksen tasolla, on tieteenfilosofisesti kestämätön. Puolimatkan kirjan alkusysäys oli, kun Puolimatka esitteli analyyttisen ateistifilosofin näkemyksiä ID:n tarpeellisuudesta Helsingin Sanomissa. Useiden suomalaisten tieteentekijöiden vastauksista näkee, etteivät he todellisuudessa ole perehtyneet ID:n sisältöön, vaan vastustavat sitä pääosin ennakkoluulojen sekä tieteenfilosofisten tai uskonnollisten sitoumustensa takia. Koska nämä pintaliitäjät eivät usein tiedosta ennakkositoumuksiaan, he eivät myöskään selvästi näe niiden vaikutusta omassa ajattelussaan ja siksi esittävät sitoumuksistaan seuraavat väitteet tieteen arvovallalla.

Puolimatka on juuri oikea henkilö valottamaan analyyttisesti ja kiihkottomasti uskonnon ja tieteen suhdetta sekä tuomaan esiin useiden tieteentekijöiden uskonnollisen sitoutumisen naturalismiin ja tämän sitoutumisen seurauksia tieteenä esitetyissä väitteissä. Kyseessä on kulttuurimme voimakkaimpia myyttejä, sillä nämä myytit liittyvät tieteeseen ja meihin tieteentekijöihin, meihin, jotka edustamme kulttuurissamme useille, varsinkin ns. skeptikoille, ylhäältä annettua totuutta.

Koska nykytiede useille tieteentekijöille on sitoutunut etsimään ja löytämään vain materiatason syitä ilmiöille, tästä seuraa että jonkinlainen evoluutioteoria on ainoa sallittu selitys eliöiden synnylle. Viis siitä, että evoluutioteorian mekanismi ei toimi ja havaitsemme vain pientä perusryhmien sisäistä muuntelua. Samoin, jos sitoudumme naturalismiin, alkusolun synty on täytynyt jotenkin onnistua materiatason prosesseilla, vaikka nykytietomme mukaan yksinkertaisimmankin solun biokemia on valtavan monimutkaista ja vaaditun informaation synty sattumalta on käsittämättömän epätodennäköistä. Myös universumin on täytynyt syntyä itsestään materiatason prosesseilla, vaikka tiedämme, että universumi ja fysiikan lait ovat valtavan tarkasti säädetyt elämää varten. Näin pinnallinen, itseään uskonnottomaksi ja neutraaliksi väittävä tieteentekijä onkin kaikkein eniten uskonnollisesti sitoutunut, vieläpä niin ongelmallisesti, että hän esittää käsityksensä tieteenä. Tyyppiesimerkki tällaisesta tieteentekijästä on kosmologi Kari Enqvist, jonka perustelut ’uskonnottomuudelle’ eivät ole tieteellisiä vaan taitavaa tunteisiin vetoavaa retoriikkaa ja tiedon luonnetta koskevaa filosofiaa, jonka sen esittänyt filosofi Ayer on itsekin ehtinyt hylätä. Lainaan pätkän Puolimatkan kirjasta:
Lue loppuun