(Allaoleva prof. Matti Leisolan kirjoitus ID-teoriasta ilmestyi Aamulehdessä. Onnittelut Aamulehdelle sen ennakkoluulottomasta linjasta.)
ÄLYKKÄÄN SUUNNITELMAN IDEA
Ei ole aivan yhdentekevää onko ihminen pohjimmiltaan aineen, ajan ja sattuman synnyttämä vai älykkään suunnittelun tulos. Pohdinnan johtopäätökset ovat merkittäviä ja koskettavat koko inhimillistä toimintaa.
Kuuma peruna
Tällä hetkellä mikään muu biologisia tieteitä koskettava aihe ei herätä yhtä paljon kiinnostusta ja intohimoja kuin ajatus älykkäästä suunnittelusta (ID; intelligent design). Aiheesta keskustellaan Yhdysvaltain lisäksi esimerkiksi Hollannissa, Iso-Britanniassa, Italiassa ja Ranskassa. Äskettäin Saksan suurin viikkolehti Stern haastatteli kahta ID-liikkeen edustajaa.
Jotkut perinteisen darvinismin kannattajat taistelevat näkemyksensä puolesta hyvinkin aggressiivisin ja propagandistisin keinoin. Richard Dawkins esimerkiksi nimittelee evoluutioon kriittisesti suhtautuvia “tietämättömiksi, tyhmiksi tai hulluiksi (tai pahoiksi)”. Toinen esimerkki darvinistisesta hysteriasta on Richard von Sternbergin joutuminen valtavan painostuksen ja valehtelukampanjan kohteeksi työpaikallaan Smithsonian instituutissa, kun hän lehden toimittajana hyväksyi älykästä suunnittelua tukevan artikkelin tiedelehteen. Tapaus johti viralliseen tutkintaan. Asiasta voi lukea tarkemmin hänen nettisivuiltaan.
Asiallinen keskustelu ID-liikkeen esille nostamista tieteellisistä kysymyksistä leviää kuitenkin tutkijoiden, opiskelijoiden ja median keskuudessa. Perinteisiä elämän synty- ja kehitysteorioita epäillään paljon yleisemmin kuin yleensä luullaan. Siitä kertovat sadat vuosikymmenien aikana käymäni keskustelut eri maiden tutkijoiden kanssa. Olin viime syksynä Japanissa tieteellisessä kokouksessa, johon osallistui Yhdysvaltain avaruustutkimuskeskus NASAn elämänsynnyn tutkija. Hän esitteli kemiallisia kokeitaan ja niiden tuloksena syntyneitä kemikaaliryppäitä todisteena mahdollisesta elämän syntymekanismista. Vierelläni istuva belgialainen professori kuiskasi minulle: ”Mitähän tuollakin on tieteen kanssa tekemistä.” Omassa esitelmässäni kritisoin darvinistisia mekanismeja uusien proteiinirakenteiden synnyttäjänä ja sain esityksestä paljon myönteistä palautetta.
Darvinistisen sattuma-valinta-mekanismin kritiikki on jo niin laajaa, että lähes 700 tohtorintutkinnon suorittanutta luonnontieteilijää on allekirjoittanut seuraavan lausunnon: ”Suhtaudumme skeptisesti väitteisiin, joiden mukaan sattumanvaraiset mutaatiot ja luonnonvalinta selittävät elämän kompleksisuuden. Darwinin teorian todisteiden huolellista arviointia tulisi rohkaista.” Allekirjoittaneiden listaan voi tutustua osoitteessa http://www.dissentfromdarwin.org/. Nobel-palkittu fyysikko Robert B. Laughlin määritteli darvinismin jopa antiteoriaksi.
Mistä ID-ajattelussa on kyse?
Darwinin evoluutioajatus perustuu lähinnä kahteen pääperiaatteeseen: sattumanvaraisiin mutaatioihin ja olemassaolon taistelun aiheuttamaan valintaan. Malliesimerkki tästä periaatteesta löytyy kaikista koulukirjoista. Tarina etenee suurin piirtein seuraavalla tavalla: Koivumittari on vaalea perhonen, jota lintujen on vaikea havaita vaaleilta koivunrungoilta. Teollistumisen myötä ilma saastui ja koivunrungot tummenivat. Vaaleat perhoset erottuivat selvästi tummuneilla puunrungoilla. Sattumanvaraisen mutaation kautta koivumittari sai tumman värin. Ne koivumittarit, jotka olivat saaneet uuden suojavärin, säilyivät hengissä eloonjäämistaistelussa, koska linnut eivät niitä havainneet. Muista tuli lintujen lounas, koska niiltä puuttui tämä sattumalta hankittu suojaväri.
Sillä, että koivumittaritarina on lähinnä mielikuvitusta eikä perustu tosiasioihin, ei tässä yhteydessä ole merkitystä. Eikä silläkään, että sekä vaaleita että tummia koivumittareita on aina ollut olemassa; eikä edes sillä että värimuunnos ei ehkä ole sattumanvaraisen mutaation aiheuttama. Esimerkki kertoo meille periaatteen: mutaatiot voivat aiheuttaa vain minimuutoksia, pieniä askelia. Monta pientä askelta peräkkäin johtaa darvinismin mukaan suuriin muutoksiin. Siksi suuret muutokset tarvitsevat miljoonia vuosia. Näin meille on opetettu ja opetetaan.
Juuri tässä kohtaa herää epäilys evoluutiouskoa kohtaan. Voivatko pienet muutokset johtaa suuriin muutoksiin? Voiko elävä solu syntyä kuolleesta aineesta pienin askelin? Voiko DNA:n informaatiojärjestelmä syntyä kemikaalien liikkeestä?
Professori Michael Behe käytti kirjassaan Darwin’s Black Box (Darwinin musta laatikko) esimerkkinä yksinkertaista hiirenloukkua laitteesta, joka ei voi toimia jos joku osa puuttuu. Hiirenloukusta on hyötyä hiiren vangitsemisessa vain silloin kun se on täydellinen eli kaikki osat ovat paikallaan. Toisin sanoen hiirenloukku ei ole voinut syntyä pienin vähittäisin askelin.
Hiirenloukkuesimerkistä Behe siirtyi käsittelemään biologisia ”hiirenloukkuja” kuten bakteerin sähkömoottoria, silmän kemiallisia näköprosesseja ja veren hyytymisjärjestelmää, jotka eivät myöskään voi toimia elleivät kaikki osat ole yhtä aikaa olemassa. Bakteerin sähkömoottori on todellinen nanoteknologian ihme. Se on läpimitaltaan vain 0,00005 millimetriä. Se voi pyöriä lähes 100 000 kierrosta minuutissa kahteen eri suuntaan ja ohjata bakteeria herkän sensorijärjestelmän avulla kohti edullisia olosuhteita. Keskeneräisestä moottorista ei olisi mitään hyötyä bakteerille joten valinta karsisi sen pois. On vaikea kuvitella miten sähkömoottori ohjausjärjestelmineen olisi voinut syntyä pienin askelin mutaatioiden ja valinnan kautta.
Entä sitten bakteerien antibioottiresistenssin kaltaiset muutokset, jotka usein tulkitaan meneillään olevaksi evoluutioksi? Kun antibioottiresistenssin syitä tutkitaan tarkemmin käy ilmeiseksi, että muutos on mikroevolutiivinen. Resistenssi syntyy joko siten, että bakteeri ”lainaa” antibiootin hajottamiseen tarvittavat työkalut toiselta bakteerilta tai solussa tapahtuu virhemutaatio, joka vähentää spesifistä informaatiota ja estää antibiootin sitoutumisen. Informaatiomäärä ei lisäänny ja uusia rakenteita ei synny.
Nämä esimerkit osoittavat, että darvinismin keskeiset periaatteet, mutaatio ja valinta, ovat parhaimmillaankin vain säilyttäviä mekanismeja. Ne eivät lisää biologista informaatiota tai tuota uusia biologisia makrorakenteita.
Onko edessämme kopernikaaninen vallankumous?
Luonnontiede on toistaiseksi keskittynyt tutkimaan luonnon rakennuspalikoita ja toimintamekanismeja. Suurien asiayhteyksien käsittely on tapahtunut aivan toisesta näkökulmasta eli naturalistisesta filosofiasta käsin. ID-liike ohjaa näkökulmamme monimutkaisiin kokonaisuuksiin, jotka yllättäen eivät olekaan selitettävissä miljoonien vuosien pienten mikroaskelten avulla. Solubiologian professori Franklin Harold myöntää kirjassaan The Way of the Cell, että ”tällä hetkellä ei ole olemassa yhtään yksityiskohtaista darvinistista selitystä minkään biokemiallisen tai solusysteemin evoluutiolle; on vain joukko toiveajattelua”. Modernin tieteen naturalististen osien perusteet ovat osoittautuneet huteriksi.
Matti Leisola
Bioprosessitekniikan professori
Teknillinen korkeakoulu