Pyhää lehmää potkittiin

Helsingin yliopisto perui sen, Teknillisessä korkeakoulussa kerättiin adressi sitä vastaan, Helsingin Sanomat uutisoi siitä harhaanjohtavasti ja Skepsis ry palkitsi sen Huuhaa-palkinnolla.
Mikä se oli?

Se oli biologian filosofi Paul Nelsonin ja evoluutiobiologi Richard Sternbergin neljän luennon sarja. Olivatko luennot huonoja? Eivät, vaan kuulijoiden palautteen perusteella loistavia. Vaadittiinko niissä Jumalaa luonnontieteen piiriin, kuten HS otsikoi kirjoituksensa? Ei vaadittu. Eivätkö luennoitsijat olleet tiedemiehiä? Kyllä olivat.
Mikä hermostutti osan yliopistoväkeä ja median niin, että aihe kelpasi jopa HS:n pääkirjoitukseksi 30. tammikuuta otsikolla Kehitysopin uusi ahdinko? Luennoilla esitettiin kysymys, selittääkö darvinistinen teoria luonnon monimutkaisuuden. Sitä ei materialistisen tiedekäsityksen mukaan saa esittää. Kysyjät ovat automaattisesti harhaoppisia, ja heidät on suljettava yliopiston ulkopuolelle heidän tieteellisistä ansioistaan huolimatta.

Materialismin ja tieteen liitto
Jopa ammattiskeptikkojen skeptisyys lakkaa, kun kysymys on materialistisesta tiedekäsityksestä. Materialismi on kuitenkin luonteeltaan uskonnollista, eikä sitä pitäisi sekoittaa tieteeseen ja syöttää tieteen valepuvussa koululaisille ja opiskelijoille.
Tieteen ihanne on totuuden etsiminen. Elämän alkuperää koskeviin kysymyksiin saadut vastaukset ovat tulkintojen ja maailmankatsomusten läpi suodattuneita. Voimme oikeutetusti kysyä, selittyykö biologian äärimmäinen kompleksisuus aineen ominaisuuksilla vai tarvitsemmeko älykkäitä syitä.
Kysymys on vieras materialistiselle todellisuuskäsitykselle. Sen mukaan jonkin darvinismin kaltaisen prosessin on täytynyt luoda meidät, koska muuta vaihtoehtoa ei ole. Näin materialistinen tiedekäsitys hylkää tieteen ihanteen totuuden etsinnästä, toistaa vanhoja myyttejä Darwinin peipoista ja Haeckelin sikiökuvista ja pakottaa tieteen pakkopaitaan, jota se ei tarvitse.
Arvostetun Cell-tiedelehden vuosituhannen vaihteen numerossa pohdittiin, mikä on ollut kaikkien aikojen merkittävin tieteellinen saavutus. Lopputulos oli yllättävä: ”Suurin tieteellinen edistysaskel viimeisen tuhannen vuoden aikana on ollut löytää todisteet sille, että ihmiset ovat riippumattomia toimijoita, joiden elämää maan päällä eivät ohjaa taivaalliset voimat.” Harvardin yliopiston evoluutiobiologin Richard Lewontinin mukaan ”tiede on ennalta sitoutunut materialismiin”. On paradoksaalista, että nämä käsitykset ovat luonteeltaan uskonnollisia.

Biologia yllättää
Materialistiseen tiedekäsitykseen liittyy ongelmia. Tiede on suhteellista. Miten voimme pitää darvinistista luomistarinaa varmana, vaikka käsityksemme nykybiologiastakin muuttuu koko ajan?
Maailman tunnetuimpiin kuuluvan ateistin, filosofian professori Antony Flew’n mieli muuttui juuri biologisen maailman monimutkaisuuden äärellä. Joulukuisessa haastattelussa hän kertoi hylänneensä ateismin ja vakuuttuneensa siitä, että ”superäly on ainoa hyvä selitys elämän synnylle ja luonnon kompleksisuudelle”. Flew toteaa, että hänen oli yksinkertaisesti ”mentävä sinne minne todisteet johtavat”.
Biologisen maailman kompleksisuus vaatii pätevää selitystä. Darvinismi ei sitä anna: se on toistuvasti epäonnistunut ennustuksissaan ja jatkuvasti aliarvioinut luonnon monimutkaisuutta. Juuri yliopistoissa näistä ongelmista tulisi puhua. HS varoittaa sekoittamasta uskontoa ja tiedettä toisiinsa. Thomas Kuhnin ja Karl Popperin päivistä lähtien tiedettä ei kuitenkaan ole tieteenfilosofiassa enää ymmärretty prosessiksi, joka toimisi irrallaan laajemmista ennakko-oletuksista.

Jos tiede halutaan pitää erossa uskonnosta, se tulee myös irrottaa materialismista ja rajata puhtaasti empiiriselle alueelle. Olen haastanut skeptikkoja julkiseen keskusteluun elämän synnyn arvoituksesta. Mielelläni olen myös mukana järjestämässä symposiumia, jossa pohditaan darvinismin tieteellisyyttä ja modernin tieteen maailmankatsomuksellista luonnetta.

Kirjoittaja Matti Leisola on Teknillisen korkeakoulun bioprosessitekniikan professori. (Julkaistu Kemia-lehdessä.)