Suunnittelu vai reduktionismi?

Reduktionismi on siis kanta, jonka mukaan kaikki on ymmärrettävissä pienempien osastensa avulla. Tietoisuus, kauneus, rakkaus, ihminen, eläimet, kaikki johtuu tämän kannan mukaan vain osiensa vuorovaikutuksista. Ihminen on vain biologiaa, biologia on vain kemiaa, kemia on vain fysiikkaa, ja fysiikka on vain hiukkasten liikettä ja vuorovaikutusta. Reduktionismin mukaan kaikki on lopulta ymmärrettävissä alhaalta ylöspäin (bottom-up), pienistä osista johtuu suuri kokonaisuus.

On totta, että tiede on toistaiseksi menestynyt hyvin pilkkomalla asioita osiinsa ja yrittämällä ymmärtää asiat osiensa avulla. Toisaalta jopa useilla fysiikan alueilla kuten materiaalifysiikka, elektroniikka tai ilmaston tutkimus hiukkasfysiikan taso ei tuo mitään uutta ongelman ratkaisuun. Useat biologit, kemistit ja fyysikot vastustavat sitä että heidän alansa olisi vain seurausta hiukkasfysiikan prosesseista. Näillä aloilla jopa aktiivisesti vastustetaan reduktionismia. Meillä kai on jotenkin intuitiivinen kuva siitä että kaikki ei vain ole seurausta alkeis-hiukkasten (tai säikeiden tai braanien) liikeestä ja sen määrämää. Ymmärrämme että usein kokonaisuus on enemmän kuin osiensa summa. Mutta, mikäli tiedeyhteisö yhä sitoutuu materialismiin, sillä ei ole vaihtoehtoja: mistä muustakaan kaikki johtuisi kuin alkeishiukkasten liikkeestä jos ainoa sallittu tieteellinen selitys on materiatasolla? Koska isommat palat koostuvat pienemmistä, pienien osien ominaisuudet määräävät välttämättä suurempien ominaisuudet ja toiminnan. Emergenssin puolesta puhuvat ajavat itsensä allikkoon: mistä muusta materialistinen emergenssi voisi johtua kuin alemman tason materialistisista prosesseista. Emergenssi on ehkä monimutkainen ilmiö, mutta sen on, mikäli sitoudumme materialismiin, johduttava alemman tason prosesseista. Reduktionismista seuraa loogisesti, että merkitys, kauneus, rakkaus, hyvä, paha, tietoisuus, ajatuksemme jne. ovat vain alkeishiukkasten mekaanisen liikkeen seurausta, niitä ei ole siinä mielessä kuin olemme tottuneet ne ymmärtämään.

Mutta auttaako kirjan tai tietokoneohjelman ymmärtämisessä sen pilkkominen yhä pienempiin osiinsa? Auttaako kirjan ymmärtämisessä sen atomien yhä syvempi ymmärtäminen? Ymmärrämmekö tietokoneohjelman toiminnan paremmin tarkastelemalla tietokoneen yksittäisiä transistoreja? Ymmärrämmekö elokuvan paremmin tutkimalla yksittäisiä pikseitä ruudulla? Ei, ohjelma, kirja, elokuva, ja suunnittelun tulokset yleensä, voidaan ymmärtää vain kokonaisuudesta käsin, ylhäältä alaspäin (top-down). Tässä on siis vaihtoehto reduktionismille: suunnittelu.
Suunnittelija on vapaa lisäämään informaatiota eri materian tasoille. Suunnittelun tulos ei määräydy alemman tason proseseista, informaatio ratsastaa materialla, ei määräydy siitä. Suunnittelija käyttää materiaa, eikä toisinpäin. Atomitaso ei määrää elokuvan, kirjan tai kovalevyn sisältöä, vaan suunnittelija. Asioilla voi olla merkitystä, kauneutta ja tarkoitus.

Tästä aiheesta voi lukea lisää erinomaisesta Wikerin ja Wittin kirjasta A Meaningful World: How the Arts and Sciences Reveal the Genius of Nature.