Allaoleva on TKK:n Kemian ja materiaalitieteiden tiedekunnan dekaanin prof. Matti Leisolan vastine Yliopisto-lehden numerossa 3/08 julkaistuun ID-vastaiseen artikkeliin. Juttua tarjottiin lehteen mutta sitä ei julkaistu. Onko hyvä, tasapuolinen lehtimiestapa liikaa vaadittu?

EMOTIONAALISESTI JA IRRATIONAALISESTI

Otsikolla ”Ei huolta luomisopista” Aki Petteri Lehtinen maalaa kuvan tiedettä ja biologian opetusta uhkaavasta kreationismista ja ”älykkäästä suunnittelusta”, jotka todelliset tutkijat hylkäävät. Tällä tavalla määritellen tutkijoita ovat vain ne, jotka hyväksyvät naturalistisen tiedekäsityksen ja siihen läheisesti liittyvän suuren evoluutiomyytin (molekyylistä Matiksi ilman ulkopuolista ohjausta). Artikkeli ei varsinaisesti esitä mitään tieteellisiä argumentteja vaan manipuloi lukijaa pelkoa ja ennakkoluuloja lietsovilla termeillä, kuten huoli, biologian opetuksen vastustus, uhka demokratialle, rationaaliseen ajatteluun kohdistuva uhka, huuhaa-tieto… Kirjoitus antaa kovin ihanteellisen eli irrationaalisen kuvan kokeellisesta tieteestä unohtaen tiedettä tekevän ja tulkitsevan ihmisen rajallisuuden ja hänen ajatteluaan ohjaavien maailmankatsomusten vaikutuksen.

Toisaalta Juha Silvolan mukaan Amerikassa ”emotionaalinen ja irrationaalinen uskonnollisuus pyrkii luonnontieteen oppikirjoihin”. Emotionaalisuuteen ja irrationaalisuuteenkin olemme kaikki taipuvaisia, mutta en ole tilannetta lähes 40 vuotta seuranneena havainnut tällaista pyrkimystä Amerikassa. Matti Sintosen mielestä ”kreationismin käsitteleminen rinnakkain ja näennäisen tasapuolisesti evoluutioteorian kanssa antaisi sen harhaisen kuvan, että kreationismi on vakavasti otettava vaihtoehto”. Keskustelua ”evoluution yksityiskohdista” hän pitää suotavana. Keskustelu on siis ainoastaan sallittua, jos evoluutioteoriaa pidetään lähtökohtana. Teoriaa pidetään näin keinotekoisesti immuunina falsifikaatiolle. Modernin tiedekäsityksen mukaan tällainen lähestymistapa on itsessään epätieteellinen.

Ystäväni tytär lukee parhaillaan lukion biologian evoluutiota käsittelevää osaa. Hän on yrittänyt esittää aitoja kysymyksiä elämän historiasta ja ihmetellyt miten virheet ja satunnaiset tapahtumat ovat voineet synnyttää koko äärimmäisen mutkikkaan biosfäärimme. Rehellisten vastausten sijasta hänelle on tarjottu evoluution todisteeksi ”emotionaalisesti ja irrationaalisesti” jopa Ernst Haeckelin väärentämiä sikiökuvia ja surkastuneita elimiä. Rehellisiä vastauksia vaille jäivät aikanaan myös omat lapseni.

Helsingin yliopiston koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenialla oli runsas kolme vuotta sitten vakava yritys tuoda tämä laajaa huomiota herättävä keskustelu asiallisella tavalla myös yliopistoyhteisöön. Rehtori Niiniluoto kuitenkin peruutti evoluutiota ja älykästä suunnittelua koskevan luentosarjan. Selittäessään peruuttamisen syitä kirjeessään puhujaksi kutsutulle biologian filosofi Paul Nelsonille hän totesi keskustelun sopivan paremmin filosofian laitokselle. Vuotta myöhemmin soitin filosofian laitokselle professori Sintoselle ja ehdotin, että Nelson pitäisi sovitun seminaarin. Ajatus torjuttiin kohteliaasti. Paul Nelsonin esiintyminen TKK:lla yritettiin myös torjua ”emotionaalisin ja irrationaalisin” perustein.

Jotta tulevat evoluutiota käsittelevät tieteen päivät olisivat tieteen ihanteiden ja vapauden mukaiset, tulisi paikalle kutsua myös evoluutioteoriaan kriittisesti suhtautuvia tutkijoita. Muuten tieteen päivät uhkaavat muodostua tieteisuskon ja naturalismin päiviksi ja sivuuttaa kokonaan ajankohtaisen ja suurta yleisöä kiinnostavan keskustelun. Ei tieteen arvovalta romahda siitä, että yhteen sen teorioista suhtaudutaan kriittisesti.

Sopivia kriitikoita voisivat olla esimerkiksi matemaatikot David Berlinski ja Oxfordin John Lennox sekä filosofi Alvin Plantinga. Biotieteitä voisivat edustaa professori Siegfried Scherer, professori Michael Behe tai vaikkapa systeemibiologi Richard von Sternberg. Professori Tapio Puolimatka olisi sopiva kotimainen kriittinen ääni kertomaan miten tieteenfilosofiassa ei ole onnistuttu selkeästi määrittelemään mitä tiede on ja mikä sen erottaa ei-tieteestä. Toki olen itsekin käytettävissä.

Matti Leisola
Professori