Älykkään suunnitelman teoria, jonka nimi englanniksi on Intelligent Design (ID), tarkastelee millä edellytyksillä kohteena olevaa asiaa voidaan pitää suunniteltuna. Teoriassa on kolme selitysmallia asialle: luonnolaki, satunnaisprosessi tai suunnittelu. Teorian avulla voimme päätellä mikä selitysmalleista on järkevin selitystapa asialle. Matemaattiselta rakenteeltaan ID-teoria on joko eliminatiivinen matemaattinen suodin tai tilastollinen päättely parhaaseen selitykseen.

ID-teoria ei siis oleta suunnittelijaa tai suunnittelua, vaan antaa havaintojen puhua puolestaan.
ID-teorian soveltaminen salakirjoituksessa, arkeologiassa ja vaikkapa älyllisen elämän etsimisessä ulkoavaruudessa ei juuri kohtaa vastustusta. Teorian kaikkein mielenkiintoisin ja kiistellyin sovellusalue on kuitenkin elämän ja universumin syntyyn liittyvät kysymykset. Kiistely johtuu pääasiassa siitä, että suuri osa tiedeyhteisöä on sitoutunut naturalistiseen tieteenfilosofiaan, jonka mukaan kaikki on voitava selittää materia-tason prosessien avulla. Vallalla oleva naturalistinen tieteenfilosofia siis käytännössä olettaa, että elämä tai universumi ei ole suunniteltu. Toisaalta suurin osa maailman ihmisistä pitää intuitiivisesti ympärillään näkemäänsä luonnon kauneutta ja äärimmäisen hienoja ratkaisuja suunnittelun tuloksena. ID-teoria antaa tieteellisen koneiston tälle intuitiolle.