Miksi skeptisyys darvinismia kohtaan olisi huuhaata?
Skepsis ry:n Huuhaa-palkinnon sai TKK:n Bioprosessitekniikan laboratorio luentosarjasta ”Biology – Tackling Ultimate Complexity”. Tieteenfilosofi Nelsonin ja evoluutiobiologi Sternbergin luennot aiheuttivat ennen kokematonta levottomuutta yliopistomaailmassa, koska niissä suhtauduttiin skeptisesti biologiaa hallitsevaan darvinistiseen paradigmaan. Onko skeptisyys darvinismia kohtaan vailla perusteita?
Darvinismille perustuneet ennusteet ovat vuosien aikana yksi toisensa jälkeen romahtaneet, mutta itse darvinismin totuus ei ole siitä kärsinyt. Fossiiliaineisto ei täyttänyt Darwinin odotuksia, sikiön kehitys ei toista lajinkehitystä, keinotekoinen valinta ei ole luonnonvalintaa, homologia-argumentti ei ole vankalla pohjalla, DNA:n koodi ei ole universaali, ja teollisuusmelanismi on esimerkki huonosta tutkimuksesta.
Evoluution mekanismista ei ole yksimielisyyttä. Makroevoluutio on joidenkin mielestä mikroevoluution jatkumoa; toisten mielestä ei. Elämän sukupuu on juuriltaan muuttunut pensaaksi. Molekyylikellot tikittävät eri aikaa kuin fossiilikellot. Joidenkin mielestä elämällä oli yksi alkupiste, toisten mielestä monia. Viimeisin darvinistinen kupla oli ns. roska-DNA, jonka piti olla kertomus tuhlailevasta ja sokeasta evoluutioprosessista. Biologian kompleksisuutta on systemaattisesti aliarvioitu. Cambridgen paleontologi Simon Conway Morris kuvaa evoluution hämmentynyttä nykytilaa hyvin: ”When discussing organic evolution the only point of agreement seems to be: It happened. Thereafter, there is little consensus”. [Cell 100 (2000) 1-11]
Kaikkein selvimmin ongelmat tulevat esiin elämän syntyyn liittyvässä keskustelussa. Millerin koelaitteisto komeilee edelleen biologian oppikirjoissa merkkinä siitä, että sattumanvaraiset kemialliset reaktiot selittävät elämän alkuperän. Elämä toki ratsastaa kemialla, mutta pelkkä kemia ei selitä elämää tai sen syntyä. Elämän oleellinen tuntomerkki on informaatio. Tietokone ohjelmistoineen on hyvä analoginen malli solulle. Jokainen luonnon tutkija tietää vallan hyvin, ettei luonnontieteellä ole mitään selitystä DNA:n, sen koodikielen tai elävän solun synnylle. Fyysikko Davies sanoo, että olemme ”a very long way from comprehending” kuinka elämä syntyi. ”This gulf in understanding is not merely ignorance about certain technical details, it is a major conceptual lacuna… My personal belief, for what it is worth, is that a fully satisfactory theory of the origin of life demands some radically new ideas”. [The Fifth Miracle, New York, Simon & Schuster, 1999, 17]
Tällä kohtaa naturalistin täytyy perustaa näkemyksensä uskoon, että naturalistinen selitys jonakin päivänä löydetään. Ideologisista, ei tieteellisistä, syistä naturalistilla ei ole muuta vaihtoehtoa. Miten perusteltua tämä usko ja luottamus on? Täyttääkö naturalistinen selitys koskaan informaation synnyn aukkoa? Tämä herättää väistämättä kysymyksen onko virallinen skeptisyys aina suunnattu oikeisiin kohteisiin. Eikö evoluutiossa todellakaan ole mitään kritisoitavaa? Mielelläni kutsun Skepsis ry:n julkiseen keskusteluun esimerkiksi elämän syntyyn liittyvistä teemoista.
Juuri tässä kohtaa astuu kuvaan teoria älykkäästä suunnittelusta (Intelligent Design, ID). Tiedämme kokemuksesta, että informaatio ja ohjelmistot syntyvät älykkään suunnittelun tuloksena. Älykkäästi suunniteltujen asioiden havaitseminen on tässä mielessä empiiristä tiedettä kuten rikostutkinta, arkeologia, salakirjoitustiede tai SETI-ohjelma. Mahdolliseen (joskin epätodennäköiseen) naturalistisen selityksen löytymiseen saakka suunnittelu on paras selitys informaatiolle. Nelsonin ja Sternbergin esitelmät eivät esitelleet kreationismia (kuten Skepsis ry palkinnon perustelussa virheellisesti väitti) vaan keskittyivät evoluutioparadigmaan. En ymmärrä miksi Skepsis ry ei ole valmis kannustamaan (estämisen sijasta) skeptisyyttä evoluutiota kohtaan. Juuri skeptikkojen odottaisi tervehtivän skeptisyyttä innokkaasti ja ottavan Sternbergin ja Nelsonin kaltaiset tutkijat avosylin veljinä vastaan.
Naturalisti ei koskaan luovu materialistisesta todellisuus- ja tiedekäsityksestään, koska koko hänen maailmankatsomuksensa lepää sen varassa. Monella on henkilökohtaisia uskonnollis-elämäntavallisia syitä ja tarpeita sille, että materialismin täytyy olla totta. Siksi tiedekin halutaan valjastaa tähän uskonnollis-ideologiseen taisteluun rajaamalla tieteen pelikenttä. Tieteen- ja erityisesti biologian filosofi Ruse on itse vakaumuksellinen evolutionisti. Hän kuitenkin myöntää evoluution uskonnollisen ulottuvuuden harvinaisen rehellisesti. Evoluutio on Rusen mukaan ”more than mere science. Evolution came into being as a kind of secular ideology, an explicit substitute for Christianity… It is promulgated as an ideology, a secular religion – a full-fledged alternative to Christianity, with meaning and morality… Evolution is a religion. This was true of evolution in the beginning, and it is true of evolution still today.” [National Post, 13.5.2000, B-3]
Ruse kertoi tästä näkemyksestään AAAS:n kokouksessa vuonna 1993. Hänen esitystään seurattiin ällistyneen hiljaisuuden vallassa. Joulukuussa 2004 Ruse debatoi ID-ajattelusta Otaniemen luentosarjassa puhuneen Nelsonin kanssa Hollannin tiedeakatemian sponsoroimana. Juuri Nelsonin Otaniemessä pitämä esitelmä sai Skepsis ry:n reagoimaan. Päinvastoin kuin suomalainen tiedeyhteisö, katsoo Hollannin tiedeakatemia tämän tärkeän aiheen julkisen keskustelun arvoiseksi.
Älykkään suunnittelun (ID) vertaaminen alkemiaan tai astrologiaan on harhaanjohtavaa. Alkemia yritti muuttaa lyijyn kullaksi tuntematta mekanismia. Siksi juuri naturalistista yritystä selittää elämän syntyä voisi verrata alkemiaan. Naturalistinen alkemia yrittää tehdä elämää sattumanvaraisten kemiallisten reaktioiden avulla jättäen kaikkein tärkeimmän aineksen – informaation – pois keitoksesta.
Skepsis ry:n Huuhaa-palkinnon tarkoituksena on torjua huonosti perusteltuja väitteitä epätieteellisinä ja ilmeisesti myös varjella naturalistista maailmankuvaa. Harvardin evoluutiobiologi Lewontinin mukaan ”we (naturalists) have a prior commitment,… to materialism” ja tämän sitoutumisen on oltava ”absolute, for we cannot allow a divine foot in the door” [The New York Review of Books, 9.1.1997, 28]. Tieteen ihanne on totuuden etsintä, mutta miten materialistiseen filosofiaan ennakolta sitoutunut tiede voi olla arvovapaata ja neutraalia?
Skepsis ry:lle suosittelen seuraavaksi Huuhaa-paljastimen suuntaamista koulujen oppikirjoihin, jotta niistä saataisiin poistettua runsas virheellinen ja arvoton evoluution todistusaineisto. Olisi myös rehellistä myöntää, että moniin arvoituksiin ei ole tiedossa edes kaukaisessa tulevaisuudessa ratkaisua. Luonnon käsittämättömän monimutkaisuuden äärellä annos nöyryyttä – ottaen huomioon mitä todella tiedämme – ei ole pahaksi viralliselle skeptikollekaan.
Matti Leisola, Professori