Evoluution ihmeellinen maailma, 1/3

Osa 1: Maailmankuvien kamppailu
Prof. Matti Leisola

Yhdysvallat on monessa suhteessa maailman johtava valtio. Sitä leimaa kuitenkin eräs omituisuus. Tutkimus toisensa jälkeen osoittaa, että noin 45 % amerikkalaisista uskoo Jumalan luoneen maailman ja elämän lähes nykyisen kaltaisena noin 10 000 vuotta sitten. Toiset 45 % uskoo, että Jumala ohjasi evoluutiota ja vain 10 % uskoo ateistiseen (materialistiseen, naturalistiseen) käsitykseen maapallon ja elämän historiasta. Päinvastoin kuin Suomessa näistä kysymyksistä myös keskustellaan avoimesti. Avoimesta keskustelusta seuraa, että jokaisella on mahdollisuus saada aiheesta todellista tietoa. Maamme johtava mielipiteen muokkaaja, Helsingin Sanomat, ei tällaista avointa keskustelua salli vaan on ottanut selkeän ateistisen linjan tiedeuutisissaan.

Pyrin tässä kolmiosaisessa artikkelisarjassa kertomaan aluksi aiheen taustoja, ottamaan seuraavaksi konkreettisen esimerkin darvinistisen näkemyksen ongelmista ja kuvaamaan lopuksi miten vakaumuksellinen darvinisti suhtautuu kehitysoppia vastaan suunnattuun arvosteluun. Varsinainen taistelurintama asettuu linjalle naturalismi vai teismi. Onko elämä syntynyt pelkästään luonnollisten prosessien seurauksena vai onko elämä luotu tiettyä tarkoitusta varten. Kumpikin näkemys sisältää monia erilaisia käsityksiä siitä miten elämä on kehittynyt tai luotu. Näitä näkemyksiä on koottu oheiseen listaan.

Erilaisia näkemyksiä elämän synnystä ja kehityksestä:

Neodarwinismi: Biologisen maailman hidas kehittyminen alkusolusta nykyiseen monimuotoisuuteen mutaatioiden ja valinnan seurauksena.

Punktualismi: Nopea kehitys pienissä reunapopulaatioissa. Teoria pyrkii selittämään hitaan kehityksen todisteiden puuttumisen fossiiliaineistossa.

Neutraaliteoria: Evoluutiota ei ohjaa valinta vaan täysin sattumanvaraiset mekanismit.

Panspermia: Elämä on tullut ulkoavaruudesta, koska se on liian monimutkaista syntyäkseen maapallolla kemiallisten prosessien seurauksena.

Kreationismi: Luominen tapahtui Raamatun luomiskertomuksen kuvaamalla tavalla. Biologinen maailma on luotu suhteellisen vähän aikaa sitten nopeasti ja valmiina. Vedenpaisumus selittää oleelliset geologiset tapahtumat.

Intelligent Design: Älyllinen suunnittelu luonnossa on havaittavissa tieteellisin menetelmin. Näkemys ei ota kantaa siihen, kuka suunnittelija on.

Intelligent design liike on saanut hyvin paljon huomiota osakseen. Yli 700 eri alojen tutkijaa on julkisesti ilmaissut tyytymättömyytensä darvinismiin. Liikkeestä on kirjoitettu etusivun artikkeleita esimerkiksi New York Times -lehdessä huhtikuussa 2001 ja Los Angeles Times -lehdessä maaliskuussa 2001. Oma lehdistömme on pitänyt meitä täydellisessä uutispimennossa näistä merkittävistä tapahtumista. Seuraavassa on lyhyesti esitelty eräitä liikkeen edustajia ja heidän ajatteluaan.

Fysikaalisen kemian professori Charles Thaxton kirjoitti vuonna 1984 yhdessä Walter Bradleyn ja Richard Olsonin kanssa kirjan ”The Mystery of Life’s Origin” – Elämän Alkuperän Salaisuus. He osoittavat, että elämän synty on ainutkertainen historiallinen tapahtuma, jota ei voi tieteen keinoin tutkia. Meillä ei ole heidän mukaansa mitään perusteita uskoa, että elämä voisi syntyä aineen ominaisuuksista käsin ilman ohjausta.

Australialainen molekyylibiologi Michael Denton kirjoitti vuonna 1985 kirjan ”Evolution – a Theory in Crisis” – Evoluutio – Teoria Kriisissä. Denton osoittaa miten elämä ei suostu taipumaan darvinistiseen malliin ja miten evoluution todisteet ovat kauttaaltaan hataria. Denton ihmettelee miten niin heikolla perustalla seisova teoria on voinut mullistaa koko länsimaisen ajattelun.

Vuonna 1991 rikosoikeuden professori Phillip E. Johnson julkaisi kirjan nimeltä ”Darwin on Trial” – Darwin tuomiolla. Johnson osoittaa miten darvinismin voima ei ole todisteissa vaan naturalistisessa filosofiassa. Johnson on kirjoittanut useita kirjoja, joissa hän hyvin perustellen kritisoi tieteen perustana olevaa naturalismia. Hänen yleistajuinen kirjansa ”Evoluution Maailmankuva” julkaistiin suomeksi vuonna 2000.

Biokemian professori Michael Behe kirjoitti vuonna 1996 kirjan ”Darwin’s Black Box” – Darwinin Musta Laatikko. Behe osoittaa miten biologinen maailma koostuu molekyylikoneista, joita hän kutsuu redusoimattoman monimutkaisiksi. Tällä hän tarkoittaa, että niitä ei ole mahdollista yksinkertaistaa tai ne menettävät toimintakykynsä. Hän ottaa esimerkiksi veren hyytymisen, näköaistin ja bakteerin sähkömoottorin ja vertaa niitä rotanloukkuun. Rotanloukku, joko toimii tai ei. Ei ole mahdollista rakentaa rotanloukkua tai biologisia koneita pienin askelin. Behe osoittaa, että evoluutiota koskeva kirjallisuus keskittyy selittämään miten biologinen kone voi muunnella – ei miten se on voinut syntyä. Behen toinen kirja – ”The Edge of Evolution” – osittaa miten darvinistisen mekanismin luomisvoima rajoittuu hyvin kapealle alueelle.

Matemaatikko ja filosofi William Dembski julkaisi vuonna 1998 kirjan “The Design Inference” – Johtopäätöksenä suunnittelu. Hän antaa Behen näkemyksille tilastomatemaattisen tulkinnan ja kehittää suodattimen, jolla voidaan erottaa suunniteltu sattumanvaraisesta. Dembskin vuonna 1999 ilmestynyt kirja ”Intelligent Design” –Älykkään suunnitelman idea on julkaistu suomeksi. Dembskin käyttämä käsite ”spesifinen kompleksisuus” kertoo biologiaan sovellettuna, että biologinen informaatio ja biologiset koneet ovat suunnittelun tulosta. Dembski perustelee näkemyksiään vielä syvällisemmin äskettäin ilmestyneessä kirjassaan ”No Free Lunch” – Ei Ilmaisia Lounaita.

Biologi Jonathan Wellsin kirja ”Icons of Evolution” – Evoluution Ikonit, käy läpi tärkeimmät evoluution todisteet. Wells osoittaa, että koulussa mieliimme iskostetut kuvat elämän syntyä matkivasta laitteistosta, eri eläinten sikiön kehityksen samanlaisuudesta, perhosten värimuuntelusta, elämän sukupuusta, lentoon lähtevistä dinosauruksista, lintujen nokan koon muuntelusta, hevosen ja ihmisen kehityssarjoista ym. ovat joka suoria valheita, harhaanjohtavia ja parhaimmillaankin todiste jostain muusta kuin todellisesta makroevoluutiosta.

Mikrobiekologian professori Siegfried Scherer on lähes 20 vuoden ajan kehitellyt yhdessä Reinhard Junkerin ja lukuisien muiden tutkijoiden kanssa kirjaa ”Evolution – ein kritisches Lehrbuch”, joka ilmestyi suomeksi vuonna 2000 nimellä Evoluutio – Kriittinen analyysi. Kirja on perusteellinen katsaus evoluutioteorian biologisiin ja paleontologisiin ongelmiin. Kirjan pitäisi kuulua jokaisen lukiolaisen perusvarustukseen. Se tasapainottaa lukion biologian opetuksen yksipuolista evoluutioteoriaa koskevaa aineistoa.

Yhteistä kaikille edellä mainituille tiedemiehille on tieteellinen evoluutioteorian kritiikki. Kaikille aiheesta kiinnostuneille ja englanninkieltä taitaville suosittelen seuraavia evoluutiokriittisiä internet-sivuja: www.arn.org, www.discovery.org, www.icr.org. Saksankielellä löytyy seuraavalta sivulta aineistoa www.wort-und-wissen.de . Taiteilija Kimmo Pälikkö on kirjoittanut aiheesta nasevia kirjoituksia, jotka löytyvät osoitteesta www.taustaa.fi.

Evoluution rajat vahvistuvat

Biokemian professori M. Behe on kirjoissaan Darwin’s Black Box ja The Edge of Evolution käsitellyt kriittisesti sitä, pystyykö makroevoluutioteoria todella selittämään uusien biologisten ja biokemiallisten rakenteiden synnyn.
Darwins Black Box – kirjassa hän esitteli biokemiallisia useista komponenteista koostuvia järjestelmiä, joiden kehittyminen vähittäisin muutoksin on erittäin epätodennäköistä, koska kaikkien systeemin osien täytyy olla toiminnassa ennenkuin eliö saas valintaedun.
Tuoreessa The Edge of Evolution – kirjassa Behe tarkastelee merkittävää empiiristä aineistoa mutaatio ja luonnonvalinta -mekanismin suorituskyvystä. Esimerkiksi malarialoisen valtava populaatiokoko (loisia on parhaillaan elossa enemmän kuin useimpien lajien yksilöitä tulee koskaan olemaan). Loisessa on tapahtunut vain vaatimattomia sopeutumia mikä osoittaa, että makroevoluutioteoria ei pysty luomaan olennaisesti uusia rakenteita ja systeemejä. Samaan suuntaan viittaavat kolibakteereilla ja banaanikärpäsillä tehdyt mutaatiokokeet sekä HI virukseen liittyvä tutkimus.

Kehitysoppiin uskovat ovat epätieteellisellä tavalla yleistäneet pientä ja rajallista muuntelua koskeva empiiriset havainnot siihen kertaluokkia suurempaan väitteeseen, että sama mutaation ja luonnonvalinnan mekanismi saisi aikaan olennaisesti uusia rakenteita ja biologisia perusryhmiä (uusia lajeja syntyy pienen muuntelun kautta vain silloin, kun uusia lajeja määritellään riittävän pienien muutoksien perusteella). Tämä ekstrapolaatio ei ole pelkästään vailla todisteita vaan sitä vastaan on vahvaa empiiristä näyttöä.

Blogissaan Behe käsittelee tärkeintä kirjaansa kohdistuvaa kritiikkiä. Sekä kritiikki että Behen vastaus on alunperin julkaistu Genetics-julkaisusarjassa (tässä, tässä ja tässä).

Perusidea kritiikin kritiikissä on, että koska kahden mutaation välivaihe, eli ensimmäisen mutaatio, on todennäköisesti hieman haitallinen, Behen yksinkertainen lasku on realistinen. Tämänkin esimerkin perusteella on siis selvää, että kehitysoppi kohtaa nimenomaan sen olennaisiin yksityiskohtiin kohdistuvaa tieteellistä kritiikkiä.

Evoluutio pystyy siis tuottamaan pientä muuntelua, jota havaitaan ja joka on tarpeellinen mekanismi eliöille ympäristön muutoksien takia. Mutta evoluutiolla on rajat, olennaisesti uusia rakenteita ja systeemejä se ei saa aikaan.
Tieteelliseen auktoriteettiuskoon turvaavalla keisarilla on siis kyllä sukat jalassa, mutta tärkeimmät väitetyt vaatekappaleet ovat kuviteltuja.

http://biologicinstitute.org/2009/02/01/bold-biology-for-2009/

Puolimatkan luento skepsis ry:ssä

Professori Tapio Puolimatka luennoi Tieteiden talolla 4.2 Skepsis ry:n isännöimässä tilaisuudessa naturalismista ja sen kritiikistä.
(Skepsis myönsi vuoden 2008 huuhaa-palkinnon Kustannus Oy Uusi Tielle Puolimatkan kirjojen julkaisemisesta. Lisätietoa aiheesta lyötyy mm. http://www.apologetiikkawiki.fi/Huuhaa-palkinto_2008.) Alla luennon videotallenne.

Videon alkuperäinen osoite on
http://video.google.com/videoplay?docid=-1479628532032841642&hl=en

Täytyy kysyä, mitä tässä on sellaista, jota skepsis voi perustellusti väittää huuhaaksi? On totta, että joitain tieteisuskon ja naturalismin pyhiä lehmiä kyseenalaistetaan, mutta tämä on vain älyllisesti tervettä.
Lue loppuun

Tieteen päivät: avoin keskustelu muualla

Kuten odotettua, tieteen päivät oli lähinnä evoluutioteorian olettamista ja tähän oletukseen sopivan havaintoaineiston valikoimista. Makroevoluutioteorian kyseenalaistavia professoreja (esimerkiksi Leisola ja Puolimatka) ei otettu mukaan keskusteluun, vaikka tätä edeltä ehdotettiin. Erittäin epätieteellistä.

Jos esimerkiksi oletetaan että eliöt ovat kehittyneet, niin virusten samankaltaisuus kertoo yhteisestä esi-isästä. Todellisuudessa samankaltaisuus on yhtä hyvin todiste samasta suunnittelijasta. (Professori Bamfordin eduksi on mainittava, että hän esitti epävarmuudet ja sukupuu-oletukseen sopimattomiakin todisteita, esimerkiksi sen, että virusten kuoriproteiini ei sopinut taksonomiaan. Lisäksi on ymmärrettävää ettei professorikaan uskalla kovin selvästi kritisoida makroevoluutioteoriaa. Kuten eräs kiinalainen tiedemies on todennut, kommunistisissa maissa ei uskallettu kritisoida puoluetta, länsimaissa ei uskalleta kritisoida kehitysoppia.)

Toinen tieteen päivillä tehdyistä oletuksista seuraava asia on, että koska ihminen on kehittynyt, kaikki ihmiseen liittyvä, kuten moraali ja uskonnot, ovat myös kehittyneet. Ongelma tässä on se, että evoluutiopsykologiset selitykset ohittavat järkiperusteet ja totuuden, keskittyen täysin spekulatiivisesti käsitysten syntyprosessiin. (Kannattaa kysyä, voitaisiinko yhtä hyvin selittää päinvastainen havainto: mikäli voitaisiin, kyseessä on nollatutkimus.) Lisäksi näiden ’selitysten’ käyttö valikoivasti vain tiettyihin näkemyksiin vaikuttaa älyllisesti epärehelliseltä. Entä tieteelliset käsitykset itse? Miksei anneta evoluutiopsykologista selitystä esimerkiksi evoluutioteorialle tai omille evoluutiopsykologisille teorioille? (Lopulta makroevoluutioteoria ja naturalismi tuhoavat luottamuksen ihmisen omaan ajatteluun, olisi älyllisesti rehellisempää viedä ajattelu loppuun asti).

Itse seurasin noin puolet tieteen päivien ohjelmasta verkon välityksellä. Mitään selkeitä vastauksia esimerkiksi moniosaisten rakenteiden synnyn ongelmaan (ks. artikkelit päävalikossa vasemmalla) tai fossiiliaineiston hyppäyksellisyyden ongelmiin ei esitetty. Näyttää siltä, että koska makroevoluutioteoria on ainoa teoria joka selittää elämän synnyn luonnollisilla prosesseilla, se käytännössä oletetaan todeksi. Nykyisessä tilanteessa tiede ei siis etsi totuutta tässä kysymyksessä, vaan parhainta vain materiatason päämäärättömiä voimia käyttävää selitystä. Makroevoluutioteoria ei ole käytännössä falsifioitavissa. (Vastaus usein kohdattuun väitteeseen, että evoluutioteoria falsifioituisi mikäli jotain sopimatonta löydettäisiin fossiiliaineistosta, on seuraava: Jos esimerkiksi jänis löytyisi alemmista kerroksista kuin nykyään, oletettu eliöiden sukupuu olisi alun perin tehty sellaiseksi, jossa jänis löytyisi kyseiseltä paikalta. Fossiiliaineistohan on hyppäyksellinen jo nyt, mikä ei todellisuudessa sovi evoluutioteoriaan, jonka sattuma-luonnonvalinta-mekanismin mukaan muutosten pitäisi olla vähittäisiä. Lisäksi jänis vain määriteltäisiin vähemmän monimutkaiseksi eliöksi.)

Havaitsemme vain pientä muuntelua perusryhmien (heimojen) sisällä ja tällä muuntelulla (mikroevoluutio) näyttää olevan rajat. Tieteen päivillä tämä muuntelu ekstrapoloitiin (yleistettiin) ilman perusteita väitteeseen makroevoluutiosta, eli väitteeseen, että sama prosessi voisi synnyttää olennaisesti uusia rakenteita eliöille ja siten perusryhmiä. Tieteen muilla alueilla ekstrapolaation tekijän täytyy voida perustella ja oikeuttaa väitteensä. Kehitysopin ollessa kyseessä ekstrapolaatiota ei ilmeisesti tarvitse perustella, yleistyksen vastaisten havaintojen esittämisestä jopa rangaistaan ammatillisesti.

Professori Puolimatka on erinomaisessa kirjassaan Usko, tiede ja evoluutio näyttänyt toisaalta, kuinka nykyisellään tiedemaailmassa ei ole avointa keskustelua eikä maailmankatsomuksellisia valmiuksia kyseenalaistaa makroevoluutioteoriaa, ja toisaalta kuinka kristitty on vapaa ajattelussaan tässä kysymyksessä. Onkin kuvaavaa, että Darwinin juhlavuonna toistaiseksi tasapainoisimman käsittelyn evoluutiokysymyksessä on julkaissut kristillinen lehti: http://www.ristinvoitto.fi/sisalto/artikkelit/professorit_samaa_mielta_vain_yhdesta_asiasta_elaman_vahittaisen_kehityksen_uskottavuus_ratkeaa_solutasolla_/?session=70240698

Yllä oleva tukee myös Puolimatkan teesiä, että siinä missä kristinusko on johtanut tieteen syntyyn ja avoimeen keskusteluun, materialismi ja ateismi johtavat tyypillisesti keskustelun sulkeutumiseen ja lopulta tieteen rappioon, koska moraalilta ja ajattelun luotettavuudelta puuttuu maailmankatsomuksellinen pohja.

Tasapuolisesta keskustelusta kiinnostuneen kannattaa lukea Evoluutio – kriittinen analyysi -kirja, oppikirjamuotoinen ja tasapainoinen tietopaketti evoluutiosta (tai hankkia se tutulle lahjaksi tai omaan hyllyyn tarpeen varalle).

Geneettiset algoritmit ja evoluutio

Tuore Aamulehden artikkeli ( http://www.aamulehti.fi/uutiset/ulkomaat/124711.shtml ) geneettisistä algoritmeista on hyvä esimerkki siitä mitä mutaatio-luonnonvalinta -tyyppisillä algoritmeilla saadaan aikaan. Tieteen päivien tapaan Vanhalakan juttu on kuitenkin yksipuolinen ja aivan liian yleistävä.

Juttu liian yleistävä siksi, että hissien parantaminen osin satunnaisella ja perintäominaisuuden omaavalla algoritmilla ei todista mutaation ja luonnonvalinnan voivan selittää eliöiden miljoonia kertoja suuremman monimutkaisuuden. Hissien parantelu on pientä muuntelua, jota asiantuntijan säätämä ja usein jopa ohjaama algoritmi optimoi hieman. Eliöissä on paljon monimutkaisia rakenteita, joiden jokainen osa on oltava valmiina ennenkuin eliö saa valintaedun. Itse asiassa kokeilut geneettisillä algoritmeilla kuten Avida ja ev osoittavat, että tällaisten rajojen yli ei päästä, ellei välivaiheille anneta etua (käyttäjän toimesta). On myös huomattava, että tietokoneilla päästään melko helposti suuriin sukupolvien ja yksilöiden määriin, joten biologisilla eliöillä ei ole mitenkään selvästi enemmän resursseja käytössään verrattuna algoritmeihin. Silti algoritmeilla optimoidaan vain verrattain pieniä, kompleksisuudeltaan alle yhden proteiinin tasoisia ongelmia. Algoritmit kertovat siis enemmänkin evoluution rajoista. Tätä puolta geneettisistä algoritmeista ei tieteen päivillä eikä Aamulehden jutussa mainittu.

Kuten useimmat geneettisiä algoritmeja käyttäneet tietävät, algoritmin käyttäjän täytyy miettiä melko tarkkaan ongelmansa rakenne ja algoritmin yksityiskohdat jotta hyvä ratkaisu löytyisi. Tätähän geneettisten algoritmien käyttäjät usein tekevät työkseen: he suunnittelevat algoritmin sopivaksi ongelmaansa. Onkin osoitettu, että informaatiota ei synny millään algoritmilla ilmaiseksi. Keskiarvoisesti kaikkien mahdollisten ongelmien yli, mikään algoritmi ei toimi sokeaa sattumaa paremmin. Algoritmi on valittava edeltäkäsin sopivasti tehtävää varten ja siihen on syötettävä informaatiota sopivissa muodoissa, tämä kaikki on älykästä suunnittelua. (Ja suunnittelijan avustamanakin kyse on pikemminkin eliöiden perusryhmän/heimon sisäistä muuntelua vastaavista tuloksista.)

Aiheesta löytyy tasapainoisia teknisiä papereita osoitteessa
http://marksmannet.com/EILab/Publications.html

Onko tietoisuus neuroverkko?

Monesti oletetaan, että ihmisen ajattelu on vain materiatason neuroverkko. Onko tämä totta? Toki neuroverkko on samankaltainen kuin esimerkiksi osa pikkulapsen oppimisprosessia. Tämähän on selvää jo siitä syystä, että neuroverkko käsitteenä on kehitetty ihmisen ajattelun ja oppimisen perusteella. Ihmisen ajattelussa on siis neuroverkkomainen komponentti koska neuroverkolla pyritään osin mallintamaan ihmisen oppimista.

Neuroverkko ei kuitenkaan ymmärrä mitään eikä neuroverkko ole tietoinen itsestään. Sillä ei myöskään ole intuitiota, joka on keksimisprosessin ja luovuuden tärkein komponentti. Lisäksi neuroverkko on suljettu algoritmi, kun taas ihmisen ajattelu on vapaata. Jo pelkästään ajattelun vapaus on niin vahva intuitio, että sen vastaisten perusteluiden tulisi olla hyvin vahvoja ennen kuin niihin kannattaa uskoa.
Lue loppuun

Huuhaa Skepsis ry – uus-inkvisition tuorein ajojahti

Skepsis ry on myöntänyt vuoden 2008 huuhaa-palkintonsa professori Puolimatkan kirjojen julkaisijalle, Kustannus Oy Uusi Tielle. Ilmeisesti Skepsis ry olisi halunnut, että Puolimatkan kirjat poltetaan mieluummin kuin julkaistaan.
Katsotaanpa ”skeptikkojen” perusteluja, käyttäen heidän omaa argumentoinnin virheet –listaansa (http://www.skepsis.fi/jutut/virhelista.html), joka muuten tietenkin sisältää vain muiden ajatusvirheitä, ei ”skeptikkojen”, skeptikothan ovat absoluuttisen erehtymättömiä materialismin puolustajia. (Materialisti väittää että materiataso on kaikki mitä on. Materialismi on Skepsis ry:ssä absoluuttisen kyseenalaistamattomasti totta.)

Ensinnäkin, koko huuhaa-palkinnon jakaminen toimintatapana rikkoo Skepsis ry:n listan kahta ensimmäistä kohtaa:

1) Henkilöä vastaan hyökkääminen – Hyökätään väitteen esittäjää eikä itse väitettä vastaan.

2) ”Straw man” eli olkinukke – Ohitetaan vastustettava väite tekemällä siitä karikatyyri, olkinukke. Sitä vastaan hyökkäämällä ja naurettavaksi tekemällä pyritään mitätöimään vastustajan väite.

Huuhaa-palkinto näyttää olevan Skepsiksen tapa leimata henkilö naurettavaksi niin, ettei hänen argumenttejaan tarvitse ottaa vakavasti.
Lue loppuun

Joululahja ajattelulle: Usko, tiede ja evoluutio – kirja

Tieto lisääntyy. Ja tietämisen halu lisääntyy. Ihminen joka haluaa tietää paljon, ei enää ehdi tarkistaa tietonsa perusteita. Hän luottaa auktoriteetteihin. Tästä seuraa, että aikamme ihmisten ajattelu on täynnä myyttejä, joihin uskotaan koska niitä kuulee usein eikä niitä kyseenalaisteta julkisessa keskustelussa. Kasvatuksen teorian ja tradition professori, filosofi, Tapio Puolimatka on juuri oikea henkilö paljastamaan oman kulttuurimme myyttejä, joille olemme usein itse sokeita. Trilogiansa kolmannessa osassa hän keskittyy joihinkin tieteeseen liittyviin myytteihin ja erityisesti evoluution ympärillä käytyyn keskusteluun ja sen oletuksiin.

Myös tieteen historian ja olemuksen suhteen ajattelumme on osin myyttistä. Olemme uskoneet osin myyttisiä ja vähintäänkin yksinkertaistavia kertomuksia siitä miten tiede syntyi ja mitä tiede on. Nämä myytit ovat kulttuurissamme tyypillisesti materialistisia ja tiedeuskoisia. Materialistit ja tiedeuskovaiset tietysti hyväksyvät nämä myytit huomaamattaan ja saattavat siten esittää tieteen tuloksina omia uskomuksiaan, jotka kuitenkin ovat vailla empiirisiä perusteita. (Skepsis ry ja valikoivat vapaa-ajattelijat ovat tästä malliesimerkkejä.)
Lue loppuun

Suljetut tieteen päivät 2009

Yksi tieteen ja yleensäkin rehellisen etsimisen pelisääntöjä on avoin ja tasapuolinen keskusteluavaruus. Ensi vuoden tieteen päivillä teemana on evoluutio. Suomessa on professoreja jotka kyseenalaistavat uusdarwinismin, mutta valitettavasti tässä isossa ja merkittävimmässä kysymyksessä tieteen päivien ohjelma on täysin yksipuolista. Esimerkiksi professorit Leisola ja Puolimatka ovat tarjoutuneet esittämään kriittisen kannan makroevoluutioteoriaan tieteen päivillä (ks. esimerkiksi tämä juttu, vastaavanlainen juttu on julkaistu taannoin Kemia-lehdessä) . Väittelyihin (päivän painit) on valittu vain pikkuasioita evoluutioajattelun sisältä. Älyllisesti rehellisempää ja avointa keskustelua edistävää olisi ollut järjestää kunnon väittely siitä, onko uusdarvinistinen evoluutioteoria tieteellisesti uskottava.
Lue loppuun

Selän suunnittelusta

Lääkäri Pekka Reinikainen antoi ystävällisesti käyttöömme allaolevan tieteellisiin tosiasioihin pohjaavan vastineen Esko Valtaojan kirjassaan olettamaan ihmisen selän huonoon suunnitteluun:

Esko Valtaoja arvelee ihmisen pystykävelyn kehittyneen ”hitaan ja sokean” prosessin tuloksena ”nelijalkaisten oivasta pään ja peffan välissä roikkuvasta kannatinrakenteesta”. Valtaojan mielestä ihmisen selkä on tämän vuoksi kelvoton ja tämä asiaintila sulkisi pois sen mahdollisuuden, että ihmisen selkä olisi älykkäästi suunniteltu.
Ihmisen selän rakenneratkaisu, joka mahdollistaa pystykävelyn, on kuitenkin nerokkaampi kuin pinnallisesti silmäilemällä voisi aavistaa. Lue loppuun

Kirja-arvostelu: Esko Valtaoja – Ihmeitä

Esko Valtaojan uusin kirja ”Ihmeitä” sisältää sujuvaa kirjoittelua vähän kaikesta. Valtaoja tulee viimeistään tässä kirjassaan kaapista ulos tieteisuskovana ”nihilistisenä buddhalaisena” (Mitähän materialismia kritisoiva Dalai Lama Eskon kannasta sanoisi).

Kirja sisältää ihmettelyä universumimme useista hienoista asioista, eliöiden monimuotoisuudesta tähtien ominaisuuksiin ja mittakaavoihin. Tieteellinen anti jää valitettavan vähäiseksi, Valtaoja kertoo knoppeja tai tiedon palasia sieltä täältä. Verrattuna englanninkielisiin teoksiin universumin hienosäädöstä sen eri tasoilla (Denton, Barrow, Ross, Davies, Lennox), Valtaoja ei näytä olevan kovinkaan kiinnostunut esittelemään konkreettisia hienouksia universumissamme – ehkä ne viittaisivat jo liikaa suunniteluun universumin takana. Lue loppuun

Kauhajoki, Jokela, ja tarkoituksettomuuden filosofia

Osanottomme Kauhajoen kauhean murhan uhrien omaisille. Mikään ei oikeuta tätä kauheaa tekoa. Miksi tämä saattoi tapahtua?

Mielestäni julkisuudessa on keskitytty pohtimaan melko pinnallisia osasyitä Pekka-Eric Auvisen ja Matti Juhani Saaren hirmutekojen taustalla. On kummallista, että Auvisen omaa tekstiä tekonsa syistä ei osata lukea. Mikä oli pääsyy hirmutekoihin? Ateistinen Nietzscheläinen tarkoituksettomuuden filosofia tai maailmankatsomus.
Lue loppuun

Monimaailmankaikkeus – selityksen monet ongelmat

Näyttää vahvasti siltä, että luonnonlait ja niiden vakiot ovat tarkasti säädetyt siten, että elämä olisi mahdollista (ks. esim. http://www.intelligentdesign.fi/sivut/laajat-artikkelit/suunniteltu-universumi/ ja englanniksi tästä ja tästä). Kykenemme ajattelemaan ja tekemään havaintoja, koska universumi on hienosäätönsä ansiosta elämälle ja havaitsijoille suotuisa.
On esitetty, että koska emme voi havaita muuta kuin olemassaolomme, havainto olisi myös riittävä selitys hienosäädölle. Väite on kuitenkin väärä: Mahdollisuus ajatteluun ja havaintojen tekemiseen ei ole olemassa vain siitä syystä, että kykenemme tekemään havaintoja siitä. Havainto sinänsä ei osoita mitään tiettyä syytä edes havainnon edellytyksille, saati syytä sille, että on tehty juuri tuo havainto. Rikoksen selitykseksi (motiivi, tekniikka ja teon suunnittelu) ei riitä silminnäkijätodistus rikoksesta, vaikka se epäilemättä riittää todisteeksi oikeudessa. Havainto on vain todiste, että havaittu asia on olemassa, ei selitys, miksi tai millä mekanismilla. Havainto on itsensä todiste, mutta ei selitys.

Hienosäädetty universumi ja kyky tehdä havaintoja ovat molemmat osa päällekkäistä todistusaineistoa, jolle tulee (molemmille) löytää selitys. On totta, että meidän on mahdollista havaita vain universumi jossa on havaitsijoita mutta tästä ei tietenkään seuraa että universumin olisi oltava havaittavaa tyyppiä.
Lue loppuun

Darwin ja natsit

Richard Weikart, historian professori (California State University) osoittaa yksityiskohtaisesti kirjassaan ”From Darwin to Hitler: Evolutionary Ethics, Eugenics, and Racism in Germany”, kuinka natsit johtivat ihmiselämän halveksuntansa darwinilaisesta ideologiasta (tämä ei tarkoita, että kaikki natsien ideologiat tulivat darwinismista). Darwinismissa on kuusi ominaisuutta, jotka ovat erityisesti vaikuttaneet ihmiselämän arvon halveksuntaan (sekä natsien aikaan että nyt):

    1. Darwin väitti, että ihmiset eivät kvalitatiivisesti (laadullisesti) eroa eläimistä. Tuon ajan johtava darwinisti Saksassa, Ernst Haeckel, hyökkäsi ”ihmiskeskeistä” näkemystä vastaan, jonka mukaan ihmiset ovat ainutkertaisia ja arvokkaita.

Lue loppuun