Joululahja totuudelle – evoluution rajat

Suomessa vieraillessaan kuuluisa biologi Steve Jones esitti luennollaan HI-viruksen muuntelua vahvana todisteena kehitysopin puolesta. Hän käytti virusperheiden muuntelua ja sukupuuta analogiana kaikkien eliöiden muuntelulle yleistäen eli ekstrapoloiden pienestä havaitusta muuntelusta makroevoluutioon, eli uusien biologisten rakenteiden ja eliöiden syntyyn. Kuten tavallista, mitään todisteita valtavan yleistyksen oikeutuksesta ei esitetty. Kun darvinistien lehmä kykenee hyppäämään puunrungon yli, siitä ei seuraa että lehmä voisi hypätä kuuhun asti. Itse asiassa, kun asiaa katsotaan yksityiskohtaisemmin, HIVin ja ihmisen taistelu ja siinä havaittu rajallinen muuntelu on todiste kehitysoppia vastaan.

Tuoreessa kirjassaan The Edge of Evolution biokemian professori M. Behe käy läpi malarian, HI-viruksen ja paikallisen ihmisväestön genomin havaittuja mutaatioita ja luonnonvalintaa. Koska näissä tapauksissa valintaedut ovat tavallista suurempia ja populaatiot ja mutaationopeudet viruksien ja bakteerien kohdalla suuria, tämä on parhainta olemassa olevaa todistusaineistoa mutaation ja luonnonvalinnan kyvystä ja rajoista. Itse asiassa malarian ja vielä enemmän HI-viruksen genomin jokaisessa kohdassa tapahtuu mutaatio sataan kertaan jo vuoden aikana. Kuitenkaan mitään olennaisesti uusia temppuja eivät taudinaiheuttajat (onneksi) ole saavuttaneet. Myös ihmisen tunnettu mutaationopeus tarkoittaa sitä että jokaisen sukupolven aikana jokaista genomin kohtaa muutetaan kymmeniä tai satoja kertoja, eikä mitään varsinaista kehitystä tapahdu. (Päinvastoin, sillä kuten Sanford osoittaa, haitalliset mutaatiot kertyvät hiljalleen ihmisen genomiin. Ihminen ei kehity vaan rapistuu.)
Lue loppuun