Biokemian professori M. Behe on kirjoissaan Darwin’s Black Box ja The Edge of Evolution käsitellyt kriittisesti sitä, pystyykö makroevoluutioteoria todella selittämään uusien biologisten ja biokemiallisten rakenteiden synnyn.
Darwins Black Box - kirjassa hän esitteli biokemiallisia useista komponenteista koostuvia järjestelmiä, joiden kehittyminen vähittäisin muutoksin on erittäin epätodennäköistä, koska kaikkien systeemin osien täytyy olla toiminnassa ennenkuin eliö saas valintaedun.
Tuoreessa The Edge of Evolution - kirjassa Behe tarkastelee merkittävää empiiristä aineistoa mutaatio ja luonnonvalinta -mekanismin suorituskyvystä. Esimerkiksi malarialoisen valtava populaatiokoko (loisia on parhaillaan elossa enemmän kuin useimpien lajien yksilöitä tulee koskaan olemaan). Loisessa on tapahtunut vain vaatimattomia sopeutumia mikä osoittaa, että makroevoluutioteoria ei pysty luomaan olennaisesti uusia rakenteita ja systeemejä. Samaan suuntaan viittaavat kolibakteereilla ja banaanikärpäsillä tehdyt mutaatiokokeet sekä HI virukseen liittyvä tutkimus.

Kehitysoppiin uskovat ovat epätieteellisellä tavalla yleistäneet pientä ja rajallista muuntelua koskeva empiiriset havainnot siihen kertaluokkia suurempaan väitteeseen, että sama mutaation ja luonnonvalinnan mekanismi saisi aikaan olennaisesti uusia rakenteita ja biologisia perusryhmiä (uusia lajeja syntyy pienen muuntelun kautta vain silloin, kun uusia lajeja määritellään riittävän pienien muutoksien perusteella). Tämä ekstrapolaatio ei ole pelkästään vailla todisteita vaan sitä vastaan on vahvaa empiiristä näyttöä.

Blogissaan Behe käsittelee tärkeintä kirjaansa kohdistuvaa kritiikkiä. Sekä kritiikki että Behen vastaus on alunperin julkaistu Genetics-julkaisusarjassa (tässä, tässä ja tässä).

Perusidea kritiikin kritiikissä on, että koska kahden mutaation välivaihe, eli ensimmäisen mutaatio, on todennäköisesti hieman haitallinen, Behen yksinkertainen lasku on realistinen. Tämänkin esimerkin perusteella on siis selvää, että kehitysoppi kohtaa nimenomaan sen olennaisiin yksityiskohtiin kohdistuvaa tieteellistä kritiikkiä.

Evoluutio pystyy siis tuottamaan pientä muuntelua, jota havaitaan ja joka on tarpeellinen mekanismi eliöille ympäristön muutoksien takia. Mutta evoluutiolla on rajat, olennaisesti uusia rakenteita ja systeemejä se ei saa aikaan.
Tieteelliseen auktoriteettiuskoon turvaavalla keisarilla on siis kyllä sukat jalassa, mutta tärkeimmät väitetyt vaatekappaleet ovat kuviteltuja.

http://biologicinstitute.org/2009/02/01/bold-biology-for-2009/

Lääkäri Pekka Reinikainen antoi ystävällisesti käyttöömme allaolevan tieteellisiin tosiasioihin pohjaavan vastineen Esko Valtaojan kirjassaan olettamaan ihmisen selän huonoon suunnitteluun:

Esko Valtaoja arvelee ihmisen pystykävelyn kehittyneen “hitaan ja sokean” prosessin tuloksena “nelijalkaisten oivasta pään ja peffan välissä roikkuvasta kannatinrakenteesta”. Valtaojan mielestä ihmisen selkä on tämän vuoksi kelvoton ja tämä asiaintila sulkisi pois sen mahdollisuuden, että ihmisen selkä olisi älykkäästi suunniteltu.
Ihmisen selän rakenneratkaisu, joka mahdollistaa pystykävelyn, on kuitenkin nerokkaampi kuin pinnallisesti silmäilemällä voisi aavistaa. Lue koko artikkeli »

Yksi evoluutioteorian huonosti selittämä eliöiden ominaisuus on solujen useita osia vaativat molekyylikoneet joita löytyy luonnosta valtavasti. ”Explore evolution” –kirja määrittelee tälläisen redusoitumattomasti monimutkaisen (Irreducibly complex = IC) rakenteen seuraavasti:
1. Rakenne suorittaa tiettyä solulle hyödyllistä toimintoa
2. Rakenne koostuu useista toisiinsa sopivista yhdessä toimivista osista
3. Jokainen osa on tarpeellinen rakenteen perustoiminnolle

Ken Miller on esittänyt IC rakenteille mahdollisen darvinistisen syntyprosessin: Luonnonvalinta ja sattuma käyttävät muiden molekyylikoneiden osia.

Tähän Explore Evolution –kirja vastaa kuudella argumentilla:
Lue koko artikkeli »

Suomessa vieraillessaan kuuluisa biologi Steve Jones esitti luennollaan HI-viruksen muuntelua vahvana todisteena kehitysopin puolesta. Hän käytti virusperheiden muuntelua ja sukupuuta analogiana kaikkien eliöiden muuntelulle yleistäen eli ekstrapoloiden pienestä havaitusta muuntelusta makroevoluutioon, eli uusien biologisten rakenteiden ja eliöiden syntyyn. Kuten tavallista, mitään todisteita valtavan yleistyksen oikeutuksesta ei esitetty. Kun darvinistien lehmä kykenee hyppäämään puunrungon yli, siitä ei seuraa että lehmä voisi hypätä kuuhun asti. Itse asiassa, kun asiaa katsotaan yksityiskohtaisemmin, HIVin ja ihmisen taistelu ja siinä havaittu rajallinen muuntelu on todiste kehitysoppia vastaan.

Tuoreessa kirjassaan The Edge of Evolution biokemian professori M. Behe käy läpi malarian, HI-viruksen ja paikallisen ihmisväestön genomin havaittuja mutaatioita ja luonnonvalintaa. Koska näissä tapauksissa valintaedut ovat tavallista suurempia ja populaatiot ja mutaationopeudet viruksien ja bakteerien kohdalla suuria, tämä on parhainta olemassa olevaa todistusaineistoa mutaation ja luonnonvalinnan kyvystä ja rajoista. Itse asiassa malarian ja vielä enemmän HI-viruksen genomin jokaisessa kohdassa tapahtuu mutaatio sataan kertaan jo vuoden aikana. Kuitenkaan mitään olennaisesti uusia temppuja eivät taudinaiheuttajat (onneksi) ole saavuttaneet. Myös ihmisen tunnettu mutaationopeus tarkoittaa sitä että jokaisen sukupolven aikana jokaista genomin kohtaa muutetaan kymmeniä tai satoja kertoja, eikä mitään varsinaista kehitystä tapahdu. (Päinvastoin, sillä kuten Sanford osoittaa, haitalliset mutaatiot kertyvät hiljalleen ihmisen genomiin. Ihminen ei kehity vaan rapistuu.)
Lue koko artikkeli »

Hävittäjälentokoneet voivat vihollisen ohjushyökkäyksen kohteeksi joutuessaan käyttää monia strategoita tilanteesta selviämiseen. Hävittäjä voi esimerkiksi suorittaa harhauttavia liikkeitä välttääkseen lähestyvän ohjuksen tai käyttää tiettyjä sähköisiä signaaleja jumittaaseen tai hämätäkseen ohjuksen sensoreita ja jäljitysjärjestelmää. Jälkimmäistä vaihtoehtoa kutsutaan elektronisiksi vastatoimiksi (electronic counter measures, ECM). Kuten tavallista, biologiasta voi loytää vastaavan hienostuneen orgaanisen version tästä teknologiasta.
Lue koko artikkeli »

Monista bakteereista löytyvät sähkömoottorit ovat todellisia nanokoneita, jotka ovat erittäin monimutkaisia sekä rakenteensa että rakentumisensa puolesta. Nämä molekyylikoneet valmistetaan automaattisesti, korjaavat itse itsensä, toimivat protonivirralla ja kahden laakerin avulla, ja niissä on anturit lyhytaikaista muistia varten (chemotaxis). Moottorin pyörimisnopeus E. Colin tapauksessa on noin 17 000 rpm ja eräillä lajeilla jopa 100 000 rpm.

Bakteerin moottorin koodaukseen DNA:ssa tarvitaan noin 50 geeniä. Noin 8-10 näistä geeneistä on samankaltaisia eräiden muiden bakteerilajien infektiojärjestelmän geenien kanssa (Type III Secretion Systems, TTSS). On väitetty, että bakteerin moottori olisi sopeuma TTSS:stä eikä siten redusoimattoman monimutkainen rakenne. Tarkemmassa tarkastelussa tämä väite on kestämätön.
Lue koko artikkeli »

Redusoimaton kompleksisuus (irreducible complexity, IC) loogisena konstruktiona jättää periaatteessa oven auki darwinismille selittää rakenne sattuman ja valinnan avulla. Kyse voisi olla etenkin ko-optiosta tai koevoluutiosta. Kaikki palautumattomasti monimutkaiset rakenteet eivät välttämättä ole korvaamattomia: yksi osa voidaan poistaa ja muita osia (samanaikaisesti) muokkaamalla saada muut osat tekemään senkin työt, jolloin tehtävät tulee yhä tehtyä. Redusoimaton kompleksisuus loogisena käsitteenä onkin rajattava funktionaaliseksi tai “redusoimattomasti kompleksiseksi ytimeksi”, jossa ytimen tai funktion ulkopuoliset osat ovat vaihdettavissa. Dembski ehdottaa tilalle minimaalisen kompleksisuuden käsitettä. Empiirisenä väitteenä IC:tä väitetään usein olevan “tietämättömyyteen perustuva argumentti”, ja siten virheellisen. Argumentti perustuu kuitenkin tämän vastakohtaan: tietoon, ja empiirisesti tehtyihin havaintoihin biokemiallisista rakenteista.. Loogisen ja empiirisen argumentin yhdistämisestä saa kuitenkin syytteen välttelystä tai kehäpäättelystä, kun loogista ja empiiristä pointtia käytetään kuulema “tarpeen mukaan”.

Tällaista virhettä ei ole kuitenkaan tehty. Michael Behellä on ”selittävä pointti” eikä hän sekoita tai soveltele sekaisin yhtäkään (siis kahtakaan) niistä. IC-argumentin looginen väite kuuluu: Koska tietyt artefaktarakenteet eivät selity suoralla darwiniaanisella mekanismilla ominaisuuden IC ansiosta, ja koska luonnossa myös tavataan IC-rakenteita, nekään eivät selity suoralla darwinismilla. Suora darwinismi merkitsee valintaa, joka parantaa entistä toimivaa funktiota. Rakenteen kehittyessä funktio ei muutu tai kehity. Looginen väite voidaan myös esittää muodossa: rakennetta ei voi yksinkertaistaa tiettyä rajaa enempää menettämättä sen toimintaa ja siten valintaetua. Tällä argumentilla suora darwinismi suljetaan pois. Esim. bakteeriflagella täyttää tämän kriteerin. Poissulkeminen ei tarkoita nollatodennäköisyyttä, koska minunkaan ei ole mahdotonta voittaa shakissa hallitsevaa maailmanmestaria, vieläpä 10 matsissa putkeen, mutta jos sellaista sattuu, se sattuu huolimatta shakkitaidoistani, ei niiden ansiosta. Mount Rushmore voi toki olla eroosion tulosta, mutta eroosio ei ole kuitenkaan realistinen vaihtoehto kuvanveistäjälle, kun etsitään parasta selitystä.
Lue koko artikkeli »