Biologic instituten tutkijat Gauger ja Axe ovat julkaisseet kirjan Science and Human Origins, jossa he osoittavat, että yleisesti hyväksytty väite ihmisen evoluutiosta ei ole uskottava.

Merkittävä ongelma on se tosiasia, että naturalistisen evoluution mekanismi ei kykene saamaan aikaan tarvittavia mutaatioita. Kyseessä on siis erityisesimerkki evoluution rajoista. Jo yhden tietyn mutaation yleistyminen ihmisapinoiden populaatioon kestää populaatiogeneettisten arvioiden ja mutaationopeuden mittausten mukaan keskimäärin 6 miljoonaa vuotta. Ihmisen evoluution kriittisessä kohdassa ihmisen kaltaisten H. erectus ja apinoiden kaltaisten A. afarensis (Esim. Lucy-löytö) fossiilien välillä on vähintään 16 ominaisuuden kuilu. Lisäksi useat pystykävelyyn ja pään muotoon liittyvistä muutoksista useat tulisi toteuttaa samaan aikaan jotta niistä olisi hyötyä. Gauger listaa useita muita ihmisen ja apinan olennaisia eroja 16 helpommin kvantifioitavan anatomisen muutoksen lisäksi. Alla kuva ihmisen, apinan ja kyseisten fossiilien anatomiasta. Kuten tavallista, fossiiliaineistossa nämä lajit pysyvät muuttumattomina. Olennaista evoluutiota ei näy itse aineistossa, vaan aineisto upotetaan evoluutioteorian kehykseen ennakkositoumuksen perusteella.

Tutkimusten mukaan bakteereilla uuden ominaisuuden saaminen edellyttää tyypillisesti yli kuusi koordinoitua mutaatiota. H. Erectuksen kehittymiseen A. afarensiksesta tarvitaan siis vähintään useita kymmeniä mutaatioita (evoluutiolle optimistinen arvio 16*6). Fossiililöytöjen perusteella A. afarensiksen kehittyminen H. erectukseksi olisi pitänyt tapahtua 1.5 miljoonan vuoden kuluessa. joten aika ei riitä edes yhden tietyn mutaation yleistymiseksi.

Yhteinen suunnittelu selittää ihmisen ja apinoiden samankaltaisuuden siinä missä paljon myyty evoluutioteoria ei siihen kykene. Vastaavanlaisesta todistavat vaikkapa peräkkäiset automallit ja iPhone ja Lumia puhelinten kehitys. Pelkkä samankaltaisuus ei ole todiste naturalistisesta evoluutiosta. Valitettavasti näyttää kuitenkin siltä, että naturalistisen evoluutioteorian eniten käytetty todiste ovat samankaltaisuudet. Samaan aikaan naturalistisen evoluution mekanismi ei toimi eikä uskottavia kehityspolkuja kyetä esittämään. Kannattaa vaikkapa katsoa seuraava luontodokumentti tämä mielessä, perusteettomat evoluutio-väitteet saattavat yllättää.

PS. Amazon myy kirjaa myös edullisena Kindle-versiona, jota voi lukea ebook-lukulaitteella, PC:n ruudulta tai useiden älypuhelinten näytöltä.

Biokemian professori M. Behe on kirjoissaan Darwin’s Black Box ja The Edge of Evolution käsitellyt kriittisesti sitä, pystyykö makroevoluutioteoria todella selittämään uusien biologisten ja biokemiallisten rakenteiden synnyn.
Darwins Black Box – kirjassa hän esitteli biokemiallisia useista komponenteista koostuvia järjestelmiä, joiden kehittyminen vähittäisin muutoksin on erittäin epätodennäköistä, koska kaikkien systeemin osien täytyy olla toiminnassa ennenkuin eliö saas valintaedun.
Tuoreessa The Edge of Evolution – kirjassa Behe tarkastelee merkittävää empiiristä aineistoa mutaatio ja luonnonvalinta -mekanismin suorituskyvystä. Esimerkiksi malarialoisen valtava populaatiokoko (loisia on parhaillaan elossa enemmän kuin useimpien lajien yksilöitä tulee koskaan olemaan). Loisessa on tapahtunut vain vaatimattomia sopeutumia mikä osoittaa, että makroevoluutioteoria ei pysty luomaan olennaisesti uusia rakenteita ja systeemejä. Samaan suuntaan viittaavat kolibakteereilla ja banaanikärpäsillä tehdyt mutaatiokokeet sekä HI virukseen liittyvä tutkimus.

Kehitysoppiin uskovat ovat epätieteellisellä tavalla yleistäneet pientä ja rajallista muuntelua koskeva empiiriset havainnot siihen kertaluokkia suurempaan väitteeseen, että sama mutaation ja luonnonvalinnan mekanismi saisi aikaan olennaisesti uusia rakenteita ja biologisia perusryhmiä (uusia lajeja syntyy pienen muuntelun kautta vain silloin, kun uusia lajeja määritellään riittävän pienien muutoksien perusteella). Tämä ekstrapolaatio ei ole pelkästään vailla todisteita vaan sitä vastaan on vahvaa empiiristä näyttöä.

Blogissaan Behe käsittelee tärkeintä kirjaansa kohdistuvaa kritiikkiä. Sekä kritiikki että Behen vastaus on alunperin julkaistu Genetics-julkaisusarjassa (tässä, tässä ja tässä).

Perusidea kritiikin kritiikissä on, että koska kahden mutaation välivaihe, eli ensimmäisen mutaatio, on todennäköisesti hieman haitallinen, Behen yksinkertainen lasku on realistinen. Tämänkin esimerkin perusteella on siis selvää, että kehitysoppi kohtaa nimenomaan sen olennaisiin yksityiskohtiin kohdistuvaa tieteellistä kritiikkiä.

Evoluutio pystyy siis tuottamaan pientä muuntelua, jota havaitaan ja joka on tarpeellinen mekanismi eliöille ympäristön muutoksien takia. Mutta evoluutiolla on rajat, olennaisesti uusia rakenteita ja systeemejä se ei saa aikaan.
Tieteelliseen auktoriteettiuskoon turvaavalla keisarilla on siis kyllä sukat jalassa, mutta tärkeimmät väitetyt vaatekappaleet ovat kuviteltuja.

http://biologicinstitute.org/2009/02/01/bold-biology-for-2009/

Yksi evoluutioteorian huonosti selittämä eliöiden ominaisuus on solujen useita osia vaativat molekyylikoneet joita löytyy luonnosta valtavasti. ”Explore evolution” –kirja määrittelee tälläisen redusoitumattomasti monimutkaisen (Irreducibly complex = IC) rakenteen seuraavasti:
1. Rakenne suorittaa tiettyä solulle hyödyllistä toimintoa
2. Rakenne koostuu useista toisiinsa sopivista yhdessä toimivista osista
3. Jokainen osa on tarpeellinen rakenteen perustoiminnolle

Ken Miller on esittänyt IC rakenteille mahdollisen darvinistisen syntyprosessin: Luonnonvalinta ja sattuma käyttävät muiden molekyylikoneiden osia.

Tähän Explore Evolution –kirja vastaa kuudella argumentilla:
Lue loppuun →