Aihearkisto: Evoluutio

Tutkimus vahvistaa Design paradigmaa

Julkaistu , kirjoittanut

(Ao. artikkelin kirjoittaja on Matti Leisola, bioprosessitekniikan emeritusprofessori.)

Olen juuri lukenut Stephen C. Meyerin uuden, kesällä 2013 ilmestyvän, kirjan käsikirjoituksen: Darwin’s doubt – The Explosive Origin of Animal Life and the Case for Intelligent Design. (http://www.evolutionnews.org/2013/04/before_theyve_e070821.html) Kirja on murskaava ja pisimmälle viety evoluutioteorian kritiikki, jonka olen lukenut. Vaikka kirjaa ei ole vielä julkaistu, on sitä vastaan jo aloitettu nettikirjoittelu. (http://pandasthumb.org/archives/2013/03/stephen-meyer-n.html) Tilanne kertoo siitä miten tieteelliset havainnot kiinnostavat darvinisteja yhä vähemmän. Tässä pieni ote Meyerin kirjasta:

Kansanomaisia Darwinin teorian puolustuksia ilmestyy jatkuvasti ilman että niissä harvoin jos koskaan mainitaan kasvavaa määrää kriittisiä tieteellisiä havaintoja teorian asemasta. Harvoin on ollut yhtä suurta eroa sen välillä miten teoria käsitetään yleisesti ja mikä on teorian todellinen tila vertaisarvioidussa tieteellisessä lehdistössä.

Tuore Nature-tiedelehti [Philip Ball, DNA: Celebrate the unknowns, Nature 496,419–420 (25 April 2013) doi:10.1038/496419a] tunnustaa saman asian ja tämä on paljon evoluutioparadigmalle omistautuneelta lehdeltä:

Emme tiedä mitä suurin osa DNA:sta tekee, tai miten tai missä määrin se ohjaaominaisuuksia. Toisin sanoen emme täysin ymmärrä miten evoluutio toimiimolekyylitasolla.

Spesialistien väitellessä uusimpien löytöjen merkityksestä, kansanomaisen keskustelun retoriikka DNA:sta, genomiikasta ja evoluutiosta on kuitenkin säilynyt lähes muuttumattomana. Yleisölle kerrotaan varmana asiana että DNA on edelleen samanlainen toimintasuunnitelma kuin ennenkin.

Jo 1980-luvulla ajattelin, että puhe roska-DNA:sta on roskaa. Evoluution kannattajien mukaan vain pieni osa (1-2%) perimästämme on hyödyllistä ja suurin osa (98-99%) pitkään jatkuneen evoluutioprosessin jälkeensä jättämää roskaa. Tätä pidettiin eräänä vakuuttavana todisteena evoluutioteorian puolesta. Vielä runsas kymmenen vuotta sitten useimmat tuntemani molekyylibiologit ajattelivat, että perimän salaisuudet alkavat olla selvillä. Tilanne on muuttunut täysin. Design-paradigman inspiroima tutkimus on aina olettanut, että perimässämme on tuskin mitään turhaa. Uudet havainnot ovat yllättäneet varmasti kaikki tutkijat ja parhaillaan onkin meneillään kilpajuoksu siitä kuka löytää enemmän merkityksiä aikaisemmin roskana pidetyssä perimän osassa. (http://www.ucsf.edu/news/2013/04/105126/brain-development-guided-junk-dna-isn%E2%80%99t-really-junk)

Myös proteiineja koodaavien geenien on todettu tekevän paljon enemmän kuin aikaisemmin ajateltiin. Tuore Nature-tiedelehden artikkeli kertoo, että 8000 geeniä sisältävä hiivan perimä tuottaa satoja tuhansia erilaisia viestejä siten, että geenin lukeminen voi alkaa ja päättyä eri kohdissa. Tästä uudesta tutkimuksesta kertoo Euroopan Molekyylibiologian Laboratorion (EMBL) lehdistötiedote: http://www.embl.de/aboutus/communication_outreach/media_relations/2013/130424_Heidelberg/

Näiden tutkimustulosten valossa on huvittavaa lukea väitteitä, että design-teoria ei ole hedelmällinen tutkimuksen lähtökohta ja että ilman evoluutioteoriaa biologiassa ei ole mitään järkeä. Olemme keskellä jännittävää paradigman muutosta ja paradigmat kuolevat hitaasti ja tuskallisesti.

On korkea aika nähdä se, minkä tieteenfilosofi Michael Ruse myönsi jo runsas vuosikymmen sitten: ”Evoluution kannattajille evoluutio on enemmän kuin pelkkää tiedettä. Evoluutiota markkinoidaan ideologiana, maallistuneena uskontona – kristinuskon täysivertaisena vaihtoehtona. . . Evoluutio on uskonto. Tämä oli totta alusta alkaen ja koskee evoluutiota nykyisinkin”. (National Post, toukokuu 13, 2000, p. B-3)

Onko Ihmisen sukupuoli tulkinnanvarainen asia?

Julkaistu , kirjoittanut

(Ao. artikkelin kirjoittaja on lääketieteen lisensiaatti Pekka Reinikainen)

Näin väittävät Evoluutioekologian akatemiaprofessori ja immunologian professori Helsingin Sanomissa 29.3.2013 julkaistussa artikkelissa, joka paljastaa sekä kirjoittajien poliittiset tavoitteet että heidän perustelujensa heikkouden. Heidän ilmeinen tavoitteensa on tukea sukupuolineutraalin avioliittolain säätämistä ja he pyrkivät osoittamaan, että sukupuoli olisi vaikeasti perusteltava käsite. Näin tehdessään he paljastavat eräitä kehitysopin keskeisiä ratkaisemattomia ongelmia. HS:n kirjoitus on enemmänkin epätieteellistä politikointia kuin tieteellistä argumentointia.

Artikkeli viittaa kromosomipoikkeamiin, jotka ovat perinnöllisiä virheitä ja väittää niiden olevan yleisiä. Todellisuudessa kyseiset perinnölliset virheet ovat melko harvinaisia: Turnerin syndrooman (XO) esiintymistiheys on 1/2500, Klinefelterin syndrooman (XXY) 1/50 ja tapaus, jossa syntyy XYY kromosomiyhdistelmä 1/1000. Tällaisten kromosomihäiriöiden ilmeneminen kertoo ihmisen perimän rappeutumisesta, joka vaatii selityksen. Täsmälleen samanlaiseen virheajatteluun syyllistyi Suomen Kuvalehden (4/2013) Marko Hamilo, jonka otsikoima kirjoitus Vanhat isät ruokkivat evoluutiota viittasi Nature-tiedelehdessä julkaistuun tutkimukseen, jonka mukaan 70-vuotiailla miehillä on jopa kahdeksan kertaa enemmän mutaatioita spermassaan kuin 20-vuotiailla. Näiden virhemutaatioiden tiedetään aiheuttavan perinnöllisiä sairauksia, mutta evoluutiouskon mukaan jokin virhe voi joskus olla ehkä evoluutiota eteenpäin vievä. Evoluution nopeuttamiseksi voisi samalla logiikalla käyttää erilaisia kemikaaleja tai radioaktiivista säteilyä. Suomessa, Tanskassa ja Ranskassa on julkaistu tutkimuksia, joissa todetaan sperman laadun heikentyneen yhdessä sukupolvessa peräti 30–50% . Todisteet perinnöllisistä virheistä viittaavat aivan eri suuntaan kuin edellä mainittujen kirjoittajien johtopäätökset: ihmislaji rappeutuu kopiointivirheiden ja mutaatioiden takia. Kuinka uskottavaa on näiden havaintojen valossa, että ihminen olisi ollut täällä 200 000 vuotta? On ilmeistä, että evoluution päämäärä ei ole ”parempi” tuote vaan sukupuuttoon kuoleminen, sillä evoluutio ei pysty poistamaan kromosomeista hypoteettisiin hyödyllisiin mutaatioihin verrattuna monituhatkertaisella nopeudella kertyviä haitallisia mutaatioita.

Erilaisten muunnelmien esiintyminen sukupuolen ulkoisissa tunnusmerkeissä saattaa heijastaa hyvinkin monimutkaisia hormonivaikutuksia tai raskauden aikana nautittujen lääkkeiden sivuvaikutuksia. Geenien ilmentymisen säätelystä tiedetään vain vähän. Tämä ei tarkoita sitä, että sukupuolen määrittäminen olisi yleinen, iso ja keskeinen ongelma. Tällaisen poliittisesti motivoituneen evoluutio-ekologian akatemiaprofessorin ja hänen kollegansa pitäisi kiinnittää huomio edustamansa neodarvinistisen ajattelun todellisiin ratkaisemattomiin kysymyksiin. Mikä on suvullisen lisääntymisen alkuperä? Miksi suvullisen lisääntymisen muodot ovat niin monimuotoisia sekä eläin että kasvimaailmassa? Mistä vähennysjakautuminen (meioosi) on peräisin? Miksi sukusolut ovat täysin erilaisia? Miten kaikki tarvittavat yksityiskohdat sukusolujen valmistautumisessa kohtaamaan toisensa kehittyivät? Miten kohdunsisäinen elämä kehittyi ja miten kehittyivät syntymään liittyvät fysiologiset ja anatomis-toiminnalliset muutokset?

Samanlaisia kysymyksiä voisi esittää pitkän listan. Uusdarvinistisella evoluutioteorialla ei ole antaa mitään vastauksia näihin kysymyksiin. Yritys selittää geenivirheiden kautta biologiaa ja evoluutiota on tuomittu epäonnistumaan. Voimme ’aukkojen jumalan’ sijasta puhuakin ’aukkojen darvinismista’. Biologisen tiedon lisääntyessä darvinismin täydellinen vararikko ja elämän yksityiskohtia myöten toteutettu suunnitelmallisuus on tullut ilmeiseksi.

Pekka Reinikainen

Onko ID uskonnollista?

Julkaistu , kirjoittanut

Mediassa näkee usein hokemaa, että älykkään suunnittelun teoria (Intelligent Design, ID) on uskonnollinen tai uskonvarainen kanta. Lausumattomana johtopäätoksena hokijoilla on, että teoriaa ei täten tule ottaa vakavasti eikä sen todellisia perusteluja tarvitse vaivautua tarkastelemaan.
Tästä taannoinen esimerkki on Veikko Vuorikosken juttu Aamulehdessä 23.4.2012.

Ensinnäkin, puhtaimmillaan tiede on systemaattista totuuden etsintää, eikä sillä, onko teoria uskonnollinen tai uskonnollisesti motivoitu pitäisi olla mitään väliä kunhan teorialla on tieteellisiä perusteluja. Eikä sillä, mitä uskonnollisia seuraamuksia teorialla on, pitäisi myöskään olla mitään väliä. Sekä evoluutioteorialla että ID:llä on joitain uskonnollisia (tai antiuskonnollisia) seuraamuksia. Ateisti tai naturalisti, joka hylkää ID:n vain omien (anti)uskonnollisten ennakkoluulojensa perusteella, verhoten uskomuksensa tieteelliseen retoriikkaan, on itseasiassa keskustelun epätieteellisin osapuoli.

Toisekseen on surkuhupaisaa, että näillä hokijoilla ei ole ollut osoittaa mitään konkreettista kohtaa ID-päättelyssä joka olisi uskonnollinen. Mikä kohta esim. W. Dembskin suunnittelua havaitsevasta teoriasta on uskonnollinen? Tai missä kohtaa esimerkiksi S. Meyerin tunnettujen syiden ID-päättelyssä (kirjassa Signature in the Cell) tehdään uskonnollinen oletus? Millä tavoin teen uskonnollisen tai uskonvaraisen päättelyn, kun Dembskin teorian perusteella osoitan, että kannettava tietokoneeni tai naapurin auto on suunnittelun tulosta?

Ainoa näkemäni perustelu tässä kohtaa on ollut, että ID on uskonnollinen, koska päättelyssä sallitaan suunnittelu mahdollisena selityksenä. Mutta juuri suunnittelun sulkeminen pois mahdollisuuksien joukosta ennen tarkastelua olisi ennakkoluuloista ja naturalistiseen uskoon sitounutta.

Tosiasia on, että ID:n rakenteista ei väitettyjä uskonnollisia oletuksia löydy. Entä ID tutkijoiden motiivit, ovatko ne uskonnollisia? Mitä väliä motiiveilla on? Suurinpiirtein kaikilla tieteentekijöillä on ei-tieteellisiä motiiveja. Teorioiden totuus ei riipu niiden esittäjien motiiveistä. Motiivien arvailun asemesta tulisi keskittyä perusteluihin tälläkin tieteen alueella.

Jos tältä alueelta Orwellilaista kauhukuvaa haluaa maalailla, ongelma ovat juuri Vuorikosken kaltaiset kirjoittajat ja tutkijat, jotka pitävät yllä modernin kulttuurin myyttejä perusteettomilla ja perehtymättömillä hokemillaan. Tuntemani ID:n edustajat ovat järjestään tutustuneet molempien puolien argumentteihin, eli sekä evoluutio- että ID-teorian perusteisiin, perusteluihin ja kritiikkiin. He esittävät perustelunsa tieteellisellä tasolla eivätkä hylkää toisinajattelijoiden kantaa vetoamalla motiiveihin tai hokemiin. Samaan ei yleensä voi sanoa ID:n kriitikoista. Tyypillinen ID-kriitikko ei ole perehtynyt ID:n perusteisiin eikä sen perusteluihin (1, 2 ja 3), ja mikä harmillista, harva näistä henkilöistä on perehtynyt naturalistisen evoluutioteorian rajoihin ja kritiikkiin. Tästä syystä he ovat ylenpalttisen varmoja naturalistisen evoluutioteorian totuudesta (”onhan se ainoa tieteellinen selitys”) ja saattavat jopa pitää ID tutkijoiden syrjintää oikeutettuna.

Apinasta ihmiseksi – kriitiikki

Julkaistu , kirjoittanut

Biologic instituten tutkijat Gauger ja Axe ovat julkaisseet kirjan Science and Human Origins, jossa he osoittavat, että yleisesti hyväksytty väite ihmisen evoluutiosta ei ole uskottava.

Merkittävä ongelma on se tosiasia, että naturalistisen evoluution mekanismi ei kykene saamaan aikaan tarvittavia mutaatioita. Kyseessä on siis erityisesimerkki evoluution rajoista. Jo yhden tietyn mutaation yleistyminen ihmisapinoiden populaatioon kestää populaatiogeneettisten arvioiden ja mutaationopeuden mittausten mukaan keskimäärin 6 miljoonaa vuotta. Ihmisen evoluution kriittisessä kohdassa ihmisen kaltaisten H. erectus ja apinoiden kaltaisten A. afarensis (Esim. Lucy-löytö) fossiilien välillä on vähintään 16 ominaisuuden kuilu. Lisäksi useat pystykävelyyn ja pään muotoon liittyvistä muutoksista useat tulisi toteuttaa samaan aikaan jotta niistä olisi hyötyä. Gauger listaa useita muita ihmisen ja apinan olennaisia eroja 16 helpommin kvantifioitavan anatomisen muutoksen lisäksi. Alla kuva ihmisen, apinan ja kyseisten fossiilien anatomiasta. Kuten tavallista, fossiiliaineistossa nämä lajit pysyvät muuttumattomina. Olennaista evoluutiota ei näy itse aineistossa, vaan aineisto upotetaan evoluutioteorian kehykseen ennakkositoumuksen perusteella.

Kuva ihmisen, H. erectuksen, apinan ja A afaransiksen anatomiasta.

Tutkimusten mukaan bakteereilla uuden ominaisuuden saaminen edellyttää tyypillisesti yli kuusi koordinoitua mutaatiota. H. Erectuksen kehittymiseen A. afarensiksesta tarvitaan siis vähintään useita kymmeniä mutaatioita (evoluutiolle optimistinen arvio 16*6). Fossiililöytöjen perusteella A. afarensiksen kehittyminen H. erectukseksi olisi pitänyt tapahtua 1.5 miljoonan vuoden kuluessa. joten aika ei riitä edes yhden tietyn mutaation yleistymiseksi.

Yhteinen suunnittelu selittää ihmisen ja apinoiden samankaltaisuuden siinä missä paljon myyty evoluutioteoria ei siihen kykene. Vastaavanlaisesta todistavat vaikkapa peräkkäiset automallit ja iPhone ja Lumia puhelinten kehitys. Pelkkä samankaltaisuus ei ole todiste naturalistisesta evoluutiosta. Valitettavasti näyttää kuitenkin siltä, että naturalistisen evoluutioteorian eniten käytetty todiste ovat samankaltaisuudet. Samaan aikaan naturalistisen evoluution mekanismi ei toimi eikä uskottavia kehityspolkuja kyetä esittämään. Kannattaa vaikkapa katsoa seuraava luontodokumentti tämä mielessä, perusteettomat evoluutio-väitteet saattavat yllättää.

PS. Amazon myy kirjaa myös edullisena Kindle-versiona, jota voi lukea ebook-lukulaitteella, PC:n ruudulta tai useiden älypuhelinten näytöltä.

Julkaisuja 2: Wolf-Ekkehard Lönnigin artikkeleita

Julkaistu , kirjoittanut

(Suomennettu C. Luskinin tekstistä)

Yksi tuotteliaimpia älykästä suunnittelua (ID) puoltavia tutkijoita on Wolf-Ekkehard Lönnig, geneetikko, joka juuri äsken jäi eläkkeelle Max Planckin kasvinjalostuslaitokselta Saksassa. Olemme kirjoittaneet Lönnigin työstä aiemminkin Evolution News & Views julkaisussa.

Lönnigin kirjoitukset osoittavat kuinka kasvinjalostuksen kokeellinen tutkimus voi edistää ja tukea älykkään suunnittelun teoriaa. Eräs Lönnigin ja kolmen kollegan artikkeli vuodelta 2007 Bioremediation, Biodiversity and Bioavailability -lehdessä yritti jäljittää kahden kukkakasvilajin evoluutiohistoriaa. Evoluutiobiologit uskovat näiden lajien olevan lähisukua keskenään. Tutkijat yrittivät mutaatiokokeiden avulla saada kasveja palautumaan takaisin ”alkeellisempaan” muotoonsa. He eivät onnistuneet tässä. Heidän selityksensä havainnoilleen tukevat yhtä älykkään suunnittelun perusideaa ja he viittaavatkin kirjoituksessaan Michael Behen työhön:

Useimmat uusista piirteistä eivät synny yksinkertaisten lisäysten kautta, vaan yhdistelemällä monimutkaisia geenitoimintojen verkostoja, tehden useimmista järjestelmistä palautumattoman monimutkaisia. (Behe 1996, 2004; katso myös Lönnig 2004), tällaiset järjestelmät eivät voi –- Dollon lain mukaisesti — palautua alkuperäiseen tilaan tuhoamatta samalla koko lajin hengissäsäilymisen kannalta välttämätöntä verkostoratkaisua.

Lue loppuun →

Vanhahkoja hyviä julkaisuja 1: Älykästä suunnittelua puoltavien vertaisarvioitujen artikkelien luettelon päivitys toi esiin huomaamatta jääneitä julkaisuja

Julkaistu , kirjoittanut

(Suomennos Casey Luskinin 2. helmikuuta 2012 julkaistusta artikkelista.)

Jo alkaessamme tarkistaa ja päivittää Discovery-instituutin verkkosivuston sisältämää luetteloa älyllistä suunnittelua (ID) puoltavista tieteellisistä artikkeleista tiesimme sivulle lisättäviä nimikkeitä ehtineen viime vuosina kertyä parisen tusinaa. Yllätykseksemme löysimme myös viisi tai kuusikin ID:tä tukevaa, vähintään kymmenen vuotta sitten julkaistua, mutta aiemmin luetteloimatonta artikkelia. Kaksi vanhinta kyseisellä www-sivulla nyt luetelluista artikkeleista onkin uusia lisäyksiä.

Ensimmäinen luetteloimamme ID:tä puoltava artikkeli on American Journal of Physics -lehden vuonna 1984 julkaisema, ydinfyysikko William G. Pollardin laatima ”Rumors of transcendence in physics” (”Fysiikan huhutaan viittaavan tuonpuoleiseen”). Kirjoittaja toteaa Big Bang -kosmologian vaativan jonkinlaista fysikaalisen maailman ulkopuolista (transkendenttista) todellisuutta maailmankaikkeuden alullepanijaksi. Pollard väittää tämän ylimaallisen ulottuvuuden tieteellisten perustelujen löytyvän kvanttimekaniikasta, koskapa yleiset luonnonlait ja vakiot on hienosäädetty monimutkaisille elämänmuodoille sopiviksi. Tämä viittaa älyllisen aiheuttajan, siis tietoisen mielen, toimineen maailmankaikkeuden suunnittelijana.
Lue loppuun →

Dokumentti evoluutioteorian kanssakeksijästä Alfred Wallacesta

Julkaistu , kirjoittanut

Tuore ja tieteenhistoriallisesti erittäin mielenkiintoinen dokumentti evoluutioteorian toisesta kehittäjästä, Alfred Russel Wallacesta, on katsottavissa verkossa:


Suomessa jotkut toimittajat ovat toistuvasti väittäneet suunnittelu-teorian olevan tuore amerikkalainen liike. Väite oli kyllä kuollut jo syntyessään, mutta viimestään tämän dokumentin pitäisi oikoa tuota ja joitain muitakin väärinkäsityksiä.
On muuten mielenkiintoista, että Wallacella oli julkaisu evoluutioteoriasta valmiina huomattavasti ennen Darwinin kirjaa, mutta Wallace lähetti artikkelinsa Darwinille luettavaksi, ja, tiedepoliittisten kähmintöjen seurauksena, evoluutioteoriaa pidetään nykyään lähinnä Darwinin keksintönä.

Vuoden 2012 paras kirja? – Oivaltavaa perustietoa evoluutioteoriasta

Julkaistu , kirjoittanut

Suomeksi on ilmestynyt mielenkiintoinen ja helppolukuinen kirja, jota suosittelemme erityisesti nuorille:

http://www.datakirjatkustannus.fi/Sattumaltako.html:

SATTUMALTAKO TÄÄLLÄ OLLAAN?
darvinismi vs. design
Newman & Wiester

Kirja käsittelee intelligent designia eli älykkään suunnitelman ideaa, jonka mukaan kaiken takana on älykäs suunnittelija. Elävät organismit ovat monimutkaisia informaatiota käsitteleviä järjestelmiä, joiden synty voidaan parhaiten selittää älykkäillä syillä. Darvinismi sitä vastoin väittää, että tarkoituksettomat voimat, kuten sattumanvarainen geneettinen muutos ja luonnonvalinta ovat kehittäneet kaikki monimutkaiset eliöt yksinkertaisista alkutekijöistä. Kirjassa käsitellään darvinismin merkittävimpinä pidettyjä todisteita hauskan ja vauhdikkaan sarjakuvan avulla.
Muodosta itsellesi kuva asiasta! Asiaan liittyy enemmän kuin aavistatkaan!

Sisältö:
• Johdanto: Darvinismi vai älykäs suunnittelu.
• Suunnittelusessio.
• Mainiot eläinjalostajat.
• Perhoset, jotka vaihtovat väriään.
• Dynaaminen Duo.
• Pieniä hyppyjä, suuria hyppyjä.
• Samanlaisten raajojen viesti.
• Onko pandan peukalo tyhmästi suunniteltu?
• Puuttuvien fossiilien tapaus.
• Biologinen alkuräjähdys.
• Todennäköisin selitys.
• Tyypillinen epäilty.

Opi ymmärtämään mitä logiikalla on asian kanssa tekemistä ja todistaako Galápagos-saarten sirkkujen nokan koon vaihtelu darvinismin.
Nautit myös darvinististen supersankareiden Muta-Matin ja Valitsijaanan jännittävistä seikkailuista.

Kirja:
* selittää Darwinin teorian
* johdattaa evoluutiota ja luomista koskeviin aiheisiin
* osoittaa miten kaiken alkuperään liittyvät uskomukset vaikuttavat siihen miten ymmärrämme itsemme sekä siihen miten ja miksi elämme
* opettaa logiikasta, ja luonnontieteistä hauskalla ja helposti omaksuttavalla tavalla
* sarjakuvia!

Darvinistista rappeutumista: Paljon melua hiivasta

Julkaistu , kirjoittanut

(Suomennos biokemian professori M. Behen artikkelista)

Tuore tiedeartikkeli ”Kokeellinen monisoluisen elämän kehitys” (Ratcliff et al., 2012) sai paljon huomiota lehdistössä. (Asiasta kertoi myös Helsingin Sanomat. suom huom) Tutkijoiden mukaan heidän tuloksensa kertovat jotain siitä miten monisoluinen elämä on kehittynyt maapallolla. Artikkelin päätutkija on Michael Travisano Minnesotan yliopistosta. Hän oli Richard Lenskin oppilas 1990-luvulla. PNAS julkaisusarjassa ilmestyneen artikkelin toimittaja oli myös Richard Lenski. Artikkelin ydinajatus on seuraava:

Tekijät toistivat seuraavat kolme vaihetta useita kertoja: 1) Yksisoluista hiivaa kasvatettiin ravistelupullossa; 2) kasvatuksen jälkeen tehtiin lyhyt sentrifugointi ja 3) pullon pohjalle laskeutuneesta hiivasta otettiin näyte, joka toimi siemenenä uudelle kasvatuskierrokselle. Tällä tavoin nopeammin sedimentoituneet solut valittiin aina jatkoon. Useiden kasvatussyklien jälkeen valitut solut sedimentoituvat paljon nopeammin kuin lähtösolut. Tarkastelu osoitti, että nopeasti sedimentoituneet solut muodostivat klustereita monistuvien äiti-tytär solujen epätäydellisen erottumisen takia. Lopuksi havaittiin, että jotkut solut klustereissa tekivät ”itsemurhan” (apoptoosin), joka teki ilmeisesti klustereista hauraita. Soluista irtosi paloja jotka toimivat alustoina uusille klustereille (alkuperäisetkin solut kykenivät apoptoosiin).

Richard Lenski tietää, miten saada paljon julkisuutta vaatimattomista laboratoriotuloksista. Vaikuttaa siltä, että hän on kouluttanut oppilaansa hyvin. Tutkijoiden saamat koetulokset johtuvat kahdesta olemassa olevan toiminnon menetyksestä: 1) kyvyn erottautua äitisolusta solunjakautumisen aikana, ja 2) apoptoosin hallinnan menetys.

Tekijät eivät analysoi soluissa tapahtuneita geenimuutoksia. Uskon vahvasti, että (jos ja kun he niin tekevät) he huomaavat toimivan geenin tai sen säätelyalueiden vioittuneen. Tämä on luultavasti jälleen yksi esimerkki evoluutiosta, joka johtuu aikaisemmin toimivan järjestelmän menetyksestä. Tiedämme että tällaisissa tapauksissa Darvinistinen prosessi toimii hyvin. Darvinismin ylipääsemätön ongelma on rakentaa uusia järjestelmiä.

Viite:
Ratcliff, W. C., R. F. Denison, M. Borrello, and M. Travisano, 2012 Experimental evolution of multicellularity. Proc. Natl. Acad. Sci. USA. doi/10.1073/pnas.1115323109

Jerry Coyne ja tieteellisyyden teeskentely

Julkaistu , kirjoittanut

Aamulehdessä 18.10. kaksi toimittajaa esitteli innolla Jerry Coynen ääriateistisia näkemyksiä.

Jerry Coynen Miksi evoluution on totta? –kirjassa esittämissä evoluutioteorian perusteluissa ei ole mitään olennaisesti uutta. Coynen esittämiä todisteita on käsitelty professori Puolimatkan Usko, tiede ja evoluutio kirjassa sekä jo joitakin vuosia sitten Evoluutio – kriittinen analyysi kirjassa. Lisäksi Coyne ei vastaa Älykkään suunnittelun teorian tutkijoiden tuoreempaan tutkimukseen proteiinperheiden kehityksen mahdottomuudesta (D. Axe. The Case Against a Darwinian Origin of Protein Folds, Biocomplexity 2010) tai evoluution empiirisistä rajoista (M. Behe, The Edge of Evolution – kirja, Free Press, 2007).

Makroevoluutioteorian todisteiden yksipuolista käsittelyä ja tieteellisten ongelmien ohittamista suurempaa ongelmaa Coynen ajattelussa edustaa tieteellisenä esiintyvä ateismi. Tieteessä ei ole mitään todisteita ateismin puolesta. Jokaisella ihmisellä, myös Coynella, on uskonvarainen filosofisesti perusteltu maailmankatsomus. Joka väittää maailmankatsomuksensa perustuvan puhtaasti tieteeseen, on yksinkertaisesti huijari. Coynen kömmähdys on yksinkertainen: Jumalan käyttäminen selityksenä tieteessä on kiellettyä. Koska Jumalaa ei sallita tieteessä, emme tietenkään löydä tieteellisiä todisteita Jumalasta. Nyt astuu kuvaan Coynen tieteisusko: Vain tieteellisesti perusteltuja väitteitä kannattaa uskoa, joten Coyne ei siis usko Jumalaan. Mutta kyseessä on vain tieteenfilosofiaan perustuva kehäpäättely! Lisäksi Coyne ei soveltanut tieteisuskoaan ateismiin: Ateismille ei ole tieteellisiä todisteita, Coynen ei siis pitäisi uskoa ateismiin.

Toisaalta esimerkiksi useat fyysikot ovat todennet, että universumin alku ja fysiikan lakien hienosäätö elämää varten viittaavat suunnitteluun. Kyseessä ei ole tieteellinen todiste Jumalalle, vaan tieteeseen perustuva filosofinen argumentti Jumaluskon puolesta.

Kristityt filosofit eivät muuten ole väittäneetkään, etteivät ateistit voi olla hyviä ja moraalisia ihmisiä. Väite on aina ollut, että ateismin alla hyvyydelle, moraalille tai ihmisarvolle ei ole mitään todellista perustelua tai perustaa. Länsimaiden ateistit on kasvatettu kristilliseen moraaliin, jossa ihmisarvo voidaan perustella ja siksi useat heistä elävät melko hyvin. Neuvostoliiton, Kiinan ja Kambodžan miljoonia surmanneet ateistit sovelsivat ateismia myös ihmisarvon ja moraalin perustelujen puuttumisen osalta.

Militanttien ateistien filosofiset kömmähdykset ja tieteellinen teeskentely ovat sen verran huomattavia, ettei ole ihme, etteivät he, mahtipontisista väitteistään huolimatta, pärjää väittelyissä kristittyjen filosofien ja tieteentekijöiden, kuten William Craig tai John Lennox, kanssa.

Alla joitain vastineita Coynen käsityksiin:
http://apologetiikkawiki.fi/Jerry_Coyne
http://ujjf.blogit.fi/coynen-masentava-tietamattomyys/

Ihminen ei kehity vaan rappeutuu

Julkaistu , kirjoittanut

Hiljaittain Naturessa julkaistun tutkimuksen mukaan vanhemmilta siirtyy lapselle keskimäärin 60 uutta mutaatiota. Tämä tutkimustulos tukee J. Sanfordin tutkimusta genomien rappeutumisesta.
Tiedämme, että suurin osa mutaatioista on melkein neutraaleja, hieman haitallisia. Äärimmäisen suurilla valintaeduilla luonnonvalinta kykenisi poistamaan 0.5 haitallista mutaatiota per henkilö per sukupolvi. Tämä tarkoittaa sitä, että ihminen ei kehity, eikä ole kehittynyt, vaan rappeutuu alkuperäisestä suunnitelmasta nopeaa vauhtia.

Toisaalta älykkäällä suunnittelulla pystytään luultavasti jatkossa korjaamaan ainakin joitain genomin rappeumia.

Biocomplexity 2011

Julkaistu , kirjoittanut

Tämän vuoden Biocomplexity-julkaisusarjassa A. Gauger ja D. Axe ovat julkaisseet artikkelin ”The Evolutionary Accessibility of New Enzymes Functions: A Case Study from the Biotin Pathway”, jossa he tutkivat empiirisesti uuden entsyymifunktion synnyn mahdollisuutta evoluutioprosesseilla. Mittausten perusteella edes tarkasteltu helppo muutos toiminnosta toiseen ei onnistu. Jotta evoluutioteoria toimisi, mutaation ja luonnonvalinnan pitäisi pystyä tuottamaan huomattavasti vaikeampiakin toiminnallisia muutoksia.

Alla artikkelin tiivistelmä suomeksi:

Entsyymit muodostavat luonnollisia perheitä emäsjärjestyksen, rakenteen ja toimintamekanismin perusteella. Samaan perheeseen kuuluvia entsyymejä pidetään homologisina evolutiivisen kehityksen tuotteina; ensimmäinen perheen jäsen toimi alustana muutoksille kohti uusia mutta samantapaisia funktioita. Huolimatta jäsenten samankaltaisuuksista, proteiiniperheissä voi olla huomattavaa toiminnallista monimuotoisuutta. Tässä työssä emme keskity pieniin toiminnallisiin muutoksiin perheiden sisällä, vaan innovaatioihin – aidosti uusiin katalyyttisiin toimintoihin. Aikaisemmat kokeelliset yritykset toistaa tällaisia siirtymiä ovat tyypillisesti päätyneet siihen, että pientenkin toiminnallisten muutosten saavuttamiseksi tarvitaan useita mutaatioita. Tämä herättää kysymyksen kyseisten muutosten evolutiivisesta uskottavuudesta.

Tutkiaksemme asiaa tarkemmin, tarkastelimme suuren entsyymisuperperheen, PLP-riippuvaisten transferaasien, jäseniä, löytääksemme parin, jolla on erilaiset reaktiokemiat mutta suuri rakenteellinen samankaltaisuus. Tämän jälkeen yritimme muuttaa yhden näistä entsyymeistä, 2-amino-3-ketobutyraatti CoA ligaasin (Kbl2), toimimaan kuten toinen entsyymi, 8-amino-7-oxononanoaatti syntaasin (BioF2). Kun olimme tunnistaneet ja testanneet 29 aminohappojen muutosta, löysimme kolme aktiivisten kohtien ryhmää ja yhden aktiivisen kohdan, joissa Kbl2 sivuryhmät eivät ole yhteensopivia BioF2 entsyymin funktion kanssa. Näiden sivuryhmien muuttaminen Kbl2:ssa, tekee niistä aktiivisessa keskuksessa identtisiä BioF2:n vastaavien paikkojen kanssa. Muutos ei kuitenkaan tuota havaittavaa BioF2 toimintoa in vivo. Päättelemme tutkittujen mutanttien perusteella, että onnistunut toiminnon muuttaminen vaatii tässä tapauksessa seitsemän tai useamman nukleotidin vaihtoa. Evolutiiviset muutokset, jotka vaativat näin monia muutoksia, olisivat erittäin harvinaisia; yksikin tällainen tapahtuma olisi todennäköinen vasta paljon maapallon ikää suuremmilla aikaskaaloilla. Ottaen huomioon, että Kbl2 ja BioF2 proteiineja pidetään läheisinä homologeina tavallisten samankaltaisuuskriteerien perusteella, niin tämä tulos ja muut vastaavat tulokset haastavat tavanomaisen käytännön jossa pelkän samankaltaisuuden perusteella päätellään siirtymisen uusiin funktioihin tapahtuneen Darvinistisen evoluution avulla.

Tässä on hyvä esimerkki ID tutkijoiden tekemästä empiirisestä tutkimuksesta. Koska ID tutkijat eivät ole edeltä sitoutuneet siihen, että materiatason prosessit, eli jonkinlainen evoluutioteoria, selittävät elämän monimuotoisuuden, he ovat voineet tutkia evoluution todellisia rajoja.
Mielenkiintoista on, että samalla kun evoluutioteoriaa on kulttuurissamme alettu pitää itsestäänselvänä totuutena, yhä useammat empiiriset tulokset osoittavat, että makroevoluutioteoria ei yksinkertaisesti toimi.

Evoluution opetuksesta – kriittinen tiede vastaan tieteisuskoinen retoriikka

Julkaistu , kirjoittanut

Tieteisuskoinen ja materialistinen ”Vapaa-ajattelijain” Liitto on teettänyt kansaedustajilla kyselyn evoluution opetuksessa kouluissa. Liiton puolueellisuus näkyy jo kysymyksenasettelussa, sillä kyselyssä ainoina vaihtoehtoina esitetään evoluutio tai luomisoppi. Vapaa-ajattelijat kysyivät ehdokkailta, miten evoluutio tulisi esittää peruskoulun biologiassa:
1) vallitsevana tieteellisenä käsityksenä, siten kuin muutkin asiat,
2) yhtenä selityksenä, jonka rinnalla on mm. luomisoppi,
3) en vastaa / ei mikään edellisistä.

Olisi ollut tärkeää lisätä vaihtoehdot:
4) Evoluutiota tulisi opettaa kriittisesti, myös sen vastaisen todisteet pitäisi ottaa esiin.
5) Evoluution rinnalla esitellään suunnitteluteoria (ID), jonka mukaan useat asiat luonnossa selittyvät parhaiten suunnittelulla, eivät ohjaamattomilla materiatason prosesseilla.

ID:n edustajat kuten Discovery Institute kannattavat yleensä vaihtoehtoa 4 ja opettajan vapautta kohtaan 5.

Joka tapauksessa, kyselyn tulos – vastaajista 21 prosenttia opettaisi biologian tunneilla evoluution rinnalla muita selityksiä kuten luomisoppia – osoittaa useiden kansanedustajien kykenevän kriittiseen ajatteluun myös tieteen suhteen. Tämä on se aito ja oikea tieteellinen asenne: tieteestä tulee uskoa se, mikä on hyvin perusteltua, ei suinkaan kaikkea mitä tieteelliseksi väitetään.

Kysylyn tarkempi tulos ja vapaa-ajattelijoiden kommentteja:
http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/110569-vaalikone-paljasti-kreationistit-%E2%80%93-%E2%80%9Dolen-sanaton%E2%80%9D
http://ahtoapajalahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/66625-ehdokkaat-sekaisin-evoluutiosta

Kuten mediassa yleensä, myös yo. teksteissä ainoa esitty perustelu evoluutiolle on, että se on tieteellistä. Tämä on tieteisuskoa, ei tiedettä. Meillä on tieteellistä näyttöä siitä, että evoluutio kykenee saamaan aikaan vain pieniä muutoksia eliöissä. Suuret, useita mutaatioita vaativat muutokset ovat sekä teoreettisten laskujen, että mittausten perusteella mekanismin ulottumattomissa. Lisäksi evoluution muut ongelmat, kuten hyppäyksellinen fossiiliaineisto, kambrikauden räjähdys, geeneettisen aineiston viittaama elämän puska puun asemesta, sekä suunnittelu parempana selityksenä DNA:n informaatiolle, tekevät evoluution kritiikittömästä opettamisesta erittäin ongelmallista. Suomeksi hyvä kriittinen kirja evoluutioteoriasta on Evoluutio – kriittinen analyysi. Lisäksi suunnittelusta löytyy todisteita myös muilta tieteen aloilta, mm. fysiikasta.

Kansanedustaja Jyrki Kasvi kommentoi: ”Olen … sanaton. …. Ensi vaalikaudella eduskunnan pitäisi pohtia esimerkiksi biotekniikan ja kognitiivisen dopingin kaltaisia kysymyksiä. Miten voi kuvitella käsittelevänsä geenimanipulaation eettisiä kysymyksiä, jos ei usko koko asiaan, kysyy Kasvi.” Kasvi ei selvästikään ole tutustunut evoluutiokritiikkiin. Siitä, että henkilö uskoo luomiseen, ei tietenkään seuraa, että hän ei ymmärtäisi geenimanipulaatiota tai tarvetta säädellä tieteellistä tutkimusta eettisin periaattein. Pikemminkin on niin, että mitä paremmin henkilö ymmärtää mutaation ja luonnonvalinnan mekanismin, sitä paremmin hän näkee, että kyseinen prosessi ei kykene saamaan aikaan useita koordinoituja muutoksia vaativia koneistoja, joista solu pääasiassa koostuu. Mitä eetiikkaan tulee, yksi Suomen johtavista suunnitteluteorian kannattajista ja evoluutiokriitikoista, bioprosessitekniikan professori Matti Leisola, joka siis työkseen muuttelee eliöiden perimää, kirjoittaa kirjassa Bioprosessitekniikka, että bioeettisillä pohdinnoilta putoaa pohja pois materialistisen evolutionismin alla. Tämä siksi, että ilman kristillistä maailmankuvaa ihmisen ja luonnon arvoa on vaikea perustella. (Tässä muuten yksi vihreiden sisäisistä ristiriidoista: Useimpien vihreiden kansaedustajien maailmankatsomus on sellainen, että luonnon arvolle ei löydy todellista perustaa. Lisäksi nousee kysymys, mikseivät kyseiset kansanedustajat näe ihmisen toimintaa osana evoluutiota, jossa vahvat lajit syrjäyttävät heikommat.) Toivottavasti Kasvi ei toimi politiikassa pelkin olkiukko-argumentein. Kasvi tuskin arvostaisi poliitikkoa, joka argumentoisi Kasvin tavoin seuraavasti: ”Miten joku voi vastustaa ydinvoimaa? Olen sanaton, hänhän vastustaa kaikkea energian tuottamista. Miten Suomen koulujärjestelmä voi tuottaa tällaisen tuloksen?”

Lisäksi on surkuhupaisaa, että vapaa-ajattelijat, jotka lobbaavat politiikassa kiiluvasilmäisellä innolla ja valtaavat wikipedian tiettyjä sivuja omille mielipiteilleen, syyttävät kristillisdemokraatteja ’vihollista vastaan hyökkäämisestä’ kun puolueen edustajat vain vastaavat ahkerasti heidän kyselyynsä. Tieteisuskoinen sulkeutunut ajattelu on usein niin perusteettoman itsevarmaa, että todellisuus hämärtyy.

ID liike toimii perustellun tieteen puolesta, tieteisuskoista retoriikkaa vastaan.

Avointa kirjeenvaihtoa, Skepsis – Leisola

Julkaistu , kirjoittanut

Alla on Skeptikko-lehdessä julkaistu kirjeenvaihto, jossa professori Leisola vastaa skeptikkojen esittämiin kysymyksiin. Lukija voi itse päätellä, ovatko Skepsiksen viiden vuoden aikana hiomat vastavedot vakuuttavia. Skepsis antoi vuonna 2004 huuhaa-palkinnon Leisolan laboratoriolle ja vuonna 2008 kustannusosakeyhtiö Uusi Tielle professori Tapio Puolimatkan ID perusteluiden esittämisestä. Pidän tieteentekijän julkista nolaamista aina vääränä, saati silloin kun häpeärangaistukselle ei ole esittää kestäviä perusteluja. Uudet tutkimusohjelmat (kuten ID) ovat aina aluksi altavastaajan asemassa kunnes kriittinen tutkimusmassa ylittyy. ID tutkimus lisääntyy hiljalleen. Viime vuonna perustettiin avoin BIO-Complexity-julkaisusarja, jossa myös ID myönteiset ja makroevoluutiokriittiset julkaisut saadaan julkaistua. Bio-complexityn tuore numero antaa hyviä esimerkkejä parhaillaan tehtävästä ID tutkimuksesta.

Alla skeptikot kysyvät, mitä tieteellistä hyötyä on siitä, että jokin asia havaitaan suunnitelluksi. Ensinnäkin ID tutkimus on toistaiseksi perustutkimusta. Jos tarkasteltava kohde on suunniteltu, on tärkeää että tieteessä voidaan myöntää/löytää tämä totuus, sen seurauksista jatkotutkimukselle välittämättä. Eihän arkeologikaan väitä löytämänsä saviruukunkappaleen muodostuneen päämäärättömissä maaperän prosesseissa vain siksi, että saveen liittyvät maaperän prosessit ovat helpompia ja yksinkertaisempia tutkimuskohteita kuin suunnittelijat. (Tähän yhteyteen sopii hyvin aikamme huomattavimman analyyttisen filosofin, Alvin Plantingan, vertaus juoposta, joka oli hukannut avaimensa pimeässä pusikkoon, mutta etsi niitä katulampun alta, koska siitä ne olisi helpointa löytää.) Toiseksi, jos suunnittelua pidetään mahdollisena selityksenä, sen kautta avautuu aito mahdollisuus suhtautua kriittisesti naturalistisiin selityksiin (esimerkiksi Douglas Axen proteiinien evoluution ongelmat, Michael Behen redusoitumaton monimutkaisuus ja havaitut evoluution rajat) sokean tieteellisen toiveajattelun asemesta. Kolmanneksi, alkavan tutkimusohjelman kohdalla hyödyt näkyvät usein vasta vuosikymmenien kuluttua. Ei ole vaikeaa löytää viitteitä jotka osoittavat useiden aikalaisten pitäneen sähkömagnetismia, transistoria tai tietokoneita tarpeettomina keksintöinä ja mikro-organismeja huuhaana.

———————————————————

Arvoisa professori Leisola,

Luennoitte 14.4.2010 Itä-Suomen yliopiston Kuopion kampuksella elämän synnyn arvoituksesta. Valitettavasti luennolla emme päässeet pureutumaan tarpeeksi perusteellisesti skeptikkoa kiinnostaviin kysymyksiin ja sen vuoksi päätimme kirjoittaa tämän avoimen kirjeen teille.

ML: Kiitän teitä kirjeestänne ja asiallisista ja osin hankalistakin kysymyksistä joihin perusteellinen vastaaminen vaatisi paljon tilaa. Olen vastauksessa rajoittunut oleelliseen.

Aloititte luennon varsin negatiiviseen sävyyn kertomalla, että tiedemiehet ovat – mahdollisesti tarkoittamattaan – luoneet maailman jossa millään ei ole mitään väliä. Otitte esimerkiksi Auschwitzin tuhoamisleirin sekä lukiolaisopiskelijan esseen, jossa opiskelija kertoi, ettei hänen elämällään ole mitään väliä. Näettekö tosiaan tieteellisen maailman niin kyynisenä kuin annoitte ymmärtää? Oliko Auschwitz ja lukiolaisopiskelijan mahdollinen masennus tieteen ja tiedemiesten syy? Eikö maailmassa muka ole ollut kansanmurhia ja teini-ikäisten maailmantuskaa ennen evoluutioteoriaa ja naturalistis-materialistista metodologiaa? Mielestämme on kuitenkin kiistatonta se, että ihmisen on osoitettu kehittyneen ennen kaikkea yhteistyön takia ja avulla. Monien muiden yhteisöllisten lajien tapaan ihmisten evoluutiossa on kyse yhtä paljon joukkue- kuin yksinpelistä.

ML: Kristinuskon pohjalta länsimaiseen kulttuuriin on sisäistynyt vakaumus, jonka mukaan ihminen on luotu Jumalan kuvaksi. Ehdottomat ihmisoikeudet ovat perustuneet tämän vakaumuksen varaan. Naturalistisen maailmankatsomuksen pohjalta tulee vaikeaksi tai mahdottomaksi perustella ehdottomia ihmisoikeuksia tai yleensä objektiivisia arvoja, kuten Yalen yliopiston professori Nicholas Wolterstorff on argumentoinut. Moraalin murenemisen perusta on naturalistinen vakaumus, jonka mukaan ihminen ei ole Jumalan kuvaksi luotu olento. Naturalistinen vakaumus on luonteeltaan uskonnollinen koska se ottaa kantaa uskonnolliseen kysymykseen, vaikka se usein esitetään tieteen nimissä. Ongelma ei ole luonnontieteellisissä teorioissa sinänsä, jos niiden väittämät alistetaan normaalille tieteelliselle kritiikille. Kokonaisvaltainen evoluutio-oppi eristetään kuitenkin kritiikiltä kuten käyttämänne termikin ”kiistaton” osoittaa.
Lue loppuun →

Vuoden 2010 paras tiedekirja: Tiedekeskustelun avoimuuskoe

Julkaistu , kirjoittanut

Professori Tapio Puolimatkan tuore kirja Tiedekeskustelun avoimuuskoe (Uusi tie, 2010) on erittäin tarpeellinen ja silmiä avaava kirja tieteen lähtökohdista ja avoimen keskustelun ja tutkimuksen tarpeellisuudesta. Nykytilanne, jossa älykkään suunnittelun (Intelligent design, ID) mahdollisuus suljetaan pois tutkimuksen ja tiedotuksen tasolla, on tieteenfilosofisesti kestämätön. Puolimatkan kirjan alkusysäys oli, kun Puolimatka esitteli analyyttisen ateistifilosofin näkemyksiä ID:n tarpeellisuudesta Helsingin Sanomissa. Useiden suomalaisten tieteentekijöiden vastauksista näkee, etteivät he todellisuudessa ole perehtyneet ID:n sisältöön, vaan vastustavat sitä pääosin ennakkoluulojen sekä tieteenfilosofisten tai uskonnollisten sitoumustensa takia. Koska nämä pintaliitäjät eivät usein tiedosta ennakkositoumuksiaan, he eivät myöskään selvästi näe niiden vaikutusta omassa ajattelussaan ja siksi esittävät sitoumuksistaan seuraavat väitteet tieteen arvovallalla.

Puolimatka on juuri oikea henkilö valottamaan analyyttisesti ja kiihkottomasti uskonnon ja tieteen suhdetta sekä tuomaan esiin useiden tieteentekijöiden uskonnollisen sitoutumisen naturalismiin ja tämän sitoutumisen seurauksia tieteenä esitetyissä väitteissä. Kyseessä on kulttuurimme voimakkaimpia myyttejä, sillä nämä myytit liittyvät tieteeseen ja meihin tieteentekijöihin, meihin, jotka edustamme kulttuurissamme useille, varsinkin ns. skeptikoille, ylhäältä annettua totuutta.

Koska nykytiede useille tieteentekijöille on sitoutunut etsimään ja löytämään vain materiatason syitä ilmiöille, tästä seuraa että jonkinlainen evoluutioteoria on ainoa sallittu selitys eliöiden synnylle. Viis siitä, että evoluutioteorian mekanismi ei toimi ja havaitsemme vain pientä perusryhmien sisäistä muuntelua. Samoin, jos sitoudumme naturalismiin, alkusolun synty on täytynyt jotenkin onnistua materiatason prosesseilla, vaikka nykytietomme mukaan yksinkertaisimmankin solun biokemia on valtavan monimutkaista ja vaaditun informaation synty sattumalta on käsittämättömän epätodennäköistä. Myös universumin on täytynyt syntyä itsestään materiatason prosesseilla, vaikka tiedämme, että universumi ja fysiikan lait ovat valtavan tarkasti säädetyt elämää varten. Näin pinnallinen, itseään uskonnottomaksi ja neutraaliksi väittävä tieteentekijä onkin kaikkein eniten uskonnollisesti sitoutunut, vieläpä niin ongelmallisesti, että hän esittää käsityksensä tieteenä. Tyyppiesimerkki tällaisesta tieteentekijästä on kosmologi Kari Enqvist, jonka perustelut ’uskonnottomuudelle’ eivät ole tieteellisiä vaan taitavaa tunteisiin vetoavaa retoriikkaa ja tiedon luonnetta koskevaa filosofiaa, jonka sen esittänyt filosofi Ayer on itsekin ehtinyt hylätä. Lainaan pätkän Puolimatkan kirjasta:
Lue loppuun →