Vuoden 2010 paras tiedekirja: Tiedekeskustelun avoimuuskoe

Professori Tapio Puolimatkan tuore kirja Tiedekeskustelun avoimuuskoe (Uusi tie, 2010) on erittäin tarpeellinen ja silmiä avaava kirja tieteen lähtökohdista ja avoimen keskustelun ja tutkimuksen tarpeellisuudesta. Nykytilanne, jossa älykkään suunnittelun (Intelligent design, ID) mahdollisuus suljetaan pois tutkimuksen ja tiedotuksen tasolla, on tieteenfilosofisesti kestämätön. Puolimatkan kirjan alkusysäys oli, kun Puolimatka esitteli analyyttisen ateistifilosofin näkemyksiä ID:n tarpeellisuudesta Helsingin Sanomissa. Useiden suomalaisten tieteentekijöiden vastauksista näkee, etteivät he todellisuudessa ole perehtyneet ID:n sisältöön, vaan vastustavat sitä pääosin ennakkoluulojen sekä tieteenfilosofisten tai uskonnollisten sitoumustensa takia. Koska nämä pintaliitäjät eivät usein tiedosta ennakkositoumuksiaan, he eivät myöskään selvästi näe niiden vaikutusta omassa ajattelussaan ja siksi esittävät sitoumuksistaan seuraavat väitteet tieteen arvovallalla.

Puolimatka on juuri oikea henkilö valottamaan analyyttisesti ja kiihkottomasti uskonnon ja tieteen suhdetta sekä tuomaan esiin useiden tieteentekijöiden uskonnollisen sitoutumisen naturalismiin ja tämän sitoutumisen seurauksia tieteenä esitetyissä väitteissä. Kyseessä on kulttuurimme voimakkaimpia myyttejä, sillä nämä myytit liittyvät tieteeseen ja meihin tieteentekijöihin, meihin, jotka edustamme kulttuurissamme useille, varsinkin ns. skeptikoille, ylhäältä annettua totuutta.

Koska nykytiede useille tieteentekijöille on sitoutunut etsimään ja löytämään vain materiatason syitä ilmiöille, tästä seuraa että jonkinlainen evoluutioteoria on ainoa sallittu selitys eliöiden synnylle. Viis siitä, että evoluutioteorian mekanismi ei toimi ja havaitsemme vain pientä perusryhmien sisäistä muuntelua. Samoin, jos sitoudumme naturalismiin, alkusolun synty on täytynyt jotenkin onnistua materiatason prosesseilla, vaikka nykytietomme mukaan yksinkertaisimmankin solun biokemia on valtavan monimutkaista ja vaaditun informaation synty sattumalta on käsittämättömän epätodennäköistä. Myös universumin on täytynyt syntyä itsestään materiatason prosesseilla, vaikka tiedämme, että universumi ja fysiikan lait ovat valtavan tarkasti säädetyt elämää varten. Näin pinnallinen, itseään uskonnottomaksi ja neutraaliksi väittävä tieteentekijä onkin kaikkein eniten uskonnollisesti sitoutunut, vieläpä niin ongelmallisesti, että hän esittää käsityksensä tieteenä. Tyyppiesimerkki tällaisesta tieteentekijästä on kosmologi Kari Enqvist, jonka perustelut ’uskonnottomuudelle’ eivät ole tieteellisiä vaan taitavaa tunteisiin vetoavaa retoriikkaa ja tiedon luonnetta koskevaa filosofiaa, jonka sen esittänyt filosofi Ayer on itsekin ehtinyt hylätä. Lainaan pätkän Puolimatkan kirjasta:
Lue loppuun