Evoluutioteoria on Troijan hevonen

Anna Rotkirch kirjoittaa (Hbl 8.2.), että ID on verrattavissa Troijan puuhevoseen, jonka sisällä piilee kreationismi. Väite on väärä. Tunnen kreationisteja, ID-liikkeen edustajia (design-teoreetikkoja) ja joukon muita kriittisesti evoluutioteoriaan suhtautuvia luonnontieteilijöitä. Design-teoreetikkoihin kuuluu kristittyjä, muslimeja, hinduja, juutalaisia ja agnostikkoja. He perustelevat kriittisyyttään evoluutioteorian luonnontieteellisillä ongelmilla ja pyrkivät paljastamaan sen takana olevan naturalistisen filosofian. Lue loppuun

Mitä seuraa, jos todellinen ”syyllinen” pitää jättää pois laskuista?

Friedrich Dürrenmattin romaanissa Oikeus kerrotaan asianajajasta, joka ottaa vastaan erikoiselta kuulostavan toimeksiannon eräältä varakkaalta murhasta kiinnijääneeltä. Asianajaja ottaa nimittäin tehtäväkseen selvittää, kuka oli[si ollut] murhaaja, jos tämä murhaan todellisuudessa syyllinen jätettäisiin pois vaihtoehtojen joukosta. Seurauksena on se, että oikea murhaaja vapautetaan, ja asianajaja tajuaa tulleensa tämän murhaajan jymäyttämäksi: mihin muuhun johtopäätökseen olisi edes voitu päätyä, kun kerta lähtökohtana oli, että todellinen syyllinen: oikea murhaaja – piti jättää pois vaihtoehtojen joukosta?

Mitä tekemistä tällä Dürrenmattin tarinalla sitten on älykkään suunnitelman idean kanssa?

Jos otetaan lähtökohdaksi tutkia maailmaa sillä oletuksella, että suunnittelu on turha oletus, ei kai voida juuri muuhun päätyä kuin ”selitys”vaihtoehtoihin, joissa suunnittelu on vain ”turha oletus”. Pohtimisen arvoista kuitenkin on, vastaako tämä oletus suunnittelun ”tarpeettomuudesta” todellisuutta. Vai onko oletuksella ”suunnittelun tarpeettomuudesta” maailmaa tarkasteleva kenties Dürrenmattin kirjassa kuvatun kaltaisessa tilanteessa, jossa tutkii maailmaa jättäen todellisen ”syyllisen” pois laskuista?

Palautumaton monimutkaisuus ja darwinismi

Redusoimaton kompleksisuus (irreducible complexity, IC) loogisena konstruktiona jättää periaatteessa oven auki darwinismille selittää rakenne sattuman ja valinnan avulla. Kyse voisi olla etenkin ko-optiosta tai koevoluutiosta. Kaikki palautumattomasti monimutkaiset rakenteet eivät välttämättä ole korvaamattomia: yksi osa voidaan poistaa ja muita osia (samanaikaisesti) muokkaamalla saada muut osat tekemään senkin työt, jolloin tehtävät tulee yhä tehtyä. Redusoimaton kompleksisuus loogisena käsitteenä onkin rajattava funktionaaliseksi tai ”redusoimattomasti kompleksiseksi ytimeksi”, jossa ytimen tai funktion ulkopuoliset osat ovat vaihdettavissa. Dembski ehdottaa tilalle minimaalisen kompleksisuuden käsitettä. Empiirisenä väitteenä IC:tä väitetään usein olevan ”tietämättömyyteen perustuva argumentti”, ja siten virheellisen. Argumentti perustuu kuitenkin tämän vastakohtaan: tietoon, ja empiirisesti tehtyihin havaintoihin biokemiallisista rakenteista.. Loogisen ja empiirisen argumentin yhdistämisestä saa kuitenkin syytteen välttelystä tai kehäpäättelystä, kun loogista ja empiiristä pointtia käytetään kuulema ”tarpeen mukaan”.

Tällaista virhettä ei ole kuitenkaan tehty. Michael Behellä on ”selittävä pointti” eikä hän sekoita tai soveltele sekaisin yhtäkään (siis kahtakaan) niistä. IC-argumentin looginen väite kuuluu: Koska tietyt artefaktarakenteet eivät selity suoralla darwiniaanisella mekanismilla ominaisuuden IC ansiosta, ja koska luonnossa myös tavataan IC-rakenteita, nekään eivät selity suoralla darwinismilla. Suora darwinismi merkitsee valintaa, joka parantaa entistä toimivaa funktiota. Rakenteen kehittyessä funktio ei muutu tai kehity. Looginen väite voidaan myös esittää muodossa: rakennetta ei voi yksinkertaistaa tiettyä rajaa enempää menettämättä sen toimintaa ja siten valintaetua. Tällä argumentilla suora darwinismi suljetaan pois. Esim. bakteeriflagella täyttää tämän kriteerin. Poissulkeminen ei tarkoita nollatodennäköisyyttä, koska minunkaan ei ole mahdotonta voittaa shakissa hallitsevaa maailmanmestaria, vieläpä 10 matsissa putkeen, mutta jos sellaista sattuu, se sattuu huolimatta shakkitaidoistani, ei niiden ansiosta. Mount Rushmore voi toki olla eroosion tulosta, mutta eroosio ei ole kuitenkaan realistinen vaihtoehto kuvanveistäjälle, kun etsitään parasta selitystä.
Lue loppuun