Suomalaisista kolmasosa ymmärtää kyseenalaistaa kehitysopin

Tuore mielipide tutkimus (ks. esim. http://www.yle.fi/uutiset/kotimaa/id41283.html ) kertoo vain 65% suomalaisista uskovan kehitysoppiin. Moni teorian kannattaja taisi yllättyä etteivät muut usko sataprosenttisesti heidän teoriaansa ja jotkut ovat esittäneet syyksi riittämätöntä koulutusta. Mielestäni ei ole yllätys etteivät kaikki usko evoluutioteoriaan, vaikka sitä kaikille on koulussa opetettukin, onhan luonnossa havaittava suunnittelu joskus jopa itsestään selvää. Varmasti kommunistisissa maissa kiihkeimmät kommunismin kannattajat syyttivät koulutustasoa siitä ettei osa kansasta nähnyt kommunismin valoa, kovasta ja yksipuolisesta koulutuksesta huolimatta.
Mutta ehkä tutkimuksen tulos on todella riittämättömän koulutuksen seurausta. Kouluissa opetetaan evoluutioteoriaa täysin yksipuolisesti eikä sen ongelmilla haluta ’sekottaa’ oppilaiden ajattelua. Suurin osa evoluution puolesta esitetyistä perusteluista ovat vääriä, kuten J. Wellsin kirja Icons of Evolution (Evoluution Ikonit) dokumentoi (ks. http://www.intelligentdesign.fi/sivut/suppeat-artikkelit/10-kysymysta-opettajalle/). Vaihtoehtoisia teorioita ei myöskään mainita. Jos opetus olisi tasapuolisempaa, yhä harvempi uskoisi evoluutioon.

10 KYSYMYSTÄ SUUNNITTELUSTA

10 KYSYMYSTÄ KYSYTTÄVÄKSI BIOLOGIANOPETTAJALTASI SUUNNITTELUSTA
Kirjoittaja: William A. Dembski, englanniksi nämä kysymykset ovat luettavissa täällä.

1. Suunnittelun havaitseminen
Jos maailma tai jokin sen osa on älykkäästi suunniteltu, miten voisimme tietää sen? Onko luotettavia menetelmiä suunnittelun havaitsemiseksi olemassa? Mitä ne ovat? Onko sellaisia menetelmiä käytetty oikeustieteissä, arkeologiassa, tietoturva-analyyseissä? Voisivatko ne mahdollisesti havaita suunnittelua biologisissa järjestelmissä?

2. SETIn merkitys
Maan ulkopuolisen älyn etsintä (SETI) on tieteellinen tutkimusohjelma, joka etsii merkkejä epäinhimillisestä älykkyydestä kaukaisesta avaruudesta. Pitäisikö biologien vastaavasti etsiä merkkejä älystä biologisissa järjestelmissä? Miksi tai miksi ei?

3. Biologian informaatio-ongelma
Mikä selittää informaatio-rikkaiden rakenteiden alkuperän biologisissa järjestelmissä? Voivatko biologiset järjestelmät paljastaa informatiivisia rakenteita, joita luonnonvalinta ja muut materiaaliset mekanismit eivät kykene riittävästi selittämään? Miltä sellaiset rakenteet näyttäisivät?

4. Molekyylikoneet
Voitko mainita esimerkkejä solun rakenteista, jotka muistuttavat ihmisen suunnittelemia koneita? Vetääkö näiden molekyylikoneiden kompleksisuus vertoja ihmisen tekemille koneille? Onko olemassa mitään luotettavaa näyttöä sille, että ainoastaan todellinen suunnittelu olisi voinut synnyttää sellaiset koneet?

5. Palautumaton monimutkaisuus
Onko olemassa monimutkaisia biologisia järjestelmiä joiden osat ovat kaikki järjestelmän toimintojen suorittamiselle välttämättömiä? Jos on, ovatko sellaiset ”redusoimattomasti kompleksiset” järjestelmät todiste älykkäästä suunnittelusta? Jos eivät, miksi eivät?

6. Kierrätettävät osat
Suunnittelevat ihmiset uudelleenkäyttävät hyvin toimivia malleja [designiä]. Eliöt vastaavasti kierrättävät hyvin toimivia rakenteita (esimerkiksi kamera-silmä). Onko tämä todistusaineistoa yhteiselle polveutumiselle, evolutiiviselle konvergenssille [”lähenemiselle”], yhteiselle suunnittelulle, vaiko näiden yhdistelmälle? Kuinka päätämme näiden vaihtoehtojen välillä?

7. Takaisinmallinnus
Yritettäessä ymmärtää biologisia järjestelmiä molekyylibiologien tarvitsee ”takaisinmallintaa” niitä. Toisin sanoen he aloittavat toiminnallisista biologisista järjestelmistä, ja sitten käyttävät tietämystään insinööritieteistä [suunnittelusta/tekniikasta] sen määrittelemiseen, miten järjestelmät olisi voitu suunnitella ja rakentaa. Onko tämä evidenssiä siitä, että järjestelmät ovat olleet aluksi suunniteltuja?

8. Ennusteet
Tekeekä älykkään suunnitelman teoria ja uusdarwinistinen teoria eri ennusteita? Pohdi esimerkiksi roska-DNA:ta. Kumpi näistä kahdesta teoriasta pitäisi ajatusta, että laaja alue DNA:sta on roskaa todennäköisempänä? Kumpi teoria todennäköisemmin etsii tuntematonta käyttöä hyödyttömiltä näyttäville biologisille rakenteille?

9. Todisteiden seuraaminen
Mikä todistusaineisto vakuuttaisi sinut siitä, että älykäs suunnittelua on totta ja uusdarwinismi on paikkansapitämätöntä. Voiko sellaista todistusaineistoa olla edes olemassa? Miltä se näyttäisi? Jos sellaista todistusaineistoa ei ole olemassa, tai ei edes [katsota] voi[van] olla olemassa, miten uusdarwinismi voi olla testattavissa oleva tieteellinen teoria?

10. Suunnittelijan tunnistaminen
Voimmeko määrittää, onko kohde suunniteltu tietämättä mitään sen suunnittelijasta? Jos tunnistamaton äly oli vastuussa biologisten järjestelmien suunnittelemisesta, kuinka voisimme tietää sen?

ID:n tutkimusaiheita

Joitakin ID:stä nousevia tutkimusaiheita:

* Suunnittelun havaitseminen

Suunnittelun havaitsemisen tunnistuskriteereistä käytetään monilla tieteenaloilla, kuten esim. oikeustieteissä, arkeologiassa, kryptokrafiassa ja SETI-projektissa. On esiintynyt paljon keskustelua Behen palautumattomasti monimutkaisuuden ja Dembskin täsmennetyn monimutkaisuuden käyttämisestä kriteerinä suunnittelun havaitsemisessa biologisessa ympäristössä. Design-teoreetikkojen tulee olla keskellä tätä keskustelua.

* Biologisen informaation tutkiminen, eli miten aineelle saadaan muoto (lat. informare=to give form).
Miten funktio ja fittness kuvataan informaationa? Mitkä ovat esteet, jotka materiaaliset mekanismit kohtaavat yritettäessä synnyttää biologista informaatiota? Ja ennen kaikkea, mikä ovat teoreettiset ja empiiriset perusteet siten ajattelemiselle, että älykkyydellä on välttämättä roolinsa biologisen informaation alkuperässä? Dembski on aloittanut näiden kysymysten tarkastelun kirjassaan ”No Free Lunch”, mutta tarvitaan vielä paljon lisää työtä.

* Kompleksisuuden minimitason löytäminen

Miten kompleksisuuden karsiminen olemassaolevista monimutkaisissa systeemeissä vaikuttaa niiden kykyyn suorittaa funktioitaan(säilyttäen organismin hengissä ja lisääntymiskykyisenä)? Paljonko komplseksisuudesta voidaan poistaa tuhoamatta funktiota? Voisiko koevoluutio ylittää tämän rajan vaihtamalla funktiota? Mitkä järjestelmät ovat paitsi minimalistisen kompleksisia tietylle (omalle) funktiolleen, myös sitä kaikelle biologiselle aktiviteetille, siis ”universaalin minimalistisesti kompleksisia”? Jos niitä on, voisivatko ne olla ratkaiseva varmistus älykkäästä suunnittelusta?

* Biologisten järjestelmien kehityskelpoisuus (evolvability)
ID etsii rajoja, miten paljon yksittäiset biologiset järjestelmät oikeasti voivat kehittyä ja mihin suuntaan; kuinka paljon voidaan saada muuttumaan materian mekanismeilla, kuinka paljon taasen älyn ohjaamina. Rajoitukset kehityskelpoisuussa voivat olla todistusaineistoa älykkään suunnitelman vaihtoehdon puolesta.

* Metodologisen ”insinööritekniikan” perusperiaatteet
Intelligent design voi lähestyä biologisia systeemejä metodologisella ”insinööritekniikalla”. Tämän lähestymistavan mukaan biologisia systeemejä tarkastellaan ”insinöörattuina” systeemeinä. Biologiset rakenteet (alkuperä, toiminta, rakenne, toimintahäiriöt, korjausratkaisut ja ennen muuta muotoilun ja modifikaatioiden historia) ymmärretään käyttäen insinööreille tuttua termistöä. ei satunnaisina, vaan teknis-innovatiivisina järjestelminä (engineering systems). ”Biotic engineering”in akateemiset tutkimusohjelmat tulevat Dembskin näkemyksen mukaan syrjäyttämään lähivuosina evoluutiobiologisia akateemisia tutkimusohjelmia.

* Teknologinen evoluutio TRIZ (TIPS)
TRIZin taustalla ovat hyvin dokumentoidut esitykset ihmisen tekemien keksintöjen teknologisesta kehittymisestä, ”evoluutiosta”. Se sisältää seuraavat päähavainnot: Ongelmanratkaisu edellyttää suuria käsitteellisiä hyppyjä (major conceptual leaps), ei huonon tavaran vähittäistä parantelua. Olemassaolevaa teknologiaa voi sensijaan menestyksellä hioa vielä paremmaksi rutiinimenetelmin ilman, että tarvitaan uusia innovaatioita.(IC:n lisäksi voi olla muita kriteerejä tunnistaa tämä ero, joka TRIZ:ssä on keskeinen). Teknologiat lähestyvät ideaalia, minkä jälkeen seuraa stationäärinen vaihe. Tähän tulee muutos vasta uuden idean myötä, jolloin vanha teknologia saatetaan myös kokonaan hylätä (vrt. sukupuutto).
TRIZ myös osoittaa, ettei suunnittelija osu aina heti oikeaan, ei pysty aina luomaan uutta ilman kokemusta vanhasta (tai ei katso järkeväksi suunnitella joka masiinaa alusta asti), joutuu tekemään tuotantoprosessin ennen kuin ensimmäistäkään kapinetta saadaan ulos liukuhihnalta, joutuu ottamaan huomioon fysikaalisen ympäristön (luonnon) rajoittavat tekijät ja sen vuoksi saa usein tyytyä kompromisseihin. Toki tämä kaikki on ”komputoitavissa” etukäteen (joten taitava softantekijä pääsee tässä vaiheessa kahville). Avoimiin kysymyksiin kuuluu siis sekin, ovatko suunnitelman toteutuksessa intuitio ja luonnon prosessit täysin vai vain osittain erillään. ID:n alaan kuuluu tutkia, mikä osuus on designia, mikä taas sattumaa ja valintaa. Hieman toinen kysymys on se, mistä (eliömuodoista) alkaen design päättyy ja evoalgoritmit ottavat komennon divergoiden eliömuotoja entisestään (tästä ollaan monta mieltä, mm. on esitetty, että designin jälkeen on tapahtunut ainoastaan genomin rappeutumista, vaikka fenotyypit ovatkin monipuolistuneet, suom.huom.).

* Evolutiolaskenta (Evolutionary computation)
Evoluutiolaskentaa käytetään monin paikoin ongelmanratkaisussa. Mutta voidaanko siitä havainnosta tehdä johtopäätös, että organismit olisivat muodostuneet tällaisen evolutiivisella ”laskentaprosessilla” (kuten esim. darwinilaisella evoluutioprosessilla)? Immuunijärjestelmä on yleispätevä geneettinen algoritmi, joka ottaa kohteekseen kuokkavieraaksi tulleen elementin, asettaa kriteerin sen jäljittämiseksi ja ajaa genomin mukaisen algoritmiohjelman, jolla tuottaa tunkeutujan häätämiseksi tuon jäljityskriteerin mukaan spesifioidut proteiinit. (Immunologia on lääketieteen teorian vaikeimpia osa-alueita, mutta tuon olisi kyllä immunologian omilla termeillä ymmärtänyt paremmin, suom.huom.;). Ovatko tällaiset GPGA:t(general purpose genetic algorithms) suunniteltu vai kehittyneet? Evoluutiolaskentaa esiintyy myös organismien käytösarsenaalissa, mutta onko niiden syntymisessä jotain intrinsic-designiä vai ovatko ne kokonaan evolutiivisia? Tarvitaan paljon tietokonesimulaatioita tämän ilmiön selitysvoiman laskemiseen. Eräs simulaatio, johon mm. Dembski itse on ottanut osaa, on MESA.

* Epäjatkuvuuden ongelma
Evoluutio edellyttää jatkuvuutta, sen päätehtävä on yhdistää pisteitä toisiinsa. Vaikka monet pisteet ovat kaukana toisistaan ja vaikka välivaiheita niiden oletetun yhdistymisen polulla ei ole näkyvissä, evoluutiobiologit eivät näe tätä ongelmana. Välivaiheiden uskotaan joko vielä löytyvän tai sitten aikojen saatossa hävinneen. Teoriahan tiedetään todeksi, jolloin tiedetään myös, miten havainnot tai niiden puute pitää tulkita.

Mutta oletetaanpa, ettei välimuotoja todellisuudessakaan ole, että epäjatkuvuus onkin fakta. Olipa silloin biodiversiteetin syynä mikä tahansa, kysymme nyt, mitä (kuvitteellisen kuvaajan) videolle olisi tallentunut? On neljä mahdollisuutta:

a) Nonbioottinen emergenssi: Ei-elämästä syntyy elämää, organismit syntyvät ilman kausaalista edeltäjää muissa organismeissa.
b) Generatiivinen transmutaatio: Elämästä syntyy (ohjelmoidusti) täysin vanhemmista poikkeavaa uutta elämää. Kuten eräs versio Homo Sapiensin synnystä. (IT-puolella Michelangelo-virus 6.3.1993).
c) Biogeeninen ”uuskeksintö” (reinvention): organismit vain muuttuvat toisiksi. Kuten perhosen metamorfoosi tai maksamadon eri elämänmuodot.
d) Symbiogeeninen reorganisaatio: organismit yhdistyvät toisenlaisten organismien kanssa ja muodostavat täysin uusia organismeja. Tämä on Lynn Margulisin mieliteema.

* Steganografia, eli salaustiede (kryptografia)
Etsii algoritmeja, jotka olisivat tehokkaita (korkea datanopeus) ja luotettavia(korkea virheensietokyky) ja jotka voisivat kätkeä suuren määrän salakirjoitusta(hidden message) peiteviestin(cover message) sisään ilman, että niiden läsnäolo paljastuisi. Steganalyysi puolestaan hakee sopivan tilastotestin, jolla tällainen peiteviesti kyetään tunnistamaan muun (peite)datan joukosta.

Jos luonnossa olisi funktionaalisen järjestyksen lisäksi sinne suunniteltua sekundaarista järjestystä (second order design, non-functional information), tällainen piiloviesti voisi toimia käyttö- tai tutkimusohjeena, sekä olla lopullinen todiste suunnittelusta (funktiosta riippumaton suunnittelusignaali, suom.huom.). Proteiinien laskostumisen organisoituminen saattaa olla merkki jostain tällaisesta, vaikka spekulaation asteella ollaankin. (Sekundaarinen viesti näyttäisi sisältyvän homologisten genomien tietokantoihin, ei yksittäisiin perimiin.) Jos takana on suunnitelma, on tässä steganalyytikoilla työmaata enemmänkin. Lisäksi sen tutkiminen olisi täysin perusteltua, toisin kuin vaikkapa Raamatun numerologian, joka, jos sen katsotaan sisältävän salaviestejä, herättää kysymyksen, miksei viestiä anneta selkokielellä, kuten Raamatun muutakin sanomaa. Evoluutiobiologit ovat vuosia luulleet pääosan DNA:sta olevan täysin turhaa ja puhdasta roskaa. Tilanne on muuttumassa. ”Roska-DNA”:han liittyvät tuoreet tutkimustiedot viittaavat siihen, että ei-koodaava sekvenssi voi toimia monissa tehtävissä. Jos systeemit on suunniteltu, voitaisiin olettaa, että informaatio on pakattu tiheästi ja moneen kerrokseen (suojatakseen sitä luonnonvoimilta ja vaurioilta). Tiheä monikerroksinen informaation upottaminen onkin intelligent designin tekemä ennuste.

Ajattelun vapautta?

Älykkään suunnitelman idean julkinen tukeminen voi olla tällä hetkellä akateemisissa piireissä vaarallista toimintaa. Tässä tekstissä kerrotaan, mitenkä eräälle professorille on käymässä sen seurauksena, että hän puolusti avoimesti näkemystään, jonka mukaan darwinismin vaihtoehdoista tulisi saada kertoa. Siksi tässä tekstissä esitetään varoitus:
ID-näkemyksien julkinen tukeminen on tällä hetkellä riskialtista touhua. Jos julkisesti tuet älykkään suunnittelman ideaa, saatat joutua akateemisen inkvisition uhriksi.

Lue loppuun

Erikoiset väitteet vaativat erikoisia todisteita

Mitkä väitteet ID – Darwinismi -väittelyssä ovat erikoisia?

ID:n kannattajat väittävät, että esimerkiksi maailmankaikkeuden hienosäätö (joka on kattavasti dokumentoitu astrofyysikkojen toimesta [lisätietoa]) elämää varten, elämän muodostuminen elottomasta aineesta ja elämän monimuotoisuus ja ihmisen luovuus tieteessä, teknologiassa, taiteessa ja filosofiassa ovat parhaiten selitettävissä suunnittelun avulla. Suunnittelu on suoraviivainen johtopäätös, jonka tekeminen on ilmeistä suurelle osalle ihmiskuntaa.

ID:n kannattajien väite suunnittelusta on siis tässä mielessä normaaleihin syihin vetoava väite ja sille löytyy jatkuvasti lisää niin mikroskooppisen pienessä kuin astrofyysisen suuressa koossa olevia todisteita.

Materialistisen filosofian kannattajat väittävät, että maailmankaikkeuden hienosäätö elämää varten on sattumaa. (Ehkä meidän hienosäädetty maailmankaikkeutumme on yksi valtavasta joukosta sattumanvaraisia maailmankaikkeuksia jotka ovat syntyneet maailmankaikkeuksia tekevän prosessin kautta. Ja tietenkään emme voi koskaan havaita rinnakkaisia maailmankaikkeuksia emmekä niitä synnyttäviä prosesseja.)
He väittävät, että elottomasta aineesta syntyi itsestään elämää, vaikka kellään ei ole toimivaa ajatusta siitä miten se oikeasti tapahtui tai olisi voinut tapahtua, todisteista puhumattakaan. Elämänsyntyhypoteesit ovat toivottomasti solmussa keskenään sopimattomien spekulaatioiden kanssa, jotka lisäksi ovat täysin kykenemättömiä selittämään biologisen informaation alkuperää. Darwinistit sokeine kelloseppineen väittävät lisäksi, että sattumanvaraiset virheet yhdessä luonnonvalinnan kanssa muuttivat selitystä vaille jääneen yksisoluisen lopulta ihmiseksi.

Darwinismin ja materialismin kannattajat tekevät erikoisia ja jopa hurjia väitteitä, joiden tukena oleva todistusaineisto näyttää paljastuvan yhä enenevissä määrin vain toiveikkaaksi spekulaatioksi. Hurjat väitteet vaatisivat vakuuttavia todisteita. Kritiikin kestäviä todisteita ei ole, mutta vallitseva naturalistinen tieteenfilosofia suojaa darwinismia: jonkun naturalistisen teorian täytyy olla selityksenä.

Artikkeli on suomennettu ja hieman lyhennetty William Dembskin artikkelista ”Extraordinary Claims Require Extraordinary Evidence