Prisma sortui propagandistiseen pelotteluun

TV1:n tiedeohjelma Prisman 1.10. näyttämä dokumentti ID:stä ja kreationismista ei juuri tieteellistä antia tai asian tasapuolista käsittelyä sisältänyt, Prisman omien sivujen antamasta ennakkokuvasta poiketen. Dokumentti leimaa ID-teorian lähinnä poliittiseksi voimaksi pelotellen useassa käänteessä fundamentalismilla ja jopa teokratialla. Ollaanpa rehellisiä: jokaisella teorialla on poliittinen elementtinsä ja tieteentekijät poikkeuksetta yrittävät saada muitakin uskomaan teoriaansa. Tämän asian paisuttelu ID-teorian kohdalla ja kehitysopin huomattavasti vahvemman poliittisen ulottuvuuden (Hitlerin rodunjalostus, nykyinen monopoli koulutuksessa, monet eturyhmät kuten ACLU, epäilijöiden erottamiset) ja valtavan rahoituksen (verovarat) unohtaminen on älyllisesti epärehellistä. Suunnitteluun luonnon takana on uskottu jo pitkään ja siihen uskoivat modernin tieteen merkittävimmät nimet kuten Newton, Boyle, Pascal, Maxwell, Faraday jne., ja suunnitteluun kannattajat synnyttivät demokratian, eivät teokratiaa. Toisaalta kun materialismille on annettu monopoliasema yhteiskunnassa, tuloksena on ollut Stalinin, Maon ja Pol Potin hirmuhallinnot, ihmisarvolla kun ei enää ole perusteluja materialismissa, ihminen on materialismin alla karjaa.

Dokumentti olettaa kehitysopin uusdarwinistisessa muodossaan todeksi ilman perusteluja. Asiaa oletetaan tieteeseen vedoten niin monta kertaa, että katsoja kokee olevansa väärässä jos uskaltaa kehitysoppia epäillä. Ohjelmaa katsoessa tuli tunne, että kehitysopin kyseenalaistaja on jotenkin erittäin vaarallinen. Syy jäi epäselväksi. Tämä on modernia propagandaa parhaimmillaan ja pahimmillaan. Voidaankin kysyä onko tiededokumentissa tieteen auktoriteettiin vetominen tieteellistä, ja onko tutkiva journalismi liikaa pyydetty tiedeohjelmalta?
Lue loppuun

Kriittisen tietopaketin toinen painos ilmestynyt

Suositun ”Evoluutio – kriittinen analyysi” -kirjan toinen painos on ilmestynyt. Saksassa kirjasta on otettu jo kuusi painosta ja kirjaa on myyty useita kymmeniä tuhansia. Ensimmäinen suomenkielinen painos, 2 600 kpl, myytiin nopeasti loppuun. Nyt ilmestynyt kirjan toinen painos on pehmeäkantinen ja hinnaltaan entistä edullisempi. Tarkempia tietoja www.datakirjatkustannus.fi. Kirjan aiemman painoksen esipuhe ja luvut 5 ja 6 ovat nähtävissä tästä. Alla vielä ote kirjan ajankohtaisliitteestä:

Lue loppuun

Suunnittelu vai reduktionismi?

Reduktionismi on siis kanta, jonka mukaan kaikki on ymmärrettävissä pienempien osastensa avulla. Tietoisuus, kauneus, rakkaus, ihminen, eläimet, kaikki johtuu tämän kannan mukaan vain osiensa vuorovaikutuksista. Ihminen on vain biologiaa, biologia on vain kemiaa, kemia on vain fysiikkaa, ja fysiikka on vain hiukkasten liikettä ja vuorovaikutusta. Reduktionismin mukaan kaikki on lopulta ymmärrettävissä alhaalta ylöspäin (bottom-up), pienistä osista johtuu suuri kokonaisuus.

On totta, että tiede on toistaiseksi menestynyt hyvin pilkkomalla asioita osiinsa ja yrittämällä ymmärtää asiat osiensa avulla. Toisaalta jopa useilla fysiikan alueilla kuten materiaalifysiikka, elektroniikka tai ilmaston tutkimus hiukkasfysiikan taso ei tuo mitään uutta ongelman ratkaisuun. Useat biologit, kemistit ja fyysikot vastustavat sitä että heidän alansa olisi vain seurausta hiukkasfysiikan prosesseista. Näillä aloilla jopa aktiivisesti vastustetaan reduktionismia. Meillä kai on jotenkin intuitiivinen kuva siitä että kaikki ei vain ole seurausta alkeis-hiukkasten (tai säikeiden tai braanien) liikeestä ja sen määrämää. Ymmärrämme että usein kokonaisuus on enemmän kuin osiensa summa. Mutta, mikäli tiedeyhteisö yhä sitoutuu materialismiin, sillä ei ole vaihtoehtoja: mistä muustakaan kaikki johtuisi kuin alkeishiukkasten liikkeestä jos ainoa sallittu tieteellinen selitys on materiatasolla? Koska isommat palat koostuvat pienemmistä, pienien osien ominaisuudet määräävät välttämättä suurempien ominaisuudet ja toiminnan. Emergenssin puolesta puhuvat ajavat itsensä allikkoon: mistä muusta materialistinen emergenssi voisi johtua kuin alemman tason materialistisista prosesseista. Emergenssi on ehkä monimutkainen ilmiö, mutta sen on, mikäli sitoudumme materialismiin, johduttava alemman tason prosesseista. Reduktionismista seuraa loogisesti, että merkitys, kauneus, rakkaus, hyvä, paha, tietoisuus, ajatuksemme jne. ovat vain alkeishiukkasten mekaanisen liikkeen seurausta, niitä ei ole siinä mielessä kuin olemme tottuneet ne ymmärtämään.

Mutta auttaako kirjan tai tietokoneohjelman ymmärtämisessä sen pilkkominen yhä pienempiin osiinsa? Auttaako kirjan ymmärtämisessä sen atomien yhä syvempi ymmärtäminen? Ymmärrämmekö tietokoneohjelman toiminnan paremmin tarkastelemalla tietokoneen yksittäisiä transistoreja? Ymmärrämmekö elokuvan paremmin tutkimalla yksittäisiä pikseitä ruudulla? Ei, ohjelma, kirja, elokuva, ja suunnittelun tulokset yleensä, voidaan ymmärtää vain kokonaisuudesta käsin, ylhäältä alaspäin (top-down). Tässä on siis vaihtoehto reduktionismille: suunnittelu.
Suunnittelija on vapaa lisäämään informaatiota eri materian tasoille. Suunnittelun tulos ei määräydy alemman tason proseseista, informaatio ratsastaa materialla, ei määräydy siitä. Suunnittelija käyttää materiaa, eikä toisinpäin. Atomitaso ei määrää elokuvan, kirjan tai kovalevyn sisältöä, vaan suunnittelija. Asioilla voi olla merkitystä, kauneutta ja tarkoitus.

Tästä aiheesta voi lukea lisää erinomaisesta Wikerin ja Wittin kirjasta A Meaningful World: How the Arts and Sciences Reveal the Genius of Nature.

Uusi esitelmä universumin hienosäädöstä

Universumimme ja sen luonnonlait viittaavat suunnitteluun. Päävalikon alle esitelmien joukkoon lisättiin juuri ’Universumi ja luonnonlait – sattuman vai suunnittelun tulosta?’-esitelmä. Kannattaa katsoa läpi, aina siitä jotain takkiin jää. Esitelmässä on myös listattu useita hyviä kirjoja aiheesta enemmän kiinnostuneille.

Sivuillamme on myös artikkeli hienosäädöstä. Hienosäätö tarkoittaa siis sitä että luonnonlait näyttävät olevan hyvin tarkasti säädetty elämää varten.

Myös tuore fysiikan nobelisti G. Smoot on kommentoinut hienosäätöä.

10 KYSYMYSTÄ SUUNNITTELUSTA

10 KYSYMYSTÄ KYSYTTÄVÄKSI BIOLOGIANOPETTAJALTASI SUUNNITTELUSTA
Kirjoittaja: William A. Dembski, englanniksi nämä kysymykset ovat luettavissa täällä.

1. Suunnittelun havaitseminen
Jos maailma tai jokin sen osa on älykkäästi suunniteltu, miten voisimme tietää sen? Onko luotettavia menetelmiä suunnittelun havaitsemiseksi olemassa? Mitä ne ovat? Onko sellaisia menetelmiä käytetty oikeustieteissä, arkeologiassa, tietoturva-analyyseissä? Voisivatko ne mahdollisesti havaita suunnittelua biologisissa järjestelmissä?

2. SETIn merkitys
Maan ulkopuolisen älyn etsintä (SETI) on tieteellinen tutkimusohjelma, joka etsii merkkejä epäinhimillisestä älykkyydestä kaukaisesta avaruudesta. Pitäisikö biologien vastaavasti etsiä merkkejä älystä biologisissa järjestelmissä? Miksi tai miksi ei?

3. Biologian informaatio-ongelma
Mikä selittää informaatio-rikkaiden rakenteiden alkuperän biologisissa järjestelmissä? Voivatko biologiset järjestelmät paljastaa informatiivisia rakenteita, joita luonnonvalinta ja muut materiaaliset mekanismit eivät kykene riittävästi selittämään? Miltä sellaiset rakenteet näyttäisivät?

4. Molekyylikoneet
Voitko mainita esimerkkejä solun rakenteista, jotka muistuttavat ihmisen suunnittelemia koneita? Vetääkö näiden molekyylikoneiden kompleksisuus vertoja ihmisen tekemille koneille? Onko olemassa mitään luotettavaa näyttöä sille, että ainoastaan todellinen suunnittelu olisi voinut synnyttää sellaiset koneet?

5. Palautumaton monimutkaisuus
Onko olemassa monimutkaisia biologisia järjestelmiä joiden osat ovat kaikki järjestelmän toimintojen suorittamiselle välttämättömiä? Jos on, ovatko sellaiset ”redusoimattomasti kompleksiset” järjestelmät todiste älykkäästä suunnittelusta? Jos eivät, miksi eivät?

6. Kierrätettävät osat
Suunnittelevat ihmiset uudelleenkäyttävät hyvin toimivia malleja [designiä]. Eliöt vastaavasti kierrättävät hyvin toimivia rakenteita (esimerkiksi kamera-silmä). Onko tämä todistusaineistoa yhteiselle polveutumiselle, evolutiiviselle konvergenssille [”lähenemiselle”], yhteiselle suunnittelulle, vaiko näiden yhdistelmälle? Kuinka päätämme näiden vaihtoehtojen välillä?

7. Takaisinmallinnus
Yritettäessä ymmärtää biologisia järjestelmiä molekyylibiologien tarvitsee ”takaisinmallintaa” niitä. Toisin sanoen he aloittavat toiminnallisista biologisista järjestelmistä, ja sitten käyttävät tietämystään insinööritieteistä [suunnittelusta/tekniikasta] sen määrittelemiseen, miten järjestelmät olisi voitu suunnitella ja rakentaa. Onko tämä evidenssiä siitä, että järjestelmät ovat olleet aluksi suunniteltuja?

8. Ennusteet
Tekeekä älykkään suunnitelman teoria ja uusdarwinistinen teoria eri ennusteita? Pohdi esimerkiksi roska-DNA:ta. Kumpi näistä kahdesta teoriasta pitäisi ajatusta, että laaja alue DNA:sta on roskaa todennäköisempänä? Kumpi teoria todennäköisemmin etsii tuntematonta käyttöä hyödyttömiltä näyttäville biologisille rakenteille?

9. Todisteiden seuraaminen
Mikä todistusaineisto vakuuttaisi sinut siitä, että älykäs suunnittelua on totta ja uusdarwinismi on paikkansapitämätöntä. Voiko sellaista todistusaineistoa olla edes olemassa? Miltä se näyttäisi? Jos sellaista todistusaineistoa ei ole olemassa, tai ei edes [katsota] voi[van] olla olemassa, miten uusdarwinismi voi olla testattavissa oleva tieteellinen teoria?

10. Suunnittelijan tunnistaminen
Voimmeko määrittää, onko kohde suunniteltu tietämättä mitään sen suunnittelijasta? Jos tunnistamaton äly oli vastuussa biologisten järjestelmien suunnittelemisesta, kuinka voisimme tietää sen?

Biologisen informaation ja suurten taksonomisten kategorioiden alkuperä

Syksyllä 2004 tohtori Stephen C. Meyer julkaisi review-artikkelin ”The origin of biological information and the higher taxonomic categories” vertaisarvioidussa biologian julkaisusarjassa, Proceedings of the Biological Society of Washington (volume 117, no. 2, pp. 213-239).

Artikkelissaan Myer argumentoi että mikään nykyinen materialistinen evoluutioteoria ei pysty selittämään uusien eläinmuotojen synnyssä tarvittavaa informaatiota. Hän ehdottaa älykästä suunnittelua vaihtoehtoisena selityksenä biologisen informaation ja suurten taksonomisten kategorioiden synnylle.
Lue loppuun

Napit Vastakkain -ohjelma suunittelusta ja evoluutiosta

YLE Radio 1 osoitti avointa mieltä ja tasapainoista asioiden käsittelyä järjestämällä lyhyen väittelyn P. Reinikaisen ja A. Leikolan välillä Napit Vastakkain -ohjelmassa aiheella Älykästä suunnittelua vai evoluutiota?. Väittely on kuunneltavissa YLE:n sivuilla www.yleradio1.fi/yhteiskunta/id3939.shtml.
Evoluutiota puoltava Leikola toi uskonnollisia motiiveja keskusteluun, suunnittelun kannalla oleva Reinikainen pystyi enemmän pysymään asia-argumenteissa.

Täsmennetyn monimutkaisuuden osat

Tähän aiheeseen voi tutustua englannin kielellä laajemmin lukemalla William A. Dembskin artikkelin The Logical Underpinnings of Intelligent Design ja erityisesti sen luvun 3 (otsikko on ”Specified complexity” [täsmennetty monimutkaisuus]), sekä hänen kirjansa Design Revolution sivut 81-86. Suomeksi täsmennetystä monimutkaisuudesta voi lukea lisää William A. Dembskin kirjan Älykkään suunnitelman idea sivuilta 104-116 ja 132-133.

William A. Dembskin määrittelemä täsmennetty monimutkaisuus sisältää viisi pääosaa. Ne ovat:
Lue loppuun

ID:n tutkimusaiheita

ID:n tutkimusaiheita on käsitelty mm. William A. Dembskin kirjassa Design Revolution (ss. 310-317), johon tämä teksti suurelta osin tukeutuu, sekä mm. Dembskin artikkelissa ”THREE FREQUENTLY ASKED QUESTIONS ABOUT INTELLIGENT DESIGN” väliotsikolla ”What research topics does a design-theoretic research program explore?” (ss.2-4). Lisää ID:n tutkimusaiheita löytyy esim. Wolf-Ekkehard Lönnigin paperin ”Dynamic genomes, morphological stasis, and the origin of irreducible complexity” loppupuolelta (ss. 113-115).
Lue loppuun

”Design”-kriitikoiden olkinukeista

Douglas Groothuis, Rocky Mountain News, 2005

Siitä lähtien kun USA:n presidentti Bush esitti, että älykkään suunnittelun darwinismia kohtaan kohdistamaa kritiikkiä tulisi sallia (esittää) julkisissa kouluissa, julkinen julistusten vyöry on tuominnut design-perspektiivin taantumukselliseksi, epätieteelliseksi ja suorastaan uhkaavaksi.

Lukuisia loogisia virhepäätelmiä on käytetty yritettäessä mollata älykästä suunnittelua. Sellaisissa tapauksissa on kritisoitu ja hylätty älykästä suunnittelua perustuen väitteeseen, joka on epälooginen ja siten virheellinen. Ei tarvitse olla Darwinilaisen biologian asiantuntija löytääkseen näitä kömmähdyksiä. Tässä lyhyehkössä tekstissä kiinnitetään huomio vain erääseen: olkinukke-argumenttiin.
Lue loppuun