Dokumentti evoluutioteorian kanssakeksijästä Alfred Wallacesta

Tuore ja tieteenhistoriallisesti erittäin mielenkiintoinen dokumentti evoluutioteorian toisesta kehittäjästä, Alfred Russel Wallacesta, on katsottavissa verkossa:


Suomessa jotkut toimittajat ovat toistuvasti väittäneet suunnittelu-teorian olevan tuore amerikkalainen liike. Väite oli kyllä kuollut jo syntyessään, mutta viimestään tämän dokumentin pitäisi oikoa tuota ja joitain muitakin väärinkäsityksiä.
On muuten mielenkiintoista, että Wallacella oli julkaisu evoluutioteoriasta valmiina huomattavasti ennen Darwinin kirjaa, mutta Wallace lähetti artikkelinsa Darwinille luettavaksi, ja, tiedepoliittisten kähmintöjen seurauksena, evoluutioteoriaa pidetään nykyään lähinnä Darwinin keksintönä.

Vuoden 2012 paras kirja? – Oivaltavaa perustietoa evoluutioteoriasta

Suomeksi on ilmestynyt mielenkiintoinen ja helppolukuinen kirja, jota suosittelemme erityisesti nuorille:

http://www.datakirjatkustannus.fi/Sattumaltako.html:

SATTUMALTAKO TÄÄLLÄ OLLAAN?
darvinismi vs. design
Newman & Wiester

Kirja käsittelee intelligent designia eli älykkään suunnitelman ideaa, jonka mukaan kaiken takana on älykäs suunnittelija. Elävät organismit ovat monimutkaisia informaatiota käsitteleviä järjestelmiä, joiden synty voidaan parhaiten selittää älykkäillä syillä. Darvinismi sitä vastoin väittää, että tarkoituksettomat voimat, kuten sattumanvarainen geneettinen muutos ja luonnonvalinta ovat kehittäneet kaikki monimutkaiset eliöt yksinkertaisista alkutekijöistä. Kirjassa käsitellään darvinismin merkittävimpinä pidettyjä todisteita hauskan ja vauhdikkaan sarjakuvan avulla.
Muodosta itsellesi kuva asiasta! Asiaan liittyy enemmän kuin aavistatkaan!

Sisältö:
• Johdanto: Darvinismi vai älykäs suunnittelu.
• Suunnittelusessio.
• Mainiot eläinjalostajat.
• Perhoset, jotka vaihtovat väriään.
• Dynaaminen Duo.
• Pieniä hyppyjä, suuria hyppyjä.
• Samanlaisten raajojen viesti.
• Onko pandan peukalo tyhmästi suunniteltu?
• Puuttuvien fossiilien tapaus.
• Biologinen alkuräjähdys.
• Todennäköisin selitys.
• Tyypillinen epäilty.

Opi ymmärtämään mitä logiikalla on asian kanssa tekemistä ja todistaako Galápagos-saarten sirkkujen nokan koon vaihtelu darvinismin.
Nautit myös darvinististen supersankareiden Muta-Matin ja Valitsijaanan jännittävistä seikkailuista.

Kirja:
* selittää Darwinin teorian
* johdattaa evoluutiota ja luomista koskeviin aiheisiin
* osoittaa miten kaiken alkuperään liittyvät uskomukset vaikuttavat siihen miten ymmärrämme itsemme sekä siihen miten ja miksi elämme
* opettaa logiikasta, ja luonnontieteistä hauskalla ja helposti omaksuttavalla tavalla
* sarjakuvia!

Darvinistista rappeutumista: Paljon melua hiivasta

(Suomennos biokemian professori M. Behen artikkelista)

Tuore tiedeartikkeli ”Kokeellinen monisoluisen elämän kehitys” (Ratcliff et al., 2012) sai paljon huomiota lehdistössä. (Asiasta kertoi myös Helsingin Sanomat. suom huom) Tutkijoiden mukaan heidän tuloksensa kertovat jotain siitä miten monisoluinen elämä on kehittynyt maapallolla. Artikkelin päätutkija on Michael Travisano Minnesotan yliopistosta. Hän oli Richard Lenskin oppilas 1990-luvulla. PNAS julkaisusarjassa ilmestyneen artikkelin toimittaja oli myös Richard Lenski. Artikkelin ydinajatus on seuraava:

Tekijät toistivat seuraavat kolme vaihetta useita kertoja: 1) Yksisoluista hiivaa kasvatettiin ravistelupullossa; 2) kasvatuksen jälkeen tehtiin lyhyt sentrifugointi ja 3) pullon pohjalle laskeutuneesta hiivasta otettiin näyte, joka toimi siemenenä uudelle kasvatuskierrokselle. Tällä tavoin nopeammin sedimentoituneet solut valittiin aina jatkoon. Useiden kasvatussyklien jälkeen valitut solut sedimentoituvat paljon nopeammin kuin lähtösolut. Tarkastelu osoitti, että nopeasti sedimentoituneet solut muodostivat klustereita monistuvien äiti-tytär solujen epätäydellisen erottumisen takia. Lopuksi havaittiin, että jotkut solut klustereissa tekivät ”itsemurhan” (apoptoosin), joka teki ilmeisesti klustereista hauraita. Soluista irtosi paloja jotka toimivat alustoina uusille klustereille (alkuperäisetkin solut kykenivät apoptoosiin).

Richard Lenski tietää, miten saada paljon julkisuutta vaatimattomista laboratoriotuloksista. Vaikuttaa siltä, että hän on kouluttanut oppilaansa hyvin. Tutkijoiden saamat koetulokset johtuvat kahdesta olemassa olevan toiminnon menetyksestä: 1) kyvyn erottautua äitisolusta solunjakautumisen aikana, ja 2) apoptoosin hallinnan menetys.

Tekijät eivät analysoi soluissa tapahtuneita geenimuutoksia. Uskon vahvasti, että (jos ja kun he niin tekevät) he huomaavat toimivan geenin tai sen säätelyalueiden vioittuneen. Tämä on luultavasti jälleen yksi esimerkki evoluutiosta, joka johtuu aikaisemmin toimivan järjestelmän menetyksestä. Tiedämme että tällaisissa tapauksissa Darvinistinen prosessi toimii hyvin. Darvinismin ylipääsemätön ongelma on rakentaa uusia järjestelmiä.

Viite:
Ratcliff, W. C., R. F. Denison, M. Borrello, and M. Travisano, 2012 Experimental evolution of multicellularity. Proc. Natl. Acad. Sci. USA. doi/10.1073/pnas.1115323109

Jerry Coyne ja tieteellisyyden teeskentely

Aamulehdessä 18.10. kaksi toimittajaa esitteli innolla Jerry Coynen ääriateistisia näkemyksiä.

Jerry Coynen Miksi evoluution on totta? –kirjassa esittämissä evoluutioteorian perusteluissa ei ole mitään olennaisesti uutta. Coynen esittämiä todisteita on käsitelty professori Puolimatkan Usko, tiede ja evoluutio kirjassa sekä jo joitakin vuosia sitten Evoluutio – kriittinen analyysi kirjassa. Lisäksi Coyne ei vastaa Älykkään suunnittelun teorian tutkijoiden tuoreempaan tutkimukseen proteiinperheiden kehityksen mahdottomuudesta (D. Axe. The Case Against a Darwinian Origin of Protein Folds, Biocomplexity 2010) tai evoluution empiirisistä rajoista (M. Behe, The Edge of Evolution – kirja, Free Press, 2007).

Makroevoluutioteorian todisteiden yksipuolista käsittelyä ja tieteellisten ongelmien ohittamista suurempaa ongelmaa Coynen ajattelussa edustaa tieteellisenä esiintyvä ateismi. Tieteessä ei ole mitään todisteita ateismin puolesta. Jokaisella ihmisellä, myös Coynella, on uskonvarainen filosofisesti perusteltu maailmankatsomus. Joka väittää maailmankatsomuksensa perustuvan puhtaasti tieteeseen, on yksinkertaisesti huijari. Coynen kömmähdys on yksinkertainen: Jumalan käyttäminen selityksenä tieteessä on kiellettyä. Koska Jumalaa ei sallita tieteessä, emme tietenkään löydä tieteellisiä todisteita Jumalasta. Nyt astuu kuvaan Coynen tieteisusko: Vain tieteellisesti perusteltuja väitteitä kannattaa uskoa, joten Coyne ei siis usko Jumalaan. Mutta kyseessä on vain tieteenfilosofiaan perustuva kehäpäättely! Lisäksi Coyne ei soveltanut tieteisuskoaan ateismiin: Ateismille ei ole tieteellisiä todisteita, Coynen ei siis pitäisi uskoa ateismiin.

Toisaalta esimerkiksi useat fyysikot ovat todennet, että universumin alku ja fysiikan lakien hienosäätö elämää varten viittaavat suunnitteluun. Kyseessä ei ole tieteellinen todiste Jumalalle, vaan tieteeseen perustuva filosofinen argumentti Jumaluskon puolesta.

Kristityt filosofit eivät muuten ole väittäneetkään, etteivät ateistit voi olla hyviä ja moraalisia ihmisiä. Väite on aina ollut, että ateismin alla hyvyydelle, moraalille tai ihmisarvolle ei ole mitään todellista perustelua tai perustaa. Länsimaiden ateistit on kasvatettu kristilliseen moraaliin, jossa ihmisarvo voidaan perustella ja siksi useat heistä elävät melko hyvin. Neuvostoliiton, Kiinan ja Kambodžan miljoonia surmanneet ateistit sovelsivat ateismia myös ihmisarvon ja moraalin perustelujen puuttumisen osalta.

Militanttien ateistien filosofiset kömmähdykset ja tieteellinen teeskentely ovat sen verran huomattavia, ettei ole ihme, etteivät he, mahtipontisista väitteistään huolimatta, pärjää väittelyissä kristittyjen filosofien ja tieteentekijöiden, kuten William Craig tai John Lennox, kanssa.

Alla joitain vastineita Coynen käsityksiin:
http://apologetiikkawiki.fi/Jerry_Coyne
http://ujjf.blogit.fi/coynen-masentava-tietamattomyys/

Ihminen ei kehity vaan rappeutuu

Hiljaittain Naturessa julkaistun tutkimuksen mukaan vanhemmilta siirtyy lapselle keskimäärin 60 uutta mutaatiota. Tämä tutkimustulos tukee J. Sanfordin tutkimusta genomien rappeutumisesta.
Tiedämme, että suurin osa mutaatioista on melkein neutraaleja, hieman haitallisia. Äärimmäisen suurilla valintaeduilla luonnonvalinta kykenisi poistamaan 0.5 haitallista mutaatiota per henkilö per sukupolvi. Tämä tarkoittaa sitä, että ihminen ei kehity, eikä ole kehittynyt, vaan rappeutuu alkuperäisestä suunnitelmasta nopeaa vauhtia.

Toisaalta älykkäällä suunnittelulla pystytään luultavasti jatkossa korjaamaan ainakin joitain genomin rappeumia.

Biocomplexity 2011

Tämän vuoden Biocomplexity-julkaisusarjassa A. Gauger ja D. Axe ovat julkaisseet artikkelin ”The Evolutionary Accessibility of New Enzymes Functions: A Case Study from the Biotin Pathway”, jossa he tutkivat empiirisesti uuden entsyymifunktion synnyn mahdollisuutta evoluutioprosesseilla. Mittausten perusteella edes tarkasteltu helppo muutos toiminnosta toiseen ei onnistu. Jotta evoluutioteoria toimisi, mutaation ja luonnonvalinnan pitäisi pystyä tuottamaan huomattavasti vaikeampiakin toiminnallisia muutoksia.

Alla artikkelin tiivistelmä suomeksi:

Entsyymit muodostavat luonnollisia perheitä emäsjärjestyksen, rakenteen ja toimintamekanismin perusteella. Samaan perheeseen kuuluvia entsyymejä pidetään homologisina evolutiivisen kehityksen tuotteina; ensimmäinen perheen jäsen toimi alustana muutoksille kohti uusia mutta samantapaisia funktioita. Huolimatta jäsenten samankaltaisuuksista, proteiiniperheissä voi olla huomattavaa toiminnallista monimuotoisuutta. Tässä työssä emme keskity pieniin toiminnallisiin muutoksiin perheiden sisällä, vaan innovaatioihin – aidosti uusiin katalyyttisiin toimintoihin. Aikaisemmat kokeelliset yritykset toistaa tällaisia siirtymiä ovat tyypillisesti päätyneet siihen, että pientenkin toiminnallisten muutosten saavuttamiseksi tarvitaan useita mutaatioita. Tämä herättää kysymyksen kyseisten muutosten evolutiivisesta uskottavuudesta.

Tutkiaksemme asiaa tarkemmin, tarkastelimme suuren entsyymisuperperheen, PLP-riippuvaisten transferaasien, jäseniä, löytääksemme parin, jolla on erilaiset reaktiokemiat mutta suuri rakenteellinen samankaltaisuus. Tämän jälkeen yritimme muuttaa yhden näistä entsyymeistä, 2-amino-3-ketobutyraatti CoA ligaasin (Kbl2), toimimaan kuten toinen entsyymi, 8-amino-7-oxononanoaatti syntaasin (BioF2). Kun olimme tunnistaneet ja testanneet 29 aminohappojen muutosta, löysimme kolme aktiivisten kohtien ryhmää ja yhden aktiivisen kohdan, joissa Kbl2 sivuryhmät eivät ole yhteensopivia BioF2 entsyymin funktion kanssa. Näiden sivuryhmien muuttaminen Kbl2:ssa, tekee niistä aktiivisessa keskuksessa identtisiä BioF2:n vastaavien paikkojen kanssa. Muutos ei kuitenkaan tuota havaittavaa BioF2 toimintoa in vivo. Päättelemme tutkittujen mutanttien perusteella, että onnistunut toiminnon muuttaminen vaatii tässä tapauksessa seitsemän tai useamman nukleotidin vaihtoa. Evolutiiviset muutokset, jotka vaativat näin monia muutoksia, olisivat erittäin harvinaisia; yksikin tällainen tapahtuma olisi todennäköinen vasta paljon maapallon ikää suuremmilla aikaskaaloilla. Ottaen huomioon, että Kbl2 ja BioF2 proteiineja pidetään läheisinä homologeina tavallisten samankaltaisuuskriteerien perusteella, niin tämä tulos ja muut vastaavat tulokset haastavat tavanomaisen käytännön jossa pelkän samankaltaisuuden perusteella päätellään siirtymisen uusiin funktioihin tapahtuneen Darvinistisen evoluution avulla.

Tässä on hyvä esimerkki ID tutkijoiden tekemästä empiirisestä tutkimuksesta. Koska ID tutkijat eivät ole edeltä sitoutuneet siihen, että materiatason prosessit, eli jonkinlainen evoluutioteoria, selittävät elämän monimuotoisuuden, he ovat voineet tutkia evoluution todellisia rajoja.
Mielenkiintoista on, että samalla kun evoluutioteoriaa on kulttuurissamme alettu pitää itsestäänselvänä totuutena, yhä useammat empiiriset tulokset osoittavat, että makroevoluutioteoria ei yksinkertaisesti toimi.

Evoluution opetuksesta – kriittinen tiede vastaan tieteisuskoinen retoriikka

Tieteisuskoinen ja materialistinen ”Vapaa-ajattelijain” Liitto on teettänyt kansaedustajilla kyselyn evoluution opetuksessa kouluissa. Liiton puolueellisuus näkyy jo kysymyksenasettelussa, sillä kyselyssä ainoina vaihtoehtoina esitetään evoluutio tai luomisoppi. Vapaa-ajattelijat kysyivät ehdokkailta, miten evoluutio tulisi esittää peruskoulun biologiassa:
1) vallitsevana tieteellisenä käsityksenä, siten kuin muutkin asiat,
2) yhtenä selityksenä, jonka rinnalla on mm. luomisoppi,
3) en vastaa / ei mikään edellisistä.

Olisi ollut tärkeää lisätä vaihtoehdot:
4) Evoluutiota tulisi opettaa kriittisesti, myös sen vastaisen todisteet pitäisi ottaa esiin.
5) Evoluution rinnalla esitellään suunnitteluteoria (ID), jonka mukaan useat asiat luonnossa selittyvät parhaiten suunnittelulla, eivät ohjaamattomilla materiatason prosesseilla.

ID:n edustajat kuten Discovery Institute kannattavat yleensä vaihtoehtoa 4 ja opettajan vapautta kohtaan 5.

Joka tapauksessa, kyselyn tulos – vastaajista 21 prosenttia opettaisi biologian tunneilla evoluution rinnalla muita selityksiä kuten luomisoppia – osoittaa useiden kansanedustajien kykenevän kriittiseen ajatteluun myös tieteen suhteen. Tämä on se aito ja oikea tieteellinen asenne: tieteestä tulee uskoa se, mikä on hyvin perusteltua, ei suinkaan kaikkea mitä tieteelliseksi väitetään.

Kysylyn tarkempi tulos ja vapaa-ajattelijoiden kommentteja:
http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/110569-vaalikone-paljasti-kreationistit-%E2%80%93-%E2%80%9Dolen-sanaton%E2%80%9D
http://ahtoapajalahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/66625-ehdokkaat-sekaisin-evoluutiosta

Kuten mediassa yleensä, myös yo. teksteissä ainoa esitty perustelu evoluutiolle on, että se on tieteellistä. Tämä on tieteisuskoa, ei tiedettä. Meillä on tieteellistä näyttöä siitä, että evoluutio kykenee saamaan aikaan vain pieniä muutoksia eliöissä. Suuret, useita mutaatioita vaativat muutokset ovat sekä teoreettisten laskujen, että mittausten perusteella mekanismin ulottumattomissa. Lisäksi evoluution muut ongelmat, kuten hyppäyksellinen fossiiliaineisto, kambrikauden räjähdys, geeneettisen aineiston viittaama elämän puska puun asemesta, sekä suunnittelu parempana selityksenä DNA:n informaatiolle, tekevät evoluution kritiikittömästä opettamisesta erittäin ongelmallista. Suomeksi hyvä kriittinen kirja evoluutioteoriasta on Evoluutio – kriittinen analyysi. Lisäksi suunnittelusta löytyy todisteita myös muilta tieteen aloilta, mm. fysiikasta.

Kansanedustaja Jyrki Kasvi kommentoi: ”Olen … sanaton. …. Ensi vaalikaudella eduskunnan pitäisi pohtia esimerkiksi biotekniikan ja kognitiivisen dopingin kaltaisia kysymyksiä. Miten voi kuvitella käsittelevänsä geenimanipulaation eettisiä kysymyksiä, jos ei usko koko asiaan, kysyy Kasvi.” Kasvi ei selvästikään ole tutustunut evoluutiokritiikkiin. Siitä, että henkilö uskoo luomiseen, ei tietenkään seuraa, että hän ei ymmärtäisi geenimanipulaatiota tai tarvetta säädellä tieteellistä tutkimusta eettisin periaattein. Pikemminkin on niin, että mitä paremmin henkilö ymmärtää mutaation ja luonnonvalinnan mekanismin, sitä paremmin hän näkee, että kyseinen prosessi ei kykene saamaan aikaan useita koordinoituja muutoksia vaativia koneistoja, joista solu pääasiassa koostuu. Mitä eetiikkaan tulee, yksi Suomen johtavista suunnitteluteorian kannattajista ja evoluutiokriitikoista, bioprosessitekniikan professori Matti Leisola, joka siis työkseen muuttelee eliöiden perimää, kirjoittaa kirjassa Bioprosessitekniikka, että bioeettisillä pohdinnoilta putoaa pohja pois materialistisen evolutionismin alla. Tämä siksi, että ilman kristillistä maailmankuvaa ihmisen ja luonnon arvoa on vaikea perustella. (Tässä muuten yksi vihreiden sisäisistä ristiriidoista: Useimpien vihreiden kansaedustajien maailmankatsomus on sellainen, että luonnon arvolle ei löydy todellista perustaa. Lisäksi nousee kysymys, mikseivät kyseiset kansanedustajat näe ihmisen toimintaa osana evoluutiota, jossa vahvat lajit syrjäyttävät heikommat.) Toivottavasti Kasvi ei toimi politiikassa pelkin olkiukko-argumentein. Kasvi tuskin arvostaisi poliitikkoa, joka argumentoisi Kasvin tavoin seuraavasti: ”Miten joku voi vastustaa ydinvoimaa? Olen sanaton, hänhän vastustaa kaikkea energian tuottamista. Miten Suomen koulujärjestelmä voi tuottaa tällaisen tuloksen?”

Lisäksi on surkuhupaisaa, että vapaa-ajattelijat, jotka lobbaavat politiikassa kiiluvasilmäisellä innolla ja valtaavat wikipedian tiettyjä sivuja omille mielipiteilleen, syyttävät kristillisdemokraatteja ’vihollista vastaan hyökkäämisestä’ kun puolueen edustajat vain vastaavat ahkerasti heidän kyselyynsä. Tieteisuskoinen sulkeutunut ajattelu on usein niin perusteettoman itsevarmaa, että todellisuus hämärtyy.

ID liike toimii perustellun tieteen puolesta, tieteisuskoista retoriikkaa vastaan.

Malttia puhdistusintoon

(Alla professorien Puolimatka ja Leisola Acatiimi-lehdessä julkaistu vastine eräiden materialisti-fundamentalistien tieteisuskoisiin puhdistuspyrkimyksiin.)

Esko Länsimies ja Markku Myllykangas tarjoavat meille eriskummallista tulkintaa länsimaisen kulttuurin historiasta. Heidän mielestään usko siihen, että maailmankaikkeus on älykkään olennon suunnittelema, syntyi vasta viime vuosisadalla Yhdysvalloissa. Todellisuudessahan jo Sokrates ja Platon kannattivat sitä.

Kokeellisen luonnontieteen vallankumous toteutettiin tämän uskon varassa; mm. Kopernikus, Kepler, Galilei, Isaac Newton, Michael Faraday ja James Clerk Maxwell rakensivat tutkimuksensa sen vakaumuksen varaan, että maailmankaikkeudesta on mielekästä etsiä lainomaista järjestystä, koska se on älykkään olennon luomusta.

Jos usko maailmankaikkeuden perimmäiseen järjellisyyteen on taikauskoa ja yliopistot pitäisi puhdistaa siitä, niin mitä jää jäljelle? Pitäisikö kreikkalaisen antiikin ja kokeellisen luonnontieteen vallankumouksen pääteokset hävittää kirjastoista ja kieltää niiden käsittely? Pitäisikö meidän kaikkien Myllykankaan ja Länsimiehen tavoin aktiivisesti unohtaa antiikin ja kristinuskon merkittävimpien tutkijoiden merkitys länsimaiselle kulttuurille?

Yliopistojen puhdistamista kaikesta jumaluskoon viittaavasta yritettiin toteuttaa ateistisessa Neuvostoliitossa. Seurauksena olivat maailmanhistorian laajimmat ja verisimmät tiedevainot. Tieteellisen keskustelun taso romahti keskustelun ja kritiikin vapauden kieltävässä ilmapiirissä. Puhdistusten oikeuttamisessa käytettiin samaa ”taikauskon retoriikkaa”, mitä Länsimies ja Myllykangas suosivat.

Mm. genetiikan tutkimus kiellettiin ja sen edustajia erotettiin viroistaan, vangittiin ja jopa tapettiin, koska genetiikan katsottiin edustavan ”papillista taikauskoa”. Genetiikan teoreettisia rakennelmia verrattiin ”uskonnollisiin käsityksiin kuolemattomasta sielusta”.

Andrei Saharovin mukaan pelon lamauttama tiedeyhteisö ”antoi yksimielisen tukensa” silloinkin kun puhdistusintoilijat ” puhuivat järjettömyyksiä”. (Lähdeviitteet kirjassa Tiedekeskustelun avoimuuskoe, jossa asiaa käsitellään tarkemmin.)

Länsimiehen ja Myllykankaan tunteenomainen retoriikka nivoutuu uusateismin mustavalkoiseen kysymyksenasetteluun: joko olet kanssamme samaa mieltä, tai sinun ajatuksiasi ei tarvitse ottaa vakavasti. Ranskalainen evolutionisti Thomas Lepeltier arvioi, että tällainen lähestymistapa vie meitä kohti yhteiskuntaa, jossa kaikki vallitseviin tieteellisiin teorioihin kohdistuva erimielisyys on kadonnut.

Tieteen itsekriittisyys perustuu tieteentekijöiden väliselle kriittiselle keskustelulle, jossa omat perususkomukset altistetaan vastakkaisten näkökantojen tarjoamalle koettelulle. Edustamamme dialogisen pluralismin mukaan kukin tieteentekijä tekee tutkimustaan avoimesti omien perimmäisten uskomustensa varassa ja altistaa näkemyksensä toisenlaisista lähtökohdista tutkimustaan tekevien tieteentekijöiden kritiikille, jolloin niiden kriittinen arviointi tulee mahdolliseksi. Tiedeyliopistoa ei ole ilman älyllistä dialogia.

Tapio Puolimatka
Professori, Jyväskylän yliopisto
Matti Leisola
Professori, Aalto-yliopisto

Avointa kirjeenvaihtoa, Skepsis – Leisola

Alla on Skeptikko-lehdessä julkaistu kirjeenvaihto, jossa professori Leisola vastaa skeptikkojen esittämiin kysymyksiin. Lukija voi itse päätellä, ovatko Skepsiksen viiden vuoden aikana hiomat vastavedot vakuuttavia. Skepsis antoi vuonna 2004 huuhaa-palkinnon Leisolan laboratoriolle ja vuonna 2008 kustannusosakeyhtiö Uusi Tielle professori Tapio Puolimatkan ID perusteluiden esittämisestä. Pidän tieteentekijän julkista nolaamista aina vääränä, saati silloin kun häpeärangaistukselle ei ole esittää kestäviä perusteluja. Uudet tutkimusohjelmat (kuten ID) ovat aina aluksi altavastaajan asemassa kunnes kriittinen tutkimusmassa ylittyy. ID tutkimus lisääntyy hiljalleen. Viime vuonna perustettiin avoin BIO-Complexity-julkaisusarja, jossa myös ID myönteiset ja makroevoluutiokriittiset julkaisut saadaan julkaistua. Bio-complexityn tuore numero antaa hyviä esimerkkejä parhaillaan tehtävästä ID tutkimuksesta.

Alla skeptikot kysyvät, mitä tieteellistä hyötyä on siitä, että jokin asia havaitaan suunnitelluksi. Ensinnäkin ID tutkimus on toistaiseksi perustutkimusta. Jos tarkasteltava kohde on suunniteltu, on tärkeää että tieteessä voidaan myöntää/löytää tämä totuus, sen seurauksista jatkotutkimukselle välittämättä. Eihän arkeologikaan väitä löytämänsä saviruukunkappaleen muodostuneen päämäärättömissä maaperän prosesseissa vain siksi, että saveen liittyvät maaperän prosessit ovat helpompia ja yksinkertaisempia tutkimuskohteita kuin suunnittelijat. (Tähän yhteyteen sopii hyvin aikamme huomattavimman analyyttisen filosofin, Alvin Plantingan, vertaus juoposta, joka oli hukannut avaimensa pimeässä pusikkoon, mutta etsi niitä katulampun alta, koska siitä ne olisi helpointa löytää.) Toiseksi, jos suunnittelua pidetään mahdollisena selityksenä, sen kautta avautuu aito mahdollisuus suhtautua kriittisesti naturalistisiin selityksiin (esimerkiksi Douglas Axen proteiinien evoluution ongelmat, Michael Behen redusoitumaton monimutkaisuus ja havaitut evoluution rajat) sokean tieteellisen toiveajattelun asemesta. Kolmanneksi, alkavan tutkimusohjelman kohdalla hyödyt näkyvät usein vasta vuosikymmenien kuluttua. Ei ole vaikeaa löytää viitteitä jotka osoittavat useiden aikalaisten pitäneen sähkömagnetismia, transistoria tai tietokoneita tarpeettomina keksintöinä ja mikro-organismeja huuhaana.

———————————————————

Arvoisa professori Leisola,

Luennoitte 14.4.2010 Itä-Suomen yliopiston Kuopion kampuksella elämän synnyn arvoituksesta. Valitettavasti luennolla emme päässeet pureutumaan tarpeeksi perusteellisesti skeptikkoa kiinnostaviin kysymyksiin ja sen vuoksi päätimme kirjoittaa tämän avoimen kirjeen teille.

ML: Kiitän teitä kirjeestänne ja asiallisista ja osin hankalistakin kysymyksistä joihin perusteellinen vastaaminen vaatisi paljon tilaa. Olen vastauksessa rajoittunut oleelliseen.

Aloititte luennon varsin negatiiviseen sävyyn kertomalla, että tiedemiehet ovat – mahdollisesti tarkoittamattaan – luoneet maailman jossa millään ei ole mitään väliä. Otitte esimerkiksi Auschwitzin tuhoamisleirin sekä lukiolaisopiskelijan esseen, jossa opiskelija kertoi, ettei hänen elämällään ole mitään väliä. Näettekö tosiaan tieteellisen maailman niin kyynisenä kuin annoitte ymmärtää? Oliko Auschwitz ja lukiolaisopiskelijan mahdollinen masennus tieteen ja tiedemiesten syy? Eikö maailmassa muka ole ollut kansanmurhia ja teini-ikäisten maailmantuskaa ennen evoluutioteoriaa ja naturalistis-materialistista metodologiaa? Mielestämme on kuitenkin kiistatonta se, että ihmisen on osoitettu kehittyneen ennen kaikkea yhteistyön takia ja avulla. Monien muiden yhteisöllisten lajien tapaan ihmisten evoluutiossa on kyse yhtä paljon joukkue- kuin yksinpelistä.

ML: Kristinuskon pohjalta länsimaiseen kulttuuriin on sisäistynyt vakaumus, jonka mukaan ihminen on luotu Jumalan kuvaksi. Ehdottomat ihmisoikeudet ovat perustuneet tämän vakaumuksen varaan. Naturalistisen maailmankatsomuksen pohjalta tulee vaikeaksi tai mahdottomaksi perustella ehdottomia ihmisoikeuksia tai yleensä objektiivisia arvoja, kuten Yalen yliopiston professori Nicholas Wolterstorff on argumentoinut. Moraalin murenemisen perusta on naturalistinen vakaumus, jonka mukaan ihminen ei ole Jumalan kuvaksi luotu olento. Naturalistinen vakaumus on luonteeltaan uskonnollinen koska se ottaa kantaa uskonnolliseen kysymykseen, vaikka se usein esitetään tieteen nimissä. Ongelma ei ole luonnontieteellisissä teorioissa sinänsä, jos niiden väittämät alistetaan normaalille tieteelliselle kritiikille. Kokonaisvaltainen evoluutio-oppi eristetään kuitenkin kritiikiltä kuten käyttämänne termikin ”kiistaton” osoittaa.
Lue loppuun

Vuoden 2010 paras tiedekirja: Tiedekeskustelun avoimuuskoe

Professori Tapio Puolimatkan tuore kirja Tiedekeskustelun avoimuuskoe (Uusi tie, 2010) on erittäin tarpeellinen ja silmiä avaava kirja tieteen lähtökohdista ja avoimen keskustelun ja tutkimuksen tarpeellisuudesta. Nykytilanne, jossa älykkään suunnittelun (Intelligent design, ID) mahdollisuus suljetaan pois tutkimuksen ja tiedotuksen tasolla, on tieteenfilosofisesti kestämätön. Puolimatkan kirjan alkusysäys oli, kun Puolimatka esitteli analyyttisen ateistifilosofin näkemyksiä ID:n tarpeellisuudesta Helsingin Sanomissa. Useiden suomalaisten tieteentekijöiden vastauksista näkee, etteivät he todellisuudessa ole perehtyneet ID:n sisältöön, vaan vastustavat sitä pääosin ennakkoluulojen sekä tieteenfilosofisten tai uskonnollisten sitoumustensa takia. Koska nämä pintaliitäjät eivät usein tiedosta ennakkositoumuksiaan, he eivät myöskään selvästi näe niiden vaikutusta omassa ajattelussaan ja siksi esittävät sitoumuksistaan seuraavat väitteet tieteen arvovallalla.

Puolimatka on juuri oikea henkilö valottamaan analyyttisesti ja kiihkottomasti uskonnon ja tieteen suhdetta sekä tuomaan esiin useiden tieteentekijöiden uskonnollisen sitoutumisen naturalismiin ja tämän sitoutumisen seurauksia tieteenä esitetyissä väitteissä. Kyseessä on kulttuurimme voimakkaimpia myyttejä, sillä nämä myytit liittyvät tieteeseen ja meihin tieteentekijöihin, meihin, jotka edustamme kulttuurissamme useille, varsinkin ns. skeptikoille, ylhäältä annettua totuutta.

Koska nykytiede useille tieteentekijöille on sitoutunut etsimään ja löytämään vain materiatason syitä ilmiöille, tästä seuraa että jonkinlainen evoluutioteoria on ainoa sallittu selitys eliöiden synnylle. Viis siitä, että evoluutioteorian mekanismi ei toimi ja havaitsemme vain pientä perusryhmien sisäistä muuntelua. Samoin, jos sitoudumme naturalismiin, alkusolun synty on täytynyt jotenkin onnistua materiatason prosesseilla, vaikka nykytietomme mukaan yksinkertaisimmankin solun biokemia on valtavan monimutkaista ja vaaditun informaation synty sattumalta on käsittämättömän epätodennäköistä. Myös universumin on täytynyt syntyä itsestään materiatason prosesseilla, vaikka tiedämme, että universumi ja fysiikan lait ovat valtavan tarkasti säädetyt elämää varten. Näin pinnallinen, itseään uskonnottomaksi ja neutraaliksi väittävä tieteentekijä onkin kaikkein eniten uskonnollisesti sitoutunut, vieläpä niin ongelmallisesti, että hän esittää käsityksensä tieteenä. Tyyppiesimerkki tällaisesta tieteentekijästä on kosmologi Kari Enqvist, jonka perustelut ’uskonnottomuudelle’ eivät ole tieteellisiä vaan taitavaa tunteisiin vetoavaa retoriikkaa ja tiedon luonnetta koskevaa filosofiaa, jonka sen esittänyt filosofi Ayer on itsekin ehtinyt hylätä. Lainaan pätkän Puolimatkan kirjasta:
Lue loppuun

Silmän rakenne ja suunnittelun empiirinen verifioiminen

Müllerin gliasolut muodostavat
verkkokalvolle eläviä valokuituja, joita
pitkin valo kulkee fotoreseptorisoluille
vähäisin vääristymin ja häviöin.

Selkärankaisten fotoreseptorisolujen ”nurinkurinen” asento on ollut yksi olennainen evoluutioteoreetikoiden käyttämä esimerkki huonosta suunnittelusta.

Vuonna 2007 julkaistussa tutkimuksessa kuitenkin havaittiin, että ”nurinkurista” asentoa kompensoivat Müllerin gliasolut(1). Nämä hermosolut muodostavat eläviä valokuituja, joita pitkin valo etenee fotoreseptorisoluille vähäisin vääristymin ja häviöin.

Uusi tutkimus paljastaa, että gliasoluilla on useita muitakin tehtäviä(2). Tutkimuksesta käy ilmi, että ne terävöittävät näköämme suodattamalla ”harhavaloa” (stray light) ja vähentämällä värien dispersiota. Harhavalo on eräänlaista kohinaa, joka vähentää visuaalista tarkkuuta. Gliasolut parantavat signaali-kohina-suhdetta valon kulkiessa niiden läpi ja ehkäisevät taajuuksien (värien) poistumista fotoreseptorisolujen ulottumattomiin. Tutkija Erez Ribak kertookin artikkelissa, että ”retinan rakenne osoittautuu optimaalisesti suunnitelluksi kuvaterävyyden parantamiseen”.

Jo ennen Müllerin gliasolujen funktion selvittämistä tiedettiin, että fotoreseptorisolujen nurinkurinen asento on optimaalinen pigmenttimolekyylien nopealle renegeraatiolle, näkösolujen ravinnosyötölle, lämmönsäätelylle sekä suojautumiselle UV-valolta ja happiradikaaleilta(3).

Pari vuotta aiemmin ilmestyneessä tutkimuksessa tutkijat toteavat

Müllerin gliasolut peittävät koko retinan sisäpinnan. Niiden matala taitekerroin mahdollistaa valon tehokkaan siirtymisen lasiaisesta Müllerin gliasoluihin. Samalla kasvava taitekerroin ja lähes vakiona säilyvä valon ohjailukyky tekevät niistä nerokkaasti suunniteltuja valon kerääjiä.(1)

Siten, vaikka solujen asento edustaisikin epäoptimaalista suunnittelua pelkästään optisen järjestelmän ominaisuuksia ajatellen, ei asennolla ole vaihtoehtoja solujen toimintaan liittyvien rajoitteiden vuoksi. Uudet tutkimukset ovat lisäksi paljastaneet, että Müllerin gliasolut kompensoivat tämän optisen haitan erittäin tehokkaasti.

New Scientist -lehden mukaan uusimmat tulokset avaavat hedelmällisen kentän biomimetiikan tutkimukselle(4). ”Müllerin solujen roolin ymmärtäminen voi avata sovelluksia mm. tehokkaampien silmäsiirrännäisten ja parempien kameroiden rakentamiseen”, kertoo Ribak.

Populaaridarwinistiseen näkemykseen siitä, että selkärankaisten silmä on yksi evoluution suurimmista virheistä(5), Müllerin soluja koskevat merkittävät löydöt eivät näytä kuitenkaan vaikuttaneen. Tulokset kun eivät kuulemma loppujen lopuksi tue suunnitteluargumenttia, ja jos tukevatkin, niin suunnittelun kannattajat ovat silti väärässä.(6)

New Scientistin toimittaja myöntää gliasolujen lisäämisen verkkokalvolle toki parantavan näköamme. Tämä ei kuitenkaan ole hänen mukaansa mikään syy jättää fotoreseptorisoluja nurinniskoin, sillä tämä synnyttää verkkokalvolle sokean täplän eli paika, jossa fotoreseptoreista lähtevät ja niitä peittävät hermot yhtyvät ja läpäisevät verkkokalvon(6). Tämän vuoksi toimittaja katsoo, ettei uusi löydös ole todiste suunnittelusta, vaan evoluution häikäisevästä kyvystä luoda kiertoteitä vanhemmista virheistä aiheituneille ongelmille.

Fotoreseptoreiden kääntäminen ”oikeaan” asentoon ei kuitenkaan tuottaisi opitimaalista kokonaisuutta aiemmin mainituista syistä(3).

Myös Richard Dawkins on jatkanut vanhalla linjallaan huolimatta siitä, että silmän rakenne oli paljastunut odotettua huomattavasti paremmaksi jo ennen Ribakin ryhmän tutkimusta. Kirjassaan Maailman hienoin esitys (2009) Dawkins sivuuttaa uuden tutkimustiedon kokonaan, ja sen sijaan toistaa parikymmentä vuotta vanhan väitteen, jonka mukaan selkärankaisten silmä on huonosti suunniteltu.

aivot korvaavat silmän optiset puutteet hienostuneella kuvan simulointiohjelmistollaan. En ole kuitenkaan vielä maininnut räikeintä esimerkkiä optiikan epätäydellisyydestä. Verkkokalvo on nurinpäin. — Valokennot aivoihin yhdistävät johtimet kulkevat verkkokalvon pinnalla, joten valonsäteet joutuvat kulkemaan ikään kuin johdinten maton lävitse ennen valokennoihin osumista. — …se ei ole vain rakenteeltaan huono vaan se on idiootin suunnittelema.(7)

Dawkinsin logiikan mukaan retinan huono rakenne viittaa ei-suunniteltuun kokonaisuuteen. Jää arvailtavaksi, onko hän valmis muuttamaan mieltänsä ja pitämään silmää suunniteltuna nyt, kun verkkokalvon rakenne on osoittautunut erinomaiseksi — vaikkakaan ei jokaisen yksityiskohtansa osalta optimaaliseksi.

Näissä argumenteissa on mielenkiintoista se, että niiden esittäjät eivät vaikuta ottavan vakavasti suunnitteluteorian pohjalta tehtyä ennustetta. Vaikka verkkokalvo vaikutti pitkään poikkeuksellisen huonosti suunnitellulta, voitiin suunnitteluargumentin pohjalta ennustaa, että yksittäisestä epäoptimaalisesta osasta huolimatta verkkokalvo olisi kokonaisuutena taitavasti rakennettu ja tehokas.

Empiirinen näyttö on nyt osoittanut suunnitteluargumentin pohjalta tehdyn ennusteen oikeaksi. Darwinistitutkijat ja -toimittajat pyrkivät siitä huolimatta sovittamaan uudet haivainnot jälkikäteen osaksi evoluutioteoriaa, aivan kuin tutkimuksilla ei olisi mitään merkitystä suunnitteluteorian uskottavuuden kannalta. Kuitenkin, loogisesti tarkasteltuna, evoluutioteorian uskottavuuden olisi pitänyt heiketä, koska biologisia rakenteita selitettiin evoluution pohjalta tavalla, joka on osoittautunut virheelliseksi. Vastaavaasti suunnittelun uskottavuuden pitäisi kasvaa.

Viitteet

(1) Müller cells are living optical fibers in the vertebrate retina, PNAS, 2007, vol. 104, p. 8287
(2) A. M. Labin and E. N. Ribak, Retinal Glial Cells Enhance Human Vision Acuity, Physical Review Letters, 104, 158102 (April 2010)
(3) Huonoa suunnittelua?, IntelligentDesign.fi, 7.12.2005,
(4) Kate McAlpine, Evolution gave flawed eye better vision, New Scientist 06.5.2010,
(5) Evolution’s greatest mistakes, New Scientist, 10.8.2007
(6) The eye was evolution’s great invention, New Scientist, 6.5.2010
(7) Richard Dawkins, Maailman hienoin esitys, s. 325-326, Terra Cognita, 2009, ISBN 978-952-5697-27-8

Lisää tarkastelua huonoksi väitetyistä rakenteista biologiasta löytyy myös Tapio Puolimatkan tuoreesta teoksesta Tiedekeskustelun avoimuuskoe

Mielenkiintoista maailmalla

Viime vuoden mielenkiintoisimmat tapahtumat ID:n ja evoluution osalta voi lukea seuraavasta linkistä:
http://www.arn.org/top10/2009newsstories.pdf

Viime vuonna ilmestyi kaksi erittäin mielenkiintoista dokumenttia:
http://www.darwinsdilemma.org/
http://www.thevoyage.tv/ (Tässä on suomenkieliset tekstit!)
(Aiemmin ilmestyneitä: http://theapologiaproject.org/?page_id=5)

Tieteellinen erimielisyys darwinismista – lista, joka listaa satoja tiedemiehiä jotka kyseenalaistavat darwinismin, on nyt luettavissa myös suomeksi:
http://www.dissentfromdarwin.org/about_fin.php
(Kannattaa silti miettiä tarkkaa ennenkuin laittaa listaan nimensä, siitä on monelle seurannut ikäviä ammatillisia seuraamuksia.)

Vastauksia opiskelijoiden usein kohtaamiin ID:tä koskeviin vääriin väitteisiin:
http://www.arn.org/docs/BacktoSchoolGuide_Sept2009_FN-1.pdf

Hitlerin ja natsien suhteesta evoluutioteoriaan on pitkään keskusteltu. Tasapainoinen ja perusteltu kanta tästä löytyy historiantutkija Richard Wiekartin kirjasta From Darwin to Hitler ja haastettelusta:
http://www.idthefuture.com/2009/08/hitlers_ethic_and_the_pursuit.html
(Ongelma ei ole se, että evoluutiosta seuraisi loogisella välttämättömyydellä juutalaisvainot, vaan se, että evoluutioteoria murentaa moraalin perustelut, jolloin oikeastaan mikä tahansa on sallittua. Kuten agnostikko David Berlinski toteaa kirjassaan The Devil’s Delusion: Atheism and Its Scientific Pretensions Hitleriä, Stalinia ja Mao Zedongia yhdisti se, että he eivät uskoneet että olisi olemassa joku heitä korkeampi voima joka vetäisi heidät vastuuseen teoistaan.)

M. Behe vastaan taas yhteen kritiikkiin evoluution rajoista:
http://behe.uncommondescent.com/2010/02/misusing-protistan-examples-to-propagate-myths-about-intelligent-design/

Ribosomitutkijoille vuoden 2009 kemian Nobel

(Seuraavaa artikkelia tarjottiin Hesariin vastineen tiedesivujen yksipuoliseen juttuun. Sitä ei julkaistu. Avoin keskustelu olisi luotettavan median perusarvo.)

Suomen johtava media, Helsingin Sanomat, toteaa tiede ja luonto sivullaan (13.10) että ribosomeissa saattaa piillä maapallon kaiken elämän salaisuus. Jo kirjoitusta edeltävänä päivänä lukijoille kerrotaan, että ”ribosomien synty evoluutiossa mahdollisti mutkikkaan elämän. Muuten elämä maapallolla olisi voinut jäädä yksinkertaisten virusten varaan”. Tässä toimittaja näyttää unohtaneen, että virukset monistavat itsensä solujen ribosomien avulla.

Ribosomi (kuvassa Bakteeriribosomi 70S) on proteiinisynteesiin osallistuva nanokone, jonka alkuperä ei selity darvinistisen sattuma/valinta-mekanismin avulla.
Ribosomi (kuvassa Bakteeriribosomi 70S) on proteiinisynteesiin osallistuva nanokone, jonka alkuperä ei selity darvinistisen sattuma/valinta-mekanismin avulla.

Ribosomeja käsittelevä artikkeli yksinkertaistaa solujen toimintaa tavalla, joka johtaa maallikon sellaiseen käsitykseen, että esitetyt väitteet ovat kokeellisella tutkimuksella varmistettuja tosiasioita.

Tiedetoimitus kertoo, että ”elämä sai ammoin alkunsa kun kemiallinen muuttui biologiseksi”. Toimittaja ei näytä ymmärtävän, että kemian lait vaikuttavat myös biologiassa, eikä ”elottomassa ja elävässä” ole muuta eroa kuin atomien ja molekyylien järjestys. Epäselväksi jää toimituksen väite miten ”alkuaineista ja niiden yhdisteistä syntyi rakenteita, jotka pystyivät kopioitumaan ja siirtämään tietoa oliosta eteenpäin”. Tässä yhteydessä tulisi todeta rehellisesti, että ei tiedetä miten tämä olisi mahdollista ja että väitettä ei ole kokeellisella tutkimuksella voitu varmistaa.Kokeellinen tutkimus päinvastoin osoittaa, että ylläkuvattu ei ole mahdollista.

Arvoituksen ”kumpi tuli ensin, proteiinit vai rna:n ja dna:n monistus” tiedetoimitus ratkaisee toteamalla, että ”jossain vaiheessa elämän alussa on sattunut outoja asioita. Joko proteiinit ovat monistuneet ilman rna:n ja dna:n sisältämiä nukleiinihappoja, tai nukleiinihapot ovat syntyneet ilman proteiineja”.

Ribosomeissa tapahtuva tiedon siirto yhdenlaiselta molekyylien ketjulta täysin toisenlaiselle oli tiedetoimituksen mukaan ”hurja hyppäys”. Miten se olisi voinut tapahtua, ei tekstistä käy ilmi, eikä sitä kukaan tiedä, mutta tämä jätetään sanomatta.

Tiedetoimitus ”tietää”, että ”elämä syntyi kuitenkin ensin rna-muodossa” ja viittaa vanhentuneeseen ribotsyymi-teoriaan, joka on joutunut umpikujaan jo vuosia sitten.Toimituksen mukaan ribotsyymeistä ”todellinen evoluutio sai alkunsa”.

Asia muuttu vielä mielenkiintoisemmaksi, kun keskustelu siirtyy siirtäjä rna:han, joka ”sisältää toisiaan vastaavat ”symbolit” rna:n ja proteiinien kielestä”. Mysteeriksi jää, miksi symbolit ovat nykyiset kun erilaisia vaihtoehtoja olisi miljoonittain. Miksi yli 2 000 mahdollisesta aminohaposta on valittu nykyiset 20 ja mikä saa aminohapon liittymään sille ominaiseen siirtäjä rna:han, siitä puhumattakaan kuka koodasi tiedon näihin tiedonsiirtoon kykeneviin molekyyliketjuihin. Ei myöskään sanaakaan ongelmasta, mikä liittyy vasenkätisten aminohappojen ja toisaalta oikeakätisten sokereiden käyttöön eri ketjuissa.Tiedetoimitus kuittaa keskeiset ongelmat toteamalla ”sattuma on kiinnittänyt aina yhden kirjainkolmikon tietylle aminohapolle”. Miten tämä tapahtuisi, ei ilmene tekstistä.

Tiedetoimitus ei tule ajatelleeksi, että ”alkuliemi” olisi täynnä muitakin molekyylejä, jotka varmasti estäisivät tietoa kantavien molekyyliketjujen muodostumisen. Lisäksi reaktion suunta vesiliuoksessa painottuu aina ketjun hajoamista kohti.

Artikkeliin liittyvässä kuvassa ohitetaan kaikki proteiinien tuottoon liittyvät keskeiset ongelmat ja maallikkolukijalle annetaan ymmärtää, että näin helposti se käy. Kuvassa ei mainita mitään DNA:ssa tapahtuvasta tietojenkäsittelystä, kun dna:sta poistetaan intronit ja eksoneista rakennetaan lähetti-rna. Ei sanaakaan satojen entsyymien toiminnasta. Kunkin eri entsyymin täsmämuoto on yksi 10 potenssiin 70:n mahdollisen joukosta.

Tiedetoimituksella on myös varmaa tietoa menneisyydestä ”translaatio oli elämän alussa miljardeja vuosia sitten epätarkkaa. Se kykeni kokoamaan vain lyhyitä aminohappojen ketjuja”. Toimittaja ei näytä ymmärtävän, että kaikkien järjestelmän nanokoneiden, koodin lukujärjestelmien, tietojenkäsittelyohjelmien ja symbolien vastaavuuden dna-rna-aminohappo-tasolla ynnä toimintakykyisen solun energiatuotantoineen on oltava käytössä ennen kuin on toivoa järjestelmän toimimisesta.Tarvitaan sovitut kirjaimet, sovittu kieli, toimintaohjelma, kokoonpanolinja nanokoneineen, energian lähde, automaattinen korjaus- ja tuotantolaitoksen monistustoiminta jne.

Ribosomin alkuperästä ei sanota mitään. Tämä onkin viisasta, sillä kyseessä on niin monimutkainen kemian tehdas, että sen rakentaminen molekyyleistä on mahdollista vain insinöörejä ja bioteknikkoja valovuoden verran nerokkaammalle suunnittelijalle.

Yllä esitetty kritiikki on perusteltua kahdesta syystä. On ensinnäkin valitettavaa, että täysin ratkaisemattomia tieteellisiä ongelmia esitetään tosiasioina pahaa aavistamattomille maallikoille. Toisaalta kritiikki on esitettävä ID-sivuilla, koska kokemus osoitti tälläkin kertaa, että Helsingin Sanomien sekä tiedetoimitus että mielipidesivun toimitus ovat täysin immuuneja kritiikille, eivätkä julkaise kriitisiä arvioita omista artikkeleistaan.

Oikea johtopäätös on, että se mitä kemiasta ja fysiikasta tiedetään vahvistaa näkemyksen, että ribosomit ja solut on suunniteltu.

Pekka Reinikainen

lääkäri

ID-sivujen huomautus: Alkusolun itsestään syntymisen ongelmista kannattaa katsoa englanninkielinen esitelmä. Lisätietoa suomeksi http://apologetiikkawiki.fi/Abiogeneesi.