Tutkimus vahvistaa Design paradigmaa

Julkaistu , kirjoittanut

(Ao. artikkelin kirjoittaja on Matti Leisola, bioprosessitekniikan emeritusprofessori.)

Olen juuri lukenut Stephen C. Meyerin uuden, kesällä 2013 ilmestyvän, kirjan käsikirjoituksen: Darwin’s doubt – The Explosive Origin of Animal Life and the Case for Intelligent Design. (http://www.evolutionnews.org/2013/04/before_theyve_e070821.html) Kirja on murskaava ja pisimmälle viety evoluutioteorian kritiikki, jonka olen lukenut. Vaikka kirjaa ei ole vielä julkaistu, on sitä vastaan jo aloitettu nettikirjoittelu. (http://pandasthumb.org/archives/2013/03/stephen-meyer-n.html) Tilanne kertoo siitä miten tieteelliset havainnot kiinnostavat darvinisteja yhä vähemmän. Tässä pieni ote Meyerin kirjasta:

Kansanomaisia Darwinin teorian puolustuksia ilmestyy jatkuvasti ilman että niissä harvoin jos koskaan mainitaan kasvavaa määrää kriittisiä tieteellisiä havaintoja teorian asemasta. Harvoin on ollut yhtä suurta eroa sen välillä miten teoria käsitetään yleisesti ja mikä on teorian todellinen tila vertaisarvioidussa tieteellisessä lehdistössä.

Tuore Nature-tiedelehti [Philip Ball, DNA: Celebrate the unknowns, Nature 496,419–420 (25 April 2013) doi:10.1038/496419a] tunnustaa saman asian ja tämä on paljon evoluutioparadigmalle omistautuneelta lehdeltä:

Emme tiedä mitä suurin osa DNA:sta tekee, tai miten tai missä määrin se ohjaaominaisuuksia. Toisin sanoen emme täysin ymmärrä miten evoluutio toimiimolekyylitasolla.

Spesialistien väitellessä uusimpien löytöjen merkityksestä, kansanomaisen keskustelun retoriikka DNA:sta, genomiikasta ja evoluutiosta on kuitenkin säilynyt lähes muuttumattomana. Yleisölle kerrotaan varmana asiana että DNA on edelleen samanlainen toimintasuunnitelma kuin ennenkin.

Jo 1980-luvulla ajattelin, että puhe roska-DNA:sta on roskaa. Evoluution kannattajien mukaan vain pieni osa (1-2%) perimästämme on hyödyllistä ja suurin osa (98-99%) pitkään jatkuneen evoluutioprosessin jälkeensä jättämää roskaa. Tätä pidettiin eräänä vakuuttavana todisteena evoluutioteorian puolesta. Vielä runsas kymmenen vuotta sitten useimmat tuntemani molekyylibiologit ajattelivat, että perimän salaisuudet alkavat olla selvillä. Tilanne on muuttunut täysin. Design-paradigman inspiroima tutkimus on aina olettanut, että perimässämme on tuskin mitään turhaa. Uudet havainnot ovat yllättäneet varmasti kaikki tutkijat ja parhaillaan onkin meneillään kilpajuoksu siitä kuka löytää enemmän merkityksiä aikaisemmin roskana pidetyssä perimän osassa. (http://www.ucsf.edu/news/2013/04/105126/brain-development-guided-junk-dna-isn%E2%80%99t-really-junk)

Myös proteiineja koodaavien geenien on todettu tekevän paljon enemmän kuin aikaisemmin ajateltiin. Tuore Nature-tiedelehden artikkeli kertoo, että 8000 geeniä sisältävä hiivan perimä tuottaa satoja tuhansia erilaisia viestejä siten, että geenin lukeminen voi alkaa ja päättyä eri kohdissa. Tästä uudesta tutkimuksesta kertoo Euroopan Molekyylibiologian Laboratorion (EMBL) lehdistötiedote: http://www.embl.de/aboutus/communication_outreach/media_relations/2013/130424_Heidelberg/

Näiden tutkimustulosten valossa on huvittavaa lukea väitteitä, että design-teoria ei ole hedelmällinen tutkimuksen lähtökohta ja että ilman evoluutioteoriaa biologiassa ei ole mitään järkeä. Olemme keskellä jännittävää paradigman muutosta ja paradigmat kuolevat hitaasti ja tuskallisesti.

On korkea aika nähdä se, minkä tieteenfilosofi Michael Ruse myönsi jo runsas vuosikymmen sitten: ”Evoluution kannattajille evoluutio on enemmän kuin pelkkää tiedettä. Evoluutiota markkinoidaan ideologiana, maallistuneena uskontona – kristinuskon täysivertaisena vaihtoehtona. . . Evoluutio on uskonto. Tämä oli totta alusta alkaen ja koskee evoluutiota nykyisinkin”. (National Post, toukokuu 13, 2000, p. B-3)

Onko Ihmisen sukupuoli tulkinnanvarainen asia?

Julkaistu , kirjoittanut

(Ao. artikkelin kirjoittaja on lääketieteen lisensiaatti Pekka Reinikainen)

Näin väittävät Evoluutioekologian akatemiaprofessori ja immunologian professori Helsingin Sanomissa 29.3.2013 julkaistussa artikkelissa, joka paljastaa sekä kirjoittajien poliittiset tavoitteet että heidän perustelujensa heikkouden. Heidän ilmeinen tavoitteensa on tukea sukupuolineutraalin avioliittolain säätämistä ja he pyrkivät osoittamaan, että sukupuoli olisi vaikeasti perusteltava käsite. Näin tehdessään he paljastavat eräitä kehitysopin keskeisiä ratkaisemattomia ongelmia. HS:n kirjoitus on enemmänkin epätieteellistä politikointia kuin tieteellistä argumentointia.

Artikkeli viittaa kromosomipoikkeamiin, jotka ovat perinnöllisiä virheitä ja väittää niiden olevan yleisiä. Todellisuudessa kyseiset perinnölliset virheet ovat melko harvinaisia: Turnerin syndrooman (XO) esiintymistiheys on 1/2500, Klinefelterin syndrooman (XXY) 1/50 ja tapaus, jossa syntyy XYY kromosomiyhdistelmä 1/1000. Tällaisten kromosomihäiriöiden ilmeneminen kertoo ihmisen perimän rappeutumisesta, joka vaatii selityksen. Täsmälleen samanlaiseen virheajatteluun syyllistyi Suomen Kuvalehden (4/2013) Marko Hamilo, jonka otsikoima kirjoitus Vanhat isät ruokkivat evoluutiota viittasi Nature-tiedelehdessä julkaistuun tutkimukseen, jonka mukaan 70-vuotiailla miehillä on jopa kahdeksan kertaa enemmän mutaatioita spermassaan kuin 20-vuotiailla. Näiden virhemutaatioiden tiedetään aiheuttavan perinnöllisiä sairauksia, mutta evoluutiouskon mukaan jokin virhe voi joskus olla ehkä evoluutiota eteenpäin vievä. Evoluution nopeuttamiseksi voisi samalla logiikalla käyttää erilaisia kemikaaleja tai radioaktiivista säteilyä. Suomessa, Tanskassa ja Ranskassa on julkaistu tutkimuksia, joissa todetaan sperman laadun heikentyneen yhdessä sukupolvessa peräti 30–50% . Todisteet perinnöllisistä virheistä viittaavat aivan eri suuntaan kuin edellä mainittujen kirjoittajien johtopäätökset: ihmislaji rappeutuu kopiointivirheiden ja mutaatioiden takia. Kuinka uskottavaa on näiden havaintojen valossa, että ihminen olisi ollut täällä 200 000 vuotta? On ilmeistä, että evoluution päämäärä ei ole ”parempi” tuote vaan sukupuuttoon kuoleminen, sillä evoluutio ei pysty poistamaan kromosomeista hypoteettisiin hyödyllisiin mutaatioihin verrattuna monituhatkertaisella nopeudella kertyviä haitallisia mutaatioita.

Erilaisten muunnelmien esiintyminen sukupuolen ulkoisissa tunnusmerkeissä saattaa heijastaa hyvinkin monimutkaisia hormonivaikutuksia tai raskauden aikana nautittujen lääkkeiden sivuvaikutuksia. Geenien ilmentymisen säätelystä tiedetään vain vähän. Tämä ei tarkoita sitä, että sukupuolen määrittäminen olisi yleinen, iso ja keskeinen ongelma. Tällaisen poliittisesti motivoituneen evoluutio-ekologian akatemiaprofessorin ja hänen kollegansa pitäisi kiinnittää huomio edustamansa neodarvinistisen ajattelun todellisiin ratkaisemattomiin kysymyksiin. Mikä on suvullisen lisääntymisen alkuperä? Miksi suvullisen lisääntymisen muodot ovat niin monimuotoisia sekä eläin että kasvimaailmassa? Mistä vähennysjakautuminen (meioosi) on peräisin? Miksi sukusolut ovat täysin erilaisia? Miten kaikki tarvittavat yksityiskohdat sukusolujen valmistautumisessa kohtaamaan toisensa kehittyivät? Miten kohdunsisäinen elämä kehittyi ja miten kehittyivät syntymään liittyvät fysiologiset ja anatomis-toiminnalliset muutokset?

Samanlaisia kysymyksiä voisi esittää pitkän listan. Uusdarvinistisella evoluutioteorialla ei ole antaa mitään vastauksia näihin kysymyksiin. Yritys selittää geenivirheiden kautta biologiaa ja evoluutiota on tuomittu epäonnistumaan. Voimme ’aukkojen jumalan’ sijasta puhuakin ’aukkojen darvinismista’. Biologisen tiedon lisääntyessä darvinismin täydellinen vararikko ja elämän yksityiskohtia myöten toteutettu suunnitelmallisuus on tullut ilmeiseksi.

Pekka Reinikainen

Darvinismin luomisvoima

Julkaistu , kirjoittanut

Ao. artikkelin kirjoittaja on Matti Leisola, bioprosessitekniikan emeritusprofessori

Evoluutioteoria on suuri kertomus biologian historiasta. Evoluutioteorian mekanismiksi väitetään sattumanvaraisia geneettisiä muutoksia ja luonnonvalintaa. Yleisesti tunnustetaan kuitenkin, ettei ole olemassa mitään kehityspolkuja biologisten innovaatioiden synnylle.

”… we must concede that there are presently no detailed Darwinian accounts of the evolution of any biochemical system, only a variety of wishful speculations”1  (…on myönnettävä, että tällä hetkellä ei ole yhtään yksityiskohtaista darvinistista selitystä minkään biokemiallisen järjestelmän evoluutiolle, vain joukko toiveajattelua)

Äskettäin Belgiassa Gentin yliopiston sivuilla julkaistu kirjoitus2 väittää että uusien innovaatioiden ongelma on nyt ratkaistu ja evoluutiokritiikki on osoitettu vääräksi. Kirjoitus viittaa tieteelliseen artikkeliin3 joka julkaistiin PLOS/Biology-tiedelehdessä. Kirjoituksen mukaan

” An important unanswered question in Darwin’s theory of evolution is how new characteristics seem to appear out of nowhere. (Tärkeä vastaamaton kysymys Darwinin evoluutioteoriassa on se miten uudet ominaisuudet näyttävät ilmestyvän tyhjästä)

Kirjoituksen mukaan tämä ongelma on lopultakin ratkaistu viime marraskuussa julkaistussa tutkimuksessa, jossa pyrittiin selvittämään tiettyjen entsyymien evoluutiohistoriaa. Tutkijat selvästikin haluavat kertoa miten koko joukko uusia entsyymiaktiivisuuksia on kehittynyt. Jokainen tutkija on oikeutettu tulkitsemaan tulokset omalla tavallaan. Tiedelehdissä tutkimustulokset tulee kuitenkin esittää selkeästi ja rehellisesti. Näin lehti kuvaa tuloksia:

The preduplication [i.e., ancestral] ancMalS enzyme was multifunctional and already contained the different activities found in the postduplication [i.e., evolved] enzymes, albeit at a lower level. (Muinaisessa ancMalS entsyymissä oli jo ne eri aktiivisuudet joita myöhemmissä kehittyneissä entsyymeissäkin – vaikka alhaisemmalla tasolla)

Tutkijat ovat toisin sanoen osoittaneet sen mikä jo tiedettiin – evoluutio (muuntelu, mikroevoluutio) voi muokata entsyymissä olevien sivuaktiivisuuksien suhteita. Kyse ei siis ole uusista aktiivisuuksista eikä tulos ole edes mitenkään uusi.

Olin väitöskomitean jäsenenä Gentin yliopistossa helmikuun alussa vuonna 2013; hieman edellä kuvatun kirjoituksen julkistamisen jälkeen. Väitöskirjan4 aiheena oli joidenkin entsyymien geenitekninen muokkaus siten, että ne pystyisivät katalysoimaan tietyn reaktion uudentyyppisillä sokereilla. Väittelijä käytti tutkimuksissaan darvinistista sattumamenetelmää, suunnittelua ja näiden yhdistelmää. Mikään käytetyistä menetelmistä ei tuottanut toivottuja uusia entsyymiaktiivisuuksia vaikka väittelijä oli tehnyt useita miljoonia mutaatioita. Kysyin väittelijältä oliko hän arvioinut tilastollisesti millä todennäköisyydellä hän voisi löytää toivomansa uudet mutaatiot, jos edellytyksenä olisi kaksi tai kolme mutaatiota tietyssä entsyymin kohdassa. Koska hän ei ollut kyseistä arviota tehnyt, kerroin tuloksen hänelle. Todennäköisyys kahden tietyn samanaikaisen mutaation esiintymiselle hänen tutkimissaan entsyymeissä on korkeintaan yksi kahdestakymmenestä miljoonasta (1/2×107) ja kolmen tietyn samanaikaisen mutaation esiintymiselle noin yksi sadasta biljoonasta (1/1014). Ei siis ollut mikään yllätys, että hän ei darvinistista menetelmää käyttäen löytänyt yhtään positiivista tulosta.

Science-tiedelehdessä julkaistiin viime vuonna mittava tutkimus5, jossa oli mukana yli 70 tutkijaa eri maista (myös suomalaisia). Helsingin yliopisto uutisoi tutkimusta seuraavasti: Sieni sulki öljyhanat – Science-julkaistu tutkimus vahvistaa sienten osuuden fossiilisten hiilikertymien kasvun hiipumisessa6. Artikkelin mukaan sienten evoluutiohistoria on selvitetty ja sienten evoluutio selittää mahdollisesti kivihiilikerrostumien synnyn. Ennen sieniä pääosin ligniinistä muodostunut kivihiili ei hajonnut biologisesti ja vasta lahottajasienten kehityksen myötä ligniinin hajoaminen mahdollistui ja hiilen kertyminen lakkasi. Sienten evoluutiohistoria perustui artikkelissa hapettavien entsyymiaktiivisuuksien vertailuun. Samanlaisten aktiivisuuksien vertaaminen ei kuitenkaan kerro sitä mistä aktiivisuudet ovat alun perin tulleet. Hapettavien entsyymien alkuperä jäi laajassa vertailevassa tutkimuksessa arvoitukseksi. Lahottajasienetkään eivät kykene hajottamaan ligniiniä ilman energialähdettä kuten olemme omassa ligniiniä käsittelevässä artikkelissamme7 todenneet. Sieniä todennäköisempi syy hiilikerrostumien syntyyn on puuaineksen hautautuminen hapettomiin maakerrostumiin, koska ligniinin hajoaminen on happea runsaasti vaativa tapahtuma.

Biokemisti Douglas Axe osoitti vuoden 2004 julkaisussaan8 että toimivat proteiinirakenteet ovat äärimmäisen harvinaisia valtavassa mahdollisuuksien meressä (sequence space) – vain noin 1/1077. Michael Behe ja David Snoke9 simuloivat mutaatioiden mahdollisuuksia synnyttää proteiiniin uusia ominaisuuksia. Heidän mukaansa tarvitaan miljardi organismia ja sata miljoonaa sukupolvea jotta kaksi tai useampia mutaatioita saadaan vakiintumaan populaatioon. Omassa yhteenvetoartikkelissamme10 osoitimme miten darvinistisen menetelmän mahdollisuudet luoda uutta ovat hyvin rajallisia. Michael Behen vuoden 2010 artikkelin11 mukaan mutaatiot johtavat lähinnä toiminnan menettämiseen ja Douglas Axen12 mukaan proteiinilaskosten synty on mahdotonta darvinistisella mekanismilla. Ann Gauger et al.13  tutkivat mikrobien evoluutiota ja osoittivat evoluution etenevän väärään suuntaan vaikka organismille annetaan valmis evoluutiopolku ja suhteellisen helppo ongelma ratkaistavaksi. Gauger ja Axe 14 osoittivat vuoden 2011 julkaisussaan kokeellisesti, että melko vaatimattomatkin biologiset innovaatiot ovat darvinistisen mekanismin tavoittamattomissa.

Päinvastaisista väitteistä huolimatta kokeellinen luonnontiede ei ole kyennyt osoittamaan miten uudet biologiset innovaatiot – edes yhden toimivan proteiinin tapauksessa – voisivat syntyä darvinistisella mekanismilla. Vaikka minulla onkin huonoja kokemuksia keskusteluista uskontotieteilijöiden kanssa niin voin hyvin yhtyä yhdysvaltalaisen uskonnonfilosofi Griffinin näkemykseen15, kun hän on etsinyt kuvauksia evoluutiopoluista uusien innovaatioiden synnylle:

“When I ask in which books I can find these discussions, however, I either get no answer or else some titles that, upon examination, do not in fact contain the promised accounts. That such accounts exist seems to be something that is widely known, but I have yet to encounter anyone who knows where they exist.” (Kun kysyn mistä kirjoista kuvaukset löytyvät, en saa joko mitään vastausta tai viittauksia kirjoihin, joista ei näitä kuvauksia löydykään. Kaikki tuntuvat tietävän, että selitykset ovat olemassa, mutta vielä en ole löytänyt ketään, joka tietäisi missä)

  1. Harold FM (2001) The Way of the Cell – Molecules, Organisms, and the Order of Life, Oxford University Press, p.205
  2. http://www.ugent.be/en/news/bulletin/prehistoric-dna.htm
  3. http://www.plosbiology.org/article/info%3Adoi%2F10.1371%2Fjournal.pbio.1001446
  4. https://biblio.ugent.be/record/3125525
  5. Floudas D et al. (2012) The Paleozoic Origin of Enzymatic Lignin Decomposition Reconstructed from 31 Fungal Genomes. Science Vol. 336 no. 6089 pp. 1715-1719. doi: 10.1126/science.1221748
  6. http://savotta.helsinki.fi/halvi/tiedotus/lehti.nsf/e1e392ad852e72f5c225680000404fa8/f37be47bc014535bc2257a320038c2e9?OpenDocument
  7. Leisola M, Pastinen O, Axe DD (2012) Lignin—Designed Randomness. BIO-Complexity 2012 (3):1–11. doi:10.5048/BIO-C.2012.3
  8. Axe DD (2004) Estimating the prevalence of protein sequences adopting functional enzyme folds. J Mol Biol 341: 1295–1315. doi:10.1016/j.jmb.2004.06.058
  9. Behe MJ, Snoke DW (2004) Simulating evolution by gene duplication of protein features that require multiple amino acid residues. Protein Sci 13: 2651- 2664. doi:10.1110/ps.04802904
  10. Leisola M, Turunen  O (2007) Protein engineering: opportunities and challenges.  Appl Microbiol Biotechnol Volume: 75   Issue: 6   Pages: 1225-1232   DOI: 10.1007/s00253-007-0964-2
  11. Behe MJ (2010) Experimental evolution, loss-of-function mutations, and “the first rule of adaptive evolution.” Q Rev Biol 85:419–445. doi:10.1086/656902
  12. Axe D (2010) The case against a Darwinian origin of protein folds. BIO-Complexity 2010(1): 1-12. doi:10.5048/BIO-C.2010.1
  13. Gauger AK, Ebnet S, Fahey PF, Seelke R (2010) Reductive evolution can prevent populations from taking simple adaptive paths to high fitness. BIO-Complexity 2010(2):1-9. doi:10.5048/BIO-C.2010.2
  14. Gauger AK, Axe DD (2011) The evolutionary accessibility of new enzyme functions: a case study from the biotin pathway. BIO-Complexity 2011(1):1-17. doi:10.5048/BIO-C.2011.1
  15. Griffin DR (2000) Religion and Scientific Naturalism; SUNY Press, s. 287.

 

Erinomainen dokumentti nyt suomeksi

Julkaistu , kirjoittanut

elaman_alkuperan_arvoitusVihdoinkin erinomainen dokumentti Unlocking the Mystery of Life on saatu suomennettua (DVD:llä kaikki skandinaaviset kielet). Dokumentin suomenkielinen nimi on Elämän Alkuperän Arvoitus. Dokumentti on ainutlaatuinen, sillä vallalla olevan tieteenfilosofian vastaisesti siinä kerrotaan myös evoluutioteorian ongelmakohdista. Dokumenttia voi ostaa ainakin cdon.com:ista: http://cdon.fi/kirjat/el%C3%A4m%C3%A4n_alkuper%C3%A4n_arvoitus-22306574

Uutta maailmalla ja suomessa

Julkaistu , kirjoittanut

Kuten ID-tutkijat ovat jo pitkään huomauttaneet, roska-DNA ei ole roskaa:
http://www.nature.com/nature/journal/v489/n7414/full/nature11247.html,
josta suomeksi tiivistelmä
http://www.iltasanomat.fi/tiede/art-1288497276088.html
Kattavampi tiivistelmä englanniksi:
http://www.evolutionnews.org/2012/09/junk_no_more_en_1064001.html
Roska-DNA oli alunperin yksi evoluutioteorian ennuste.

Cross section-lehdessä on julkaistu onnistunut parodia ID argumenttien kritiikistä:
http://cross-section.info/E12/arkeologia_on_huuhaa-tiedetta.php

Fysikalisti Kari Enqvist on julkaissut uuden kirjan, josta Aamulehdessä arvostelu:
http://www.aamulehti.fi/Kirjat/1194765665691/artikkeli/kari+enqvist+uskomaton+matka+uskovien+maailmaan.html
Enqvist on maalannut itsensä maailmankatsomukselliseen nurkkaan kehäpäättelemällä seuraavasti:
1. Vain tiede voi antaa perusteluja uskomuksille.
2. Uskontoon liittyvät asiat eivät kuulu tieteeseen.
3. Joten uskonnolla ei voi olla perusteluja.
Jossa premissi 1. on vailla perusteluja ja lisäksi selvästi virheellinen, sillä tiede ei ole todistanut premissiä 1, joten siihen ei pitäisi luottaa.
Kohta 2. on lähinnä tieteenfilosofinen ennakkoluulo.
Lisäksi on surkuhupaisaa, että Enqvistin omalla uskonnottomuudella ei ole tieteellisiä perusteluita, joten mahdolliset perustelut, joita Enqvist ei ole toistaiseksi esittänyt, ovat filosofisia. Fysikalistille tyypillisestä filosofian halveksunnasta näyttää seuraavan filosofisia virheitä ja perusteettoman itsevarmoja asenteita. Aamulehden kirjoituksen kysymys on aiheellinen: Miten suhtautua tutkijaan, joka tekee hyvää tutkimusta erikoisalallaan, mutta harhaanjohtaa tieteen auktoriteettina populaaritasolla?

ID tutkimus: ligniinin kierto viittaa ekosysteemin suunnitteluun

Julkaistu , kirjoittanut

ID tutkimus avaa uusia ekosysteemin toimivuuteen liittyviä uria suomalaisprofessorin kirjoittamalla ligniinin keskittyvällä artikkelilla:
http://bio-complexity.org/ojs/index.php/main/article/view/BIO-C.2012.3

Ligniini on ekosysteemille olennainen hitaasti hajoava polymeeri. Suuri osa kasvien ja maaperän hiilestä on ligniiniä. Artikkelissa tutkijat pohtivat, miksei mikään eliö maaperässä tai kasveissa käytä ligniiniä ruoakseen. Ligniinin käyttö ruokana olisi pitänyt olla helppoa evoluutiolle mikäli mutaatio ja luonnonvalinta todella ovat saaneet aikaan nykyisen monimuotoisuuden. Ekosysteemin toimivuus riippuu olennaisesti ligniinin hyvin hitaasta hajoamisesta maaperässä, joten löytö viittaa ekosysteemin kokonaisuunnitteluun.

Onko ID uskonnollista?

Julkaistu , kirjoittanut

Mediassa näkee usein hokemaa, että älykkään suunnittelun teoria (Intelligent Design, ID) on uskonnollinen tai uskonvarainen kanta. Lausumattomana johtopäätoksena hokijoilla on, että teoriaa ei täten tule ottaa vakavasti eikä sen todellisia perusteluja tarvitse vaivautua tarkastelemaan.
Tästä taannoinen esimerkki on Veikko Vuorikosken juttu Aamulehdessä 23.4.2012.

Ensinnäkin, puhtaimmillaan tiede on systemaattista totuuden etsintää, eikä sillä, onko teoria uskonnollinen tai uskonnollisesti motivoitu pitäisi olla mitään väliä kunhan teorialla on tieteellisiä perusteluja. Eikä sillä, mitä uskonnollisia seuraamuksia teorialla on, pitäisi myöskään olla mitään väliä. Sekä evoluutioteorialla että ID:llä on joitain uskonnollisia (tai antiuskonnollisia) seuraamuksia. Ateisti tai naturalisti, joka hylkää ID:n vain omien (anti)uskonnollisten ennakkoluulojensa perusteella, verhoten uskomuksensa tieteelliseen retoriikkaan, on itseasiassa keskustelun epätieteellisin osapuoli.

Toisekseen on surkuhupaisaa, että näillä hokijoilla ei ole ollut osoittaa mitään konkreettista kohtaa ID-päättelyssä joka olisi uskonnollinen. Mikä kohta esim. W. Dembskin suunnittelua havaitsevasta teoriasta on uskonnollinen? Tai missä kohtaa esimerkiksi S. Meyerin tunnettujen syiden ID-päättelyssä (kirjassa Signature in the Cell) tehdään uskonnollinen oletus? Millä tavoin teen uskonnollisen tai uskonvaraisen päättelyn, kun Dembskin teorian perusteella osoitan, että kannettava tietokoneeni tai naapurin auto on suunnittelun tulosta?

Ainoa näkemäni perustelu tässä kohtaa on ollut, että ID on uskonnollinen, koska päättelyssä sallitaan suunnittelu mahdollisena selityksenä. Mutta juuri suunnittelun sulkeminen pois mahdollisuuksien joukosta ennen tarkastelua olisi ennakkoluuloista ja naturalistiseen uskoon sitounutta.

Tosiasia on, että ID:n rakenteista ei väitettyjä uskonnollisia oletuksia löydy. Entä ID tutkijoiden motiivit, ovatko ne uskonnollisia? Mitä väliä motiiveilla on? Suurinpiirtein kaikilla tieteentekijöillä on ei-tieteellisiä motiiveja. Teorioiden totuus ei riipu niiden esittäjien motiiveistä. Motiivien arvailun asemesta tulisi keskittyä perusteluihin tälläkin tieteen alueella.

Jos tältä alueelta Orwellilaista kauhukuvaa haluaa maalailla, ongelma ovat juuri Vuorikosken kaltaiset kirjoittajat ja tutkijat, jotka pitävät yllä modernin kulttuurin myyttejä perusteettomilla ja perehtymättömillä hokemillaan. Tuntemani ID:n edustajat ovat järjestään tutustuneet molempien puolien argumentteihin, eli sekä evoluutio- että ID-teorian perusteisiin, perusteluihin ja kritiikkiin. He esittävät perustelunsa tieteellisellä tasolla eivätkä hylkää toisinajattelijoiden kantaa vetoamalla motiiveihin tai hokemiin. Samaan ei yleensä voi sanoa ID:n kriitikoista. Tyypillinen ID-kriitikko ei ole perehtynyt ID:n perusteisiin eikä sen perusteluihin (1, 2 ja 3), ja mikä harmillista, harva näistä henkilöistä on perehtynyt naturalistisen evoluutioteorian rajoihin ja kritiikkiin. Tästä syystä he ovat ylenpalttisen varmoja naturalistisen evoluutioteorian totuudesta (”onhan se ainoa tieteellinen selitys”) ja saattavat jopa pitää ID tutkijoiden syrjintää oikeutettuna.

Apinasta ihmiseksi – kriitiikki

Julkaistu , kirjoittanut

Biologic instituten tutkijat Gauger ja Axe ovat julkaisseet kirjan Science and Human Origins, jossa he osoittavat, että yleisesti hyväksytty väite ihmisen evoluutiosta ei ole uskottava.

Merkittävä ongelma on se tosiasia, että naturalistisen evoluution mekanismi ei kykene saamaan aikaan tarvittavia mutaatioita. Kyseessä on siis erityisesimerkki evoluution rajoista. Jo yhden tietyn mutaation yleistyminen ihmisapinoiden populaatioon kestää populaatiogeneettisten arvioiden ja mutaationopeuden mittausten mukaan keskimäärin 6 miljoonaa vuotta. Ihmisen evoluution kriittisessä kohdassa ihmisen kaltaisten H. erectus ja apinoiden kaltaisten A. afarensis (Esim. Lucy-löytö) fossiilien välillä on vähintään 16 ominaisuuden kuilu. Lisäksi useat pystykävelyyn ja pään muotoon liittyvistä muutoksista useat tulisi toteuttaa samaan aikaan jotta niistä olisi hyötyä. Gauger listaa useita muita ihmisen ja apinan olennaisia eroja 16 helpommin kvantifioitavan anatomisen muutoksen lisäksi. Alla kuva ihmisen, apinan ja kyseisten fossiilien anatomiasta. Kuten tavallista, fossiiliaineistossa nämä lajit pysyvät muuttumattomina. Olennaista evoluutiota ei näy itse aineistossa, vaan aineisto upotetaan evoluutioteorian kehykseen ennakkositoumuksen perusteella.

Kuva ihmisen, H. erectuksen, apinan ja A afaransiksen anatomiasta.

Tutkimusten mukaan bakteereilla uuden ominaisuuden saaminen edellyttää tyypillisesti yli kuusi koordinoitua mutaatiota. H. Erectuksen kehittymiseen A. afarensiksesta tarvitaan siis vähintään useita kymmeniä mutaatioita (evoluutiolle optimistinen arvio 16*6). Fossiililöytöjen perusteella A. afarensiksen kehittyminen H. erectukseksi olisi pitänyt tapahtua 1.5 miljoonan vuoden kuluessa. joten aika ei riitä edes yhden tietyn mutaation yleistymiseksi.

Yhteinen suunnittelu selittää ihmisen ja apinoiden samankaltaisuuden siinä missä paljon myyty evoluutioteoria ei siihen kykene. Vastaavanlaisesta todistavat vaikkapa peräkkäiset automallit ja iPhone ja Lumia puhelinten kehitys. Pelkkä samankaltaisuus ei ole todiste naturalistisesta evoluutiosta. Valitettavasti näyttää kuitenkin siltä, että naturalistisen evoluutioteorian eniten käytetty todiste ovat samankaltaisuudet. Samaan aikaan naturalistisen evoluution mekanismi ei toimi eikä uskottavia kehityspolkuja kyetä esittämään. Kannattaa vaikkapa katsoa seuraava luontodokumentti tämä mielessä, perusteettomat evoluutio-väitteet saattavat yllättää.

PS. Amazon myy kirjaa myös edullisena Kindle-versiona, jota voi lukea ebook-lukulaitteella, PC:n ruudulta tai useiden älypuhelinten näytöltä.

Julkaisuja 2: Wolf-Ekkehard Lönnigin artikkeleita

Julkaistu , kirjoittanut

(Suomennettu C. Luskinin tekstistä)

Yksi tuotteliaimpia älykästä suunnittelua (ID) puoltavia tutkijoita on Wolf-Ekkehard Lönnig, geneetikko, joka juuri äsken jäi eläkkeelle Max Planckin kasvinjalostuslaitokselta Saksassa. Olemme kirjoittaneet Lönnigin työstä aiemminkin Evolution News & Views julkaisussa.

Lönnigin kirjoitukset osoittavat kuinka kasvinjalostuksen kokeellinen tutkimus voi edistää ja tukea älykkään suunnittelun teoriaa. Eräs Lönnigin ja kolmen kollegan artikkeli vuodelta 2007 Bioremediation, Biodiversity and Bioavailability -lehdessä yritti jäljittää kahden kukkakasvilajin evoluutiohistoriaa. Evoluutiobiologit uskovat näiden lajien olevan lähisukua keskenään. Tutkijat yrittivät mutaatiokokeiden avulla saada kasveja palautumaan takaisin ”alkeellisempaan” muotoonsa. He eivät onnistuneet tässä. Heidän selityksensä havainnoilleen tukevat yhtä älykkään suunnittelun perusideaa ja he viittaavatkin kirjoituksessaan Michael Behen työhön:

Useimmat uusista piirteistä eivät synny yksinkertaisten lisäysten kautta, vaan yhdistelemällä monimutkaisia geenitoimintojen verkostoja, tehden useimmista järjestelmistä palautumattoman monimutkaisia. (Behe 1996, 2004; katso myös Lönnig 2004), tällaiset järjestelmät eivät voi –- Dollon lain mukaisesti — palautua alkuperäiseen tilaan tuhoamatta samalla koko lajin hengissäsäilymisen kannalta välttämätöntä verkostoratkaisua.

Lue loppuun →

Vanhahkoja hyviä julkaisuja 1: Älykästä suunnittelua puoltavien vertaisarvioitujen artikkelien luettelon päivitys toi esiin huomaamatta jääneitä julkaisuja

Julkaistu , kirjoittanut

(Suomennos Casey Luskinin 2. helmikuuta 2012 julkaistusta artikkelista.)

Jo alkaessamme tarkistaa ja päivittää Discovery-instituutin verkkosivuston sisältämää luetteloa älyllistä suunnittelua (ID) puoltavista tieteellisistä artikkeleista tiesimme sivulle lisättäviä nimikkeitä ehtineen viime vuosina kertyä parisen tusinaa. Yllätykseksemme löysimme myös viisi tai kuusikin ID:tä tukevaa, vähintään kymmenen vuotta sitten julkaistua, mutta aiemmin luetteloimatonta artikkelia. Kaksi vanhinta kyseisellä www-sivulla nyt luetelluista artikkeleista onkin uusia lisäyksiä.

Ensimmäinen luetteloimamme ID:tä puoltava artikkeli on American Journal of Physics -lehden vuonna 1984 julkaisema, ydinfyysikko William G. Pollardin laatima ”Rumors of transcendence in physics” (”Fysiikan huhutaan viittaavan tuonpuoleiseen”). Kirjoittaja toteaa Big Bang -kosmologian vaativan jonkinlaista fysikaalisen maailman ulkopuolista (transkendenttista) todellisuutta maailmankaikkeuden alullepanijaksi. Pollard väittää tämän ylimaallisen ulottuvuuden tieteellisten perustelujen löytyvän kvanttimekaniikasta, koskapa yleiset luonnonlait ja vakiot on hienosäädetty monimutkaisille elämänmuodoille sopiviksi. Tämä viittaa älyllisen aiheuttajan, siis tietoisen mielen, toimineen maailmankaikkeuden suunnittelijana.
Lue loppuun →

Dokumentti evoluutioteorian kanssakeksijästä Alfred Wallacesta

Julkaistu , kirjoittanut

Tuore ja tieteenhistoriallisesti erittäin mielenkiintoinen dokumentti evoluutioteorian toisesta kehittäjästä, Alfred Russel Wallacesta, on katsottavissa verkossa:


Suomessa jotkut toimittajat ovat toistuvasti väittäneet suunnittelu-teorian olevan tuore amerikkalainen liike. Väite oli kyllä kuollut jo syntyessään, mutta viimestään tämän dokumentin pitäisi oikoa tuota ja joitain muitakin väärinkäsityksiä.
On muuten mielenkiintoista, että Wallacella oli julkaisu evoluutioteoriasta valmiina huomattavasti ennen Darwinin kirjaa, mutta Wallace lähetti artikkelinsa Darwinille luettavaksi, ja, tiedepoliittisten kähmintöjen seurauksena, evoluutioteoriaa pidetään nykyään lähinnä Darwinin keksintönä.

Vuoden 2012 paras kirja? – Oivaltavaa perustietoa evoluutioteoriasta

Julkaistu , kirjoittanut

Suomeksi on ilmestynyt mielenkiintoinen ja helppolukuinen kirja, jota suosittelemme erityisesti nuorille:

http://www.datakirjatkustannus.fi/Sattumaltako.html:

SATTUMALTAKO TÄÄLLÄ OLLAAN?
darvinismi vs. design
Newman & Wiester

Kirja käsittelee intelligent designia eli älykkään suunnitelman ideaa, jonka mukaan kaiken takana on älykäs suunnittelija. Elävät organismit ovat monimutkaisia informaatiota käsitteleviä järjestelmiä, joiden synty voidaan parhaiten selittää älykkäillä syillä. Darvinismi sitä vastoin väittää, että tarkoituksettomat voimat, kuten sattumanvarainen geneettinen muutos ja luonnonvalinta ovat kehittäneet kaikki monimutkaiset eliöt yksinkertaisista alkutekijöistä. Kirjassa käsitellään darvinismin merkittävimpinä pidettyjä todisteita hauskan ja vauhdikkaan sarjakuvan avulla.
Muodosta itsellesi kuva asiasta! Asiaan liittyy enemmän kuin aavistatkaan!

Sisältö:
• Johdanto: Darvinismi vai älykäs suunnittelu.
• Suunnittelusessio.
• Mainiot eläinjalostajat.
• Perhoset, jotka vaihtovat väriään.
• Dynaaminen Duo.
• Pieniä hyppyjä, suuria hyppyjä.
• Samanlaisten raajojen viesti.
• Onko pandan peukalo tyhmästi suunniteltu?
• Puuttuvien fossiilien tapaus.
• Biologinen alkuräjähdys.
• Todennäköisin selitys.
• Tyypillinen epäilty.

Opi ymmärtämään mitä logiikalla on asian kanssa tekemistä ja todistaako Galápagos-saarten sirkkujen nokan koon vaihtelu darvinismin.
Nautit myös darvinististen supersankareiden Muta-Matin ja Valitsijaanan jännittävistä seikkailuista.

Kirja:
* selittää Darwinin teorian
* johdattaa evoluutiota ja luomista koskeviin aiheisiin
* osoittaa miten kaiken alkuperään liittyvät uskomukset vaikuttavat siihen miten ymmärrämme itsemme sekä siihen miten ja miksi elämme
* opettaa logiikasta, ja luonnontieteistä hauskalla ja helposti omaksuttavalla tavalla
* sarjakuvia!

Darvinistista rappeutumista: Paljon melua hiivasta

Julkaistu , kirjoittanut

(Suomennos biokemian professori M. Behen artikkelista)

Tuore tiedeartikkeli ”Kokeellinen monisoluisen elämän kehitys” (Ratcliff et al., 2012) sai paljon huomiota lehdistössä. (Asiasta kertoi myös Helsingin Sanomat. suom huom) Tutkijoiden mukaan heidän tuloksensa kertovat jotain siitä miten monisoluinen elämä on kehittynyt maapallolla. Artikkelin päätutkija on Michael Travisano Minnesotan yliopistosta. Hän oli Richard Lenskin oppilas 1990-luvulla. PNAS julkaisusarjassa ilmestyneen artikkelin toimittaja oli myös Richard Lenski. Artikkelin ydinajatus on seuraava:

Tekijät toistivat seuraavat kolme vaihetta useita kertoja: 1) Yksisoluista hiivaa kasvatettiin ravistelupullossa; 2) kasvatuksen jälkeen tehtiin lyhyt sentrifugointi ja 3) pullon pohjalle laskeutuneesta hiivasta otettiin näyte, joka toimi siemenenä uudelle kasvatuskierrokselle. Tällä tavoin nopeammin sedimentoituneet solut valittiin aina jatkoon. Useiden kasvatussyklien jälkeen valitut solut sedimentoituvat paljon nopeammin kuin lähtösolut. Tarkastelu osoitti, että nopeasti sedimentoituneet solut muodostivat klustereita monistuvien äiti-tytär solujen epätäydellisen erottumisen takia. Lopuksi havaittiin, että jotkut solut klustereissa tekivät ”itsemurhan” (apoptoosin), joka teki ilmeisesti klustereista hauraita. Soluista irtosi paloja jotka toimivat alustoina uusille klustereille (alkuperäisetkin solut kykenivät apoptoosiin).

Richard Lenski tietää, miten saada paljon julkisuutta vaatimattomista laboratoriotuloksista. Vaikuttaa siltä, että hän on kouluttanut oppilaansa hyvin. Tutkijoiden saamat koetulokset johtuvat kahdesta olemassa olevan toiminnon menetyksestä: 1) kyvyn erottautua äitisolusta solunjakautumisen aikana, ja 2) apoptoosin hallinnan menetys.

Tekijät eivät analysoi soluissa tapahtuneita geenimuutoksia. Uskon vahvasti, että (jos ja kun he niin tekevät) he huomaavat toimivan geenin tai sen säätelyalueiden vioittuneen. Tämä on luultavasti jälleen yksi esimerkki evoluutiosta, joka johtuu aikaisemmin toimivan järjestelmän menetyksestä. Tiedämme että tällaisissa tapauksissa Darvinistinen prosessi toimii hyvin. Darvinismin ylipääsemätön ongelma on rakentaa uusia järjestelmiä.

Viite:
Ratcliff, W. C., R. F. Denison, M. Borrello, and M. Travisano, 2012 Experimental evolution of multicellularity. Proc. Natl. Acad. Sci. USA. doi/10.1073/pnas.1115323109