Kuten odotettua, tieteen päivät oli lähinnä evoluutioteorian olettamista ja tähän oletukseen sopivan havaintoaineiston valikoimista. Makroevoluutioteorian kyseenalaistavia professoreja (esimerkiksi Leisola ja Puolimatka) ei otettu mukaan keskusteluun, vaikka tätä edeltä ehdotettiin. Erittäin epätieteellistä.

Jos esimerkiksi oletetaan että eliöt ovat kehittyneet, niin virusten samankaltaisuus kertoo yhteisestä esi-isästä. Todellisuudessa samankaltaisuus on yhtä hyvin todiste samasta suunnittelijasta. (Professori Bamfordin eduksi on mainittava, että hän esitti epävarmuudet ja sukupuu-oletukseen sopimattomiakin todisteita, esimerkiksi sen, että virusten kuoriproteiini ei sopinut taksonomiaan. Lisäksi on ymmärrettävää ettei professorikaan uskalla kovin selvästi kritisoida makroevoluutioteoriaa. Kuten eräs kiinalainen tiedemies on todennut, kommunistisissa maissa ei uskallettu kritisoida puoluetta, länsimaissa ei uskalleta kritisoida kehitysoppia.)

Toinen tieteen päivillä tehdyistä oletuksista seuraava asia on, että koska ihminen on kehittynyt, kaikki ihmiseen liittyvä, kuten moraali ja uskonnot, ovat myös kehittyneet. Ongelma tässä on se, että evoluutiopsykologiset selitykset ohittavat järkiperusteet ja totuuden, keskittyen täysin spekulatiivisesti käsitysten syntyprosessiin. (Kannattaa kysyä, voitaisiinko yhtä hyvin selittää päinvastainen havainto: mikäli voitaisiin, kyseessä on nollatutkimus.) Lisäksi näiden ’selitysten’ käyttö valikoivasti vain tiettyihin näkemyksiin vaikuttaa älyllisesti epärehelliseltä. Entä tieteelliset käsitykset itse? Miksei anneta evoluutiopsykologista selitystä esimerkiksi evoluutioteorialle tai omille evoluutiopsykologisille teorioille? (Lopulta makroevoluutioteoria ja naturalismi tuhoavat luottamuksen ihmisen omaan ajatteluun, olisi älyllisesti rehellisempää viedä ajattelu loppuun asti).

Itse seurasin noin puolet tieteen päivien ohjelmasta verkon välityksellä. Mitään selkeitä vastauksia esimerkiksi moniosaisten rakenteiden synnyn ongelmaan (ks. artikkelit päävalikossa vasemmalla) tai fossiiliaineiston hyppäyksellisyyden ongelmiin ei esitetty. Näyttää siltä, että koska makroevoluutioteoria on ainoa teoria joka selittää elämän synnyn luonnollisilla prosesseilla, se käytännössä oletetaan todeksi. Nykyisessä tilanteessa tiede ei siis etsi totuutta tässä kysymyksessä, vaan parhainta vain materiatason päämäärättömiä voimia käyttävää selitystä. Makroevoluutioteoria ei ole käytännössä falsifioitavissa. (Vastaus usein kohdattuun väitteeseen, että evoluutioteoria falsifioituisi mikäli jotain sopimatonta löydettäisiin fossiiliaineistosta, on seuraava: Jos esimerkiksi jänis löytyisi alemmista kerroksista kuin nykyään, oletettu eliöiden sukupuu olisi alun perin tehty sellaiseksi, jossa jänis löytyisi kyseiseltä paikalta. Fossiiliaineistohan on hyppäyksellinen jo nyt, mikä ei todellisuudessa sovi evoluutioteoriaan, jonka sattuma-luonnonvalinta-mekanismin mukaan muutosten pitäisi olla vähittäisiä. Lisäksi jänis vain määriteltäisiin vähemmän monimutkaiseksi eliöksi.)

Havaitsemme vain pientä muuntelua perusryhmien (heimojen) sisällä ja tällä muuntelulla (mikroevoluutio) näyttää olevan rajat. Tieteen päivillä tämä muuntelu ekstrapoloitiin (yleistettiin) ilman perusteita väitteeseen makroevoluutiosta, eli väitteeseen, että sama prosessi voisi synnyttää olennaisesti uusia rakenteita eliöille ja siten perusryhmiä. Tieteen muilla alueilla ekstrapolaation tekijän täytyy voida perustella ja oikeuttaa väitteensä. Kehitysopin ollessa kyseessä ekstrapolaatiota ei ilmeisesti tarvitse perustella, yleistyksen vastaisten havaintojen esittämisestä jopa rangaistaan ammatillisesti.

Professori Puolimatka on erinomaisessa kirjassaan Usko, tiede ja evoluutio näyttänyt toisaalta, kuinka nykyisellään tiedemaailmassa ei ole avointa keskustelua eikä maailmankatsomuksellisia valmiuksia kyseenalaistaa makroevoluutioteoriaa, ja toisaalta kuinka kristitty on vapaa ajattelussaan tässä kysymyksessä. Onkin kuvaavaa, että Darwinin juhlavuonna toistaiseksi tasapainoisimman käsittelyn evoluutiokysymyksessä on julkaissut kristillinen lehti: http://www.ristinvoitto.fi/sisalto/artikkelit/professorit_samaa_mielta_vain_yhdesta_asiasta_elaman_vahittaisen_kehityksen_uskottavuus_ratkeaa_solutasolla_/?session=70240698

Yllä oleva tukee myös Puolimatkan teesiä, että siinä missä kristinusko on johtanut tieteen syntyyn ja avoimeen keskusteluun, materialismi ja ateismi johtavat tyypillisesti keskustelun sulkeutumiseen ja lopulta tieteen rappioon, koska moraalilta ja ajattelun luotettavuudelta puuttuu maailmankatsomuksellinen pohja.

Tasapuolisesta keskustelusta kiinnostuneen kannattaa lukea Evoluutio – kriittinen analyysi -kirja, oppikirjamuotoinen ja tasapainoinen tietopaketti evoluutiosta (tai hankkia se tutulle lahjaksi tai omaan hyllyyn tarpeen varalle).

Länsimaisessa yhteiskunnassa tieteellä on valta-asema totuuden määrittelijänä. Yksi ymmärrettävä syy tähän ovat lääketieteessä, luonnontieteissä ja tekniikassa saavutetut kiistattomat edistysaskeleet. On kuitenkin virhe yleistää selvästi mittauksilla koestettavien tieteenalojen toimivat selitykset kaikkeen nykytieteeseen. Erojen tekeminen yleistyksien asemesta on hyvän ajattelun perusedellytys. Tiedettä ei siis pidä nähdä monoliittina jonka sana joko hyväksytään tai ei, vaan tieteelliseksi väitettyjä väitteitä tulee erikseen punnita niiden omien perustelujen valossa, ja tämä myös populaaritasolla. Tiedeyhteisö (mitä milloinkin) on hyvin usein ollut väärässä, ja vain mittauksilla on voitu seuloa väärät teoriat pois. Useilla aloilla mittausten tekeminen on vaikeaa tai mahdotonta. Lisäksi joskus mittauksilla, jotka sotivat vallalla olevaa paradigmaa vastaan, ei vain ole väliä. Näitä mittauksia ei esimerkiksi julkaista koska usko paradigmaan on niin vahva että mittaaja itse uskoo mittauksen olevan virheellinen tai vertaisarvioijat eivät suosita heistä kummallisen tuloksen julkaisua.
Lue loppuun →