Tieteen päivät: avoin keskustelu muualla

Kuten odotettua, tieteen päivät oli lähinnä evoluutioteorian olettamista ja tähän oletukseen sopivan havaintoaineiston valikoimista. Makroevoluutioteorian kyseenalaistavia professoreja (esimerkiksi Leisola ja Puolimatka) ei otettu mukaan keskusteluun, vaikka tätä edeltä ehdotettiin. Erittäin epätieteellistä.

Jos esimerkiksi oletetaan että eliöt ovat kehittyneet, niin virusten samankaltaisuus kertoo yhteisestä esi-isästä. Todellisuudessa samankaltaisuus on yhtä hyvin todiste samasta suunnittelijasta. (Professori Bamfordin eduksi on mainittava, että hän esitti epävarmuudet ja sukupuu-oletukseen sopimattomiakin todisteita, esimerkiksi sen, että virusten kuoriproteiini ei sopinut taksonomiaan. Lisäksi on ymmärrettävää ettei professorikaan uskalla kovin selvästi kritisoida makroevoluutioteoriaa. Kuten eräs kiinalainen tiedemies on todennut, kommunistisissa maissa ei uskallettu kritisoida puoluetta, länsimaissa ei uskalleta kritisoida kehitysoppia.)

Toinen tieteen päivillä tehdyistä oletuksista seuraava asia on, että koska ihminen on kehittynyt, kaikki ihmiseen liittyvä, kuten moraali ja uskonnot, ovat myös kehittyneet. Ongelma tässä on se, että evoluutiopsykologiset selitykset ohittavat järkiperusteet ja totuuden, keskittyen täysin spekulatiivisesti käsitysten syntyprosessiin. (Kannattaa kysyä, voitaisiinko yhtä hyvin selittää päinvastainen havainto: mikäli voitaisiin, kyseessä on nollatutkimus.) Lisäksi näiden ’selitysten’ käyttö valikoivasti vain tiettyihin näkemyksiin vaikuttaa älyllisesti epärehelliseltä. Entä tieteelliset käsitykset itse? Miksei anneta evoluutiopsykologista selitystä esimerkiksi evoluutioteorialle tai omille evoluutiopsykologisille teorioille? (Lopulta makroevoluutioteoria ja naturalismi tuhoavat luottamuksen ihmisen omaan ajatteluun, olisi älyllisesti rehellisempää viedä ajattelu loppuun asti).

Itse seurasin noin puolet tieteen päivien ohjelmasta verkon välityksellä. Mitään selkeitä vastauksia esimerkiksi moniosaisten rakenteiden synnyn ongelmaan (ks. artikkelit päävalikossa vasemmalla) tai fossiiliaineiston hyppäyksellisyyden ongelmiin ei esitetty. Näyttää siltä, että koska makroevoluutioteoria on ainoa teoria joka selittää elämän synnyn luonnollisilla prosesseilla, se käytännössä oletetaan todeksi. Nykyisessä tilanteessa tiede ei siis etsi totuutta tässä kysymyksessä, vaan parhainta vain materiatason päämäärättömiä voimia käyttävää selitystä. Makroevoluutioteoria ei ole käytännössä falsifioitavissa. (Vastaus usein kohdattuun väitteeseen, että evoluutioteoria falsifioituisi mikäli jotain sopimatonta löydettäisiin fossiiliaineistosta, on seuraava: Jos esimerkiksi jänis löytyisi alemmista kerroksista kuin nykyään, oletettu eliöiden sukupuu olisi alun perin tehty sellaiseksi, jossa jänis löytyisi kyseiseltä paikalta. Fossiiliaineistohan on hyppäyksellinen jo nyt, mikä ei todellisuudessa sovi evoluutioteoriaan, jonka sattuma-luonnonvalinta-mekanismin mukaan muutosten pitäisi olla vähittäisiä. Lisäksi jänis vain määriteltäisiin vähemmän monimutkaiseksi eliöksi.)

Havaitsemme vain pientä muuntelua perusryhmien (heimojen) sisällä ja tällä muuntelulla (mikroevoluutio) näyttää olevan rajat. Tieteen päivillä tämä muuntelu ekstrapoloitiin (yleistettiin) ilman perusteita väitteeseen makroevoluutiosta, eli väitteeseen, että sama prosessi voisi synnyttää olennaisesti uusia rakenteita eliöille ja siten perusryhmiä. Tieteen muilla alueilla ekstrapolaation tekijän täytyy voida perustella ja oikeuttaa väitteensä. Kehitysopin ollessa kyseessä ekstrapolaatiota ei ilmeisesti tarvitse perustella, yleistyksen vastaisten havaintojen esittämisestä jopa rangaistaan ammatillisesti.

Professori Puolimatka on erinomaisessa kirjassaan Usko, tiede ja evoluutio näyttänyt toisaalta, kuinka nykyisellään tiedemaailmassa ei ole avointa keskustelua eikä maailmankatsomuksellisia valmiuksia kyseenalaistaa makroevoluutioteoriaa, ja toisaalta kuinka kristitty on vapaa ajattelussaan tässä kysymyksessä. Onkin kuvaavaa, että Darwinin juhlavuonna toistaiseksi tasapainoisimman käsittelyn evoluutiokysymyksessä on julkaissut kristillinen lehti: http://www.ristinvoitto.fi/sisalto/artikkelit/professorit_samaa_mielta_vain_yhdesta_asiasta_elaman_vahittaisen_kehityksen_uskottavuus_ratkeaa_solutasolla_/?session=70240698

Yllä oleva tukee myös Puolimatkan teesiä, että siinä missä kristinusko on johtanut tieteen syntyyn ja avoimeen keskusteluun, materialismi ja ateismi johtavat tyypillisesti keskustelun sulkeutumiseen ja lopulta tieteen rappioon, koska moraalilta ja ajattelun luotettavuudelta puuttuu maailmankatsomuksellinen pohja.

Tasapuolisesta keskustelusta kiinnostuneen kannattaa lukea Evoluutio – kriittinen analyysi -kirja, oppikirjamuotoinen ja tasapainoinen tietopaketti evoluutiosta (tai hankkia se tutulle lahjaksi tai omaan hyllyyn tarpeen varalle).

Geneettiset algoritmit ja evoluutio

Tuore Aamulehden artikkeli ( http://www.aamulehti.fi/uutiset/ulkomaat/124711.shtml ) geneettisistä algoritmeista on hyvä esimerkki siitä mitä mutaatio-luonnonvalinta -tyyppisillä algoritmeilla saadaan aikaan. Tieteen päivien tapaan Vanhalakan juttu on kuitenkin yksipuolinen ja aivan liian yleistävä.

Juttu liian yleistävä siksi, että hissien parantaminen osin satunnaisella ja perintäominaisuuden omaavalla algoritmilla ei todista mutaation ja luonnonvalinnan voivan selittää eliöiden miljoonia kertoja suuremman monimutkaisuuden. Hissien parantelu on pientä muuntelua, jota asiantuntijan säätämä ja usein jopa ohjaama algoritmi optimoi hieman. Eliöissä on paljon monimutkaisia rakenteita, joiden jokainen osa on oltava valmiina ennenkuin eliö saa valintaedun. Itse asiassa kokeilut geneettisillä algoritmeilla kuten Avida ja ev osoittavat, että tällaisten rajojen yli ei päästä, ellei välivaiheille anneta etua (käyttäjän toimesta). On myös huomattava, että tietokoneilla päästään melko helposti suuriin sukupolvien ja yksilöiden määriin, joten biologisilla eliöillä ei ole mitenkään selvästi enemmän resursseja käytössään verrattuna algoritmeihin. Silti algoritmeilla optimoidaan vain verrattain pieniä, kompleksisuudeltaan alle yhden proteiinin tasoisia ongelmia. Algoritmit kertovat siis enemmänkin evoluution rajoista. Tätä puolta geneettisistä algoritmeista ei tieteen päivillä eikä Aamulehden jutussa mainittu.

Kuten useimmat geneettisiä algoritmeja käyttäneet tietävät, algoritmin käyttäjän täytyy miettiä melko tarkkaan ongelmansa rakenne ja algoritmin yksityiskohdat jotta hyvä ratkaisu löytyisi. Tätähän geneettisten algoritmien käyttäjät usein tekevät työkseen: he suunnittelevat algoritmin sopivaksi ongelmaansa. Onkin osoitettu, että informaatiota ei synny millään algoritmilla ilmaiseksi. Keskiarvoisesti kaikkien mahdollisten ongelmien yli, mikään algoritmi ei toimi sokeaa sattumaa paremmin. Algoritmi on valittava edeltäkäsin sopivasti tehtävää varten ja siihen on syötettävä informaatiota sopivissa muodoissa, tämä kaikki on älykästä suunnittelua. (Ja suunnittelijan avustamanakin kyse on pikemminkin eliöiden perusryhmän/heimon sisäistä muuntelua vastaavista tuloksista.)

Aiheesta löytyy tasapainoisia teknisiä papereita osoitteessa
http://marksmannet.com/EILab/Publications.html

Onko tietoisuus neuroverkko?

Monesti oletetaan, että ihmisen ajattelu on vain materiatason neuroverkko. Onko tämä totta? Toki neuroverkko on samankaltainen kuin esimerkiksi osa pikkulapsen oppimisprosessia. Tämähän on selvää jo siitä syystä, että neuroverkko käsitteenä on kehitetty ihmisen ajattelun ja oppimisen perusteella. Ihmisen ajattelussa on siis neuroverkkomainen komponentti koska neuroverkolla pyritään osin mallintamaan ihmisen oppimista.

Neuroverkko ei kuitenkaan ymmärrä mitään eikä neuroverkko ole tietoinen itsestään. Sillä ei myöskään ole intuitiota, joka on keksimisprosessin ja luovuuden tärkein komponentti. Lisäksi neuroverkko on suljettu algoritmi, kun taas ihmisen ajattelu on vapaata. Jo pelkästään ajattelun vapaus on niin vahva intuitio, että sen vastaisten perusteluiden tulisi olla hyvin vahvoja ennen kuin niihin kannattaa uskoa.
Lue loppuun

Huuhaa Skepsis ry – uus-inkvisition tuorein ajojahti

Skepsis ry on myöntänyt vuoden 2008 huuhaa-palkintonsa professori Puolimatkan kirjojen julkaisijalle, Kustannus Oy Uusi Tielle. Ilmeisesti Skepsis ry olisi halunnut, että Puolimatkan kirjat poltetaan mieluummin kuin julkaistaan.
Katsotaanpa ”skeptikkojen” perusteluja, käyttäen heidän omaa argumentoinnin virheet –listaansa (http://www.skepsis.fi/jutut/virhelista.html), joka muuten tietenkin sisältää vain muiden ajatusvirheitä, ei ”skeptikkojen”, skeptikothan ovat absoluuttisen erehtymättömiä materialismin puolustajia. (Materialisti väittää että materiataso on kaikki mitä on. Materialismi on Skepsis ry:ssä absoluuttisen kyseenalaistamattomasti totta.)

Ensinnäkin, koko huuhaa-palkinnon jakaminen toimintatapana rikkoo Skepsis ry:n listan kahta ensimmäistä kohtaa:

1) Henkilöä vastaan hyökkääminen – Hyökätään väitteen esittäjää eikä itse väitettä vastaan.

2) ”Straw man” eli olkinukke – Ohitetaan vastustettava väite tekemällä siitä karikatyyri, olkinukke. Sitä vastaan hyökkäämällä ja naurettavaksi tekemällä pyritään mitätöimään vastustajan väite.

Huuhaa-palkinto näyttää olevan Skepsiksen tapa leimata henkilö naurettavaksi niin, ettei hänen argumenttejaan tarvitse ottaa vakavasti.
Lue loppuun

Joululahja ajattelulle: Usko, tiede ja evoluutio – kirja

Tieto lisääntyy. Ja tietämisen halu lisääntyy. Ihminen joka haluaa tietää paljon, ei enää ehdi tarkistaa tietonsa perusteita. Hän luottaa auktoriteetteihin. Tästä seuraa, että aikamme ihmisten ajattelu on täynnä myyttejä, joihin uskotaan koska niitä kuulee usein eikä niitä kyseenalaisteta julkisessa keskustelussa. Kasvatuksen teorian ja tradition professori, filosofi, Tapio Puolimatka on juuri oikea henkilö paljastamaan oman kulttuurimme myyttejä, joille olemme usein itse sokeita. Trilogiansa kolmannessa osassa hän keskittyy joihinkin tieteeseen liittyviin myytteihin ja erityisesti evoluution ympärillä käytyyn keskusteluun ja sen oletuksiin.

Myös tieteen historian ja olemuksen suhteen ajattelumme on osin myyttistä. Olemme uskoneet osin myyttisiä ja vähintäänkin yksinkertaistavia kertomuksia siitä miten tiede syntyi ja mitä tiede on. Nämä myytit ovat kulttuurissamme tyypillisesti materialistisia ja tiedeuskoisia. Materialistit ja tiedeuskovaiset tietysti hyväksyvät nämä myytit huomaamattaan ja saattavat siten esittää tieteen tuloksina omia uskomuksiaan, jotka kuitenkin ovat vailla empiirisiä perusteita. (Skepsis ry ja valikoivat vapaa-ajattelijat ovat tästä malliesimerkkejä.)
Lue loppuun

Suljetut tieteen päivät 2009

Yksi tieteen ja yleensäkin rehellisen etsimisen pelisääntöjä on avoin ja tasapuolinen keskusteluavaruus. Ensi vuoden tieteen päivillä teemana on evoluutio. Suomessa on professoreja jotka kyseenalaistavat uusdarwinismin, mutta valitettavasti tässä isossa ja merkittävimmässä kysymyksessä tieteen päivien ohjelma on täysin yksipuolista. Esimerkiksi professorit Leisola ja Puolimatka ovat tarjoutuneet esittämään kriittisen kannan makroevoluutioteoriaan tieteen päivillä (ks. esimerkiksi tämä juttu, vastaavanlainen juttu on julkaistu taannoin Kemia-lehdessä) . Väittelyihin (päivän painit) on valittu vain pikkuasioita evoluutioajattelun sisältä. Älyllisesti rehellisempää ja avointa keskustelua edistävää olisi ollut järjestää kunnon väittely siitä, onko uusdarvinistinen evoluutioteoria tieteellisesti uskottava.
Lue loppuun

Selän suunnittelusta

Lääkäri Pekka Reinikainen antoi ystävällisesti käyttöömme allaolevan tieteellisiin tosiasioihin pohjaavan vastineen Esko Valtaojan kirjassaan olettamaan ihmisen selän huonoon suunnitteluun:

Esko Valtaoja arvelee ihmisen pystykävelyn kehittyneen ”hitaan ja sokean” prosessin tuloksena ”nelijalkaisten oivasta pään ja peffan välissä roikkuvasta kannatinrakenteesta”. Valtaojan mielestä ihmisen selkä on tämän vuoksi kelvoton ja tämä asiaintila sulkisi pois sen mahdollisuuden, että ihmisen selkä olisi älykkäästi suunniteltu.
Ihmisen selän rakenneratkaisu, joka mahdollistaa pystykävelyn, on kuitenkin nerokkaampi kuin pinnallisesti silmäilemällä voisi aavistaa. Lue loppuun

Kirja-arvostelu: Esko Valtaoja – Ihmeitä

Esko Valtaojan uusin kirja ”Ihmeitä” sisältää sujuvaa kirjoittelua vähän kaikesta. Valtaoja tulee viimeistään tässä kirjassaan kaapista ulos tieteisuskovana ”nihilistisenä buddhalaisena” (Mitähän materialismia kritisoiva Dalai Lama Eskon kannasta sanoisi).

Kirja sisältää ihmettelyä universumimme useista hienoista asioista, eliöiden monimuotoisuudesta tähtien ominaisuuksiin ja mittakaavoihin. Tieteellinen anti jää valitettavan vähäiseksi, Valtaoja kertoo knoppeja tai tiedon palasia sieltä täältä. Verrattuna englanninkielisiin teoksiin universumin hienosäädöstä sen eri tasoilla (Denton, Barrow, Ross, Davies, Lennox), Valtaoja ei näytä olevan kovinkaan kiinnostunut esittelemään konkreettisia hienouksia universumissamme – ehkä ne viittaisivat jo liikaa suunniteluun universumin takana. Lue loppuun

Kauhajoki, Jokela, ja tarkoituksettomuuden filosofia

Osanottomme Kauhajoen kauhean murhan uhrien omaisille. Mikään ei oikeuta tätä kauheaa tekoa. Miksi tämä saattoi tapahtua?

Mielestäni julkisuudessa on keskitytty pohtimaan melko pinnallisia osasyitä Pekka-Eric Auvisen ja Matti Juhani Saaren hirmutekojen taustalla. On kummallista, että Auvisen omaa tekstiä tekonsa syistä ei osata lukea. Mikä oli pääsyy hirmutekoihin? Ateistinen Nietzscheläinen tarkoituksettomuuden filosofia tai maailmankatsomus.
Lue loppuun

Monimaailmankaikkeus – selityksen monet ongelmat

Näyttää vahvasti siltä, että luonnonlait ja niiden vakiot ovat tarkasti säädetyt siten, että elämä olisi mahdollista (ks. esim. http://www.intelligentdesign.fi/sivut/laajat-artikkelit/suunniteltu-universumi/ ja englanniksi tästä ja tästä). Kykenemme ajattelemaan ja tekemään havaintoja, koska universumi on hienosäätönsä ansiosta elämälle ja havaitsijoille suotuisa.
On esitetty, että koska emme voi havaita muuta kuin olemassaolomme, havainto olisi myös riittävä selitys hienosäädölle. Väite on kuitenkin väärä: Mahdollisuus ajatteluun ja havaintojen tekemiseen ei ole olemassa vain siitä syystä, että kykenemme tekemään havaintoja siitä. Havainto sinänsä ei osoita mitään tiettyä syytä edes havainnon edellytyksille, saati syytä sille, että on tehty juuri tuo havainto. Rikoksen selitykseksi (motiivi, tekniikka ja teon suunnittelu) ei riitä silminnäkijätodistus rikoksesta, vaikka se epäilemättä riittää todisteeksi oikeudessa. Havainto on vain todiste, että havaittu asia on olemassa, ei selitys, miksi tai millä mekanismilla. Havainto on itsensä todiste, mutta ei selitys.

Hienosäädetty universumi ja kyky tehdä havaintoja ovat molemmat osa päällekkäistä todistusaineistoa, jolle tulee (molemmille) löytää selitys. On totta, että meidän on mahdollista havaita vain universumi jossa on havaitsijoita mutta tästä ei tietenkään seuraa että universumin olisi oltava havaittavaa tyyppiä.
Lue loppuun

Vastine Yliopistolehden juttuun

Allaoleva on TKK:n Kemian ja materiaalitieteiden tiedekunnan dekaanin prof. Matti Leisolan vastine Yliopisto-lehden numerossa 3/08 julkaistuun ID-vastaiseen artikkeliin. Juttua tarjottiin lehteen mutta sitä ei julkaistu. Onko hyvä, tasapuolinen lehtimiestapa liikaa vaadittu?

EMOTIONAALISESTI JA IRRATIONAALISESTI

Otsikolla ”Ei huolta luomisopista” Aki Petteri Lehtinen maalaa kuvan tiedettä ja biologian opetusta uhkaavasta kreationismista ja ”älykkäästä suunnittelusta”, jotka todelliset tutkijat hylkäävät. Tällä tavalla määritellen tutkijoita ovat vain ne, jotka hyväksyvät naturalistisen tiedekäsityksen ja siihen läheisesti liittyvän suuren evoluutiomyytin (molekyylistä Matiksi ilman ulkopuolista ohjausta). Artikkeli ei varsinaisesti esitä mitään tieteellisiä argumentteja vaan manipuloi lukijaa pelkoa ja ennakkoluuloja lietsovilla termeillä, kuten huoli, biologian opetuksen vastustus, uhka demokratialle, rationaaliseen ajatteluun kohdistuva uhka, huuhaa-tieto… Kirjoitus antaa kovin ihanteellisen eli irrationaalisen kuvan kokeellisesta tieteestä unohtaen tiedettä tekevän ja tulkitsevan ihmisen rajallisuuden ja hänen ajatteluaan ohjaavien maailmankatsomusten vaikutuksen.
Lue loppuun

Ken Miller ja molekyylikoneiden uusiokäyttö

Yksi evoluutioteorian huonosti selittämä eliöiden ominaisuus on solujen useita osia vaativat molekyylikoneet joita löytyy luonnosta valtavasti. ”Explore evolution” –kirja määrittelee tälläisen redusoitumattomasti monimutkaisen (Irreducibly complex = IC) rakenteen seuraavasti:
1. Rakenne suorittaa tiettyä solulle hyödyllistä toimintoa
2. Rakenne koostuu useista toisiinsa sopivista yhdessä toimivista osista
3. Jokainen osa on tarpeellinen rakenteen perustoiminnolle

Ken Miller on esittänyt IC rakenteille mahdollisen darvinistisen syntyprosessin: Luonnonvalinta ja sattuma käyttävät muiden molekyylikoneiden osia.

Tähän Explore Evolution –kirja vastaa kuudella argumentilla:
Lue loppuun

Materialistinen nykytiede ja sen näennäinen objektiivisuus

Länsimaisessa yhteiskunnassa tieteellä on valta-asema totuuden määrittelijänä. Yksi ymmärrettävä syy tähän ovat lääketieteessä, luonnontieteissä ja tekniikassa saavutetut kiistattomat edistysaskeleet. On kuitenkin virhe yleistää selvästi mittauksilla koestettavien tieteenalojen toimivat selitykset kaikkeen nykytieteeseen. Erojen tekeminen yleistyksien asemesta on hyvän ajattelun perusedellytys. Tiedettä ei siis pidä nähdä monoliittina jonka sana joko hyväksytään tai ei, vaan tieteelliseksi väitettyjä väitteitä tulee erikseen punnita niiden omien perustelujen valossa, ja tämä myös populaaritasolla. Tiedeyhteisö (mitä milloinkin) on hyvin usein ollut väärässä, ja vain mittauksilla on voitu seuloa väärät teoriat pois. Useilla aloilla mittausten tekeminen on vaikeaa tai mahdotonta. Lisäksi joskus mittauksilla, jotka sotivat vallalla olevaa paradigmaa vastaan, ei vain ole väliä. Näitä mittauksia ei esimerkiksi julkaista koska usko paradigmaan on niin vahva että mittaaja itse uskoo mittauksen olevan virheellinen tai vertaisarvioijat eivät suosita heistä kummallisen tuloksen julkaisua.
Lue loppuun

Juutalaistutkija Schurin väitöskirjasta

Helsingin yliopisto selvittää juutalaistutkijan Israel-Jacob Schurin väitöskirjan hylkäämisen syitä. Hyvä niin, mutta sama yliopisto ja useat muut korkeakoulut harjoittavat selvää syrjintää nykypäivänä: ID-tutkimusta ei saa tehdä, ID tutkijat eivät saa virkoja ja heidän etenemistään jarrutetaan, eräänkin biokemian tutkijan väitöskirja on ollut hyllytettynä vuosia koska se sisältää evoluutioteorian kritiikkiä. Toivottavasti yliopiston materialistiseen tieteenfilosofiaan uskonvaraisesti sitoutunut johto ei käytä Schuria välineenä tekopyhyyteen (näytämme objektiivisilta ja rehellisiltä kun korjaamme 70 vuotta vanhatkin vääryydet, vaikka samalla vainoamme meidän ideologiamme vastaista tutkimusta.)

Lisätietoa akateemisista vainoista esim. osoitteessa www.expelledthemovie.com. Milloin koittaa akateemisen vapauden päivä oikeasti Helsingin yliopistolla?

Joululahja totuudelle – evoluution rajat

Suomessa vieraillessaan kuuluisa biologi Steve Jones esitti luennollaan HI-viruksen muuntelua vahvana todisteena kehitysopin puolesta. Hän käytti virusperheiden muuntelua ja sukupuuta analogiana kaikkien eliöiden muuntelulle yleistäen eli ekstrapoloiden pienestä havaitusta muuntelusta makroevoluutioon, eli uusien biologisten rakenteiden ja eliöiden syntyyn. Kuten tavallista, mitään todisteita valtavan yleistyksen oikeutuksesta ei esitetty. Kun darvinistien lehmä kykenee hyppäämään puunrungon yli, siitä ei seuraa että lehmä voisi hypätä kuuhun asti. Itse asiassa, kun asiaa katsotaan yksityiskohtaisemmin, HIVin ja ihmisen taistelu ja siinä havaittu rajallinen muuntelu on todiste kehitysoppia vastaan.

Tuoreessa kirjassaan The Edge of Evolution biokemian professori M. Behe käy läpi malarian, HI-viruksen ja paikallisen ihmisväestön genomin havaittuja mutaatioita ja luonnonvalintaa. Koska näissä tapauksissa valintaedut ovat tavallista suurempia ja populaatiot ja mutaationopeudet viruksien ja bakteerien kohdalla suuria, tämä on parhainta olemassa olevaa todistusaineistoa mutaation ja luonnonvalinnan kyvystä ja rajoista. Itse asiassa malarian ja vielä enemmän HI-viruksen genomin jokaisessa kohdassa tapahtuu mutaatio sataan kertaan jo vuoden aikana. Kuitenkaan mitään olennaisesti uusia temppuja eivät taudinaiheuttajat (onneksi) ole saavuttaneet. Myös ihmisen tunnettu mutaationopeus tarkoittaa sitä että jokaisen sukupolven aikana jokaista genomin kohtaa muutetaan kymmeniä tai satoja kertoja, eikä mitään varsinaista kehitystä tapahdu. (Päinvastoin, sillä kuten Sanford osoittaa, haitalliset mutaatiot kertyvät hiljalleen ihmisen genomiin. Ihminen ei kehity vaan rapistuu.)
Lue loppuun